Issuu

TAMPEREEN RAKENTAJAKILLAN KILTATALEHTI 4-5/2017

juhlatupla

sivua

4-5/2017

juhlatupla

SISÄLTÖ Ellin terveiset

Oltermanni

Tampere raiteille

Alumnihaastattelut

Amsterdamissa

Yhdysvalloissa

Sulkavalla

Taraki 50

Nurjahdus Itävallassa Mikä infra?

TEK-Alexi

Kiltahuonevastaava

Taavi

KUVA: Laura Yltävä-Luntta

”Tämä on elämän parasta aikaa” Filosofi Tarakionin jokavuosittainen päätelmä, Antiikin Kreikka 17 jaa.

Toimitus ja taitto Päätoimittaja

Miika Hämäläinen

Toimitus

Aleksi Jokela Matias Hirvikoski Sohvi Hyvärinen Konsta Salo Mikko Sauni Taraki 50 -vuosijuhlatiimi

Paino

Pirkan Painotuote Ky Painosmäärä 100

Valokuvat

Sami Lamminen, kansi Pixabay Wikimedia

Julkaisija

Tampereen rakentajakilta TARAKI/TTY Korkeakoulunkatu 5 33720 Tampere taraki@tut.fi

Taraki -lehti on Tampereen teknillisen yliopiston Tampereen rakentajakillan jäsenlehti. Lehti jaetaan TTY:n kiltahuoneille, rakennustekniikan laitokselle ja ylioppilaskunnalle. Lisäksi lehti postitetaan TARAKIn vanhoille puheenjohtajille, Wanhoille Kähmyille sekä kiltaa tukeneille yhteistyökumppaneille. Lehti julkaistaan myös killan internetsivuilla osoitteessa www.taraki.fi Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Lisäksi kesällä ilmestyy uusille opiskelijoille postitettava fuksinumero.

Puheenjohtajan terveiset ”Tilaisuus jää monelta huomaamatta, koska sillä on yllä haalarit ja se näyttää työnteolta.” Näin sanoi hehkulampun keksinyt Thomas A. Edison, eikä tiennytkään kuinka oikeaan olisi osunut puhuessaan järjestötoiminnassa. Minä en jättänyt tilaisuutta käyttämättä. Vuosi puheenjohtajana oli ehkä yksi opettavaisimmista, antoi paljon enemmän kuin osasin ikinä odottaa ja jätti useita tarinoita jälkipolville kerrottavaksi. Haikeuden sekaisilla tunteilla joudun ja saan aloittaa toimintavuoteni dokumentoinnin koostamisen yleiskokouksessa valitulle uudelle raadille. Vuosi on ollut kaikin puolin värikäs. On reissattu, yleiskokoustettu (neljä kertaa!), kirjoitettu sääntömuutoksia ja ennen kaikkea juhlittu. Vuosijuhlat yli 400 juhlavieraan voimin olivat ehdottomasti koko vuoden kohokohta. Niin paljon lämpöä ja rakkautta 50-vuotiasta kiltaamme kohtaan yhden katon alla. Kiitoksia onnistuneista juhlista sateli koko juhlan ajan ja sen jälkeenkin. Kiitos kaikille osallistujille ja kiitos erityisesti jokaiselle, joka laittoi aikaansa tuon päivän suunnitteluun ja toteutukseen! Nyt on tullut aika jo suunnata katse seuraavaan vuoteen. Joku on voinut jo valita kevään kurssit POPissa, samalla pusertaen kasaan kuluneen vuoden viimeisiä harjoitustöitä ja tenttejä. Mutta malttakaa hetki rentoutua joululomankin parissa. Tammikuussa jaksatte sitten hetkeksi unohtaa ne hyvin suunnitellut opinnot, sillä kalenterissa on jo varauksia. Raksatalon täyttää 25.1. taas Rakennusalan yritystapahtuma ja kesätyörekrypöhinä on taattu. Sieltä voi sitten laskeutua rennompiin tunnelmiin ja verkostoitua Suomen muiden raksateekkareiden kanssa Suomen rakennusteekkaripäivillä 31.1.-2.2. Tampereella. Tämän viimeisen minun kynästäni tuotetun pj-palstan myötä haluan kiittää kaikkia kuluneesta vuodesta ja toivottaa jaksamista loppuvuoden koulutöiden pariin!

Kuvat: Ariane Raschke

Oltermanni TaRaKi 50 v - Aikana jolloin rakentajat ovat ehkä kaikkein kysytyimpiä Haluan Oltermannin ominaisuudessa onnitella 50-vuotiasta, uuteen nuoreen keski-ikään saapunutta TARAKIa. Kiltatoiminta opintojen taustalla on hyvin tärkeä tekijä. Opiskelujen yhteydessä verkostoidutaan, rentoudutaan ja saadaan jopa loppuelämän mittaisia ystäviä ja kontakteja. Rakentamisen laji ei ole helppo. Tällä hetkellä rakentamisessa tarvitaan todellisia osaajia, joilla rakentamisen perusasiat ovat kunnossa. Rakentamisessa rakennus tai rakenteet tehdään jotain käyttötarkoitusta varten. Siihen kohdistetaan merkittäviä vaatimuksia, sen tulee olla: turvallinen, terveellinen, esteetön ja vielä mielellään taloudellinen. Mikäli ensimmäinen asia ei ole kunnossa, muita on turha edes miettiä. Olen ollut mukana useissa rakentamisen vaiheissa. On tunnistettavissa harhakuva, että me insinöörit osaamme kaiken virheettömästi, siinä ollaan aivan totaalisesti hakoteillä. Tulee olla sopivan varovainen ja pyrkiä mahdollisimman toimivaan lopputulokseen. Rakentaminen tarvitsee useita osapuolia, olisikin hyvä, että kaikki pyrkivä samaan maaliin - kyse on yhteispelistä. Tulevaisuuden tekijöitä valmistuu TARAKIn opiskelijoista. Digitaalisen murroksen yhteydessä tulee muistaa, että sinänsä hienoilla työkaluilla ei tehdä mitään, elleivät perusasiat ole hallinnassa.

Rakkaudella, Elli PS. Toimarien valinta on käynnissä! Historiallinen TARAKIn ensimmäinen toimintavuosi rekisteröityneenä yhdistyksenä vaati teitä innokkaita ja karismaattisia kiltalaisia tekemään ensi vuodestakin muistelemisen arvoisen.

”yleensä 50-vuotiaalle lahjoitetaan keinutuoli tai kultakello, mutta eihän sellainen nyt tullut kyseeseen” Myös TARAKin tulee valmistautua yhdessä Rakennustekniikan laboratorion kanssa, ja tiedän että näin on jo tehtykin, erilaisten opiskelukulttuurien rajapinnan haasteisiin. Lopuksi haluan kuvailla luovutettua lahjaa Rakennustekniikan laboratoriolta, se on poikkeuksellinen: • yleensä muotokuva tai patsas luovutetaan edesmenneelle, tässä tapauksessa esikuva elää erityisen virkeänä • betonisen perustuksen ja vankan varren johdosta lahja on, perinteiden mukaisesti, vaikea kuljettaa/hukata/rikkoa • lahjan luovutuksessa oli mukana esikuvan isä • yleensä 50-vuotiaalle lahjoitetaan keinutuoli tai kultakello, mutta eihän sellainen nyt tullut kyseeseen Ohessa on kuva lahjan luovutushetkeltä 28.10.17

Mikäli ovat, niin löytyy varmasti paljon mahdollisuuksia hyödyntää näitä uusia työkaluja. Olen itse aikanaan kantapään kautta oppinut: etumerkki ja ensimmäinen numero ovat kaikkein tärkeimpiä. Esimerkkinä kerrottakoon jännitetyn betonisillan suunnittelu, suunnittelutahona oli alan iso toimija, toimin projektissa kolmannen osapuolen tarkastajana. Tarkastuksessa havaitsin, että itse jännevoima oli unohtunut suunnitelmasta kokonaan! Uskon että Rakennustekniikasta valmistuu tekijöitä, joilla on erinomainen pohja ponnistaa eteenpäin. Pohja on luotu ja oppiminen jatkuu työelämässä. Kaikkein mukavimpia hetkiä on, kun tapaa opiskelukavereitaan samoissa projekteissa, silloin on helppo hoitaa asioita. Tuleva Tampere T3 herättää varmasti ajatuksia, niin myös meillä laboratoriossa. Omalta kohdaltani voin todeta, että opetan samat olennaiset asiat jatkossakin. Uskon että näin ajattelee moni.

Vielä kerran lämpimät onnittelut TARAKI:lle ja ennen kaikkea opiskelijoille, TARAKIn Oltermanni, Betonirakenteiden professori,

Anssi Laaksonen

Tampereen raitiotietä on suunniteltu allianssimallilla, jossa allianssin osapuolet toimivat yhteisesti muodostetussa organisaatiossa. Kehitysvaiheessa projektin suunnittelusta ja kehityksestä vastasivat tilaajana Tampereen kaupunki ja projektiallianssin palveluntuottajina YIT Rakennus Oy, VR Track Oy, Pöyry Finland Oy sekä aliallianssikumppanina Ratatek Oy. Hankkeen tavoitteena on, että raitiotie sujuvoittaa kuntalaisten arkea, tukee kaupunkiseudun kasvua ja kehitystä, luo elinvoimaa ja yhteistyötä, edistää kestävää kehitystä, on taloudellisesti kannattava ja tarjoaa kaupunkilaisille uuden ylpeydenaiheen.

en raitiotie\Suunnittelu\Katusuunnittelu\Ho1_8 Insinöörinkatu\Suunnitelmakartta\SUUNNITELMAKARTTA.DWG

een raitiotie\Suunnittelu\Katusuunnittelu\Ho1_8 Insinöörinkatu\Suunnitelmakartta\SUUNNITELMAKARTTA.DWG

Kannattaako raitiotie? Ilmastonmuutokset aikakaudella ratikalla voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä, mihin Suomikin on sitoutunut: bussit kuluttavat noin tuplasti enemmän energiaa ratikkaan verrattuna. Lisäksi se on sähkökäyttöisenä paikallisesti saasteeton. Raitiotie tukee kaupunkikehitystä ja lisää joukkoliikenteen sujuvuutta, sillä raitiovaunujen matkanopeus on 15−20 % suurempi kuin vastaavan tavanomaisen bussilinjan - lyhyemmistä pysäkkiajoista ja etuisuuksista johtuen. Muista kaupungeista saatujen kokemusten perusteella moderni, siisti ja tehokas raitiotie lisää joukkoliikenteen käyttöä myös niiden joukossa, jotka ovat aiemmin suosineet yksityisautoilua.

Kuvat: Insinöörinkadun toteutussuunnitelmat. https://www.tampere.fi/liikenne-ja-kadut/liikenne-ja-katusuunnittelu/raitiotie/ suunnitelmat-ja-selvitykset/toteutussuunnitelman-liitteet.html

Perustuu YIT OYJ:n julkaisemiin tiedotteisiin: •Miksi allianssi on paras tapa toteuttaa Tampereen ratikka? •Tampere elää ratikkatyömaan ympärillä

Koonnut Miika Hämäläinen Sponsoroinut YIT Aineisto ja kuvat Raitiotieallianssi/YIT, ellei toisin mainita.

ETENEMINEN

•Vuosina 2017–2021 rakennetaan raitiotien osa 1. Se sisältää raiteet Pyynikintorilta itään Hervantajärvelle ja yliopistolliselle keskussairaalalle, sekä varikon Hervantaan. •Syksyllä 2017 ratikkatöitä tehdään noin kymmenessä eri kohteessa, useammalla katualueella keskustassa, Pyynikillä, Kalevassa, Hervannan valtaväylän varrella ja Hervannassa. Aluksi rakennetaan raiteet ja pysäkit. Näiden jälkeen tehdään kaupungin katusuunnitelman mukaan jalkakäytävät ja mahdolliset pyöräilykaistat. •Rakentaminen on edennyt vuonna 2017 muilta osin aikataulussa, mutta esimerkiksi varikon kaavan ja Hallilassa katusuunnitelman lainvoimaisuus on viivästynyt. Eniten rakennetaan vuosina 2018 ja 2019, ja vilkkainta työ on sulan maan aikaan. •Raitiotieallianssi pyrkii minimoimaan työmaahaitat ja tiedottaa ennakkoon töiden etenemisestä ja mahdollisista muutoksista useissa eri kanavissa. Seuraa Tampereen raitiotien rakentamista verkossa www.fraitiotieallianssi.fi ja allianssin some-kanavissa.

