FONDI
Lavasterakennusalan erikoislehti
LIUTA KIROSANOJA
Hippaloiden harmit
MAURIN ENKELIT
Project Calendar
NICHT KLECKERN SONDERN KLOTZEN!
Ja sama Mean kielell채 (ilman sylke채)
MAUHAUS PRODUCTIONS KERTOO
Paikallisen elokuvateollisuuden nousu ja tuho
FONDI Lavasterakennusalan erikoislehti
1
2014
2
2014
Pääkirjoitus ”Jo joutui armas aika ja suvi suloinen, kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen” Nämä viattoman kuuloiset säkeet ovat tänä kauniina keväänä aiheuttaneet laajamittaista kalabaliikkia ja älämölöä rakkaassa niemimaassamme. Asian tiimoilta on huudeltu naama punaisena yhtäällä ja toisaalla. Onneksi lavasterakennusosasto on kuin eno eli toista maata. Siellä verissä päin eivät riitele asiat vaan ihmiset. Ihminen (Homo sapiens) on ainoa nykyisin elossa oleva ihmisten (Homo) sukuun kuuluva eläinlaji. Tämä sepustus tuskin lie non plus ultra pääkirjoitusten jalossa joukossa, mutta missä sinä poloinen luurasit päätoimittajan tuulista paikkaa täytettäessä? Tästä huolimatta ja täksi olkoon loput Herran vuodesta otollista ja auvoista aikaa. in loco editor
Harri Aaltonen
VAROITUS: EKSPLISIITTISTÄ SISÄLTÖÄ Ooh yeah, just like this Lavasteet Vaasan kaupunginteatterin musikaaliin ........................................................................................................................4 Maurin Enkelit Project Calendar .........................................................................................................................................................................................6 Paikallisen elokuvateollisuuden nousu ja tuho ..............................................................................................................................8 Kuka tän kahvin on oikeen keittänyt? ............................................................................................................................................. 10 Apocalypse Now! .................................................................................................................................................................................... 12 Teatteriveistokset .................................................................................................................................................................................... 14 Angry Birds ................................................................................................................................................................................................ 16 Artesans NY ............................................................................................................................................................................................... 17 Kuka? Eila Turunen ................................................................................................................................................................................. 18 Fondi ............................................................................................................................................................................................................ 20 Liuta kirosanoja........................................................................................................................................................................................ 22 Fondi Pilvi Viitanen ................................................................................................................................................................................. 24 Sirkus saapui kaupunkiin...................................................................................................................................................................... 26 Kuka? Mauri Mäkelä............................................................................................................................................................................... 28 Nicht kleckern sondern klotzen! ....................................................................................................................................................... 32 Fondi Joel Honka..................................................................................................................................................................................... 34 Tiivis työharjoittelu ................................................................................................................................................................................. 35 Päivän Häris ............................................................................................................................................................................................... 40 Tissit ............................................................................................................................................................................................................. 42
APINALAATIKKO:
Vastaava päätoimittaja .................................................................................................................................................Tanja Katainen Graafinen suunnittelu ja taitto ...................................................................................................................hrrltnn, Tanja Katainen Kannen kuva......................................................................................................................................................................... Ville Kankare
FONDI Lavasterakennusalan erikoislehti
3
ooh yeah, just like this Lavasteet Vaasan kaupunginteatterin Oliver! -musikaaliin
Ensimmäinen kouluvuotemme syksyllä 2013 lavasterakennusosastolla alkoi leppoisasti, moni ihmetteli jo lukujärjestyksen löysyyttä. Kaikki kuitenkin muuttui, kun Vaasan Kaupunginteatterilta tuli tilaus Oliver! -musikaalin lavasteista. Teatteri valmistaisi omassa pajassaan suurimmat seinät lavan sivuille. Loput lavasteet valmistimme me, sekä Outokummun lavasterakentajaopiskelijat. Musikaali pohjautuu englantilaisen Charles Dickensin vuonna 1838 kirjoittamaan tarinaan pienestä orpopojasta, Oliver Twististä. Opettajamme Mauri katsoi parhaaksi ennen rakentamisen aloittamista tutustua Oliver Twist elokuviin, jotta kaikki pääsivät perille tarinan juonesta ja näytelmän tyylistä. Ekaluokkalaiselle ensimmäinen projekti oli kiinnostava, vihdoin päästäisiin rakentamaan lavasteita, näytelmään, sitä vartenhan koulussa olimme. Oli mielekästä, että ensimmäinen projekti oli tilaustyö teatteriin, tuntui että heti pääsi oikeisiin töihin. Meidän osaltamme Oliver! sisälsi neljä kokonaisuutta: Mr. Brownlown makuuhuoneen, hautaustoimiston, lesken kodin sekä Kolme rampaa -kapakan. Kaikki kokonaisuudet sisälsivät suuren seinän ja tarvittavat huonekalut. Saimme lavastajalta jokaisesta kokonaisuudesta mallikuvat, joista selvisi miltä näyttämön kyseisessä kohtauksessa tulisi näyttää. Tästä hahmotimme kokonaisuuden ja värimaailman. Lisäksi saimme rakennekuvat kaikesta mitä rakentaisimme. Tehtävämme ei siis ollut miettiä mittasuhteita tai muotoja, vaan noudattaa tarkasti piirustusten ohjeita. Ensimmäinen opetus siitä, että opiskelemme rakentajiksi, emme suunnittelijoiksi. Projekti vaati koko osaston työpanoksen. Emme enää olleet eka- ja tokaluokkalaisia, vaan muodostimme pienet ryhmät, joissa kukin vastasi omasta kokonaisuudestaan. Aloitimme kustannusarvion laskemisella, tuskallinen vaihe, jossa päätimme käytettävät materiaalit ja laskimme tarvittavat määrät. Vanhemmat opiskelijat opastivat meitä ekaluokkalaisia ja opettaja kävi neuvomassa tarpeen mukaan. Vasta Vaasan Kaupunginteatterin hyväksyttyä tarjouksemme saimme tehdä materiaalitilaukset ja pääsimme rakentamaan.
4
Ylhäällä vasemmalla: Mr Brownlow’n huonekaluja Ylhäällä oikealla: Kolmen Ramman esiintymislava Alhaalla: n. 5m korkea seinä tapetointivaiheessa
2014
Lavasteiden rakentaminen koostui eri vaiheista, tukirakenteet seiniin ja suurimpiin lavasteisiin valmistimme metalliputkesta hitsaamalla, pienemmät rakenteet taas kertopuusta. Tukirakenteet verhosimme vanerilla ja pintakäsittelimme lavastajan suunnitelman mukaisesti; tapetoimalla, maalamalla sapluunan kera ja patinoimalla. Suuret tiilipylväät saivat tiilensä asetonilla syövytetystä styrofoamista. Lavastaja kävi osastollamme katsomassa etenemistä ja muuten olimme yhteydessä puhelimitse. Koko osasto ahersi projektin parissa, kukin oman vastuualueensa kimpussa. Oli hienoa käydä katsomassa muiden työvaiheita ja nähdä kuinka kokonaisuus pikkuhiljaa valmistui. Seinät nostettiin pystyyn yksi toisensa jälkeen ja lavasteiden todellinen suuruus hämmästytti. Työsalista tuli labyrintti, josta jokainen yritti valloittaa tontin oman työnsä tekeEnää ei mistä varten. ollut varaa Viisi kuukautta kestävenyttää neen projektin viimeinen aikataulua, viikko oli ainakin henkilöaina tuolla kohtaisesti rankin. Tosin en jossain ole sellaisesta projektista häilynyt kuullutkaan, jossa ei loppudeadline oli kiriä tarvittaisi. Rekka Vaanyt ja tässä. sasta oli oikeasti lavasteita tulossa noutamaan. Enää ei ollut varaa venyttää aikataulua, aina tuolla jossain häilynyt deadline oli nyt ja tässä. Jahkailulle ja epävarmuudelle ei ollut enää aikaa, vaan oli pakko saada valmista. Oliver! opetti toki paljon rakentamisesta aivan piirustusten tulkitsemisesta alkaen, mutta myös näytelmän lavasterakentamisen kaaresta. Alussa mietitään, välissä fiilistellään, laiskotellaan, ollaan pikkutarkkoja ja lopussa tehdään töitä, niska limassa. Kaiken valmistuttua ajallaan on mukava huokaista ja suunnata kohti uusia haasteita.
