4/21 | ISSUU.COM | WWW.TARAKI.FI
TARAKI
Urbanum esittäytyy
Jullin jatkoreissu ja Talvi-Päivin ryöstö
Puheenjohtajan palsta Kohti koronan jälkeistä aikaa killassa ja yliopistossa – ainakin joltain osin
Kuva: Richard Äyräs Syksy on edennyt kovaa vauhtia ja nyt ollaan jo lokakuussa. Tuntuu että tämä kuukausi on aivan täynnä erilaisia tapahtumia, ja vielä kermana kakun päälle rakkaan kiltamme vuosijuhlat! Yleiskokouspäiväkin on päätetty, ja se tulee olemaan 18.11. Kaikenlaista on myös ehtinyt syksyn mittaan tapahtua. Fuksit ovat päässeet mukavasti kiinni opiskelijaelämään. On järjestetty saunailtoja, rastikierroksia, urheilua ja välissä on keretty tuskailemaan matikoiden ja fysiikoiden kanssa. Jäsenistökin on vihdoin päässyt Teekkarisaunalle muistelemaan menneitä hyviä aikoja, kun koronarajoitukset vihdoin hellittivät. Tätä kirjoittaessani päällimmäisenä mielessä on yliopiston koronaryhmän linjaukset, jotka ovat herättäneet paljon keskustelua yhteisössämme. Vaikka koko yhteiskuntamme on avautumassa ja koronarajoitukset on purettu, ei yliopisto vieläkään suostu vastaamaan opiskelijoiden pyyntöön 24/7 – kulkujen palauttamisesta. Tämä on huolestuttavaa ja täysin vastoin opiskelijoiden tahtotilaa. Yleinen tunne on, että meidät opiskelijat nähdään riskinä yliopistobrändin heikentämisessä. Me taas koemme, että yliopiston tulisi luottaa meihin, ja ottaa meidät opiskelijat osaksi keskustelua, jotta päästäisiin pandemiaa edeltävään tilanteeseen, niin keskusteluyhteyksien kuin kulkuoikeuksien osalta. Toisena mieleen tulee killan uuden strategian eli kolmivuotissuunnitelman eteneminen. Olemme kesän aikana keränneet jäsenistöltä ideoita ja nyt strategiasta on tehty luonnos kommentoitavaksi. Kiltalaiset pääsivät miettimään strategiaa workshopissa yhteisvoimin ja nyt hallitus vielä käsittelee strategiaa iltakoulussa, jonka jälkeen sitä ehdotetaan kommenttien kera yleiskokoukselle hyväksyttäväksi. Strategia tulee ohjaamaan hallituksen ja killan toimintaa parempaan suuntaan seuraavien vuosien aikana, joten teidän panoksenne sen luomiseen on ollut erittäin merkittävää. Kolmantena nostan tälle palstalle yksikön päällikkömme, Matti Pentin eläköitymisen. Matti eläköityi 1.10 lähtien ja kilta toivottaa hänelle oikein antoisia eläkepäiviä. Matti on ollut yhtenä merkittävimmistä vaikuttajista rakennustekniikan yksikön ja killan välisiin suhteisiin. Yksikkö ja professorit ovat Matin esimerkkiä näyttäen tulleet lähemmäksi opiskelijoita, jonka lisäksi Matti on kehittänyt Rakennusalan yritystapahtumaa ja ollut aina läsnä ja kuuntelevainen opiskelijoiden ja killan murheita kohtaan. Kiitokseksi kilta valoi betoniin meripihkaista ja lämmintä konjakkijuomaa ja luovutti lahjan Matille eläkekahveilla. Lisäksi keräsimme lahjoituksia vanhoilta opiskelijoilta ja saimme kokoon jopa 400 € potin! Hyviä eläkepäiviä Matti ja kiitos kaikesta! Loppuun voisin sanoa, että muistakaa käyttää heijastimia, käydä tapahtumissa ja välillä myös opiskella. Lähtekää messiin opiskelijaelämään täysillä, siihen on monia vaihtoehtoja ja nyt kun korona tässä hellittää niin mahdollisuudet vain kasvavat. Suosittelen myös hakemaan TARAKIn hallitukseen, hakuajasta tiedotetaan myöhemmin, joten seuratkaa tiedotusta! Hyvää syksyn jatkoa ja nähdään kiltahuoneella ja tapahtumissa! -Joonas Yli-Huhtala Päätoimittaja: Marja Seppälä // Julkaisija: Tampereen Rakentajakilta ry // Toimitus: Aleksi Heininen, Laura Heino, Sina Hämeensaari, Iida Koivistoinen, Lauri Kukkonen, Walemar Lahtinen, Juho Lautala, Ville Orkola, Ada Pietiläinen, Aku Puskala, Riku Riiheläinen, Joona Tuominen, Rudolf Võrk, Joonas Yli-Huhtala, Taavi XXXIII // Kansien kuvat: Kyösti Keränen // Painos: n. kpl // Paino: Coloro