SOPIMUS Urakoitsijat sitoutuvat allianssisopimuksessa yhdessä määritettyyn tavoitekustannukseen. Allianssimalli on hyvä valinta Tampereen raitiotien toteutusmalliksi kustannusten kannalta, sillä se kannustaa tavoitekustannusten alitukseen, koska mahdollinen ylitys heikentäisi urakoitsijoiden katetta. Allianssimallissa urakoitsijat olivat mukana suunnittelussa koko kehitysvaiheen ajan, joten todellinen toteutuskustannus saatiin jo ennen raitiotien rakentamispäätöstä.

wikimedia

Raitiotien kehitysvaiheen budjetti oli 10,5 miljoonaa euroa, ja kehitysvaiheen toteutuneet kustannukset olivat 10,4 milj. euroa. Kehitysvaiheen tehtävät − toteutussuunnitelman laadinta ja tavoitekustannuksen määrittäminen − valmistuivat aikataulussaan ja kustannusraamissaan.

”Allianssin toiminta on ollut kehitysvaiheessa hyvää ja se on kyennyt kehittämään sekä parantamaan toimintaansa kehitysvaiheen aikana. Allianssi on kyennyt tunnistamaan kehitettäviä toimintamalleja ja reagoinut niihin riittävän nopeasti. Tästä esimerkkinä mm. alkuvaiheen lievä yliresursointi, varikon suunnitteluun sekä urakan rajauksiin liittyvät toimintamallimuutokset. Raitiotieallianssi kykeni hyödyntämään toiminnassaan moderneja teknologioita sekä yhteistoimintamalleja, kuten Big Room -konseptia.” Riippumaton allianssiasiantuntija Lauri Merikallio kirjoittaa raportissaan

KUSTANNUKSET Valtio tukee 71 miljoonalla eurolla. Ensimmäisen vaiheen tuki on 55 ja toisen vaiheen 16 milj. € Susanna Lyly ”Suurimmat syyt kustannuspoikkeamiin johtuvat laajuus- ja laatutason muutoksista”, kirjoittaa allianssin ulkopuolella toiminut riippumaton allianssiasiantuntija Lauri Merikallio Vison Oy:stä. Yleissuunnitelman kustannusarvion tarkkuudeksi oli määritelty ennen kehitysvaihetta ± 25 % johtuen alhaisesta suunnittelutasosta. Tarkennettu kustannusarvio 282,9 milj. euroa on tämän raamin sisällä.

Raitiotieallianssin kehitysvaiheessa tarkennettu kokonaiskustannusarvio on 282,9 miljoonaa euroa, joka on lähes 33 milj. euroa enemmän kuin kaupunginvaltuuston asettama budjettitavoite 250 milj. Nyt hinta on kuitenkin sitova ja on saavutettu aikataulusäästöjäkin, kun osapuolet ovat kaikki yhdessä osallistuneet kehitysvaiheeseen ja kyenneet laadukkaaseen hankesuunnitelmaan.

SUUNNITTELU Allianssin yhteisessä työtilassa

Big roomissa työskentelee allianssin kaikkien osapuolten edustajia. Kehitysvaiheen aikana siellä kirjattiin yli 280 innovaatiota ja ideaa. ”Töiden hyvällä suunnittelulla pystymme esimerkiksi välttämään osan kalliista johto- ja putkisiirroista. Painopenkereiden rakentamisella säästämme alueelle suunnitellun paalulaatan rakentamiskustannukset. Hyödynnämme myös purettavia materiaaleja raitiotien alueelta ja kaupungin muista hankkeista.” Salmenoja

Kehitysvaiheessa suunnitelmat ja tarpeet tarkentuivat monilta osin. Suunnitelman alhainen lähtötaso ja vaativa kaupunkikeskustahanke nostivat hankkeen kustannuksia. Yleissuunnitelmaan verrattuna on tehty merkittäviä muutoksia lähes kaikilla Osan 1 kaduilla. Raitiotietä mitoittavan korkeamman pakkasmäärän valinnalla pyritään välttämään kalliita ja vaikeita routanousun korjauksia. Varikon sähkönsyöttöä ja syöttöasemaa ei ollut yleissuunnitelmassa huomioitu, joten ne on lisätty kehitysvaiheessa. Vaunukaluston pituuden muuttaminen 33 metristä 37 metriin ja varautuminen 47-metriseen kalustoon lisäävät kustannuksia. Myös pysäkeitä on lisätty kehitysvaiheen aikana. Yleissuunnitelmassa oli lisäksi arvioitu maanrakennustyöt ja työn aikaisten liikenteenjärjestelyjen tarve liian pieniksi.

”Palautetta tulee paljon [rakennustöistä] ja se käsitellään hankkeen johtoryhmässä asti” - Salmenoja

AIKATAULU ”Kehitysvaiheessa pystyimme tukemaan kaavoitusta ja katusuunnitelmien laatimista sekä viemään lupaprosesseja eteenpäin. Tämä edesauttaa aikataulussa pysymistä” - Salmenoja

Haittaavat työvaiheet pyritään tekemään sellaiseen aikaan, että harmia koituisi vähemmän tai haitta olisi mahdollisimman lyhytkestoinen. Esimerkiksi Hämeenkadulla valmistaudutaan rakentamaan kiskot, pysäkit, pyörätiet ja jalkakäytävät kerralla, eikä alunperin suunnitellusti vaiheittain peräkHankkeen ensimmäinen vaihe sisältää reitit käisinä vuosina. Näin korttelin kokonaisuus Hervannasta keskustaan ja keskustasta kes- valmistuu nopeammin eikä haitta ei ole niin kussairaalan kampukselle Taysiin. Hankkeen pitkäkestoinen. toiseen vaiheeseen kuuluu reitti keskustasta Lentävänniemeen. Raitiotieallianssin tavoitteena on, että raitiotien ensimmäisen osuuden infrastruktuuri on valmis ja liikennöitävissä 31.5.2021. Susanna Lyly

Tarakin viisikymppisten johdosta lehtemme tiedusteli kiltamme alumneilta, haluaisivatko he hieman avautua urastaan ja elämästään keksimiemme kysymysten avulla. Saimmekin yhdeksän sivun verran kiinnostavaa luettavaa. Kiitokset vastanneille vaivannäöstä!

1. Kuka olet ja milloin valmistuit TTY:ltä?

Miksi halusit tulla insinööriksi? Millaista oli astua työelämään? 2. Mitä olet viimeksi opiskellut? 3. Millaisen uran olet tehnyt tähän mennessä? Mitkä asiat tähän ovat vaikuttaneet? 4. Millä tavalla kuvasi alasta on muuttunut tänä aikana? Mitä voi olla odotettavissa tulevaisuudessa?

5. Mitkä ovat alan hyvät ja huonot puolet? 6. Mitä on jäänyt mieleen TTY:ltä? 1. Olen Reino Heikinheimo,

valmistuin syksyllä 1979. Halusin tulla Diplomi-insinööriksi, koska rakentaminen kiinnosti. Valmistuin 1979 ja tulin työelämään armeijan jälkeen toukokuussa 1980. Työelämä oli aluksi haasteellista ja tuntui, etten osaa oikein mitään. Vähitellen alkoi tulla tuttuja asioita vastaan. DI-tutkinto antoi hyvät valmiudet oppia töissä ne asiat, jotka ovat siinä arjessa tärkeitä. Opiskellessa ei koskaan voi tietää, mitä töissä sitten tuleekaan tarvitsemaan. Jatkuvasti joutuu opiskelemaan uusia ja kertaamaan vanhoja asioita. 2. Niin kuin edellisessä kommentissa totesin, työelämä on jatkuvaa opiskelua. Ohjeet ja määräykset muuttuvat koko ajan ja niissä täytyy yrittää pysyä mukana. Viimeksi olen varmaan yrittänyt ymmärtää eurokoodeja. 3. Olen kohta 38 vuotta ollut pohjarakennussuunnittelijana. Erityisesti olen paneutunut perustusten korjaukseen ja siihen liittyviin asioihin. Syynä suuntautumiseeni on varmaan olut se, että olen tehnyt työurani Turussa, jossa on erityisen paljon tällaisia ongelmia. 4. Suurin muutos on laskentamenetelmissä ja .laitteissa. Kun tulin töihin oli ohjelmoitavia laskimia, muttei tietokoneita tai niihin soveltuvia

ohjelmistoja. Sama koskee pohjatutkimus- ja mittauslaitteistoja. Kehitys on ollut huima. Tulevaisuutta en halua ennustaa. Yksi huolestuttava asia on se, että kun lasketaan koneilla, ymmärretäänkö oikeasti se mitä kone laskee ja kuinka. Näppituntuma lopputulokseen katoaa. Toivon, että ammatti-ihmisiä oikeasti löytyy kaikkien vaikeidenkin ongelmien ratkaisemiseksi. Rakentamisen laatu myös huolestuttaa, ymmärretäänkö oikeasti mitä kaikista säästöistä voi seurata kokonaisuuden kannalta. 5. Ala on hurjan mielenkiintoista ja sillä tavalla antoisaa. Huono asia on, että yleensä on kiire ja aikaa asiaan paneutumiseen kunnolla ei ole. 6. Opiskeluaika oli hauskaa ja huoletonta. Sai tutustua kivoihin reippaisiin opiskelukavereihin. Kiltatoiminta ja kaikki järjestötoiminta antoi hyvät valmiudet työelämän kannalta. Se opetti esiintymistä ja ihmissuhdetaitoja. Myös kaikenlaisia puheita oppi pitämään. Tästä on paljon ollut hyötyä työelämässä myöhemmin.

1. Miikka Routama,

2002. Rakentamisen kiinnostus on linulle tullut verenperintönä seuratessani isäni työtä rakennusliikkeissä, yrittäjänä ja omakotitalon sekä lukuisten kodin pienten remonttien rakentajana. 2. Viimeisimmät koulutukseni ovat olleet työnantajieni järjestämiä johtamisen ja esimiestyön sekä esiintymis- ja neuvottelutaitojen koulutuksia. 3. Tällä hetkellä olen toiminut n. 3,5 vuotta Pohjola Rakennuksen Hämeen alueen tytäryhtiön toimitusjohtajana ja osakkaana. Sitä ennen olin 3 vuotta Peabin yksikönjohtajana Tampereella ja sitä ennen yli kymmenen vuotta Skanskalla mm. Skanska Kotien aluejohtajana Tampereella 4 vuotta. Urakehitykseen ovat vaikuttaneet kova työnteko, halu oppia uutta, rohkeus hypätä uuteen ja ottaa vastuuta vastaan sekä tietysti myös tuurilla on ollut oma osuutensa. 4. Millä tavalla kuvasi alasta on muuttunut tänä aikana? Mitä voi olla odotettavissa tulevaisuudessa? Rakentaminen on kehittynyt Tampereella

urbaanimpaan suuntaan. Hankkeet ovat suurempia ja teknisesti vaativampia kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Jatkossa tullaan tekemään entistä enemmän vielä suurempia ja vaativampia hybridihankkeita, joissa erilaiset toiminnot kuten asuminen, työskentely, kauppa ja liikkuminen yhdistyvät. 5. Mitkä ovat alan hyvät ja huonot puolet? Hyvä puoli on, etä koksinen päivä ja hanke on aina erilainen. Tällä alalla ei pääse koskaan tylsistymään työhön. Huonoja puolia ei tule mieleen. 6. Mikä on jäänyt mieleen TTY:ltä? Opiskelijatoiminta TARAKI:ssa, TTYY:llä ja erilaisissa kerhoissa. Siinä oppi tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja ymmärsi mikä merkitys verkostoitumisella on työssä pärjäämiseen.

1. Olen Elina Loukonen, valmistuin 2015.

tipäälliköksi eli koordinoin kiinteistökaupan teknisiä riskiarvioita. Ahkerasta kiltatoiminnasta sai hyvää oppia projektihallintaan. 5. Mitkä ovat alan hyvät ja huonot puolet? Alan hyvänä puolena on sen monialaisuus. Rakennusja kiinteistöpuoli yhdistävät mielenkiintoisella tavalla tekniikan, talouden ja ihmiset. Alan huonona puolena on mielestäni sen kankeus ja vanhanaikaisuus, mikä onneksi on nyt muuttumassa. 6. Mikä on jäänyt mieleen TTY:ltä? TTY oli neljän vuoden ajan kuin koti, joten tuolta ajalta melkein kaikki muistot liittyvät jollain tapaa TTY:hyn.