Pilvi Viitanen
Ylhäällä: Pienoismalli Hautaustoimiston seinästä Keskellä: Tiilikaari valmiina julisteineen Alhaalla vasen: Hautaustoimiston ikkuna Alhaalla oikea: Hautaustoimiston 5-metrinen risti
MUsikaaLi vaasassa Kiitokseksi Oliver Twistin rakentamisesta pääsimme Vaasaan katsomaan itse näytelmän. Lähdimme pienellä porukalla koulun pakettiautolla kohti Vaasaa. Tunnelma oli katossa jo siinä vaiheessa, kun auton perävalot osoittivat kohti Vammalaa. Näytelmä oli tapahtumarikas ja jännittävä tarina orvon pojan elämästä, joka sijoittui 1800-luvun englantiin. Kuten musikaalin luoteeseen kuuluu, tarttuvia lauluja ei näytelmästä tietenkään puuttunut. Lavastus oli värimaailmaltaan toimiva ja yhteensopiva joka kohtauksessa. Yllättävää oli, kuinka erilaisilta rakentamamme lavasteet näyttivät näyttämöllä oikein valaistuina. Saimme ylpeinä ja tyytyväisinä ihailla kättemme töitä. Näytelmän päätyttyä palasimme autolle innostuksesta hihkuen. Onnistumisten ja asiakkaan tyytyväisyyden kunniaksi nostimme yhdessä maljan kirpeässä talvipakkasessa. –
FONDI Lavasterakennusalan erikoislehti
Annika
5
ar d n e l a C Project
MAURIN ENKELIT ”MiTÄHÄN rikoLLisTa ooT TeHNY eT TÄÄ kaikki oN MakseTTU?” Lavasteosaston henkeen kuuluvat maalitahrat, epäjärjestys ja kuluneet työkalut. Opiskelijat ovat perinteisesti olleet erityisen... persoonallisia. Erikoiset projektit ovat osa meidän linjaa, ja hulluihin ideoihin lähdetään innolla mukaan. Ei siis ihme, että puolihumoristinen heitto lavasteen tyttökalenterista sai heti tuulta siipiensä alle. Alunperin suunniteltiin raffia low-budget -tason tyttökalenteria, jossa mallit varsin vähäisin pukinein puuntyöstökoneita vasten viettelevästi poseeraisivat. Koska kukaan ei oikein tiennyt kuinka kamerasta saataisiin edes välttävän tasoisia kuvia, päätettiin yksissä tuumin kysellä ympäri Facebookia, josko kellään olisi kiinnostusta lähteä hommaan. Tottahan toki ehdokkaita löytyi tusinakaupalla, mutta puolet karsiutuivat pois palkkapyyntöjen vuoksi ja puolet ihan vaan sen takia, että heidän yli-innokas asenteensa oli lähinnä ällöttävä. Vaihtoehdot rajautuivat siis paikallisiin taitajiin, joista kukin neuvoi kääntymään Kankareen Villen puoleen. Näin tehtiin.
6
Villen mukana saatiin vähän enemmän kuin pyydettiin. Nakuilua kainostelevat mallit ihastuivat Villen rentoon asenteeseen ja tyyliin tehdä valoilla ja rekvisiitalla rujosta kaunista, hieman vinksahtaneella tavalla. Kun kuvaaja alkoi latomaan välineistöään luokkahuoneeseen kuvauspäivän aamuna, loksahteli monen leuka auki erilaisia valoja, standeja, salamoita ja objekteja ihastellessa. Ja olihan tuo ihan taitava niiden käsittelyssäkin.
ei TarTTe siivoTa. Rekvisiitta hoitui paikanpäällä kaikesta, mitä lavasteella oli koskaan tehty. Kuviin tungettiin patsaita, siveltimiä, maalia, fondeja ja kankaita. Kaikki, mikä vähänkin miellytti silmää, laitettiin esille. Jokainen malli sai suunnitella oman kuvansa miljöötä itse, mikä tuntui spesiaalilta. Kuvaajaa ihastutti lavasteen olemus itsessään, sekä tietysti mallien into projektin toteutusta kohtaan.
2014
Opiskelijoille sirkkelöityyn hintaan!
Kuvaus: Ville Kankare Taitto: Harri Aaltonen Paino: Vammaspaino Ideointi, lavastus ja mallit: Lavasteen opiskelijat
Kuvausten jälkeen helvetti pääsi irti. Itsetietoiset mallit vaativat toinen toisensa perään Villeä poistamaan kuvista ylimääräiset leuat ja vatsat, kaventamaan käsivarsia, kasvoja ja reisiä, suoristamaan hampaita ja vaalentamaan silmäpusseja. Loppujen lopuksi hän ei tainnut totella vaatimuksistamme mitään, vaan lopputulos oli valoineen päivineen raaka ja komea. Ville osoitti, ettei mallin tarvitse olla täydelliseksi photoshopattu, vaan kokonaisuus ratkaisee. Vaikka mallit eivät alkuperäistä suunnitelmaa alastomuudesta noudattaneetkaan, moni toi mukanaan sen sensuuriluokan vaatetusta, että vähintään K15-leima olisi tarvittu laajempaa levikkiä varten. Lopputuloksena saimme kalenterin, joka tyylillisesti vastaa mielikuvaa sekä luokkatiloistamme että opiskelijoistamme.
”Oli hauska päästä kuvaamaan, kun oli paljon rekvisiittaa ja kuvaukselliset miljööt. Tuli monipuolisia kuvia ja oli hienoa päästä kikkailemaan valojen kanssa. Mukava kun seinällä roikkuu kalenteri, jossa on ite otettuja kuvia.”
-Ville Kankare
FONDI Lavasterakennusalan erikoislehti
7
PAIKALLISEN ELOKUVETEOLLISUUDEN NOUSU JA TUHO autta aikojen lavasterakennusartesaanit ovat rakastaneet elokuvia. Niitä palvotaan, jaetaan, kritisoidaan ja katsotaan yhä uudestaan ja uudestaan.
MaUri PiLasi eLÄMÄNi Syysilma oli lämmin ja aurinkoinen aamuisella osastolla, kun tuoreet lavasterakentajakokelaat keskustelivat opettajan johdolla kurssien sisällöistä. Mauri Mäkelä tarjosi vaihtoehdoiksi naamiokurssia, elokuvakurssia tai pienoismallikurssia. Miten vähän me tiesimmekään. Vaikka ajatus siitä, että katselisimme luokan valkokankaalta elokuvia 8 tuntia päivässä juoden kahvia ja syöden karkkia oli kovin houkutteleva, jo ensimmäisen elokuvan jälkeen persposket huusivat hoosiannaa. Kolmannen elokuvan jälkeen tajusi jo keskittyneensä lähestulkoon pelkästään lavastukseen ja sen virheisiin. Sitten tuli se vaihe, kun katsottava elokuva olikin surkea tekoromanttinen komedia, tylsistyttävä musikaali tai se Maurin valinta. Sohvat lavasteluokassa ovat kyllä kovin mukavat, ainakin satunnaisesta kuorsauksesta päätellen, ja on erittäin suotavaa lavasterakennusosastolle ensi kertaa astuessa tutustua lavasteiden maailmaan, mutta älkää herranjumala valitko sitä kurssia vielä. Valitkaa se vasta, kun maa-
laaminen, rakentaminen ja askartelu ei enää innosta. Henkilökohtaisesti en vielä kahden vuodenkaan jälkeen pysty katsomaan elokuvaa kiinnittämättä erityistä, pakonomaista huomiota samalla pää höyryten analysoiden että miten, miksi, kuinka, mitä maksaa, patina, maalaus, materiaalit ja niin edelleen ja niin edelleen... Toisinaan tämä analysointi on mieltä ylentävää, jos sattuu katsomaan sellaisia suuren budjetin elokuvia kuin Hobitti -Smaugin autioittama maa tai aina lavasterakentajan mielestä ihku Pirates of the Caribbean -trilogia. Myös analysoinnin kirjallisia osuuksia toteuttaessa kerätty turha nippelitieto sellaisten leffojen kuten Hyvät, Pahat ja Rumat tai Oopperan Kummitus mokista ja salaisuuksista ilahduttaa, kunhan ne saa jakaa jonkun aiheeseen vihkiytymättömän kanssa. Mutta nyt varsinaiseen asiaan.