Orientaatioviikko Orientaatioviikon tarkoituksenahan on tutustuttaa fuksit uuteen yliopistoympäristöönsä. Orientaation avulla yliopiston tärkeimmät paikat ja tavat tulevat tutuiksi, eikä ole yksin hukassa uudessa paikassa. Tärkeintä kuitenkin on ehkä muihin tutustuminen ja kavereiden hankinta, sillä opiskeluelämästä tulee melko ankeaa ilman vertaistukea ystäviltä. Oma kokemukseni orientaatioviikostamme syksyllä 2021 on varsin positiivinen. Vaikka viikko olikin todella täynnä tekemistä ja toimintaa, oli se virkistävä kokemuksena. Viikosta jäi positiivinen fiilis ja oli mielestäni hyvin tärkeä ja oleellinen. Itselle jäi tunne, että on tervetullut mukaan joukkoon. Vaikka koronan takia meidät jaettiinkin pienempiin ryhmiin, erilaisissa meiningeissä tutustui helposti myös oman tutorryhmän ulkopuolisiin ihmisiin. -Ada Pietiläinen
Kuva: Justus Leppäaho
Orientaatioviikko on ensimmäinen kosketus opiskelijaelämään. Orientaatioviikko koostuu pitkälti tutorien ohjaamista tapahtumista, joissa päästiin tutustumaan etenkin omaan tutor-ryhmään ja koronarajoitusten puitteissa myös muihin opiskelijoihin. Ensimmäiset kolme päivää kului pitkälti koulua kiertäessä ja erilaisia tutustumispelejä pelatessa. Parhaiten jäi mieleen rastikierto, jossa pääsi hyvin tutustumaan omaan ryhmään hauskojen tehtävien ohella. -Joona Tuominen
Kuva: Justus Leppäaho
Jännitin orientaatioviikkoa ihan mielettömästi. En tiennyt mitä odottaa. Jälkeenpäin ajateltuna jännittäminen oli turhaa, koska orientaatioviikko oli erittäin hauska, vaikka ensimmäisenä päivänä siltä ei ehkä tuntunut. Viikon kuluessa tutustuin tutorryhmääni paremmin, ja varsinkin iltaohjelmat antoivat mahdollisuuden pitää hauskaa yhdessä ja tutustua muihinkin tutorryhmiin. Juurikin kyseisten iltaohjelmien takia viikko oli raskas, mutta silti viikko päättyi hyvien muistojen kera. Mieleenpainuvin kokemus kyseiseltä viikolta oli kuitenkin ylivoimaisesti haalarien jako. -Lauri Kukkonen
Urbanumin esittely SUD eli Sustainable Urban Development on Tampereen yliopiston uusi kansainvälinen tutkinto-ohjelma, jonka historian ensimmäiset opiskelijat aloittivat runsas vuosi sitten. Vaikka ohjelma koostuu kolmen tutun pääaineen opiskelijoista – rakennustekniikka, yhteiskuntatutkimus ja hallintotiede – SUDin opinnot eroavat kaikista kolmesta. Teekkarimme lukevat yhteiskunnallista kirjallisuutta ja yhteiskunta- ja hallintotieteilijät tutustuvat kaupunkikehityksen insinööripuoleen. Urbanum ry taas on SUD-opiskelijoiden ikioma ainejärjestö, joka vietti juuri ensimmäisiä vuosijuhliansa. Yksi tämän vuoden kärkiteemoistamme on tehdä itsemme tunnetuksi ja näkyväksi kampuksilla, luoda uusia perinteitä sekä yhteyksiä sisarjärjestöihimme. Elämä keskustan ja Hervannan kampuksien välillä mahdollistaa sen, että kenties joku päivä voimme kutsua itseämme myös killaksi.