MacGyver on ehkä merkittävin yksittäinen tekijä, mikä vaikutti insinöörin uran valintaan. Työelämään astuminen oli oikein mukavaa, ei opiskelijaelämää määräänsä enempää jaksa. Lisäksi olen heti päässyt tekemään mielenkiintoisia hommia. 2. Mitä olet viimeksi opiskellut? TTY:llä opiskelija rakennustuotantoa ja -taloutta. Viimeksi olen opiskellut Aalto-yliopiston avoimella puolella johtamisen sivuaineopintoja. 3. Minkälaisen uran olet tehnyt tähän mennessä? Mitkä asiat tähän ovat vaikuttaneet? Urallani on tähän mennessä ollut monipuolisesti niin konsultin, kuntoarvioitsijan kuin rakennuttamisen puolen tehtäviä. Monipuoliset opinnot ovat antaneet eväitä monenlaisiin toimenkuviin. Olen nyt edennyt due diligence -palveluiden projek-

1. Jukka Pekkanen,

valmistuin 1984 silloisesta Tampereen teknillisestä korkeakoulusta rakennustekniikan laitokselta. Olin 15 vuotiaasta ollut kesät töissä rakennustyömailla ja ala tuntui ihan mielenkiintoiselta. Isäni oli myös rakennusalalla ja sitä kautta sain jo pienestä pitäen tuntumaa rakentamiseen ja insinöörin ammatti alkoi kiinnostaa. Valmistumisen jälkeen oli luontevaa siirtyä työelämään, olinhan jo ennen opiskelua ja opiskeluaikana ollut rakennusliikkeissä töissä. Tosin siinä vaiheessa tuntui, että nyt on sitten jo jotain osattavakin. 2. Viimeisin varsinainen opiskeluni oli väitöskirjan tekeminen vuonna 2005, tosin lähes joka päivähän tässä tavallaan opiskelee. 3. Valmistuttuani olin rakennusliikkeessä 11 vuotta erilaisissa tuotantoon, kehittämiseen sekä kouluttamiseen liittyvissä tehtävissä ja jopa muutaman vuoden käynnistämässä pc-tietokoneiden käyttäjätukea. Varsin monipuolisissa tehtävissä siis. Tuon jakson jälkeen olin 7 vuotta Teknologian kehittämiskeskuksessa Tekesissä rahoittamassa alan yritysten ja tutkimuslaitosten tutkimushankkeita sekä johtamassa rakennusalan yhteisiä teknologiaohjelmia, tuo ajanjakso antoi erinomaisen laajan näkemyksen alasta sekä hyvän alan ammattilaisten verkoston. Nyt olen ollut 16 vuotta alan toimialajärjestössä Rakennusteollisuus RT ry:ssä rakentamisen kehittämisestä vastaavana johtajana. Tämä tehtävä on tavallaan suoraa jatkumoa aikaisemmalle työuralle ja tässä pääsee vaikuttamaan tiiviisti alan kehittymiseen. Nykyistä työtä tukee vielä erinomaisesti osa-aikai-

nen TUT Industry Professorin tehtäväni TTY:llä. Voin yhdistää siinä teollisuuden ja yliopiston toimintaa ja ennen kaikkea mukavinta siinä on työskentely tulevien alan ammattilaisten, nykyisten teekkareiden kanssa. Urani on muotoutunut tavallaan puolivahingossa. Varsinaista urasuunnittelua ei ole ollut, mutta mielenkiintoiset tehtävät ja niissä suoriutuminen ovat avanneet aina uusia mielenkiintoisia tehtäviä. 4. Ala on kehittynyt paljon. Vaikka tietyt tekemisen perusmenetelmät ovat pysyneet saman tapaisina, niin laatu, työturvallisuus, tietotekniikan hyödyntäminen ja ympäristövastuullisuus ovat aivan eri tasolla kuin reilut kolmekymmentä vuotta sitten. Rakennusala on nykypäivänä moderni, ammattilaisten voimin hyviä tuotteita valmistava ja palveluita tarjoava ala. Tietty epäammattimaisuus ja sattumanvaraisuus on karsiutunut pois. Uskoisin tulevaisuudessa kehityksen jatkuvan ja teknisen osaamisen tärkeyden rinnalle nousee yhä enemmän johtamistaitojen ja asiakashallinnan taitojen osaaminen. 5. Hyvinä puolina on ilman muuta konkreettisuus ja ”käden jäljen” näkeminen sekä tehtävien ja työpäivien monipuolisuus. Huonona on toki alan vuoristoratamainen suhdanneherkkyys, välillä mennään todella lujaa ylös ja hetken päästä kovaa vauhtia alas. 6. Hervannan henki. Hyvä ja välitön yhteistyö opiskelijoiden ja opetushenkilökunnan kesken sekä kiltatoiminnassa saadut kokemukset. TTY:lle on aina mukava tulla.

1. Terve! Olen Eki Lehtimäki ja valmistuin

Työhön liittyen opiskelin viime keväänä rajakuormamenetelmien käyttöä maanjäristyssuunnittelussa, ja edellissyksynä perehdyin hiukan neuroverkkoihin, kun se tuntui lupaavalta suunnalta erään työhön liittyvän matemaattisen mutkan oikaisemiseen. Jatkuva oppiminen on insinöörityössä mielestäni sekä välttämätöntä että kaikkein hauskinta. Siksi kannustankin teekkareita hankkimaan opiskeluaikana mahdollisimman syvän ja leveän teoriapohjan kaikesta mistä pystyy, jotta soveltavien juttujen oppimiseen valmistumisen jälkeen olisi parhaat mahdolliset edellytykset. 3. Ensimmäisinä opiskelukesinä tein haalarihommia niissä rakennusalan firmoissa, joihin satuin pääsemään. Tein myös tuntiassistentin töitä statiikan peruskursseilla, ja kolmannesta kesästä alkaen pääsin harjoitteluun isoon suunnittelufirmaan, jossa jatkoin opintojen ohessa sekä

TTY:ltä 7.11.2012, hieman yli 7 vuotta opintojen aloittamisen jälkeen. Peruskoulussa ja lukiossa ilmenneet matemaattis- luonnontieteelliset ja tekniset taipumukset ohjasivat insinööriuran suuntaan. Halu suunnitella hieman ihmistä suurempia mutta kuitenkin ei-pöriseviä juttuja mieluummin kuin vaikkapa mikropiirejä sai valitsemaan rakennusalan, vaikka pohdinkin myös ohjelmistotekniikkaa aivan viime metreille saakka. Rakennesuunnittelun ja ohjelmoinnin yhdistelmästä on tullut tärkeä uraa ohjaava tekijä, joten viime hetken valinta ei lopulta rajannut kumpaakaan vaihtoehtoa kokonaan pois.

2. Jaa viimeksi? Olen vapaa-aikana alkanut ope-

tella kitaran ja huuliharpun soittoa, ja viime perjantaina käytin paljon aikaa putkivahvistimen toimintaperiaatteen ymmärtämiseen. Se taitaa olla viimeisin oppimispyrähdys.

1. Kuka olet ja milloin valmistuit TTY:ltä?

Miksi halusit tulla insinööriksi? Millaista oli astua työelämään?

2. Mitä olet viimeksi opiskellut? 3. Milaisen uran olet tehnyt tähän mennessä? Mitkä asiat tähän ovat vaikuttaneet?

4. Millä tavalla kuvasi alasta on muuttunut tänä aikana? Mitä voi olla odotettavissa tulevaisuudessa?

5. Mitkä ovat alan hyvät ja huonot puolet? 6. Mitä on jäänyt mieleen TTY:ltä? Hyvät ja huonot puolet kietoutuvat ehkäpä tämän saman asian ympärille: Toisaalta vaikeitten asioitten tekeminen helkkarin hyvin on motivoivampaa kuin helppojen asioitten tekeminen yhtä hyvin, ja tuossa ensimmäisessä onnistuminen on työn paras osa. Toisaalta olisi mukava saada joskus jotain aikaan ilman… tyypillisen rakennushankkeen problematiikkaa… 6. Hervantalaisen rakennesuunnittelun ja mekaniikan opetuksen taso on aivan uskomattoman korkea – tätä asiaa en vielä TTY:llä tajunnut, vaan vasta vaihto-opiskeluvuotena Britanniassa, sekä työelämässä muualta valmistuneitten kollegoitten kanssa työskennellessä. Syynä taitaa olla ennen kaikkea kova vaatimustaso - vaikkapa ne hieman parjatut harjoitustöiden työmäärät – mutta työelämä on kyllä palkinnut niiden parissa vuodatetuista hikipisaroista. Toinen asia mitä arvostan on akateeminen vapaus ja kurssishoppailu muihin tiedekuntiin. Rakennesuunnittelijan ammatissa yksi minulle hyödyllisimmistä TTY:n kursseista on ollut ehkä ”Ohjelmistotuotannon menetelmät”, vaikka siellä ei puhuttu rakentamisesta mitään. Suunnittelutiimin vuorovaikutuksen ja johtamisen problematiikka on kuitenkin aika samanlaista sekä rakennesuunnitteluhankkeessa että ohjelmistohankkeessa, ja kinkkisimmät suunnittelualan haasteet ovat ihmisiin, ei tekniikkaan liittyviä. Perus-ammattitaito pitää olla korkea, mutta sitten kun se asia on kunnossa, niin ratkaiseva ero hyvän ja erinomaisen insinöörin välillä tulee kaikesta muusta: uteliaisuudesta, ihmisten ymmärtämisestä, tasapainosta perheen, yhteisöjen ja työn välillä, sekä tietenkin perehtyneisyydestä kitaravahvistimen sielunelämään.

valmistumisen jälkeen yhteensä reilun viisi vuotta ja tein mm. betonielementtisuunnittelua ja Tekla-työkalujen ohjelmointia. Sekä kandin- että diplomityön tein TTY:n Metallirakentamisen tutkimuskeskukselle, ja niihin molempiin liittyi myöskin suunnittelutyökalujen ohjelmointia. Vuosi valmistumisen jälkeen vaihdoin toiseen isoon suunnittelufirmaan, jossa työhön on kuulunut teräsrakennesuunnittelua ja melko vaativia mekaniikan ymmärrystä edellyttäviä laskentahommia mm. voimalaitosprojekteihin sekä Olympiastadionin perusparannukseen liittyen. Vaativa laskenta vaikutti työpaikan vaihtoon – olin opiskellut sitä, ja tuntui että opittua pitää päästä soveltamaan käytäntöön aika pian valmistumisesta, vaikka vanha työnantaja halusikin keskittää teräs- ja laskentaosaamistaan eri paikkakunnalle kuin missä asuin. Toivoisin että seuraava askel uralla olisi siirtyminen esimiestyöhön suunnittelualalla. Alan tärkeimmät ongelmat eivät mielestäni ole teknisiä vaan ihmisten oppimiseen, aloitteellisuuteen ja johtajuuteen liittyviä, ja haluan voida vaikuttaa niihin. 4. Ala on paljon monisyisempi ja vivahteikkaampi kuin opiskeluaikana luulin – silloinhan ajatteli että talo on talo ja niiden rakentaminen on aina jokseenkin samanlaista. Rakentaminen on kuitenkin asiakkaan tarpeiden täyttämistä, ja kaikki asiakkaat ovat aivan erilaisia, tarpeista puhumattakaan. Ihmisiä kun olemme, tarpeita ei useinkaan osata kertoa sanoilla tai piirustuksilla kovin hyvin etukäteen, vaan hyvän suunnittelijan kannattaisi joko ymmärtää asiakasta paremmin kuin tämä itse, tai sitten opetella johtamaan suunnittelua niin, että ”ei kun tehdään sittenkin näin” -tilanteet tulevat projektin alussa eikä lopussa. 5. Projektityö on useimmiten stressaavaa (vähän liian halvalla myytyä vaikeitten asioitten tekemistä deadlinea vastaan), ja melkein kaikki oikea ja arvokas työ rakennusalalla on projektityötä.

1. Olen Ville Rajakallio, 38v ja muutin Tam-

pereelle Kankaanpäästä 1999 jolloin aloitin opintoni TTY:llä. Rakentaminen on meillä sukuvika, sekä isäni että pari setääni ovat tehneet työuransa rakennusalalla RI/DI-taustalla. Olen lapsena ja nuorena työskennellyt isäni rakennusyrityksessä erilaisissa työmaatehtävissä. Virallisesti verokortilla aloitin työmaaurani jo 12-vuotiaana mikä ei nykypäivänä taida olla mitenkään mahdollista. Alavalinta ei kuitenkaan ollut itsestään selvyys 90-luvun jälkimainingeissa vaan se kirkastui lopullisesti oikeastaan vasta opiskelujen alettua. Työelämään siirryin täysipäiväisesti valmistumiseni yhteydessä 2005 ja selkeimpinä muistoina ajalta ovat vapauden tunne (ei enää tenttejä ja harkkatöitä) sekä tietynlainen haikeus opiskelijaelämän (bileet) taakse jäämisestä tai ainakin vähenemisestä. Toki asuminen Tupsulassa DI:nä teki laskusta pehmeämmän.