MissÄ ToNTUT raTsasTaa Ja MUiTa kLassikoiTa
Ensi-iltansa vuonna 2013 noin tammikuun paikkeilla saanut Missä Tontut Ratsastaa -lyhytelokuva ei saavuttanut suuren yleisön suosiota odotusten vastaisesti. Elokuva esitettiin pienessä VIP-kutsuvierastilaisuudessa Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen lavasterakennusosaston tiloissa. Kutsuvieraiden joukossa olivat paitsi ohjaaja, käsikirjoittaja sekä muu tuotantotiimi,
myös (oletettavasti) edellisen menestyselokuvan, The Fugitiven tekemiseen osallistuneita henkilöitä sekä omaa elokuvaansa vasta suunnittelevia lavasterakentajia. Missä Tontut Ratsastaa -elokuvan kuvausten ja editoinnin välillä lienee käynyt jonkinlainen vallanvaihdos, sillä ohjaaja Jenny ei ole lainkaan tyytyväinen lopputulokseen. Myös junioriryhmä ARL12 ihmettelee tuotosta. -Oliko nää niinku tosissaan? Meidän luokka tekee varmasti paremman, tuosta ei paljon huonommaksi voi mennä, kommentoi anonyymi lavasterakentaja ARL12-ryhmästä. Vaan kuinkas sitten kävikään. DeMokraTia oN PYLLYsTÄ
Meri vie on esimerkki siitä, kuinka tuotannossa kaikki voi mennä päin p****ttä. Demokratia ei vaan toimi. Toki on mukavaa, että kaikki saavat tasavertaisina sanoa asiansa lapulle kirjoitettuna. Elokuvan työnimi on äänestetty demokraattisesti onnettaren avulla. Eikä kukaan tykkää. Mutta kun kerran on äänestetty se oma ehdotus alas, ei leffanteko enää huvitakkaan. Ja siitä kärsii koko tuotanto, sillä ARL12:ssa on vajaamiehitys. VIP-kutsuvierasensi-illassa istui myös pitkätukkainen, piippua tuprutteleva salaperäinen hahmo.
Missä Tontut ratsastaa » Ensi-ilta vuonna 2013 » Ohjaajat Jenny Kolehmainen ja Mea Misukka » Mauhaus Productions » Käsikirjoitus Sini Savela » Rooleissa mm. Roope Mikael Kuusisto, Tiina Colliander » Kuvattu Sastamalassa, Pirkanmaalla » Budjetti 0€ 8
2014
”Tein jo viime viikolla lähes valmiiksi puusta naisen yläruumiin. Yläruumiista pitäisi vielä saada taipuvainen, mutta vielä on mietinnän alla, että miten sen toteutan.”-Paula ”Tämä elokuva on ehkä haasteellisin elokuva joka koskaan täällä tehdään”
Lavasterakennusosaston oman, kuvitteellisen tuotantoyhtiön tj Mauri Mäkelä, kiitos haastattelumahdollisuudesta ja tervetuloa omaan toimistoosi. -Kiitos, kiitos vain. Miten kommentoisit Mauhaus Productionsin tilannetta nyt? -Noh onhan firma kokenut parempiakin aikoja. Tässä parissa viime tuotannossa on menty aika lailla ojasta allikkoon, ja johtoportaassa on päätetty, että tämän nyt tekeillä olevan tuotannon jälkeen keskitytään taide-elokuvien sijasta lähinnä markkinointielokuvien tekoon. Mikä paikallista elokuvatuotantoa vaivaa? -Ihmisten erilaiset näkemykset ja tämä ihmeellinen trendi demo-
kraattisesta elokuvantekoprosessista. Myöskin ylitaiteellinen ja vaikea lähestymistapa, tätä MP:n johtoporras ihmettelee kovasti. Elokuvanteon tarkoitus on kuitenkin meillä lähtökohtaisesti opiskella koko prosessia, jopa lopputuloksesta välittämättä. Ihmiset ovat olleet tässä asiassa todella joustamattomia. Millainen prosessi Missä tontut ratsastaa -elokuvan teko oli? -Tontut kärsi samoista ongelmista nykyisen tuotannon kanssa. Lopussa koettiin melko myrskyisiä hetkiä, ja jotkut ottivat projektissa ohjat ja veivät homman kuitenkin loppuun saakka. Näin se prosessi vaan meni, ja näen sen kuitenkin hyvänä asiana, että elokuva saatiin valmiiksi.
Millaiset olivat tunnelmasi ensi-illassa, ja vaikutelma elokuvasta? -Olihan se kyllä aika surkuhupaisaa parodiaa ensi-illassa, mutta näin nyt kun aikaa alkaa olla kulunut jo jonkin verran, alkaa se olla ihan hauskakin juttu. Mitkä ovat johdon odotukset käynnissä olevan elokuvatuotannon suhteen? -Tällä hetkellä toiveena on se, että se ylipäätään tulee valmiiksi. Paljon hyviä elementtejä on jo tehty. Tämä elokuva on ehkä haasteellisin elokuva joka koskaan tehdään tai on täällä tehty, mutta siinä on potentiaalia olla myös kaikkien aikojen paras.
Meri vie » » » » » » » » » FONDI Lavasterakennusalan erikoislehti
Ensi-ilta toteutumaton Ohjaaja Demokratia Mauhaus Productions Käsikirjoitus Tanja Katainen Stopmotion-animaatio Kuvauksia ei ole aloitettu Nuket eivät ole valmiit Budjetti 0€ Stressiä on 9
”Kuka tän kahvin on oikeen keittänyt?” Oli tänäkin aamuna taas niin tujua ettei mitään rajaa! Lavasteen pahin vitsaus on se, kun kahvi on loppu. Tai toisille se, kun maito on loppu. Naapurissa puupuolen pojilla maito on aina loppu, ja joskus joku tulee näpistämään meidän puoleltamme tilkan omaan kupilliseensa. Aamun on kuitenkin aina kuljettava samaa rataa, muuten on päivä pilalla: Valutaan hiljalleen luokkaan ja toivotaan, että joku muu on keittänyt kahvin valmiiksi. Yleensä näin onkin, ja se on erittäin mieltä ylentävää, erityisesti silloin, jos ulkona on satanut ja v*tuttaa jo valmiiksi. Flegmaattinen joukkio ojentelee kuppejaan sille zombimaiselle hahmolle, joka on ehtinyt siepata pannun ensimmäisenä käsiinsä. Joku kaivaa kiroillen euroa kukkarostaan, ja juoksee viereiseen ruokalarakennukseen ostamaan litran maitoa makuaistivammaisille. Periaatteena on se, että kaikki jaetaan. Tässä vaiheessa kello lyö yleensä 08:05, ja lavasteen sohvilla istuu jo jokunen väsynyt artesaanikokelas. Ei ole tavatonta (joskaan ei toivottavaa), että puolet porukasta saapuvat paikalle täsmällisesti myöhässä viisi tai kymmenen minuuttia. Mauri aloittelee puhettaan, joka soljuu samankaltaisesti joka aamu: päivän työt käydään luokka- tai yksilökohtaisesti läpi, ehkä kysellään kuulumisia, hörpätään kahvia ja luetaan mahdollisia sähköposteja koskien voimassa olevia projekteja tai uusia tilauksia. Sitten luetaan mietelause, sitä ei saa unohtaa.
10
2014
Kun kahvitauko koittaa, on tyรถnteko kielletty.