Urbanumin alkutaipaleen onnistumisista on iso kiittäminen ensimmäisiä tuutoreitamme, jotka lähtivät projektiin mukaan Staabin, Interaktion ja Tarakin riveistä. Heidän omistautumisensa oli korvaamatonta uuden ainejärjestön starttaamisessa, ja olemme saaneet luottaa heidän apuunsa koko matkan ajan. Itse SUD-opiskelijoiden riveistä löytyi nopeasti ryhmähenkeä ja vastuunkantajia ensimmäisen hallituksen tehtäviin. Se, että aloittaneita opiskelijoita ei ollut kahtakymmentäkään osoittautui vahvuudeksi, sillä tuntui, että hoidimme oikeasti yhteisiä asioitamme. Haasteitakin toki oli. Toiminnan käynnistämistä jarrutti perusasioiden, kuten patenttirekisterin ja pankkiasioiden läpivienti. Olimme pitkään rahattomia, eikä juuri kukaan yliopistolla tuntunut tietävän olemassaolostamme. Luonnollisesti myös pandemia vei veronsa itse kultakin. Voimme kaikesta huolimatta olla ylpeitä saavutuksistamme tähän mennessä! Urbanum ry hakee yhä paikkaansa yliopistolta, sekä kirjaimellisesti, että kuvaannollisesti. Oma ainejärjestötila keskustasta tai Hervannasta on hakusessa ja opiskelijakulttuurin osalta olemme tutustuneet sekä keskustan että teekkarien perinteisiin. En kuitenkaan puhuisi alussa mainittujen kolmen alan perinteiden yhteensovittamisesta, vaan enemmän omien perinteidemme luomisesta. Olemme yliopistolla täysin uudenlainen järjestö, eikä kaikkien juttujen imitointi tunnu oikealta. Haluamme olla osa tamperelaista opiskelijakulttuuria, mutta tehdä sen omalla tavallamme. Toki alkuperäisten tuutoriemme kautta saamme jatkuvasti vaikutteita suuntaan ja toiseen. Kuten sanottua, keskeistä tänä vuonna on tehdä itsemme näkyvämmäksi opiskelijatapahtumissa, järjestää reilusti omia tapahtumia ja luoda yhteyksiä kiltoihin, kerhoihin ja ainejärjestöihin. Pyrimme luomaan ilmapiiriä, jossa sekä natiivit että kansainväliset opiskelijat tuntisivat olonsa tervetulleeksi. Myös oma ainejärjestötila olisi tarkoitus järjestää. Haluamme luoda pitkän tähtäimen yhteistyökumppanuuksia haalarisponsoreiksi sekä esimerkiksi puhujiksi työelämätapahtumiimme. Panostamme hauskanpitoon osallistumalla luonnontieteilijöiden jouluristeilylle, luomalla omaa sitsikulttuuria pala kerrallaan, jatkamalla viime vuonna aloitettua pulkkamäkiperinnettä ja käymällä silloin tällöin Interaktion kanssa benjihyppäämässä. Opiskelijariennoissa meidät tunnistaa “baby blue” haalareista. Painiskelimme värivaihtoehtojen kanssa puolisen vuotta ja äänestyksen jälkeen päädyimme tähän herkän vaaleansiniseen sävyyn. Alusta asti tavoittelimme väriä, jota muilla ei täällä ole. Haalarit ovatkin saaneet paljon kehuja syksyn tapahtumissa, mikä on ollut mahtavaa huomata. -Aku Puskala
Syysvaellus TARAKIn perinteinen syysvaellus järjestettiin taas 25.-26.9.2021, ja tällä kertaa vaelluksemme ei sijoittunut kovin kauas rakastamastamme Hervannasta. Innokas joukkomme koostui niin fukseista kuin myös vanhemmista tieteenharjoittajista. Lauantaina keskipäivän koittaessa alkoi obeliskin ympärille saapua iloisia retkeilijöitä rinkat selässä ja valmiina vaeltamaan. Obeliskin luona jaettiin matkaeväät, jotka koostuivat kuivaruoasta, tonnikalasta ja suolapähkinöistä. Näistä eväistä kiitämme yhteistyökumppaniamme RILiä! Kuva: Justus Leppäaho
Matkamme aloitimme suoraan Hervannasta, josta ensiksi lähdimme kohti Suolijärveä, josta pääsimme Birgitan polulle. Koko loppumatkamme taitoimmekin tämän jälkeen pitkin Birgitan polkua. Lauantaina vaelluksen alku oli hieman pilvinen ja vettäkin tihutti hieman, mutta tämä ei porukan seikkailumieltä lannistanut. Sade loppui tuota pikaa ja siitä eteenpäin pääsimme nauttimaan erinomaisesta ja kauniista syyssäästä. Noin puolivälissä matkaamme kohti telttapaikkaamme pysähdyimme nauttimaan lounasta. Trangiat pöhisten valmistimme kuivamuonaa hymyt korvissa pusikossa istuen. Telttapaikkamme oli Vähä-Riutan laavu, ja perille saavuttuamme rupesimme heti pystyttämään telttoja ja ripustamaan riippumattoja. Ilta sujui erittäin mukavasti nuotion ääressä istuen ja grillaillen. YIT saapui myös paikalle tuoden päivälliseksi herkullista pyttipannua ja jälkiruoaksi nuotiobanaaneja suklaan kera. Nam! Suuret kiitokset YIT:lle! Sunnuntaiaamuna heräsimme upeaan auringonpaisteeseen, joka lämmitti niin mieltä kuin kehoakin. Aamu eteni puuroa keittäen ja säästä nauttien. Noin kello yksi koitti aika jatkaa matkaa ja taas kerran matka sujui erittäin mainiosti. Matkalla pysähdyimme Vähä Kausjärven rannalle pitämään taukoa ja ihailemaan kaunista järvimaisemaa. Hieman ennen viittä saavuimme määränpäähäämme eli Lempäälään, josta Hene Oy:n komea sininen linja-auto vei väsyneet vaeltajat takaisin Hervantaan. Suuri kiitos kaikille osallistujille, teitte reissusta ikimuistoisen! Lisäkiitos vielä reissumme puusepille, jotka kädentaidoillaan väsäsivät puuhalosta keittokauhan, joka nyt komeilee TARAKIn kiltahuoneella.