Erinäisiä työnantajan järjestämiä kursseja / koulutuksia on oikeastaan eri muotoisina ollut käynnissä koko työurani ajan, mutta varsinaisista pätevyyksistä olen viimeisimmäksi työn ohessa hankkinut rakennuttajan FISE-pätevyyden. 3. Olen halunnut ja saanut tehdä koko työurani Pirkanmaalla. Opiskeluaikojeni kesätöissä ja valmistumiseni jälkeen olin voimakkaasti mukana työturvallisuustyössä NCC:llä niin Pirkanmaalla kuin valtakunnallisella ja kansainväliselläkin tasolla. Tuosta ajasta on jäänyt mieleeni tunne siitä miten tuskallisen hitaasti asiat rakennusalalla muuttuvat, 15v sitten mietityt parannukset työturvallisuuteen alkavat monilta osin olla arkipäivää vasta nyt. Eli pitkäjänteisyyttä ja sitkeyttä tarvitaan. Työmaainsinöörinä (NCC:llä) pääsin tekemään työpäällikön aisaparina tekemään hankintasopimuksia yms. työmaiden paperitöitä ja sopivassa määrin myös työnjohdollisia tehtäviä. Pidän työmaainsinöörin tehtävä aika hyvänä ja yleispätevänä taustana DI:lle myöhempiä työtehtäviä silmällä pitäen. 2010 siirryin SATO:lle projektipäälliköksi jolloin vastuulleni kuului SATOn uudiskohteiden suunnittelunohjaus ja rakennuttaminen sekä myös SATOn olemassa olevan kerrostalokannan korjausprojektien rakennuttaminen. Parhaimmillaan/ pahimmillaan oli viisi kerrostalohanketta rakenteilla Tampereella/Jyväskylässä/Hämeenlinnassa ja toinen mokoma eri kokoisia korjaushankkeita.

Tässä työssä oppi priorisoinnin ja sen kuinka tärkeässä roolissa ovat hyvät ja luotettavat kumppaniyritykset ja -henkilöt. Kuuden SATO-vuoden aikana rakennutin yli 600 uudisasuntoa. Puolitoista vuotta sitten siirryin Hartelaan hankekehitysjohtajaksi, ja vastaan Pirkanmaalla ja osittain Satakunnassakin Hartelan omaperusteisesta asuntotuotteesta sekä siihen liittyvästä maanhankinta- ja kiinteistökehitystoiminnasta. Oikeastaan jokainen askel urallani on perustunut opiskeluaikaiseen verkostoitumiseen ja siihen että olen aina työelämässä ollut oma itseni ja uskaltanut avata suuni kun sen paikka on. Kun muutin opiskelemaan Tampereelle olin vielä aika ujo maalaispoika mutta kiltatoiminta ja muu teekkarielämä muutti minua ihmisenä sosiaalisempaan suuntaan ja silloin solmimani kaveruus- ja tuttavuussuhteet ovat mukavalla tavalla tulleet työelämässä vastaan. Olen monesti sanonutkin että yhtä paljon mitä ammensin TTY:n kursseilta olen ammentanut sadoista ja taas sadoista teekkaririennoista. Molempia tarvitaan sopivassa suhteessa. 4. Reilun kymmenen vuoden aikana alalla on voimallisesti näkynyt ns. suurten ikäluokkien eläköityminen mikä on toisaalta johtanut siihen että ”päällikkötasolla” on loistavia työpaikkoja tarjolla päteville nuorille mutta toisaalta aiheuttanut työmaatasolla pulaa kokeneista tekevän portaan asiantuntijoista. Digitalisaatio tekee suuressa mittakaavassa vielä tulemistaan, siinä nuorilla sukupolvilla on paljon roolia tarjolla. Uskoisin että vastuuta ja hyviä työpaikkoja on tulevinakin vuosina hyvin tarjolla, mutta kehottaisin välttämään liian aikaista opiskeluaikana työelämään hyppäämistä jolloin tärkeitä kursseja voi jäädä vähän huonommin suoritetuiksi. Vankka teoriatausta on kuitenkin se perusta johon tuleva työura rakennetaan.

5. Alan hyvänä puolena on sen konkreettisuus, on mukava ajella kaupungilla sellaisten kohteiden ohi joiden toteutuksessa on saanut tavalla tai toisella olla mukana. Huonona puolena on se kankeus miten huonosti ja hitaasti ala pystyy muuttumaan. 6. TTY:n yhteisöllisyys, ilmapiiri ja teekkarihenkisyys on jotain sellaista mitä en ole muualla kohdannut.

1. Päivi Myllylä ja valmistuin 1997 TTKK:lta

lisuussuunnittelijan työtä, mikä edellyttää innovatiivista suhtautumista ja ratkaisujen etsintää ja samalla määräysten tarkkaa tuntemista sekä yhteistyötä eri tahojen ja viranomaisten kanssa. Opiskeluaikana ei todellakaan ollut mitään käsitystä, minkälaisia töitä voisin tulevaisuudessa saada tehdä. Paloturvallissuunnittelun merkitys on korostunut hankkeiden koon kasvaessa ja hankkeiden monimuotoistuessa. Perinetisellä taulukkomitoituksella saadaan hyvin suunniteltua betonirakenteinen asuinkerrostalo tai perusteollisuushalli tai varasto. Mutta koon kasvaessa, kerrosten lisääntyessä, arkkitehtuurin monimuotoistuessa tai maanalaisessa rakentamisessa tarvitaan kohdekohtaista suunnittelua, josta hyvin usein ainakin jokin osaalue kuten savunpoisto tai poistumisturvallisuus suunnitellaan toiminnallisen suunnittelun keinoin. Työt ei tulevaisuudessa ainakaan vähene. Toisaalta paloturvallisuussuunnittelun koulutusta on hyvin vähän Suomessa tarjolla. Vaikka ottaisi kaiken mitä TTY ja Aalto-yliopisto tarjoaa, ei sekään vielä riitä ”poikkeuksellisen vaativan” -pätevyyden edellyttämiin teoriaopintoihin. Alalla edellytetään jatkuvaa itsensä kehittämistä mm. kansainvälisten konferenssien kautta. 5. Mielenkiintoiset ja haastavat työtehtävät ovat parasta. Ja tätä kun täydennetään samanhenkisellä työporukalla, missä kaikilta löytyy intohimoa ratkaista haasteellisia suunnittelutehtäviä ja halua tehdä yhteistyötä niin yrityksen sisällä kuin yhteistyökumppaneiden kanssa, töissä viihtyy todella hyvin. Huonoja puolia näin joulun alla on perinteinen loppuvuoteen ajoittuva projektisuma, jolloin suunnitteluajat ovat hyvin lyhyitä ja työpäivät pakostakin venyvät, jotta kaikki hankkeet saadaan lupakäsittelyyn ennen vuodenvaihdetta. 6. TTY, tai omana opiskeluaikanani vielä TTKK, on jäänyt mieleen innostavana ympäristönä. Opetushenkilökunta panosti opetukseen ja opiskelijat tekivät huomattavan paljon ryhmätöitä. Vaikkakin tuolloin ei tekemämme ehdotus eri opiskelualojen yhteisistä harjoitustöistä todellisen rakennushankkeen tapaan saanutkaan kannatusta osastoneuvostossa. Tämä ”tekemisen meininki” vahvistui vielä työskennellessäni 2001 – 2009 TTKK:lla ja TTY:llä. Meillä tehtiin huomattavan paljon palvelututkimusta, jolloin tutkijat olivat jatkuvasti tekemisissä alan sen hetkisten haasteiden kanssa ja etsivät niihin ratkaisua yhdessä yritysten kanssa.

rakentamistalous pääaineena. Alunperin halusin insinööriksi sen vuoksi, että matematiikka, fysiikka ja kemia olivat helpoimmat aineet lukiossa ja luinkin ne kaikki pitkänä. Valmistuttuani vietin ensin 2,5 vuotta lasten kanssa kotona, jonka jälkeen aloitin TTKK:lla 2001 talonrakennustekniikan laboratoriossa. työnantajan nimi vaihtui TTY:ksi ja tutkimusalaksi valikoitui rakenteellinen paloturvallisuus ja 5 vuotta vierähti palolaboratoriossa. 2. TTY:llä aloitin Tekniikan lisensiaattiopinnot ja valmistuin 2010, se oli työn ohessa sellainen rypistys, että vierähti 3 vuotta ennen kuin alkoi opiskelu taas kiinnostaa. Seuraavana oli vuorossa avoimessa yliopistossa henkilöstöjohtamisen ja johtamisen juridiikan opintoja. 2015-2016 suoritin Aalto-yliopistossa tulipalon dynamiikan ja tulipalon simuloinnin opintojaksot paloturvallisuussuunnittelijan pätevyyksien teoriaopintoihin. 3. Sattumalla on ollut hyvin suuri merkitys siihen, mihin suuntaan missäkin vaiheessa työura on kääntynyt. TTKK:lla olisi kiinnostanut myös rakennusten pitkäaikasikestävyys ja korjaustekniikka. Yhteen betonijulkisivun kuntotutkimukseen päättyi tämä kiinnostus, nosturinkori ei ollut miellyttävä kokemus korkkeanpaikankammosta kärsivälle. Joten siirryin palolaboratorioon. Seuraavana oli vuorossa Puuinfon Puuhalliklusteri, jonka projektipäällikkönä toimin 4,5 vuotta. Syksyllä 2013 oli aika miettiä mihin suuntaan olisin seuraavaksi menossa ja silloin kirkastui ajatus, etten voi mennä mihinkään muualle kuin paloinsinööritoimistoon ja aloitinkin tammikuussa 2014 Palotekninen insinööritoimisto Markku Kauriala Oy:n Aluepäällikkönä Tampereen toimistolla. Olin 2. työntekijä Tampereella. Tämän vuoden alusta lähtien olen ollut aluejohtaja ja nyt Tampereen toimisto on laajentunut ja meitä on 6, yrityksellä on toimisto Tampereen lisäksi Espoossa ja pääkonttori Turussa, työntekijöitä yhteensä 26.

4. Verrattuna opintojen aloittamiseen tai DI-tutkinnon suorittamiseen, minulla ei ollut silloin mitään käsitystä siitä, minkälaista paloturvallisuussuunnittelua tarvitaan ja minkälaista on tarjolla. Paloturvallisuussuunnittelun merkitys alkoi kirkastua palolaboratoriossa työskennellessä ja Puuinfon aikana simulointeihin perustuvan toiminnallisen suunnittelun tarjoamat mahdollisuudet tulivat tutummiksi. Ja nyt olen saanut tehdä 4 vuotta paloturval15

1. Olen Ulla Haverinen-Shaughnessy.

Valmistuin vuonna 1997 ja väittelin tohtoriksi vuonna 2002. Tykkäsin lukiossa matikasta ja menin lukion jälkeen vuokseksi opiskelimaan matikkaa Helsingin yliopistoon. Se tuntui kuitenkin liian teoreettiselta, joten päätin hakea TTY:lle (silloinen TTKK). Raksapuoli kiinnosti koska isäni on rakennusmestari ja olin koko ikäni kuljeskellut työmailla. Mm. yhden kesän pesin tiiliseiniä, koska muutarit roiskivat laasteja muuratessaan. Sain jatkaa tutkijana diplomityöpaikassani, mikä oli hyvä koska 90-luvun lopussa ei työpaikkoja ollut kovin helppo löytää. Olin noin 10 vuotta ”pätkätyöläisenä” eli lyhyitä määräaikaisia työsopimuksia. Alkuun se tuntui aika epävarmalta työllistymisen kannalta, mutta siihenkin tottuu. 2. Väitöskirjan jälkeen päätin että opinnot saivat riittää joksikin aikaa. Työn ohessa olen toki opiskellut monenlaisia asioita, pääasiassa tilastollisia menetelmiä, joita tarvitsen tutkimustyössä. Haluaisin opiskella pedakogiikkaa mutta toistaiseksi aika ei ole riittänyt. 3. Olen ollut tutkijan uralla jo yli 20 vuotta (jos kolmea äitiys / vanhempainvapaata ei lasketa). Tällä hetkellä teen tutkimusta useille eri tahoille, eli tavallaan olen konsultti.

4. Rahoitustilanne on kiristynyt vuosien kuluessa erityisesti perustutkimuksen osalta, mikä on aika harmillista koska sitäkin tietoa tarvitaan. Toisaalta myös soveltavaa tutkimusta tarvitaan, ja uskon että yksityissektori tulee jatkossa panostamaan tutkimukeen entistä enemmän. 5. Ehdottomasti parasta tutkimuksessa on se, että työ on luovaa ja omaehtoista. Työssä oppii jatkuvasti uusia asioita, maailmankatsomus avartuu. Rakennukset ja rakentamisen voi nähdä uudessa valossa, tärkeänä osa yhteiskuntaa. Vuorovaikutus toisten tutkijoiden ja tutkimusryhmien kanssa Suomessa ja kansainvälisesti tuo oman arvokkaan lisänsä. Huonoja puolia on rahoituksen epävarmuus, liian suuri osa ajasta kuluu rahoitushakemusten laadintaan. Tutkijan työ ei sovi kaikille.