FONDI Lavasterakennusalan erikoislehti
11
..ja erään toisen aikakauden alun odotus
Koska kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös Mauri meidät potkii pihalle lavasteelta, loputtoman kahvin ja mäkätyksen lähteeltä, luovuuden tyyssijasta ja mietelauseiden maailmasta. Tämä luku käsittelee valmistuvien ja jo valmistuneiden opiskelijoiden opinnäytetöitä, niitä projekteja, joiden vuoksi on uhrattu puoli valtakuntaa.
Jenny ja Anu Uutisstudio Sammon lukiolle, Tampereelle 2013. ”Suunnittelun pohjana Tampereen kaupungin graafinen ilme, lavasteen vaadittu muunneltavuus sekä helppo varastoitavuus. Takana näkyvät seinät ovat käännettävät ja kaksiväriset, ja punaisen pöydän päällilevy on toiselta puolelta tumma. Näin visuaalinen ilme on muuttuva ja moniuloitteinen. Hyvien pohjatöiden ja huolellisen suunnittelun ansiota työ eteni aikataulun mukaisesti” –– Jenny
Joel ”Opinnäytetyökseni tein Ylen Galaxi Soundi bändikisaan lavasteet. Projektissa oli mukana Tampereen ammattikorkeakoulu, joka hoiti shown valaisun, kuvauksen, editoinnin ja muita järjestelyjä. -- YLE rahoitti ja tuotti. Bändikisa kuvattiin Akun tehtaalla Ylöjärvellä.”
––
Lainaus Joelin blogista
”Tule jo kesä, osa 666 Pussikaljottelemalla ei kesä tule, mutta kylymä tulloo.” –
ote opiskelijan Facebook-statuksesta
Mea ”Kun aloitin työharjoitteluni Kansallisoopperassa, tiesin pyrkiväni tekemään opinnäytetyön jo harjoitteluni ohessa. Oltuani
Oopperalla kaksi viikkoa, opinnäytetyöksi sopiva työ viimein löytyi. Lavastussuunnittelija Mark Väisänen toivoi minun valmista-
van kuusi kappaletta klaffipöytiä Puccinin La Bohéme-oopperaa varten.”
Jani ”Aarteen tekeminen oli mielenkiintoinen kokemus. Oletin työn olevan paljon helpompi, mutta tämä opetti jälleen paljon. Työ valmistui määräaikaan mennessä ja vuorokautta aikaisemmin, joka on aina plussaa. Budjettikaan ei mennyt yli sovitun ja olen vielä tyytyväisempi, että se pysyi hyvin lähellä alkuperäistä hintaa. Ainoat asiat mitkä olisin tehnyt toisin, olisi ollut aarteen sisältä täyttäminen ensin, koska sinne tavaroiden lisääminen oli hankalaa, kun tavaroita oli jo edessä. En joutunut pyytämään neuvoa asioiden suhteen, mutta kävin kyllä rakentavaa keskustelua ihmisten kanssa, joka osoittautui hyödylliseksi. Asiakas oli tyytyväinen työhöni ja hoidin kanssakäymisen hänen kanssaan mielestäni mallikkaasti ja tulimme hyvin juttuun ja toimeen.”
FONDI Lavasterakennusalan erikoislehti
13
Teatteriveistoksia. Ylhäännä vasemmalla tilaustyö, Vapaudenpatsas ravintola New Yorkiin Tampereelle, tekijä Tanja Katainen. Oikealla shakkinappula ratsu, tekijä Jani Talonen. Alhaalla vasemmalla faarao Amenhotep (lähikuva torsosta, koko patsas ei kuvassa), Mea Misukka. Oikealla Jenna K:n Venus.
14
2014
Vasemmalla ylhäällä Mirkan teos Woman aflame (Salvador Dalí! Erinomainen maku taiteen suhteen.) Oikealla ylhäällä Tanja M:n Nike Of Samonthrace. Alhaalla Saku RY:n tilaama messuosaston lippulaiva Arjen Arkki, tekijät Mikael Kuusisto ja Jenni. Kaikki veistokset on tehty styroksista, ja vaikka kokoa on suurimmilla jopa 2 metriä, eivät ne juurikaan paina. Styroksi työstetään veitsillä ja sahoilla, päällystetään liimalla ja paperilla ja maalataan.
FONDI Lavasterakennusalan erikoislehti
15
Angry Birds Särkänniemen teemapuiston vihaiset lavasterakentajat Keväällä 2012 lavasterakennusosasto sai jännittävän tumainen. Lintujen rungot saimme valmiiksi työstettyitilaustyön. Rakensimme yhteistyössä Fantasiaraken- nä, eli varsinainen muoto ja nokat oli valmiiksi leikattu. ne-nimisen firman kanssa Angry Birds Land -osion Vaikka meidän tarvitsi enää valmistaa ja kiinnittää lisäSärkänniemeen Tampereelle. Fantasiarakenne teki osat sekä pinnoittaa ne, oli lintujen työstö yllättävän hidasta. Niitä tilattiin toistakymmentä, possut ja suurimman osan varsinaiKun deadline lisäosia piti tehdä paljon, akrystaalia sista lavasteista, mutta linnut alilähestyi, teki osa hankittiin meiltä. oli vaikea työstää ja lakkojen sävytoppilaista jopa 12 Saimme aluksi suunnitelmatäminen ei aina mennyt kuten piti. tunnin mittaisia Kun deadline lähestyi, teki osa piirustuksia linnuista. Varsinainen työpäiviä oppilaista jopa 12 tunnin mittairunko oli styroksia, johon sitten liitettiin puiset tai styroksiset pyrstöt, sia työpäiviä. Muutama yöpyikin kulmakarvat ja töyhdöt. Koko komeus pinnoitettiin kouSuurten ponnistelujen jälkeen linnut saatiin suuakrystaalilla ja sävytetyillä lakoilla. rimmaksi osaksi valmiiksi aikataulun puitteissa. Pari Fantasiarakenteen Juhani ”Jörö” Parviainen tuli itse kappaletta jäi vielä viimeistelyyn muiden jo lähtiessä opettamaan meille akrystaalin käytön, sillä tämä aine oli Särkänniemeen asennettaviksi. Ennen avajaisia viimeimeille täysin uusi tuttavuus. Sen käyttäminen muistutti nenkin lintu oli paikallaan. aluksi lähinnä kipsiä, mutta lopputulos oli hyvin lasikui-
Teksti Mea Misukka
16
2014
Artesans Ny on neljän kakkos- Alunperin yrityksen perustami-
luokkalaisen lavasterakennusopiskelijan perustama yritys, joka valmistaa, noh, visuaalisia asioita. Yrityksen päämies ja jokapaikanhöylä Annika Haapiseva (kuvassa keskellä) kokee hankkeen aikana kasvaneensa henkisesti ja löytäneensä tarkoituksen olemassaololleen. – Olen outo, sillä tykkään juosta ympäri
nen tuli ajankohtaiseksi marraskuun lopussa tyttökalenteriprojektin myötä. – Tarvitsimme raha– asioita hoitavan
tahon, ja oma yritys oli paras mahdollisuutemme. Helmikuussa kävimme NY– messuilla ja tulimme tietämättämme osallistuneeksi kilpailuun, kertoo
Annika. Toiminnan kehittyessä ja kisojen kylää sosialisoitumassa ja hoitamassa kaikenlaisia asioita, hän toteaa lap- lähestyessä mukaan otettiin myös käytännön asioita Annikan kanssa sekas virne naamallaan. hoitava Tanja, jonka paikka on viePorukan taiteilija Pilvi (kuvassa oilä hakusessa. kealla)taas myöntää toimivansa – Nyt teen tätä lehteä, joka tulee meidän täysin päinvastoin. Hänen toimimukaan Kajaaniin. Tulevaisuudessa alueensa yrityksessä onkin visuaateen varmaan aika paljon tietokoneella linen suunnittelu ja toteutus. Muun suunnittelua, teknistä piirtämistä ja sen muassa firman logo on Pilvin käsisellaista, Tanja kommentoi liittäalaa. mistään yritykseen.
Yrityksessä myös vaikuttavat Annika Haavisto ja Sanni Miettinen olivat haastatteluhetkellä työharjoittelussa, mutta osallistuvat kisoihin. Kuvassa Vasemmalla henkisenä tukena Maria Kangas.