Kuva: Justus Leppäaho
-Riku Riiheläinen
TARAKI
5
Tupsufuksisitsit Kuva: Richard Äyräs Tupsufuksien odotus palkittiin viimein. Koronan takia vuodella eteenpäin vierähtäneet fuksisitsit päästiin vihdoin järjestämään Pursiseuralla 7.9. Tupsufuksit ehdittiin siis juuri sopivasti kouluttamaan sitsikulttuurin saloihin ennen kuin heistä tuli teekkareita. TARAKI:n fuksisitsit on perinteisesti pidetty vujutyyppisinä sitseinä, jotta fukseille kyetään opettamaan jo sitsaamisen ohessa vujukäytäntöjä. Tästä syystä porrastetusti paikalle saapuneet vieraat olivat tälläytyneet parhaimpiinsa ja tunnelma oli erittäin juhlava. Jokainen vieras pääsi ennen juhlapaikan sisälle menoa käymään teltassa, jossa he saivat tehdä koronatestin. Näin pääsi heti nautinnollisiin juhlatunnelmiin ja testin tultua negatiivisena ulos, oli vierailla lupa astua sisään upeasti koristeltuun juhlapaikkaan. Jokaista vierasta odotti valmiiksi omalla paikallaan herkullinen tomaatti-mozzarella-basilika salaatti. Muutkin illan aikana tarjoillut ruoat hivelivät makunystyröitä. Fuksikapteeni Juuso Järviö toimi seremoniamestarina ja pääasiallisesti sivisti taidokkaasti fuksejansa sitsauksen käytännöistä. Myös Rasputimen ja Läsyn lauluista opittiin paljon illan aikana (esimerkiksi lauluihin liittyviä koreografioita). Nyt jokainen fuksi osaa varmasti sitsata itsevarmasti tulevilla sitseillä. Ilta oli erityisen sivistävä, hauska ja hyvin järjestetty. Tätä iltaa muistelee varmasti jokainen suurella lämmöllä. -Sina Hämeensaari
Kuva: Richard Äyräs
Kaste Kuva: Mikael Peltoketo Myös tänä vuonna teekkarikaste järjestettiin poikkeuksellisesti syksyllä eritystoimenpitein. Perinteiseen tapaan koskeenmenojärjestys ratkaistiin jäynäkisan avulla. Viime vuonna hyväksi huomattu sija 11 osoittautui tänäkin vuonna TARAKIn lopulliseksi sijoitukseksi jäynätiimin ahkerasta työnteosta huolimatta. Tänä vuonna pienen tauon jälkeen fuksit pääsivät harjoittamaan myös rakennustaitojaan härwelikisan merkeissä. TARAKIn ratikka oli ihka aidon raitiovaunun näköinen, mutta erittäin tiukassa kilpailussa se sijoittui lopulta yhdeksänneksi. Kastepäivänä perinteistä fuksikulkuetta sekä koskeen jonottamista ei nähty, mutta poikkeuksellisesti koskenrantaan otettiin yhteislähtö Etunurtsilta ja keskustaan matkattiin ratikoilla Nyssen sponsoroidessa matkan. TARAKI saapui koskenrantaan kahdessa osassa kokoontumisrajoitusten vuoksi, mutta tämä ei menoa lannistanut ja TARAKI-huudot raikuivatkin Koskipuistossa tuttuun tapaan. Kastealue oli viime vuoden tapaan tarkoin rajattu ja alueella olikin tarpeeksi tilaa sekä myös käsidesitarjoilu pelitti loistavasti. Ennen koreihin kiipeämistä fuksit pääsivät kuvausseinälle korikuviin ja laulu raikasi. Itse kastekoreissa kuohuva virtasi ja vesi oli lämmintä. Koskenrannasta siirryttiin tänä vuonna kolmelle eri saunalle viettämään iltaa. Saunoilla tarjoiltiin makkaraperunoita ja pitsaa ja tuoreet teekkarimme juhlivatkin illan ajan asiaankuuluvasti, mutta fiksusti. Kokonaisuudessaan kastepäivä oli onnistunut sekä erittäin hauska. -Laura Heino
Kuva: Richard Äyräs TARAKI
7
RIL Moro kaikille! Syksy on syöksynyt kunnolla käyntiin, ja samaa voi toivottavasti sanoa mahdollisimman monen opinnoista. Nyt onkin hyvä hetki muistella aurinkoisia kesäpäiviä vielä kertaalleen vastaamalla RILin kesätyökyselyyn, ellet ole sitä jo tehnyt! Linkki (q.surveypal.com/RIL-Kesatyokysely-2021) löytyy sähköpostistasi ja killan tiedotuskanavalta. RILin tapahtumasivuja kannattaa myös käydä vilkaisemassa, sillä luvassa on taas syksyn mittaan mittava määrä erilaista aktiviteettia aina lajikokeiluista ja musikaaleista jännittäviin webinaareihin. Torstaina 28. lokakuuta on esimerkiksi luvassa Maanpuolustuskorkeakoulun tietoturvapäällikön pitämä etätilaisuus, jossa kuullaan kyberturvallisuuden uhkakuvista asuinkiinteistöissä. Tiukkaa asiaa ja eittämättä mainio tapa aloittaa halloween-viikonloppu… Pitäkää hauskaa ja huolta toisistanne, Waldemar Lahtinen Teekkariyhdyshenkilö tg @wlahtinen teekkari.tuni@ril.fi