6. Paljon hyviä muistoja opiskeluajoilta, elinikäi-

siä ystäviä ja työkavereita. Arvostan saamaani koulutusta ja professoreita jotka siitä vastasivat. Omia opiskeluvuosiani leimasi rakennusalan lama, mutta yhteishenki oli sitäkin parempi ja toivon sen olevan edelleen. On hienoa kuulla ja nähdä että killan vanhat perinteen jatkuvat ja uusia perinteitä kehitetään jatkuvasti. Ollaan aina TaRaKilaisia ja ylpeitä siitä!

1. Olen Saija Varjonen ja valmistuin

TTKK:n talonrakennustekniikasta 2002. Rakentaminen on itse asiassa ollut osa koko elämääni lapsuudesta lähtien. Isäni kautta pääsin jo varhain näkemään toimintaa elementtitehtaalla ja erilaisilla työmailla. Minulle onkin kerrottu, että päätin urastani jo 8-vuotiaana, kun julistin minusta tulevan isona samanlainen insinööri kuin isäkin on. 2. Viimeisin suorittamani tutkinto on JET, johtamisen erikoisammattitutkinto. 2-vuotisen koulutuksen kautta pääsin kehittämään osaamistani mm. henkilöstön- ja taloudenjohtamisen saralla. Pienemmässä mittakaavassa opiskelua tapahtuu työn lomassa toki jatkuvasti.

3. Opiskeluaikanani olin TARAKIn raadin sihtee-

rinä ja puheenjohtajana, menin naimisiin ja sain kaksi lasta. En siis onnistunut valmistumaan ihan tavoitellussa 4,5 vuodessa. Ensimmäisen lapsen äitiysloman jälkeen aloitin tutkimusapulaisena rakennustekniikan laitoksella, jossa tein diplomityöni betonin karbonatisoitumiseen liittyen. Urani tutkijana jatkui valmistumiseni jälkeen vielä 6 vuotta. Tuona aikana sain olla mukana monipuolisissa kotimaisissa ja kansainvälisissä tutkimus- ja koulutushankkeissa ja sain arvokasta oppia eri materiaalien vaurioitumiseen, tutkimiseen ja korjaamiseen liittyen. TTY:ltä tieni vei A-Insinööreille, jossa tulee ensi kesänä täyteen 10 vuotta. Alkuun toimin Tampereen korjaussuunnitteluyksikössä projektipäällikkönä, julkisivu- ja parvekerakenteiden tutkimus- ja suunnitteluryhmässä. Nykyään olen suunnittelupäällikkö ja työni sisältää sopivassa suhteessa esimies- ja asiantuntijatehtäviä. Tiimiini kuluu myös arkkitehtisuunnittelu, kosteus- ja sisäilmatekniset kuntotutkimukset sekä rakennusfysiikkasuunnittelu. Vuosien varrella olen ollut mukana hyvin erilaisten kiinteistöjen tutkimus- ja korjaushankkeissa. Korjausrakentamisen parissa työskentely onkin joskus todellista salapoliisintyötä ja siihenkin diplomi-insinöörin tutkinto toki taipuu. Vanhoista kiinteistöistä tulee ennen korjauksia selvittää rakenteet, materiaalit ja kunto, usein ilman minkäännäköisiä lähtötietoja. Jokainen kohde ja jokainen päivä on erilainen ja se onkin korjausrakentamisen suola. Työni ohella kuulun FISEn Betonirakenteiden korjaamisen pätevyyslautakuntaan. Viimeiset kolme vuotta olen ollut myös mukana RILn Pirkanmaan osaston hallituksessa, kuluvan vuoden puheenjohtajana. 4. Aloitin opiskelut 90-luvun puolen välin syvän laman aikana ja tuolloin kaikkea rakentamiseen liittyvää varjosti negatiivisuus. Itseänikin kehotettiin harkitsemaan uudelleen, että kannattaako rakennusalan opinnot edes aloittaa. Alaltahan ei tulisi hetkeen saamaan töitä! Tämä ei onneksi toteutunut, päinvastoin. Rakennusala on muuttunut hurjasti viime vuosikymmeninä. Mm. digitalisaatio ja uudet toimintamallit ovat muovanneet rakentamisen ja suunnittelun prosesseja ja muutoksia on varmasti tulossa lisää. Enää ei olla laman varjossa, vaan rakennusala on trendikäs ja vahva teknologian ala!

Tähän pitäisi varmaan vastata jotain innostaviin ja mielenkiintoisiin ammattiopintoihin liittyvää, mutta kyllä ensimmäisenä tulee mieleen opiskelijaelämä kaikessa monipuolisuudessaan. Minulla on aivan mahtavia muistoja raadin toiminnasta, excuista, SRT- ja NBT- päivistä, bommareista, munabileistä, Cupolasta, rusettiluisteluista, lahjoituksista TAYS:n lasten psykiatriaan, ryhmätöistä ja tilanteista kiltahuoneilla. Erityisesti jäi mieleen, kun vuonna 1996 tempaisimme Keskustorilla erilaisten kisojen ja saunomisen parissa. Kutsuimme paikalle kansanedustajia, paikallisia poliitikoita, radio- ja tv- toimittajia ja yritimme vakuuttaa, että lakkauttamisuhan alla oleva rakennusalan korkeakoulutasoinen koulutus on säilytettävä Tampereella. En tiedä, miten tempauksemme asiaan vaikutti, mutta onneksi rakennusalan koulutus on Hervannassa jatkunut.

1. Olen Ilkka Ojala.

Aloitin opiskelun Tampereen teknillisessä korkeakoulussa vuonna 1969 ja valmistuin vuonna 1974. Suuntauduin talonrakennustekniikkaan ja rakentamistalouteen. Insinööriopinnot oli minulle luonnollinen valinta: olen aina ollut kiinnostunut tekniikasta ja myös matemaattisesti suuntautunut. Ensimmäinen työpaikkani oli Espoossa Valtion teknillisessä tutkimuskeskuksessa tutkijana. Se oli mukava ja turvallinen ympäristö aloittaa. Työyhteisössä oli useita opiskeluaikana tutuksi tulleita henkilöitä mm rakentamistalouden silloinen professori.

Tutkinto-opintojen jälkeen minulla oli mahdollisuuksia täydentää tietojani uusilla alueilla. 80-luvulla osallistuin Liikkeenjohdon instituutin (LIFIM) liikkeenjohtajakolutukseen. 90-luvulla siirryttyäni toteuttavasta rakentamisesta kiinteistöjen kehittämis- ja omistamistehtäviin täydensin osaamistani kiinteistöalan opinnoilla. Saan käyttää sertifioidun kiinteistöjohtajan (KJs) ”kirjaimia”. Johtaminen minua erityisesti kiinnosti, niinpä hakeuduin aikuisiällä Tampereen Yliopiston opiskelijaksi ja suoritin työn ohella hallintotieteisen maisterin (HTM) tutkinnon pääaineena johtaminen. 3. Työurani on kolmivaiheinen. Aloitin tutkijana, jossa olin noin viisi vuotta tekemässä rakentamisen tuottavuuteen ja tuotannonohjaukseen liittyviä tutkimuksia. Se oli hyvä ponnahduslauta rakennusliikkeiden tehtäviin, joissa olin lähes 20 vuotta: Ensin kehittämistehtävissä, sitten varsin nuorella iällä (32v) tulosyksikön johtajana. Muutaman vuoden jälkeen päädyin Tampereelle YIT-Yhtymän aluejohtajaksi ja myöhemmin kiinteistökehityksen johtajaksi koko Suomessa. Rakennusliikevaiheen jälkeen siirryin Tampereen kaupungin palvelukseen vuonna 1997 tilakeskuksen toimitusjohtajaksi. Vastuullani oli kaupungin talonrakennusomaisuus, niihin liittyvät investoinnit ja tilojen ylläpitotoiminta. Tätä tehtävää hoidin vuoteen 2013 saakka, jololin siirryin kahden Tampereen kaupungin tytäryhtiön ( Tredu-Kiinteistöt Oy ja Tampereen Palvelukiinteistöt Oy) toimitusjohtajaksi. Näistä tehtävistä jäin 1.10.2017 eläkkeelle. Työ urani kesti päivälleen 44 vuotta, aloitin 1.10.1973 ja lopetin 30.9.2017. Koko työurani ajan halusin uusia haasteita ja olen niitä myös riittävästi saanut. Haasteiden lisäksi minulla on yhtenä keskeisenä tekijänä ollut aina ympäristö, missä työskentelen.

Tampere on ollut perheelleni ja minulle tärkeä paikka ja se on kyllä keskeisesti vaikuttanut valintatilanteissa päätöksiini. Houkuttelijoita oli kyllä pääkaupunkiseudulle.

4. Yhteiskunnan muutosvauhti on nopeutunut viimeisten vuosikymmenten aikana valtavasti. Se näkyy myös rakennusalalla, vaikka se on ollut varsin pysyvää ja staattista. Rakennusalan muutos on varmaan kaksijakoinen. Toisaalta itse konkreettinen rakentaminen pysyy varsin perinteisenä, varmasti esivalmistus ja teollistuminen lisääntyvät, mutta myös perinteiset työt pysyvät arvossaan, vaikka paikalla muuraus. Toisaalta alan johtamisessa, projektien hallinnassa, suunnittelussa mm digitalisaatio ja uudet menetelmät kehittyvät ja niitä tulee käyttöön yhä enenevässä määrin. 5. Rakennusalan hyvä puoli on sen pysyvyys ja tarpeellisuus. Rakentaminen on seurannaista yhteiskunnan kehityksestä. Yhteiskunnalliset muutokset erityisesti makrotasolla vaativat aina myös rakentamista ja tietysti rakennetun ympäristön ylläpito vaatii merkittäviä panostuksia, niin talojen kuin teiden ja muun infran suhteen. 6. Tampereen teknillinen yliopisto on ollut minulle ensin opinahjo ja siten kumppani. Koko työuranani ajan olen ollut yhteydessä ja yhteistyössä TTY:n kanssa, erityisesti tietysti rakennusalan. Olin vuosia mm rakennusliikkeiden ja yliopiston rakennusalan yhteiselimen aktiivijäsen. Olin myös pitkään jatko-opiskelijana tähtäimessä tohtoritutkinto, mutta johtamistieteiden opinnot, joiden piti olla sivuaineena, veivät voiton ja minusta tuli poikkitieteilijä.

KEHITTYY

RIL TEKNIIKKARYHMIIN PÄIVITYSTÄ Uudet ryhmät ovat: Rakennuttaminen ja projektinjohto Kiinteistöjen omistus ja ylläpito Uusiin ryhmiin voit liittyä RILin Extranetissä! UUTISIA RIL NETTISIVUILLA RIL toimitusjohtajaksi Miimu Airaksinen Lue netistä Tuomas Särkilahden blogi uuden toimitusjohtajan tulevista haasteista Pysy tulevanakin vuonna ajantasalla RILin tapahtumista, koulutuksista ja julkaisuista osoitteessa: WWW.RIL.FI RIL TOIVOTTAA MUKAVAA JOULUN ODOTUSTA JA HYVÄÄ VUOTTA 2018!