FONDI Lavasterakennusalan erikoislehti
17
Kuka? » Eila Turunen
Mitä? » Puualan ammatinopettaja Sastamalassa
Lempityökalu? » Kavahöylä!
Inhokki? » Hyh, CNC-kone. Sieluton!
”Lavasterakennus aloitettiin minun ja Virkon Esan toimesta, ja me siellä kahdestaan opetettiin, kunnes Esa lähti toisaalle ja Mauri tuli mukaan kuvioihin 4 tai 5 vuotta perustamisesta. Maurin mukaantulo tarkoitti materiaalikirjon monipuolistumista. Ennenhän lavastepuusepät ei käyttäneet kuin puuta ja vähän muovia lavasteiden rakentamisessa; kätällä oli sellainen muoviprässi jolla tehtiin esimerkiksi hirttä ja muuta. Metallia käytettiin aika vähän.” Tänään on Mauri Mäkelän viisikymmenvuotissyntymäpäivä. Kuinka muistit opettajakollegaa? Annoin punaviinipullon, halasin ja luin pari pientä runoa. Olet kolmas Suomessa valmistunut puuseppä, ja ensimmäinen puualan ammattiopettaja. Millainen vastaanotto nuorella naissepällä on ollut miesvaltaisella alalla? Aina on saanut taistella ja näyttää enemmän taitojaan kun miehet. Mutta työkaverit ja työnantajat ovat aina olleet hyviä ja kunnioittavia; lähinnä ulkopuoliset ovat olleen niitä jotka ovat ylenkatsoneet. Kerrankin eräs kaupparatsu tuli kysymään, onko opettajaa paikalla. Vastasin, että minä olen, johon tämä totesi että ’no joo mutta haluan tähän jonkun miesopettajan’. Lensi aika vauhtia pihalle tuommoinen, ja kollegatkin olivat sitä mieltä että ihan oikein, kyllä pitäisi sen verran kunnioittaa. Nykyään meitä naisia on niin paljon kaikkialla, ettei kukaan kyseenalaista.
18
Miksi? Isäni takia. Hän oli maanviljelijä ja kotipuuseppä, todella taitava sellainen, ja antoi minulle puukon jo suunnilleen silloin, kun opettelin kävelemään. Ja tietysti veljieni kanssa ei olisi pärjännyt muuten! Mitä mieltä olet lavasterakentajien uusista tiloista, jotka olemme teiltä ryövänneet? Kyllä minä nyt tämän teille suon. Alun perinhän, kun siirryin kätän tiloista tänne Vammalan ammattikouluun opettamaan, häädin Maurin omista tiloistaan ahtaammalle omien teollisuuspuuseppieni alta, joten tilit tasan. Kyllähän minäkin olen arvomaailmaltani käsi- ja taideteollisuusihminen ja olihan se rankkaa teidän olla yhtä ahtaissa tiloissa kun kätällä aikanaan. Nyt lavasterakentajilla, ja puusepilläkin on harvinaisen hyvät ja monipuoliset tilat, kun on uusi maalaamo, teillä suuret kokoamis- ja valmistustilat sekä tuo puutyösali. Ei monella lavastamollakaan ole tällaisia mahdollisuuksia. 2014
Teollisuuspuuseppien päätoimisen opettamisen lisäksi pidät lavasterakentajille puuntyöstötunteja. Kyllä, pidän hirveästi lavasterakentajien opettamisesta! Olen todella onnellinen, että Mauri antaa minulle näitä tunteja vielä, muuten kurkkisin naamaani ovenraossa puristaen että mitä te oikein teette ja omat työt jäisivät tekemättä. Lavasterakentajien suhtautuminen opiskeluun on niin poikkeuksellinen, porukka on positiivista ja innostunutta. Tämä on minulle tällaista työkyvyn ja jaksamisen ylläpitoa! Kysymys tulevaisuuden näkymistä ja haaveista on Eilalle vaikea. Katse suuntautuu heti ikkunasta ulos, olemus lysähtää mietteliääksi ja syntyy hetken hiljaisuus.
Jaa. Eläkkeeseen on 8 vuotta vielä joten ei ehkä sekään… Mitä haaveita sulla sitten on? Tietysti hyvä terveys ja muut mitä nyt yleensä tällaiseen vastataan… Mutta opettaminen! Minä olen opettaja. Kun ei kerran poliisia tullut, niin toivon että voin jatkaa ja jaksan jatkaa opettamista, saan siitä itselleni niin paljon. Poliisia..? Niin, jossakin vaiheessa halusin paljon poliisiksi, mutten sitten hakenut sellaiseksi. Jos siihen aikaan olisi ollut armeija naisillekin, olisin ehdottomasti mennyt. Tykkään kokeilla rajojani ja asettaa itselleni haasteita, sekä tietys-
FONDI Lavasterakennusalan erikoislehti
ti voittaa ne. Laulajaksikin halusin, ja pienenä lauloin todella paljon. Jossakin vaiheessa musikaalinen äitini kuitenkin pyysi, etten enää tekisi niin.. Suurin saavutus ja kilpailut? En tykkää kilpailusta yhtään. Kilpailen ainoastaan itseni kanssa. Minua on monesti pyydetty esimerkiksi opettajien maratoneihin ja muihin, mutten koskaan lähde. Inhoan sitä että nykyään kilpailutetaan ihmisiä niin paljon kaikessa. Mitä saavutuksiin tulee, muotoiluinstituutissa opiskelun aikana minulla oli Habitare-messuilla kaksi omaa työtäni näytteillä. Opettajan urallani ehdottomasti hienoin saavutukseni on se, kun luokalleni tuli pikkukylästä erityisopiskelijana Matti-niminen poika. Hän ei ollut yleisaineissa erityisen hyvä, mutta puutöissä aivan ilmiömäinen. Monesti katselin suu auki kun hän teki täydellisiä töitä, ja hänellä oli silmää muotoilulle. Sanoin Matille kolmantena vuonna, että hänen on pakko jatkaa alan opiskelua, hän on niin lahjakas. Muuten poika ei varmaan olisi lähtenyt pikkukylästä. Patistin häntä, kun hän ei ensin päässyt muotoiluinstituuttiin opiskelemaan, ja seuraavana vuonna Matti ilmoitti sitten päässeensä. On menestynyt kilpailuissakin ja messuilla olen nähnyt hänen töitään. Olen erittäin ylpeä paitsi Matista, myös siitä että kannustin häntä. Se on ollut opettajanurani suurin hetki.
”Tein tämän keinutuolin käsityönä käyttäen pääosin ainoastaan kavahöilää. Osat on tietysti leikattu sirkkelillä, mutta muuten en käyttänyt mitään koneita. Muotoilin kaiken käsin. Halusin näyttää itselleni, että kykenen siihen. Olin opiskellut tuoloin vasta kaksi vuotta. Kaksi kuukautta meni.”
19
”Menestyminen ei ole avain onnellisuuteen. Onnellisuus on avain menestymiseen. Jos pidät siitä mitä teet, onnistut varmasti.” Herman Cain
Pilvi Viitanen 20
2014
Fondi
on teatterilavastuksessa, valokuvauksessa ja elokuvauksessa käytettävä taustakangas tai muu pinta. Teatterifondi on näyttämölle maalattu taustakangas, jolla voidaan ilman kulissien rakentamista luoda vaikutelma maisemasta, rakennuksesta tai sisätilasta. Se sijoitetaan yleensä näyttämön takaosaan ja valaistaan aidon näkymän ilmentämiseksi oikeista kulmista oikeanlaisilla valoilla, joiden vaikutelmaa voidaan tehostaa esimerkiksi savukoneella. Fondi maalataan tavallisesti puukehyksiin pingotettulle lakanakankaalle. Aidon vaikutelman saamiseksi on tärkeätä kiinnittää huomiota perspektiiviin teatterin katsomosta katsottuna. Maalattuja tai valokuvasuurennoksista tehtyjä taustafondeja käytetään toisinaan myös elokuvien studio- ja ulkokuvauksissa luomaan kuvien taustasta halutunlainen. Yksiväristä fondia, useimmiten sinistä tai vihreää, käytetään Chroma key -kuvauksessa, jossa fondin päällä näytellyt kohtaukset yhdistetään taustakuviin digitaalisessa jälkituotannossa. Fondi tarkoittaa kokkien ammattisanastossa kastikkeen pohjaa.