Kuva: Kyösti Keränen
TEK Moikkamoi! Teekkarilakki on jälleen laitettu talvilevolle ja syysillat ovat alkaneet tummentua. Koronan langettama varjo sen sijaan on kovaa vauhtia väistymässä ja yhteiskunta on avautumassa, mikä on erittäin valoisa ja mieltä nostattava asia. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin! Orientaatioviikoilla pidettyjen TEK-infojen aikana saatiin ennätysmäärä uusia TEKin jäseniä TARAKIn fuksien keskuudesta (liki 90 %), mikä on loisto homma. Tämä viestii siitä, että TEKin jäsenedut ja muut palvelut selvästi kiinnostavat ja näin se kuuluukin! Niitä aineettomiakin etuuksia kannattaa ihan oikeasti muistaa hyödyntää (katso lisää: https://www.tek.fi/fi/palvelut-ja-edut). Mikäli et ole päässyt liittymään TEKin jäseneksi tai TEK-info on syystä tai toisesta jäänyt välistä, mutta haluaisit sellaiseen päästä niin ei muuta kun kiltayhdyshenkilölle viestiä ja nämä saadaan joustavasti ja nopeasti järjestymään. Ajankohtaisena nostona TEKin ja Nyyti ry:n yhteistyössä toteuttama MielenTEKoja -hanke, joka pyrkii edistämään opiskelukykyä ja jaksamista. Toiminta on täysin maksutonta ja tapahtuu pääosin verkossa. Nyytin ryhmächatissa keskustellaan erilaisista opiskelijan elämää ja arkea koskettavista aihepiireistä ja tilaisuuksia järjestetään tiistaisin sekä torstaisin kello 18–20. Vertaistukeen perustava MielenTEKojachat aloittaa toimintansa 7.10.2021 ja päivystystä on tarjolla maanantaisin sekä torstaisin kello 17–19. Sekasin-chatissa on mahdollista jutella nimettömästi kahden kesken mistä tahansa mieltä askarruttavasta asiasta mielenterveyden ammattilaisen tai koulutetun vapaaehtoisen kanssa. Sekasinchat on auki maanantaista perjantaihin kello 9–24 ja viikonloppuisin kello 15–24. Myös Tampereen TEK Lounge on jälleen avannut ovensa pandemiatilanteen parantuessa. Loungeen voi TEKin jäsenet mennä vapaasti viettämään aikaa tai kahvittelemaan sen aukioloaikojen puitteissa, mikäli tilassa ei ole varausta. Tilan varaaminen omaa tapahtumaa, kuten leffailtaa tai opintopiiriä, varten onnistuu helposti TEKin sivuilta (Etusivu > Tietoa TEKistä > Yhteystiedot > TEK Lounge > Tampere, Hervanta) löytyvästä varauskalenterista. Nyt ei muuta kuin aktiivisesti tapahtumiin ja verkostoitumaan! Juho Lautala TEK-kiltayhdyshenkilö TG @Jyyhou juho.lautala@tuni.fi
TARAKI
9
AA-kerhon esittely
Kiinnostaako kivet? Sytyttääkö siltti? Maistuuko maaperä? Ei haittaa, vaikka vastasit kaikkeen ei, sillä infrarakentamisen ammattiainekerho Seula tarjoaa jäsenilleen paljon muutakin! Olitpa sitten fuksi pohtimassa omaa polkuaan tai ännättä vuotta opiskeleva infran rautainen ammattilainen, Seula toivottaa kaikki tervetulleeksi! No mikäs se Seula sitten oikein on? Seula on vuonna 1993 perustettu Tampereen yliopiston infrarakentamisesta kiinnostuneiden opiskelijoiden ammattiainekerho. Tarkoituksena on levittää infran ilosanomaa, eli jäsenenä pääset kokemaan ja näkemään vaikka ja mitä; mm. nauttimaan monista tapahtumista excuista saunailtoihin, verkostoitumaan niin opiskelijoiden kuin yritystenkin kanssa, saat kärkipäässä tietoa alan työ- ja diplomipaikoista sekä paljon muuta! Jos vielä mietit että kannattaako liittyä niin kyllä, kannattaa!! -Iida Koivistoinen