Teksti & kuvat Miika Hämäläinen Matkan järjestämistä tuki RIL

eli Amsterdam Muutamaan vuoteen ei Taraki ollut edustanut ulkomailla, joten tänä vuonna muutamilla kiltamme edustajilla oli onni korjata tilanne excumestari Elina Salon huomassa: Lensimme kulttuurisesti ja arkkitehtuurisesti omalaatuiseen Amsterdamiin, jossa meillä oli mahdollisuus ylentää sieluamme monesta muusta tavanomaisesta turistista poiketen food tourin ja architecture tourin parissa. Tästä kiitokset RIL:lle, joka auttoi näiden rahoituksessa. Pieneksi harmiksi emme tosin päässeet vierailemaan paikallisella rakennustyömaalla, mutta tätä ei matkan aikana ehtinyt liiemmin surra. Arkkitehtuurikierroksella emme tutkailleet Amsterdamin historiallisia rakennuksia, vaikka niin voisi ajatella. Sen sijaan hyppäsimme raitiovaunuun, kunhan olimme ensin napanneet oppaamme mukaan rautatieasemalta (opas oli kokenut arkkitehti, joka vanhemmiten oli siirtynyt arkkitehtuurivalokuvaajaksi), ja suuntasimme itäiseen Amsterdamiin. Näimme sekä modernia kaupunkikerrostaloa kivijalkakauppoineen että tekosaarelle rakennettua rikkaiden asuinaluetta kapeine taloineen. Näin ollen todistimme alankomaalaisten individualistista makua mitä tulee asumiseen. Miltä tuntuisi asua kelluvassa talossa ankkuroituna tekosaareen? Olisiko suomalaisesta houkuttelevaa esitellä moottoripyöräänsä omakotitalonsa ”näyteikkunalla”? …

Amsterdam on... + omaleimainen, siisti ja turvallinen kauopunki ...mutta - jalankulkijat vaikuttavat turisteilta, joiden päältä ajaa pyörällä (ilman kypärää of course)

ylhäällä < Lähiökeskustaa tekosaarilla - kelluvia taloja Itä-Amsterdamissa > Omakotitalon sisäänkäynti keskellä < Uusia kerrostaloja ja silta kanaalin yli > Nukkuva Artiksen kaupunginosa

Toisena päivä pyörimme Amsterdamin keskustan lähiöissä, ja pääsimme maistamaan erimakuisia baageleita (esim. ”kiinteää kanakeittoa”), indonesialaisia (tulisia) herkkuja, surinamlaisia maistiaisia, vegaanijogurttia, Pohjanmeren kalaa (raakana, suolattuna ja suolakurkun avittamana), traditionaalista kalja-akvaviitti-komboa, jotta kummatkin menisivät paremmin alas - ja lopuksi juustomaistiaiset viinilasin kera. Niin… ja kävimme erillisellä reissulla myös Heinekenin vanhalla museoksi muunnetulla tehtaalla, mikä tuntui kyllä enimmäkseen maksulliselle mainokselle. Sai siellä kuitenkin maistaa käymätöntä olutta, haistella hevosia pari minuuttia ja osallistua lopuksi baariin, jossa halukkaat saivat kilpailla kaljan(/vaahdon)kaadossa baaritiskin takana. Matkan päätteeksi sattui lentokentälle lähdettäessä erikoisesti, kun hotellin pihaan kurvasi huijaritaksi, joka otti muutaman meistä kyytiinsä ja väitti matkalla tulikivenkatkuisesti, ettei hänen ”tilaustaksistaan” oltu maksettu. Matkustajien ei auttanut kuin maksaa, vaikka oikea taksi olikin saapunut hieman myöhemmin hotellille! Muuten reissu Amsterdamiin sujui hyvin letkeästi, kaikki selvisivät paikallisista nähtävyyksistä - sekä tuulesta ja vihmasta. oikealla Puistomainen sisäpiha vanhan keskustan alueella

The Study of the U.S. Institute for Student Leaders from Europe on EnvironmenTal Issues

Tehopakkaus kestävän kehityksen ja ympäristöalan maailmaan Auringonlasku Spencer Buttella, Mart Kiis

ahdollisuus päästä työskentelemään omalla M alalla heti ensimmäisenä yliopistokesänä innosti minua suuresti. Selvittelin ahkerasti rakennusalan kesätyömahdollisuuksia niin kotiseudullani Oulussa, kuin myös uudessa opiskelukaupungissa Tampereella. Ennen vuodenvaihdetta sähköpostiini saapui kuitenkin ainejärjestöni TARAKI:n tiedotuksen mukana ilmoitus, jossa tarjottiin toisenlaista aktiviteettia kesäksi. Fulbright-järjestö etsi stipendiaatteja “Study of the U.S. Institutes for Student Leaders from Europe” –ohjelmiin. Käytännössä paketti sisältäisi viisi viikkoa ympäristötieteiden opiskelua amerikkalaisessa yliopistossa stipendillä, joka kattaisi kaiken lennoista ja asumisesta ruokiin ja opintomateriaaleihin. Ajattelin, että enpä mitään häviä, jos ohjelmaan hakisin. Ainahan se yksi Amerikan reissu kelpaa! Sorvasin hakemuksen kuntoon ja kävin Hakaniemenrannassa haastattelussa alkutalvesta. Maaliskuisena aamuna sähköpostiin kolahti viesti: ”Congratulations! You have been selected for the Study of the U.S. Institute for Student Leaders from Europe on Environmental Issues.” Toukokuussa järjestetyn perehdytyksen jälkeen ei kulunut kauaakaan, kun löysin itseni lennolta kohti Oregonia.

Tyynenmeren rannikkoa, Mart Kiis

Arkea kampuksella Kohdeyliopistomme oli University of Oregon, joka sijaitsee noin Oulun kokoisessa, Willametten laaksossa sijaitsevassa Eugenen kaupungissa. Ohjelmaan oli valikoitunut mukaan 22 opiskelijaa, jotka olivat kotoisin 15 eri Euroopan maasta. Tämän porukan kanssa vietimme tiiviisti koko ohjelman yhdessä, niin luennoilla kuin vapaa-ajallakin. Sosiaalinen vuorovaikutus opiskelussa oli huomattavasti suuremmassa roolissa, kuin mihin olin Suomessa tottunut. Luokkahuoneessa pidettiin useita keskusteluryhmiä käsiteltävien aiheiden tiimoilta. Tämä osoitti hyötynsä heti ohjelman alussa, sillä jään sai rikottua uusien ihmisten kanssa. Hiljaisemmatkin opiskelijat pääsivät näin heti kättelyssä mukaan, eivätkä jääneet ryhmän ulkopuolelle. Käsiteltävät aiheet liittyivät ympäristöalan asioihin etenkin Oregonin osavaltion alueella. Luokkahuoneympäristössä käsiteltiin perusteita liittyen esimerkiksi metsätalouteen, Amerikan alkuperäiskansojen asemaan ja kestäviin kaupunkirakenteisiin. Asiaan tutustuttiin usein vierailevan luennoitsijan vetämänä tai opiskelijoiden tekemien esitelmien pohjalta: saimme kaikki teh-

Study of the US-institutes ohjelman Euroopan ja Afrikan osanottajat

Majoitusrakennus yliopiston kampuksella

toisia keskusteluryhmiä, jossa mielenkiintoiseksi asiaksi nousi etenkin se, miten eri kulttuuripiirit Euroopan sisällä määrittelevät hyvän johtajuuden. Oli yllättävää huomata, millä tavoin itäeurooppalainen määritelmä hyvästä johtajasta eroaa pohjoiseurooppalaisesta tai eteläeurooppalaisesta Toinen merkittävä luokkahuoneympäristössä to- määritelmästä. teutettu kokonaisuus liittyi johtajuuteen ja projektisuunnitteluun. Eräs mieleenpainuvimmista Lisää näkökulmaa aidossa ympäristössä yksittäisistä luentopaketeista oli kokkauksen, tietotekniikan ja koulutusalan moniottelijan Kai- Pidin todella siitä, miten paljon aikaa vietimme mana Cheen pitämä koulutuspäivä liittyen pro- kentällä käsitellen luennoilta tuttuja aiheita eri jektien aloittamiseen ja suunnitteluun. Kävimme näkökulmasta. Vierailimme esimerkiksi H.J. Andmonia hyviä keskusteluja ja opimme hänen esi- rewsin metsäntutkimuslaitoksella tarkastelemasmerkkiensä ja itse tekemisen avulla enemmän, sa ikimetsiä, ja metsähakkuiden vaikutusta niihin, kuin olisin päivän alussa uskaltanut kuvitella- Lost Valleyn ekokylässä ja koulutuskeskuksessa kaan. Johtajuusoppitunnit sisälsivät monia an- tutustumassa permakulttuuriin sekä New Orleantäväksi esitellä tarkemmin yhden valitsemamme ympäristöalan teeman. Esitelmiä nähtiin monista mielenkiintoisista aiheista, kuten nollaenergiataloista, maailman ruokaturvasta sekä väestönkasvun aiheuttamista ongelmista.

sin suurilla tulvaporteilla, joiden tarkoitus on estää kaupunkia tulvimasta seuraavien mahdollisten hurrikaanien ja myrskyjen aikana. Mieleenpainuvin retki kohdistui kuitenkin Oregonin rannikolle. Olimme telttailemassa kolmen päivän ajan Tyynenmeren läheisyydessä uskomattomien maisemien ympäröimänä. Rannikolla osallistuimme paikallisten lintuharrastajien- ja ammattilaisten järjestämään lintulaskentaprojektiin, vierailimme rannikkokaupunki Florencen kauppakamarilla kuuntelemassa turismin vaikutuksista kaupungin talouteen, sekä siivosimme matkailijoiden suosimaa uimarantaa. Alueen luonto teki lähtemättömän vaikutukseen minuun, rannikko oli jopa Oregonin mittarilla uskomattoman kaunista. Hyvä lukija, mikäli teidän eteen suodaan mahdollisuus lähteä vaihtoon – vaikka vain kesäksikin – käyttäkää se! Elämyksiä ja oppia, joita kansainvälinen kokemus tarjoaa, ei voi Suomesta saada. Ympäristöasiat ovat tulevaisuudessa entistä enemmän tapetilla, joten on tärkeää, että tulevaisuuden tekijät – nuoret – ymmärtävät niiden päälle.

Teksti: Konsta Salo Exculla Crater Lakella, Johanna Lehtmets

SOUTUHUUMAA •TARAKIn joukkue osallistuu perinteiseen tapaan Sulkavalla retkisoutusarjaan, jossa siis pääosin 15 hengen joukkueella soudetaan kirkkoveneellä yhteensä 70 kilometriä kahtena päivänä. Lisäksi, jotta saunalautta saadaan toisenkin kerran vuodessa vesikosketukseen, tuodaan se Tampereelta nauttimaan Savolaisesta järvivedestä. Saunalautta ei päihitä nopeudessaan kirkkoveneitä, joten viikonlopun aikana se lipuu tarakilaisista koostuvan miehistönsä kera melko verkkaista tahtia saman reitin kuin retkisoutajat. •Sulkavalla yövytään kaksi yötä killan tarjoamasta puolijoukkueteltassa tai omissa teltoissa. Ruokaa saa päivien aikana vallan hyvin ja illanvietot ovat hauskaa vastapainoa soutamiselle. •Itse soutaminen ei suurempaa kuntoa tai kokemusta vaadi, vaan sen tahtiin pääsee helposti. •TARAKI kerää rahaa hyväntekeväisyyteen Sulkavalla myymällä mainoksia yrityksille. Viime vuosina rahat on lahjoitettu TAYS:an lastenpsykiatriselle osastolle.

Teksti: Sohvi Hyvärinen Kuvat: Niklas Pitkäkoski (panoraamat) Lauri Nopanen

evään aikana vuosikurssitoverini puhui, K että eikö me lähdettäisi Sulkavalle soutamaan kesällä. ”Ai siis jonnekin Saimaan perukoille telttaan nukkumaan sateeseen?” taisi lähinnä kuulua vastaukseni, mutta niin vain lopulta kävi, että heinäkuun viikonloppu kalenterista merkattiin varatuksi. Siitä alkoi kuumeinen pohdinta: mitä ihmettä siellä soutajien luvatussa kaupungissa oikein todellisuudessa tehdään ja millä ihmeellä minä sinne pääsen?

Soutuviikonloppu koitti ja järkevänä, siis äi-

din käskystä, olin varannut mukaan lämmintä vaatetta, rakkolaastareita ja ihoteippiä. Kyytikin järjestyi ja kahden itäsuomalaisen matka Kuopiosta starttasi perjantai-iltapäivänä työviikon jäljiltä. Ongelmitta kurvailimme lämpimän kesäpäivän teitä kohti 50. soutujuhlaa juhlivaa pitäjää. Ilta-auringosta löytyikin tuttuja kasvoja ja jo kokoon saatu saunalautta, jonka jätimme odottamaan soutuaamun valkenemista suunnatessamme kohti leiriytymisaluetta. Teltassa nukkuminen koitti iltaviihteiden jälkeen ja hieman viileää oli, mutta loppujen lopuksi yllättävän mukavaa.

SULKAVALLA Ensimmäisen

aamun herätys havahdutti meidät ylös ja kohti päivän reippailua. Poikkeuksellisesti Suomen kesäsääkin oli puolellamme, sillä aurinko paistoi jo aamusta, eikä hellittänyt otettaan koko päivänä. Alkukankeuksien jälkeen saimme kirkkoveneemme vesille ja Sulkavakonkareiden ohjeilla matkantekokin alkoi pikkuhiljaa edistyä. Kokemattomana soutajana jouduin itse ensin hieman hakemaan homman ideaa, mutta hetken päästä huomasin seuraavani enemmän maisemia kuin itse soutua. Veneessämme vallitsi iloinen joukkuehenki ja todistimme myös lievän kilpailuvaiston heräämistä, kun pääsimme vauhtiin ja kirimään muista veneistä ohi.