FONDI Lavasterakennusalan erikoislehti
21
Liuta kirosanoja Hip… mitä? Syksyllä 2012 ARL12-ryhmän opiskellessa ensimmäisiä hetkiään lavasteella hämeenlinnalainen kulttuurikeskus ARX lähestyi Mauria Hippaloita koskien. Hippalot on vuosittain järjestettävä lasten taidefestivaali, johon lavasterakentajat
22
ovat perinteisesti suunnitelleet ja toteuttaneet lavastuksen festareiden keskipisteesen, kahvilaan. Tänä vuonna Mauri päätti antaa haasteen nuorille toivoilleen. Festivaalin teemana oli ruoka, budjetti 700 euroa ja toteutus vapaa. Teemasta to-
della innostuttiin, ja ilmoille heiteltiin mitä kummallisempia ideoita ruokasotaseinistä reseptikirjoihin ja jälkiruokiin, mutta suunnittelun keskeytti kuukausiksi Vaasan kaupunginteatterin projekti Oliver Twist.
2014
Miten toteutus onnistui, ja mitkä olivat suurimpia haasteita? -Haasteena oli lavastuksen rakentaminen kaukana loppusijoituspaikasta. Lavasteet suunniteltiin siten, että kahvilaa rakentaessa niitä tarpeen mukaan voitiin muokata. -Budjetissa pysyminen. Sehän lopuksi ylittyi noin satasella, mutta oli siinä sellainenkin tekijä, että asiakas oli niin innoissaan meidän suunnitelmista, että tarjoutui itse maksamaan vähän enemmän. -Herkkulinna oli muita elementtejä huomattavasti vaikeampi toteuttaa. Sen epärealistinen suunnitelma yhdistettynä resurssien puutteeseen tuotti kaikille päänvaivaa. Työnteon edistymistä hankaloitti myös peruskoulupohjaisten opiskelijoiden yleisaineiden tunnit, jolloin tekijöitä oli vähän ja muut tekivät sitten pitkää päivää. -Elementtien kokoaminen sujui Hämeenlinnassa kohtalaisen mutkattomasti. Muutamia kuljetuksen aikana tulleita vaurioita korjailtiin ja palasia soviteltiin paikoilleen. Asiakas oli suorastaan häkeltynyt rahoilleen saamastaan vastineesta, saimme todella hyvää ja tyytyväistä palautetta.
FONDI Lavasterakennusalan erikoislehti
Teksti Annika Haavisto
23
Pilvi Viitanen 24
Tärkeää ei ole se, lyödäänkö sinut maahan. Tärkeää on se pystytkö nousemaan ylös. -Vincent Lombardi
2014
”Jos koko elämäsi pelkäät myrskyjä et koskaan ehdi nauttia päivänpaisteesta.” Morris West FONDI Lavasterakennusalan erikoislehti
25
Jennin lopputyö oli lavastus Lasten kulttuurikeskus Rullan näyttelyyn. Se koostui monesta osa-alueesta, jota oli rakentamassa lähes koko lavasterakennusosasto. Jenni piti raakaa natsikuria yllä noin kuukauden ajan, laski budjetin, potki laiskottelijoita peruksille ja antoi siunauksensa suunnitelmille tai repi ne tyystin tuhannen päreiksi. Tuo kuukauden tuska tuotti silti hienon tuloksen, ja opettaja Mauri Mäkelä nimitti Jennin Lavasteen Ylijumalaksi ruususateen ja hurrausten myötä.
Sirkus saapui kaupunkiin
Sirkuslaisten vaunuja. Toteutuksesta vastasivat Leena, Paula ja Sanni Jennin suunnitelmien pohjalta. Vaunuissa oli availtavia luukkuja, joiden takaa paljastui sirkusaiheisia kuvia.
Vesivärimaalaus. Lähes kaikista kuvista vastasi supermaalari Mea, joka taiteili näitä tusinan verran sekä seinille ripustettavaksi että vaunuja varten. Suunnitelmat on tehnyt Mea.
Kokonaisuuteen kuului myös suuri sirkusteltta. Kehikko tehtiin pyöreistä puukepeistä ja katto suuresta aurinkovarjosta, johon Jenny ompeli värikkään kankaan päälle. Teltan sisällä oli tv, josta lapset voivat katsoa mm. Sorin Sirkuksen esiintymisiä.
Eläinaiheisia kuvia luukkujen takana, maalannut Mea Misukka
26
2014
Viereinen tintamareski on Marian käsialaa. Maalattu sävytetyillä seinämaaleilla MDF-levylle, jonka taakse rakennettiin lavastejalat kertopuusta.
Upea vaunu valmiina loppusijoituspaikassaan.
Aasinhännänkiinnistystä tuunattuna versiona. Pellen nenä oli irtonainen ja tarttui maalaukseen kiinni. Tarkoituksena on kiinnittää nenä oikealle paikalle sokkona.
Viereinen sirkusnorsu on rakennettu styroksista metallikehikon ympärille, päällystetty paperilla, lateksilla ja kankaalla. Norsun iho on lateksin ansiota aidon oloinen. Sen häntä ja kärsä ovat liikuteltavissa, ja sen päällä voi istua. Toteutus: Annika Haavisto ja Tanja Katainen.
FONDI Lavasterakennusalan erikoislehti
27
Kuka? » Mauri Mäkelä
Mitä? » Puualan artenomi, opettajana 25 vuotta
Lempiesine? » Oma piippu
Miten vietit 50v päivääsi? Tervehdin vanhempiani, asuvat länsirannikolla.
jotka
Miltä tuntuu olla 50 vuotias? Tjaa, no ei se nyt mitenkään ihmeelliseltä tunnu. Pahempi oli se, kun täytin 30 ja tajusin olevani kuolevainen. Nyt kun olen ollut kuolevainen jo 20 vuotta, ei se ole enää niin suuri asia. Miten sinua on muistettu koulussa? Opettajakollegat ovat hyväntahtoisesti piruilleet, muutama yllätyskin on järjestetty. Ja opiskelijat järjestivät aika hauskan yllätyksen. Paras lahja? Uusi puhelin. Omani on mallia kivikausi, ja kun tätä uutta vielä opettelen käyttämään niin se on omiaan ehkäisemään dementiaa. Miten kommentoit uusia tiloja? Olen tässä jo noin 10 vuotta odottanut uusia tiloja.. Mutta tietysti tämä lisää mahdollisuuksia, nyt jälleen esimerkiksi valojen käyttö on helpompaa. Lavasteita voidaan nyt nähdä ja rakentaa uudella tavalla. Tietysti nyt kun tilaa on enemmän, rakentaminen on myös paljon paljon turvallisempaa. Ehkä pikkuhiljaa voisi jo opasteet laittaa paikoilleen.
28
Alkujaan lavaste oli kätsäkoulun tiloissa, ja se oli ylioppilaspohjainen, 2,5 vuotta kestävä koulutus ja painottui lähinnä puuntyöstöön. Eila opetti päätoimisesti lavasterakentajia tuolloin. Nykyään lavasterakentajat ovat huonompia puuseppiä, mutta materiaalitietämys ja osaaminen on paljon laajempaa, kuin ennen tänne tuloani. Uran huippuhetket? Tjaa, en osaa tollain sanoa. Ehkä sellainen, kun eräällä opiskelijalla oli pirullisia huumeongelmia, mutta hänestä tuli kuitenkin oikea ihminen ja perheenäiti. Tähän liittyen ainakin urani hassuin kokemus oli kun Porin kirkon pihalla kokeilin Jeesuksen ristiä. Hienoin projekti? Kulttuurikeskus Rullaan on nyt mennyt muutamana vuonna todella kivoja ja onnistuneita kokonaisuuksia, esimerkiksi vanhanajan joulu ja sirkus. Ne on tehty todella hyvin ja katseenkestäviksi, ja visuaalisesti monipuolisiksi. Kaikenkaikkiaan hienoja juttuja. Prosessina taas Angry Birds, hyvä porukka oli tekemässä ja oppilaat jaksoivat tehdä hyvinkin pitkiä päiviä.