Jäsenistön palsta Heipä hei arvoisa lehden lukija! Näyttää uhkaavasti siltä, että olet eksynyt jäsenistöpalstalle. Tällä kertaa palstalla on äänessä tällainen hiljalleen setäytyvä ikinuori viidennen vuosikurssin TARAKIlainen, johon joku on saattanut törmätä infrapuolen peruskurssien laboratorio- ja laskuharjoituksissa. Minua lähestyttiin puhelimitse lehden päätoimituksen konttorista, ja kysyttiin olisinko halukas kirjoittamaan jotain tälle palstalle. Mietin asiaa hetken ja päätin tarttua tilaisuuteen. Mennäänpä asiaan! Nämä toista vuotta jatkuneet poikkeusajat ovat varmasti olleet kaikkien meidän mielissä jo totaaliseen kyllästymiseen saakka. Siitä huolimatta aiheesta riittää vielä uutisoitavaa ja puhuttavaa niin valtakunnallisella kuin myös paikallisella tasolla. Paikallisella tasolla suureksi puheenaiheeksi nousi hiljattain yliopiston pandemiatyöryhmän linjaus, joka koski opiskelijoiden kulkuoikeuksia kampuksilla. Tässä kohtaa jokainen meistä varmaankin tietää jo mistä on kyse. Fuksit ja tupsufuksit ovat todennäköisesti vain kuulleet asiasta villejä tornihuhuja, mutta me vanhemmat tieteenharjoittajat muistamme kyllä kirkkaasti ajan, jolloin opiskelijoilla oli ympärivuorokautiset kulkuoikeudet kampuksen sisätiloihin. Pian myös nuoremmat opiskelijat pääsevät itse nauttimaan ympärivuorokautisten kulkuoikeuksien suomista vapauksista, ja siitä voimme olla erittäin tyytyväisiä. Me opiskelijat saimme äänemme kuuluviin ja yliopisto osoitti olevansa luottamuksemme arvoinen kuuntelemalla toiveitamme. Ympärivuorokautiset kulkuoikeudet eivät kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys, ja tällainen etuoikeus vaatii yliopistolta runsaasti luottamusta opiskelijoihin. Joskus yliopiston luottamusta on koeteltu oikein kunnolla. Muistan kuulleeni eräästä ikivanhasta wapun aikaan sattuneesta onnettomuudesta, jonka seurauksena opiskelijoiden kulkuoikeuksia meinattiin rajoittaa ankarasti. Onnettomuuden osapuolina olivat ostoskärryt ja hintava veistos. Asiassa päästiin onneksi kompromissiin, jonka seurauksena opiskelijoiden kulkuoikeuksia päädyttiin rajoittamaan ainoastaan wapun aikaan. Kampusalueen merkitystä opiskelijoiden kohtaamispaikkana ja työympäristönä, toisin sanoen eräänlaisena opiskelijaelämän kiintopisteenä ei voi korostaa liikaa. Toivon että tämä asia huomioidaan jatkossa paremmin kampusalueiden käyttöä koskevissa päätöksissä. Näin kurssiassistentin ja opiskelijan näkökulmasta paluu kampukselle lähiopetukseen on ollut erittäin tervetullut harppaus kohti vanhan maailman mukaista järjestystä. Tässä kohtaa sanallisen arkkuni sisältö alkaa jo ehtyä. Vielä on kuitenkin pakko muistuttaa, että loppujen lopuksi vastuu opiskelijoiden edunvalvonnasta on pitkälti omilla harteillamme. Ollaan siis yhdessä aktiivisia ja osoitetaan omalla toiminnalla olevamme yliopiston luottamuksen arvoisia. -Ville Orkola
TARAKI
11
Taavin palsta Ciao a tutti! Terveisiä Roomasta. Tämän Taavin tie vei täksi syksyksi Hervannasta keskelle Rooman mukulakivikatuja. Olin jo vuosia haaveillut vaihto-opiskelusta Italiassa, joten koronatilanteen hellitettyä pääsin viimein toteuttamaan tämän unelman. Sain tehtävänannoksi kirjoittaa lehteen hieman omia kuulumisia täältä Italiasta, joten aion nyt päästää sisäisen Vitruviukseni* valloilleen ja otan teidät lukijat mukaani matkalle fuksiviikkojen tapahtumiin. Suoritan vaihto-opintoja tämän lukukauden Roomassa, Roma Tre -yliopistossa. Päällimmäiset syyt vaihto-opiskelulle olivat italian (ruoka)kulttuurissa mutta en tietenkään pistä pahakseni Italian lämpimiä säitä tai kaupungin upeaa historiaa ja arkkitehtuuria. Toistaiseksi ainut asia, mikä tuntuu aiheuttavan jopa betonirakenteiden harkkatöitä enemmän harmaita hiuksia, on hitaasti pyörivät byrokratian rattaat.