Sunnuntaipäivän soutaminen oli yhtä kivaa

Lauantai-iltana pääsimme saunomaan

Sunnuntain

saunalautalle ja nauttimaan grilliruuista. Loppuillasta sapuskan saaminen ulos kuumalta ritilältä oli hieman hankalampaa, kun Saimaa nielaisi pohjiinsa grillipihtimme, mutta kunnialla selvittiin ilman palovammoja. Itse kukin vietti iltaansa lautalla, tanssimassa tai soutajille varatussa tilassa, ja hauskaahan meillä oli. Yhteishenki kun ei tarakilaisilla jää Tampereelle vaan seuraa kaikkialle.

kuin lauantainakin, vaikka takapuoli puutuikin paljon nopeammin ja matka tuntui huomattavasti lyhyemmältä. Maisemat olivat molempina päivinä aivan uskomattoman hienot ja katselimme jyrkkiä kallioita, hiekkarantoja, mäntymetsää sekä auringossa välkkyvää Saimaata. Pidimme omia taukojamme esimerkiksi upealla luonnohiekkarannalla sekä aivan pienellä saarella, josta vilkuttelimme ohi soutaville sarjatovereillemme. Maaliin saavuimme näyttävin elkein repäistyämme vielä viimeisen kirin loppusuoralla. Lukuun ottamatta yhä yöllä tuntuvaa edestakaista heijausliikettä itse soutaminen oli hurjan hauskaa ja rentouttavaa.

viimeisenä askareena purimme saunalautan rekan kyytiin ja hienojen diplomien ja mitalien saattelemina suuntasimme kukin takaisin kohti arkista aherrusta. Oma mieleni oli rentoutunut kansallismaisemissa ja yhdessä tekeminen antoi puhtia taas työviikolle. Nyt talvella katsellessa kuvia reissulta, ei voi kuin todeta, että ensi kesää odottaessa. Enää 7 kuukautta ja taas soudetaan!

Synttärit Vuosijuhlaviikon ohjelmaa

ma 23

Rakentamisen älykäs tulevaisuus -ideapaja

TARAKIn vuosijuhlaviikko aloitettiin isosti sadan opiskelijan ja kymmenen yrityksen voimin Rakentamisen älykäs tulevaisuus -ideapajassa. Tilaisuuden avasivat Teemu Vehmaskoski Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL:stä ja Tapio Kivistö Rakennuslehdestä. Avauksen jälkeen tulevaisuudentutkija Ilkka Halava herätteli osallistujia näkemään maailman mahdollisuudet vuosikymmenten päähän. Varsinaisessa ideapaja-osuudessa opiskelijat kiersivät ryhmässä yritysten isännöimissä pöydissä, joissa kymmenen minuutin aikana pureuduttiin mahdollisimman syvälle yrityksen aiheeseen. Aiheet liittyivät tulevaisuuden diplomi-insinöörin tarvitsemiin taitoihin, työnkuvan muutokseen, rakennusalan muutokseen ja rakennusalan digitaalisiin ratkaisuihin. Jokaista aihetta käsiteltiin sekä suunnitteluyrityksen että urakointiyrityksen pöydässä. Illan aikana kuultiin ideat esimerkiksi rakennusalan ”Tripadvisorista”, jolla kerättäisiin ja jaettaisiin asiakaspalautetta tehdyistä urakoista. Tapahtumassa esitettiin myös, että DI:n työ muuttuu entistä itsenäisemmäksi ja projektiluontoisemmaksi, minkä takia johtamistaidot ovat entistä tärkeämpiä. Yhtenäisenä näkemyksenä oli, että rakentamisen älykkyys näkyy prosessin ja lopputuotteiden automatisoitumisena ja että automaatiosta on oltava loppukäyttäjällekin hyötyä. Tapahtuma sai valtakunnallista kiinnostusta, joten toivomme, että tapahtuma järjestetään uudelleen tulevaisuudessa. Kiitokset vielä mukana olleille yrityksille: Destia, Granlund, Lehto, NCC, Pöyry, Skanska, Sitowise, SV, SSR ja Sweco, sekä tilaisuuden järjestäneille Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RILille ja Rakennuslehdelle! Tapahtumasta on juttu Rakennuslehdessä 35/2017 (3.11.)

ti 24.10.2017

Paritanssitunti

Vuosijuhlaviikolla hemmoteltiin kiltalaisia, kun jokaiselle päivälle oli suunniteltu erikoista ohjelmaa. Viikon toisena tapahtumana järjestettiin paritanssitunti. Tamppi areenan ryhmäliikuntasaliin kerääntyi jopa 9 paria muistelemaan valssin askeleita, opettelemaan foxin käännöksiä ja loppukevennykseksi tanssahdeltiin vielä kuviohumpan tahtiin. Tunnelma salissa oli hyvä ja meno oli sen verran vauhdikasta, että tilan kapasiteetti alkoi olla lähellä äärirajojaan. Tämän parituntisen tanssituokion piti Meeri Kangasmäki.

TARAKI Tempaus

TARAKI järjesti muutaman vuoden tauon jälkeen Tempauksen. Mukaan innostui lähtemään 9 tarkilaista. Tempauksena ideana oli kertoa Tampereen 9-luokkalaisille rakennusalasta ja kannustaa nuoret opiskelemaan matikkaa ja fysiikkaa toisen asteen koulutuksessa. Tempaus piti sisällään raksa-aiheisen diashown ja Kahoot-pelin. Jokainen 9-luokkalainen sai kiitokseksi esityksen kuuntelusta Rakennus- ja kiinteistöpalvelualan tarjoamat lyijykynät Svante-logolla. Lisäksi Kahootin parhaille jaettiin TARAKI50-pussukat.

Kaiken kaikkiaan päivä oli oikein onnistunut. Koulujen opinto-ohjaajat kiittelivät Tempauksestamme ja kutsuivat vierailulle uudestaankin. 9-luokkalaiset olivat tempaajien mukaan melko hiljaista porukkaa, mutta eivätköhän hekin nauttineet, kun tunnilla tehtiin välillä vähän muutakin. Seuraavaa Tempausta odotellessa!

to 26

TARAKIn synttäriseminaari

uosijuhlaviikon torstaina 26.10 järjestettiin 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Tampereen Rakentajakillan synttäriseminaari Festian isossa salissa. Tapahtuman järjestämisestä vastasivat Tampereen Rakentajakillan Vanhat Kähmyt. Tapahtuma alkoi torstaiaamuna klo 10 Vahanen Rakennusfysiikan Miia Pitkärannan puheenvuorolla. Pitkäranta toimii Vahasella mikrobiologiaan ja sisäilma-asioihin erikoistuneena asiantuntijana. Hänen puheenvuoronsa käsittelikin sisäilmaongelmia ja niiden tutkimista sekä sitä, miksi sisäilma-asiat ovat nykypäivän rakentamisessa niin pinnalla. Pitkärannan jälkeen puheenvuoron sai Rakennustiedon Katariina Vedenkannas. Vedenkannas kertoi digitalisaatiosta Rakennustiedon näkökulmasta. Rakennusala on vahvasti digitalisoitumassa ja Rakennustieto on siinä vahvasti mukana. Rakennustiedon brändi on alalla tunnettu ja heidän RT-korttejaan hyödynnetään valtavasti. Digitalisaation myötä Rakennustieto on kehittänyt RT-tuotetietokannan, joka mahdollistaa rakennushankkeen tuotteisiin liittyvän tiedon digitaalisen hallinnan. Vielä ennen taukoa Firan Mikael Långström kävi kertomassa Fira Starters- ohjelmasta ja Firan tulevaisuuden näkymistä. Lounastauolla tarjoiltiin TARAKIn synttärikahvit ja -kakut kaikille seminaarin osallistujille. Tauon jälkeen 3D Stepin kertoi 3D-tulostuksen hyödyntämismahdollisuuksista sekä alan kehityksestä. 3D Step on ylöjärveläinen firma, joka auttaa yrityksiä hyödyntämään 3D-tulostusta tuotekehityksessään ja tuotteiden valmistuksessa. Heidän tiloistaan löytyy mm. metallitulostin, joka hyödyntää monilaserteknologiaa, sekä muovituotteita lasersintraamalla valmistava tulostin. Päivän päätti puheenvuorollaan Varustelekan perustaja Valtteri Lindholm. Lindholm perusti Varustelekan vuonna 2003 ja tänä päivänä 15 vuotta myöhemmin yritys on kansainvälisesti tunnettu ja yksi alansa suurimpia toimijoita. Lindholm kertoi puheenvuorossaan Varustelekan omaperäisen menestystarinan aina alkuaikojen yhden työntekijän kellarivarastomyymälästä tähän päivään saakka. Hän painotti puheessaan brändäämisen, strategian, vision ja mission tärkeyttä. Varustelekan visio onkin yksinkertaisesti valloittaa maailma.

pe 27.10.2017

Historiikin julkistus

uosijuhlaviikon jännitys alkoi tiivistyä kuin kosteus kylmän kaljatuopin pintaan vuosijuhlien lähestyessä. Ennen pääpäivää oli kuitenkin aika julkistaa historiikki-tiimin kaksi vuotta kestäneen puurtamisen tuotos, jota jäsenistökin odotti innolla paikalle saapuneen väkimäärän perusteella. Tästä upeasta koonnista saamme kiittää Ella Lahtista, Anni Zacheusta, Marko Laitista, Jani Sillanpäätä, Juho Vastapuuta sekä taitosta Matias Hirvikoskea! Historiikin julkistamisen ympärille kehitettiin muutakin juhlallisuutta, sillä olisihan ollut harmillista avata kiltahuoneen lasiseinät vain muutaman minuutin tähden. Juhlaväki sai nauttia kunniavieraiden puheista: Seppo Mäkinen (TARAKI pj vm. -71) ja Jukka Pekkanen (TARAKI PJ vm. -81-82) kertoivat siitä, millaista oli olla tarakilainen silloin, kun TTY oli vielä TTKK. Kuivin suin tai kurnivin vatsoin ei tilaisuudessa tarvinnut olla. Juhlavuositiimi oli järjestänyt cocktailpaloja melkein yhtä monta sorttia, kuin kilta täytti vuosia (siis vuonna 1977) ja palanpainikkeena toimi se juhlavin, eli kuohuviini. Eväitä riitti myös sielunnälän ruokkimiseen, sillä paikalle saapui Teekkarikuoron TeekkariKvartti. Repertuaariin kuului Suomi100-teemaisten kappaleiden lisäksi tietenkin myös se klassikkojen klassikko, R-A-K-S-A -laulu. Jos missasit tapahtuman ja/tai historiikkiasi et ole vielä hankkinut, voit käydä sen hankkimassa killan toimistosta tai olemalla yhteydessä killan raatiin. Alumneilla on myös mahdollisuus saada teos postitettuna kotiin saakka (Historiikki 10€ ja postitus 6,70€), vau mikä diili! Vuosijuhlien valmistelu: Vuosijuhlatiimi aloitti Tampereen Rakentajakillan 50. vuosijuhlien järjestämisen ajoissa jo keväällä 2016. Ensiksi tiimi varmisti, että jokaiselle juhlan osalle löytyisi sopiva tila. Tilojen löydettyä keskityttiin seuraavaksi budjetin rakentamiseen, esiintyjien etsimiseen ja mainosmyynnin organisoimiseen. Vuoden vaihtuessa killan oma Emännistö liittyi mukaan vuosijuhlatiimiin. Suurten yhteisten linjojen löydettyä tehtävät jaettiin pienempiin osiin, jotta päästiin miettimään juhliin liittyviä yksityiskohtia. Valmistelut sujuivat lähes mutkattomasti aina itse juhliin saakka, vaikka välillä pientä iterointia tarvitsikin harjoitella.

cockarit uosijuhlien ensimmäinen osio cocktailtilaiV suus järjestettiin Tampereen teknillisen yliopiston uusissa Kielikeskuksen tiloissa lauantaina 28.10. klo 13 alkaen. Cocktailtilaisuuden pääsponsoriksi ryhtyi Ramboll, joka näkyi selkeästi tilaisuuden koristeluissa. Tarjoiluiksi oli varattu cocktailpaloja ja kuohuviiniä. Virallisen cocktailtilaisuuden olleessa Päätalossa alumnit saivat muistella menneitä rakkaalla kiltahuoneellamme klo 15 alkaen. Cocktailtilaisuuteen kutsuttiin Tampereen teknillisen yliopiston killat ja kerhot, sisarkiltamme niin Oulusta kuin Otaniemestä, yritysedustajia yhteistyötahoiltamme sekä kiltamme entisiä toimijoita. Yhteensä paikalle saapui noin 130 henkeä muistamaan Tampereen Rakentajakillan 50-vuotista taivalta. Tilaisuuden jälkeen kiltahuone täyttyikin erityylisistä betonimöhkäleistä aina viherkasveihin ja siivousvälineihin. Kiitoksia kaikille muistaneille!