2014
Miten ihmiset ovat muuttuneet lavastepuuseppien ajoista? Osa opiskelijoista on valveutuneempia ja varmempia alalle valikoitumisestaan. Haluan tänne lisää sellaisia ihmisiä, joilla on oikeasti halua kehittää itseään, kelloa katsomatta. Alalle työllistyy helpostikin, jos oikeasti haluaa tehdä lavasterakentajan hommia. Töitä saa monesta paikasta; elokuva-ala, tv, teatterit ja messut, sekä nyt kasvavana osana elämyspuistot.
Mauri rakastaa opiskelijoiden 50v-juhlahattuaan
tekemää
FONDI Lavasterakennusalan erikoislehti
29
30
2014
Aikuiskoulutus, Ikaalinen • Artistivalmennus • Lauluntekijävalmennus • Ohjelmatuottaja – valmennus • Riimimylly • Vamos – biisintekoleiri, Kreeta • Rytmimusiikkituotannon ammattitutkinto Lisätiedot: Minna Hauhia, kouluttaja / Rytmimusiikkivalmennus 040 839 2911, minna.hauhia@sasky.fi http://aikkari.lpkky.fi/artisti/ http://artistivalmennus.blogspot.com/ Rytmimusiikkivalmennus, Ikaalinen
FONDI Lavasterakennusalan erikoislehti
31
32
2014
Olet osastomme ainoa oppilas, joka on suorittanut asepalveluksen, vaikka täällä on myös miehiä. Kuinka näin? Noh, kai se menee niin, että vain tosimiehet saavat koko armeijan käytyä, höhö. Ja tämä ala ei kutsu tosimiehiä. No ei. Kun laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta tuli voimaan 1995, olin kuulemma jo silloin sanonut, että sitten isona menen armeijaan. Tästä päätöksestä pidin kiinni ja tammikuussa 2009 astuin palvelukseen Vekaranjärvelle, eli Karjalan Prikaatiin. Se on se maavoimien suurin ja kaunein. Tai suurin aikakin. Jännää. Mitäs armeijassa teit? Voitko kertoa sen sillä tavalla, että myös armeijatermistöä tuntemattomat sen ymmärtävät? Toki. Aloitin alokkaana Esikuntakomppaniassa, joka on Karjalan Prikaatin lippukomppania. Siellä koulutetaan mm. kiväärimiehiä ja sotilaspoliiseja, ja kuri vaikutti jopa muihin komppanioihin verrattuna kovalta. Tämä johtui siitä, että lippukomppaniana meidän piti olla esimerkkinä muille. ”Mikä muualla on erinomaista, on EK:ssa normi!” Jo alokasaikana minut laitettiin varuskunnan omaan autokouluun opiskelemaan C-ajokortti, sillä olin jo hakiessa ilmoittautunut haluni XA-koulutukseen. XA-kuljettajat siis ajavat ja johtavat tietynlaisia panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja. Ne kuuluvat panssarivaunuihin, vaikka kulkevatkin telaketjujen sijaan kuudella pyörällä. Tuttavallisemmin niitä kutsutaan nimeltä PaSi (panssaroitu Sisu). Suoritin kevättalven aikana ajokoulun, ja siviiliinkin ajokorttiluokkani nousi B:stä BE C1E C:ksi. Olin arvoltani jääkäri, ja toimin miehistössä sekä kiväärimiehenä että sotilaskuljettajana. Palveltuani puoli vuotta, XA-kurssi viimein alkoi. Koulutuskausi oli armeijani parasta aikaa, sillä kurssit olivat mielenkiintoisia, motivaatio kova ja palveluskaverit kivoja. Saatuani XA-luvat neljään eri vaunumalliin olin myös ns. panssarivaunumies. Tämän jälkeen palvelin pääasiassa ajamalla ja johtamalla sekä huoltamalla eri vaunuja. Tammikuussa 2010 sain sanoa, että ohi on 362.
Olivatko aikaiset aamuherätykset kauheita? Herään arkisin kouluun klo 5:45 ja lauantaisin töihin 4:30, jotka ovat molemmat aikaisemmin kuin armeijaherätykset. Meidän komppaniamme heräsi vasta 6:30, joten nääh. Mikä armeijavuodessasi oli parasta? Jotkut tietyt kurssipäivät vaunukurssilla. Esim. kurssin oma ajoleiri heinäkuussa oli mukava, sillä ajelimme hyvällä säällä sekä maastossa että tiestöllä, ja meillä oli leirissä paljon luppoaikaa. Se oli normaaleihin maastoleireihin verrattuna rento. Myös tykistön talviharjoitus Rovajärvellä marraskuussa 2009 oli mukava, sillä ajoin silloin lääkintätiimin mukana ambulanssi-PaSia. Entä kamalinta? Varmaan se, kun oma usko joskus loppui. Muutaman kerran rankoissa suorituksissa fyysinen puoli ei ihan meinannut riittää, ja silloin niin sanotusti hajotti. Loppusotani, joka oli joulukuussa 2009, oli aivan järkyttävän kamala, sillä silloin oli poikkeuksellisen kylmää. Viikon pakkanen hillui miltei kolmessa kymmenessä, joten ei paksu vaatekerroskaan oikein auttanut, kun sen viikon oleilee ulkona kovissa pakkasissa. Ruoka oli yleensä jäässä ennen kuin se pääsi varusmiehille asti, joten revi siitä sitten huumoria, kun ei saa viikkoon edes yhtä lämmintä ateriaa, unet voi laskea tunneissa ja telttaan saatiin yöksikin vain vähemmän pakkasta kuin mitä ulkona oli. Telttamme sisäseinätkin olivat yleensä jäässä kaminasta huolimatta. Tällöin hajotti aika rankasti, mutta kumma kyllä, siitäkin selvisi hengissä! Maistuivatko sotilaskodin munkit hyviltä? Eivät, sillä en pidä munkeista ylipäätään. Mitä haluaisit sanoa naisille, jotka harkitsevat armeijan käymistä? Jos vain kunto ja pää kestää, suosittelen kyllä. Se ei todellakaan ole oikea paikka sellaisille jotka ovat tyyliin: ”mä meen sinne komentelemaan miehiä koska oon nainen!” tai ”meen sinne saamaan miehiä!”, mutta jos oma kiinnostus kouluttautumiseen tai jopa alalle jäämiseen on hyvä, niin mikä jottei. Netistä kuitenkin saa nykyään paljon tietoa ja erilaisilta foorumeilta löytyy muitakin naisia, jotka ovat palveluksen suorittaneet. On meitä kuitenkin reservissä jo n. 6000. Mitä olet tehnyt armeijan jälkeen? Kävin töissä silloisella asuinpaikkakunnallani Helsingissä, sitten muutin Joutsenoon opiskelemaan kuvataidetta ja lopuksi Tampereelle, josta kävin Vammalassa Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa opiskelemassa lavasterakentamista. Kohta valmistun, mutta tulevaisuuden suhteen moni ovi on vielä avoinna. Toivottavasti saan alan töitä jostain.