Opinnoikseni olin valinnut muutaman kurssin rakennetekniikkaa, yhden kurssin arkkitehtuuria sekä italian kielikurssin. Jokainen kurssi luennoidaan tietenkin italiaksi, joten kielikylvyltä ei voi välttyä. Hassu juttuhan on, että ennen Roomaan lähtöä en puhunut käytännössä lainkaan italiaa ”:D”. Tässä parin viikon aikana on yritetty ymmärtää muun muassa Rooman renessanssiajan taitelijoita, rakenteiden venymämatriiseja sekä koronatilanteen vaikutuksia ympäristöön. Italiaksi tietenkin.
Opiskelun vastapainoksi on tietenkin ollut Tampereen fuksiviikkojen tapaan sosialisoitumista muiden opiskelijoiden kanssa rennoissa illanistujaisissa. Pariin viikkoon on sisältynyt muun muassa kaupunkikierroksia, pubirundeja, aperitiiveja, päiväreissuja sekä tietenkin lisää aperitiiveja. Kahden viikon mittaiset orientaatioviikot vaativat toki veronsa, mutta kyllä n:nnen vuoden opiskelija vielä taipuu rientoihin, vaikkakaan ei ehkä samalla intensiteetillä kuin fuksina. Tampereen ja Rooman orientaatioviikkojen tapahtumissa on kuitenkin havaittavissa samoja piirteitä: Kukaan ei tunne entuudestaan ketään ja kukaan ei oikeastaan tiedä mitä tuleman pitää. Lähdin kuitenkin avoimin mielin ja ilman ennakko-odotuksia matkaan, eikä sitä päätöstä ole tarvinnut katua. Jo parissa viikossa olen ehtinyt tutustumaan timanttisiin tyyppeihin, joiden kanssa on ehditty tekemään vaikka ja mitä. Suosittelen siis ennakkoluulottomuutta ihan jokaiselle. Lopuksi sitten hieman diplomi-insinöörille ominaisia tilastoja ensimmäiseltä kolmelta viikolta:
Syödyt pizzat 7 Syödyt pasta-annokset
16
Kävellyt kilometrit 209,7 Otetut valokuvat
242
Huoneesta yöllä löydetyt siilit
1
Mukavaa loppusyksyä toivoen, -Taavi XXXIII
*Vitruviusta pidetään ensimmäisenä roomalaisena arkkitehtina. Hän oli myös insinööri ja kirjailija. ”enustas, firmitas, utilitas” (kauneus, kestävyys, käyttökelpoisuus) -Vitruvius joskus 25 eaa. (Wikipedia)
TARAKI
13
Jullin jatkoreissu Oli miltei syksyinen, mutta kaunis ilta. Kesä oli ollut ohi jo pitkään. Killan jäseniä oli kutsuttu eräälle kämppäapprolle, joka alkoi Hervannasta ja siirtyi Kalevan kautta Sorsapuistoon. Sorsapuistossa oli silloin ehkä jopa enemmän väkeä kuin Etunurtsilla, jonne kokoontumisen aika ei vielä ollut. Sorsapuiston teemaan sopii tarinamme päähenkilö Julli erittäin hyvin. Julli on nimittäin itsekin ankka, eli keltainen sorsa. Julli ei ole mikään tavallinen ankka, vaan sillä on ankaksi varsin menevä menojalka sekä paljon meneviä ystäviä. Reettorit eli viestinnän opiskelijat ovat Jullin parhaita ystäviä ja heti seuraavana tulevat TARAKIlaiset. TARAKIlaisten kanssa Julli ei ollut ennen tätä viettänyt paljoa aikaa, mutta lähdettyään ja jäätyään jatkoille kiltalaisen kanssa, Julli pääsi tutustumaan moneen killan jäseneen. Jullin jatkot kestivät monta päivää. Jatkoreissun aikana ankan rintaan kiinnitetty rusetti liukeni Jullia ja rusettia ympäröineeseen nesteeseen. Samaa nestettä päätyi reissun aikana useita litroja