Minä ja Pasi
FONDI Lavasterakennusalan erikoislehti
Teksti Mea Misukka
33
Joel Honka
”Jos kuulet sisäisen äänen joka sanoo; Sinä et osaa maalata Jatka ihmeessä maalaamista, niin pian se ääni vaikenee.” Vincent Van Gogh
34
”Älä koskaan kasva niin isoksi, ettetkö voisi esittää kysymyksiä, Älä koskaan tiedä niin paljon, ettetkö voisi oppia jotain uutta.” -Og Mandino
2014
TORSTAI 8. ELOKUUTA 2013
No niin, nyt se kauan aikaa sitten luvattu päivitys. Toisen työssäoppimisjaksoni suoritin Tampereen työväen teatterilla. Jakson pituus oli tällä kertaa 9 viikkoa. Olin TTT:llä 4.2.2013 - 5.4.2013. Työ eroaa hyvin paljon viime vuoden TO-jaksosta, paljolti siksi, että olin erilaisissa hommissa. TTT:llä näet toimin puuseppäin parissa. Olin kirjoittanut jonkun verran jo tästä jaksosta, mutta kun luin sen, päätin että kirjoitanpa koko tarinan uusiksi, oli kamalaa tekstiä. TO-jaksoni alkoi hyvin perinteisellä opastuskierroksella, mutta koska kyseessä on suuri teatteri, en varmaan eksymättä löydä kaikkiin esiteltyihin paikkoihin. Minulle esiteltiin työvälineet ja sitten päästiinkin tekemään ensimmäistä kulissiseinää työpaikkaohjaajani Tonin kanssa. Sahasin kaapalla annetun mittaiset pätkät kulissirimaa, porasimme osaan reiät ja ruuvasimme pätkät kiinni. Kun rungot oli tehty, sahasimme vanerista sopivat palat ja nidoimme ne runkoihin kiinni. Työtahti oli verrattain ripeää ja ensimmäisenä päivänä saimme useamman kulissiseinän tehtyä ja pääsimme metallipuolellekin hieman auttelemaan, mikä on aina iloinen asia. Oli mukavaa päästä tekemään kulissirimasta näitä seiniä, mielestäni oikein mukava materiaali. Nostan tämän siksi esiin, koska olisi kiva saada tätä kouluunkin sen välipuutolppasysteemin sijaan. Lainaus Mirka Aitonurmen koulublogista Maailmojen Välissä
FONDI Lavasterakennusalan erikoislehti
35
Liian monilta ihmisilt채 j채채 huomaamatta hopeareunus, koska he odottavat kultaa. Maurice Setter
Tanja M채kitalo, 2mx10m
36
2014
yt nautitaan p “N
i t u tai o v n o k ka n u
a l i u t t taa. t i k s ” a r
ita herkkuja , ha k ar Ratakatu 5, 38210 Sastamala, 040 181 9099, avoinna arkisin 11–17, lounas 11–13 sasky.fi/vak/ravintola-warelius
FONDI Lavasterakennusalan erikoislehti
37
38
2014
Kuva: Varvio/Rantanen
Harrastajan ja ammattirakentajan
yhteistyรถkumppani
FONDI Lavasterakennusalan erikoislehti
39
P채iv채n H채ris
40
2014
HAE MEILLE SASKYYN!
VAMMALAN AMMATTIKOULU - Ajoneuvoasentaja - Hyvinvointiteknologi - Kivirakentaja - Kokki - Koneistaja - Kosmetologi - Kumituotevalmistaja
- Leipuri-kondiittori - Levyseppähitsaaja - Parturi-kampaaja - Puuseppä - Sähköasentaja - Talonrakentaja - Tarjoilija
KARKUN KOTITALOUS- JA SOSIAALIALAN OPPILAITOS - Kodinhuoltaja - Lähihoitaja - Toimitilahuoltaja
TYRVÄÄN KÄSI- JA TAIDETEOLLISUUSOPPILAITOS - Kultaseppä - Lavasterakentaja - Sisustaja
LISÄTIETOJA: Tuija Penkkimäki (VAK) Puh. 0500 739 661 etunimi.sukunimi@sasky.fi
Eija Uotila (Kosol ja TKTO) Puh. 050 345 8725 etunimi.sukunimi@sasky.fi
N: E N I M HAKE kumenettelyjä
seen ha uorahaku. k o t i a l i p Op ku ja s a h s i e t h ovat y
TISSIT Normaalin lavasterakentaja-artesaanin opintosuunnitelmaan kuuluu työharjoitteluja yhteensä 5 kuukautta eli 20 opintoviikkoa. Sulla on kuitenkin hallussa osaston ennätys: 42 ov:tä. Häh? Joo, voi opiskelun suorittaa näinkin. Tein paljon keikkahommia teattereilla, ja Mauri vaati minua tuomaan todistukset näistä kaikista. Yhteensä se kaikki kattoi siis 42 opintoviikkoa. Olen ollut harjoittelussa Kansallisoopperassa, Helsingin kaupunginteatterilla, Tampereen Teatterilla ja Tampereen työväenteatterilla. Millaista on ollut? Miten harjoittelijaan suhtaudutaan työpaikoilla? Pääosin suhtaudutaan hyvin. Ainoastaan yhdessä paikassa on ollut yksi henkilö, jolla olikin joku asennevamma yleensä ihmisiä kohtaan. Koska joka teatterilla on omat tapansa ja menetelmänsä lavasteiden ja tarpeiston suhteen, olen oppinut hurjasti uusia tekniikoita, koska olen suorittanut harjoitteluita useassa paikassa. Suosittelen. Lavasterakentajan koulutuksesta on ollut erityisesti se hyöty, että tekniikat ovat hallussa. Minkä nimeäisit hienoimmaksi projektiksi, jota olet ollut tekemässä, työharjoittelussa tai lavasteosastolla? Don Carlos oopperan puut ehdottomasti. Puita oli yhteensä 12 kappaletta, joista tein 10. Niiden koot vaihtelivat, korkeimmat noin 10 metriä ja rungon halkaisija pienimmillään puolisen metriä, suurimmat noin 1,5-2 metriä. Niihin oli jo valmiiksi tehty metallirungot. Lisäsin kanaverkkoa, vaneria ja rimoja muodon lisäämiseksi, päällystin sellumuovilla ja pintakäsittelin niinillä, kookosköydellä, strasselinauhalla, säämisköillä jne jne jne… Koulussa taas Oliver Twist –projekti oli hienoin, se oli niin suuri ja musikaali oli upea. Sä vastasitkin lavasteiden metallirakenteiden suunnittelusta ja valmistamisesta! Niin, olen aikaisemmalta koulutukselta metalliartesaani, ja hitsaaminen on parasta.
Mikä on ollut kamalinta? Ammattikoulun parturikampaamoon tilattiin mallinuken päille telineet. Ryhmätyö ei toiminut kunnolla, se oli kamalaa. Millaisia ihmisiä lavaste tarvitsee? Miehiä. Siis MIEHIÄ. Naurua. Sellaisia ihmisiä, jotka uskaltavat tehdä likaisiakin hommia, sotkea kätensä. Ihmisiä, jotka haluavat oppia uutta, täällä oppii jatkuvasti jotain ja virheet ja mokat ovat usein suotavia. Mielellään tosin osattaisi ajatella omilla aivoilla. Priorisointikyky on myös hieno ominaisuus. Lavasteella tehdään paljon asiakastöitä, ja omat jutut on silloin laitettava syrjään. Niin ja miehiä tietysti. Osallistuitte ammattiinopiskelevien kulttuurikilpailuun, SAKUstarsiin vuonna 2012. Miten meni? Mauri aina mainosti näitä kisoja. Olin aiemmin jo ollut improteatteriryhmän kanssa entisen koulun nimissä kisoissa, ja sanoin, että voin lähteä jos joku tulee mukaan. Aika moni innostui ja vedin parit harjoitukset. Improvisaatioteatteri on kivaa! Lähdin tosin itse työharjoitteluun, enkä ollut harjoituksissa enää niin aktiivisesti mukana. Kävin käsikirjoituksista sun muista keskustelua ryhmän kanssa sähköpostitse. Yhdeltä tuomarilta saimme esityksestä täydet pisteet, mutta palkinnoille ei sillä kertaa päästy. Kliseenä: tärkeintä on pitää hauskaa, ja hauskaa meillä oli.
Kuka? »» Mirka Aitonurmi
Mitä? »» 2014 keväällä valmistunut lavasterakennusartesaani
Aikaisempi koulutus? »» erikoismetalliartesaani Ikaalisista
Lempityökalu? »» Vasara, rälläkkä tai hitsipilli
42
2014
Kuvaus Ville Kankare
FONDI Lavasterakennusalan erikoislehti
43
44
2014