pienen ankan sisälle. Rusetin liuottamisen ja nestetäyttöjen lomassa Julli päätti opetella lentämään. Julli lensikin useita kertoja varsin lyhyitä matkoja, joista suurin osa päättyi kuin seinään. Joku taisi siinä luonnehtiakin, ettei Jullin touhut kestä päivänvaloa. Onneksi tällöin oli jo pimeää. Jullin retken sumuisimman illan jälkeisenä aamuna Jullin sisältä tuli runsain määrin sinne edeltävänä iltana päätynyttä nestettä. Olosuhteet olivat hieman epäselvät. Tämän rankan sekoilun jälkeen Julli päätyi TARAKIn kiltahuoneelle. Se pysytteli hallituskopissa, jotta vartija ei heittäisi kampuksella yöpyvää ankkaa ulos kylmettymään. Päivisin Julli viihtyi kiltahuoneella muissakin tiloissa. Liuenneen rusetin tilalle kehitettiin TARAKIn nauhasta uusi entistä parempi rusetti, jonka ystävällinen kiltalainen kiinnitti Jullin rintaan vanhan rusetin paikalle.
Jullin ja uusien ystävien yhteinen aika oli lähestymässä loppuaan. Reettorit olivat tulossa Hervantaan kampuskierrokselle ja kierroksen yhtenä vetonaulana oli TARAKIn kiltahuone, jossa Julli oli asunut jo jonkin aikaa toipumassa reissustaan. Reettorit huomasivat tutut keltaiset kasvot ja vaikka Jullilla oli eri rusetti, tunnistivat Reettorit ankan Julliksi. Reettorit nappasivat ankan häikäilemättömästi mukaansa ja Jullin uudet ystävät eivät ole nähneet ankasta kuin kuvia tämän jälkeen. Toivottavasti Julli on kunnossa Reettoreiden luona. -Aleksi Heininen
Ryöstöretki Tyypillisenä arki-iltana lähdimme Joonaksen ja Markuksen kanssa käymään iltakävelyllä keskustassa. Ennen lähtöä Joonas oli fiksuna todennut, että olisi mukavampi kävellä haalareissa ja teekkarilakki päässä. Kävely eteni mallikkaasti ja mukana tullut lavallinen muumilimua tyhjeni kovaa vauhtia, kunnes kuulimme huutoa Näsin puistosta ja ryntäsimme katsomaan. Siellä vasta tajusimme eksyneemme humanistien alueille, jossa okalaiset olivat juuri kastamassa omia fuksejaan. Tapahtuma ei näyttänyt kummoisemmalta, mutta okalaisten ilmeistä näki, että tapahtuu jtn suurenmoista. Siinä hetkessä rannalla, meidän katseemme kohtasivat ensimmäistä kertaa Talvi-Päivin kanssa. Meidän kolmikko, inspiroituneena Aleksin aiemmasta ryöstöstä, vaivatta keksi suunnitelman, jolla saisimme Talvi-Päivin meidän kiltahuoneelle tutustumaan (ja vaikka ne okalaiset samalla). Suunnitelmasta riippumatta Joonas päätti sooloilla. Hän piilotti lakkinsa ja ryntäsi paketissa olevan Talvi-Päivin luo. Hetken ihmeteltyämme Markuksen kanssa tajusimme, että tuohan oli nerokasta. Koska haalareiden väri täsmää eikä lakkia näkynyt, okalaiset luulivat Joonasta omakseen eivätkä kiinnittäneet huomiota valtavaan ikea-kassiin. Onnistuneen ryöstön jälkeen Talvi-Päivi lähti turvallisesti ratikalla Hervantaan. OKAn hallitukselle puolestaan lähetettiin kirje, jossa heitä kehotettiin tulemaan Mörrimöykylle ja voittamaan Talvi-Päivi takaisin. Heidän hallitus lopulta tuli turnaukseen, mutta voitte kyllä arvata miten siinä lopulta kävi. -Rudolf Võrk
TARAKI
15