Kuvat: Kaisa Tolvanen

la 28.10.2017

pääjuhla P

ääjuhlaa vietettiin yli 400 juhlijan voimin Fazerin ravintolassa Valtatie 30. Upeiden juhlien tuntu oli todella ilmassa, kun naiset kauniissa iltapuvuissaan ja miehet frakeissaan saapuivat paikalle. Suurta ja avaraa juhlatilaa koristivat valtavat, juhlia sponsoroineiden yritysten logoilla varustetut ilmapallot. Juhlan kulku oli perinteitä noudattava ja killan 50 vuoden taipaleen kunniaksi, aiempia vuosia juhlavampi. Illan aikana nautittiin viinin lisäksi myös herkullinen neljän ruokalajin illallinen jazzin soidessa taustalla, kuultiin hienoja ja vaikuttavia puheita, nimettiin uudet kunniajäsenet sekä julistettiin uusi Tasavallan Taavi. Juhlaa elävöittivät tietenkin myös teekkarikulttuurin kuuluvat laulut. Kun jälkiruuatkin oli syöty ja juhlan virallinen osuus päättynyt, alkoivat tanssit. Juhlatilan tanssilattia täyttyi nopeasti ja tunnelma oli loistava. Pikkuhiljaa musiikin vaihtuessa menevämpään, alkoi jo jatkoille siirtyminen häämöttää. Kuvat: Lauri Nopanen

jatkot & Kuvat: Sami Lamminen

Juhlien jatkopaikkana toimi Ylioppilastalo. Juhlijoille oli tarjolla iltapalaa, ja tanssijalkaa nostattamassa olivat Spinnin DJ sekä livemusiikkia soittava juhlaorkesteri. Bändin päästessä vauhtiin, tunnelma oli todella katossa ja tanssilattia jokaista nurkkaa myöten täynnä. Juhlinta jatkui pikkutunneille saakka, ja lopulta jalat kipeinä tanssimisesta ja väsyneenä, mutta onnellisena matkasimme bussilla takaisin Hervantaan. Kovimmille juhlijoille oli toki järjestetty myös jatkojen jatkot Teekkarisaunalle.

su 29.10.2017

silliaamiainen TARAKIn silliaamiainen järjestettiin Kuivaamolla, teollisuushenkisessä kulttuuritilassa vuosijuhlia seuraavana päivänä 29.10. Silliksellä oli monenlaista viihdykettä ja tarjoiluja edellispäivän juhlimisen aiheuttaman mahdollisten olotilojen hoitoon. Sillis alkoi klo 12 aamupalatarjoilulla, siipibuffetilla ja virvoketarjoilulla. Samoihin aikoihin aloitti myös ensimmäisenä esiintyjänä TTY:n elektronisen musiikin kerhon Spinnin DJ. Muina aktiviteetteinä esiintyjien lisäksi toimi beerpong ja Kuivaamon laaja tarjonta retropelikoneita. Kuivaamolle oli tuotu darralöhöilyä pehmen-

tämään iso kasa fatboy-säkkituoleja sekä muutama fatboy-riippukeinu. Illan edetessä paikalle saapui myös foodtruckit, joista sai ruokalipukkeella hakea joko texasBBQ:lta maittavia burgereita tai Leidi kärrystä herkullisia kasvisruokia. Toisena esiintyjänä toimi Juhlaorkesteri Puolitie kahdella setillä. Näillä keikoilla menoa riitti ja etenkin saksofonisti jäi varmasti usean juhlijan mieleen. Illan vielä huipensi huikea keikka Teflon Brotherseilta, jotka viimeistään nostivat sillistunnelman kattoon.

NURJAHDUS ITÄVALLASSA

aksan nuorin ammattiainekerho Nurjahdus R teki keväällä 2017 opintomatkan Itävaltaan. Rakennesuunnitteluun suuntautuneen kerhon reissu keskittyi puurakentamiseen, mutta osana matkaa tutustuttiin myös paikalliseen opiskelijakulttuuriin.

Vuonna 2012 avatussa ostoskeskuksessa on CLT-katto, johon käytettiin 6 000 m³ CLT:tä. Hankkeen laajuudesta kertoo se, että valmistuessaan kohde oli Euroopan suurin puurakennusprojekti. Kattoratkaisuun päädyttiin pitkälti periaatteellisista syistä: ostoskeskus painottaa kestävää kehitystä kaikessa toiminnassaan, ja rakentamisessa nähtiin puun edustavan samoja arvoja.

Toisinaan opintomatka voi saada alkunsa harmittomasta sähköpostiviestistä. Vuoden 2016 viimeisessä hallituksen kokouksessa uudet toimijat olivat perehdytyksessä. Samalla pohdittiin tulevan vuoden toimintaa. Keskustelu puurakentamisen vähäisestä opetuksesta johti yhteydenottoon Wienin teknillisen yliopiston opiskelijajärjestöön: olihan Itävalta huhujen mukaan lähes puurakentamisen Eldorado. Kun opiskelijajärjestö vastasi ja toivotti kerhon tervetulleeksi, opintomatkaa päätettiin alkaa suunnittelemaan toden teolla. Koko kevään teemaksi nostettiin puurakentaminen: ideana oli tutustua ensin toimialan tilanteeseen Suomessa ja tämän jälkeen suunnata Itävaltaa, jossa osaaminen puurakentamisessa oli ennakkotietojen mukaan korkealla tasolla. Hankkeen yhtenä ajurina oli myös Suomen hallituksen kärkihanke puun käytön edistämisessä. Itävallan excukohteet

12 asunnon kohteen ylin välipohja oli CLT-elementeistä. Kattotuolit olivat vastaavasti puusta.

Wienin lentokentältä matka alkoi kohti Stora Enson Ybbs an der Donaussa sijaitsevaa CLT-tehdasta. Stora Enson oppaan johdolla tutustuttiin

ensin CLT:-rakentamisen yleisiin periaatteisiin ja tämän jälkeen tehtiin kierros tehtaan puolella. Karkeasti ottaen CLT:n valmistus koostui lautojen syrjäliimauksesta, lomituksesta ja työstämisestä CNC-jyrsimellä. Kyseisen tehtaan kapasiteetista huomattava osa lähtee vientiin - olipa paikalla myös Suomeen juuri lähdössä olleita elementtejä. Tehdasvierailun lisäksi tutustuimme kouluun, liikerakennukseen, maataloushalliin, ostoskeskukseen, ja asuinrakennukseen, missä kussakin oli hyödynnetty CLT-elementtejä. Kohteet oli valittu periaatteella tutustua mahdollisimman monenlaiseen erilaiseen rakennukseen. Kunkin kohteen motiivit materiaalin valintaan olivat hieman erilaiset: osassa puu nähtiin ekologisena valintana ja osassa materiaalin saanti oli kriteerinä. Yhteistä rakenteilla oleville kohteille oli hieman yllättäen sääsuojauksen puute. Paikallinen työnjohto luotti periaatteeseen “kesä kuivaa minkä kastelee”. Sen sijaan rakennustekniikka ja -ratkaisut muistuttivat pitkälti suomalaista eikä suuria periaate-eroja ollut. Vastaavasti paikalliset rakentajat tunnistivat samat ongelmakohdat puurakentamisessa kuin Suomessakin. Heidän näkemyksenä oli pikemminkin, että Suomessa puurakentamisen osaaminen on korkealla tasolla, ja oppia voisi tulla hakemaan täältä. Liekkö sitten ruoho aina vihreämpää aidan toisella puolella.

Paikallinen yliopisto Yhtenä kohteena oli myös Wienin teknillinen yliopisto, jota esittelivät paikalliset opiskelijat. Joukkoon oli soluttautunut myös pari ruotsalaista, jotka tutkivat Itävallassa korostuvaa sukupuolten epäsuhtaa teknisillä aloilla. TU Wienin jakautuu hieman erille puolille Wienin keskustaa. Kiertely paljasti, että osa rakennuksista ovat historiallisesti merkittäviä ja täten suojeltuja. Osa yliopiston rakennuksista taas edusti viimeisimpiä suuntauksia. Hienoimmat näkymät avautuivat kenties kampuksen plusenergiatalon näköalatasanteelta, mikä valmistui vuonna 2014. Kampuskierroksen jälkeen paikalliset opastivat ryhmän Wienin kaupungin laitamilla sijaitsevalle viinitilalle. Tarjolla oli paikalliseen tyyliin erilaisia juustoja lihoja, leipiä ja viinejä. Kokonaisuudessaan Itävallan ulkoXQ oli onnistunut ja mielenkiintoinen kokemus. Iso kiitos kuuluu kaikille yhteistyötahoille, jotka toiminnan mahdollistivat. Lisää koko kevään teemasta löytyy Nurjahduksen nettisivuilta: nurjahdus.fi/puurakentaminen. Sivustolla on pieniä koosteita kohteista sekä muutama 360-video kohteista.

Matias Hirvikoski www.nurjahdus.fi/puurakentamisenkevat

Nurjahdus: Rakennesuunnittelun ammattiainekerho Puurakentamisen kevät 2017: • Puuaamupalatilaisuus • MiniXQ Vuoreksen tilaelementtikerrostalokohteelle • Wienin ulkoXQ 4vrk

Opintomatkan aikana tutustuttiin myös paikallisiin TU Wienin opiskelijoihin, heidän kulttuuriin ja yliopistoon. Kuva 2014 valmistuneen plusenergiatalon näköalatasanteelta.

Mikä infra? ”S

e on tierakentamista.” ”Se yks mutakurssi vai oliks niitä kaks.” ”Mohrin ympyrässä ei oo mitään järkeä” Sana infra on hieman hankala, koska se ei kerro kovin paljoa. Talonrakentajat yleensä suunnittelevat ja rakentavat taloja tai taloihin liittyviä asioita. Yleensä ei puhuta, että joku suunnittelee tai rakentaa infraa tai että joku matkustaisi infralla Helsinkiin. Yleensä infraa on tie, rautatie tai jokin muu määrittelemätön monttu. En itsekään tiedä tarkalleen mitä tämä infra on, vaikka sitä viidettä vuotta opiskelen, mutta seuraavaksi kerron miten se on minulle ilmentynyt. Infran aloitin ratatyömaalla Nokian asemalla fuksivuoden jälkeisenä kesänä. Siellä rakennettiin maata. Laitettiin erikokoisia kökkäreitä toistensa päälle tiiviisti ja rautatieraide ylimmäksi. Se oli sitä infraa. Sinä kesänä kuitenkin piti olla paljon tekemisissä lähiasukkaiden kanssa, kun heitä kovasti kiinnosti tai harmitti työmaan touhut. Välillä piti osata kuunnella, kuinka rautatieaita on rumaa tai kuinka jonkin verran alkoholisoitunut naapurusto-Pasi on ollut näissä hommissa -85. Silloin tämä urakka olisi ollut valmis jo. Käytännössä piti toimia julkisena minuuttiterapeuttina. Tämä ei tainnut olla infraa. Loppukesästä rautatie oli paikoillaan, mutta jostain syystä projekti ei ollut valmis. Siihen piti vielä yhdistää sähköratamaadoitukset ja asentaa turvalaitteita. Kun kysyin mitä nämä turvalaitteet olivat, vastaus oli kutakinkin ”kerro mullekin, jos joskus ymmärrät”. Tämä ei ainakaan ollut infraa. Pikakelaus eteenpäin muutama vuosi ja yksi infrarakentamisen kanditutkinto myöhemmin. Olen infra-alalla edelleen rautateiden parissa. Kesällä työmaalla rakennettiin laitetilaa, kaapelireittejä, turvalaitteita, sähkönsyöttöjärjestelmiä sekä ohella rautateitä. Olikohan nämä kaikki infraa? Monelle infra on pakolliset kurssit tai pakollinen

paha, jota tarvitaan, että päästään talosta toiseen rakentamatta kolmatta taloa niiden väliin. Infrasta tulee helposti mieleen yksittäisiä asioita, kuten maa-ainesten laboratoriotutkimukset tai tien geometrinen suunnittelu. Itse olen huomannut, että infra on aivan kaikkea tukiseinistä psykologiaan, eikä infraa voi määritellä yhden tekniikka-alan kautta. Tässä vaiheessa talonrakentaja voi jo höyrytä, että onhan taloissakin esimerkiksi rakennetekniikka, iv, sähkö ja vuorovaikutusta. Mutta sama kompleksisuus ja moniulotteisuus pätevät myös infraan. Infra tai talonrakentaminen on juuri sitä, mitä haluaa sen olevan: muutama pakollinen kurssi tai poikkitieteellinen tekniikan sateenkaari.

Mikko Sauni Infrarakentamisen ammattiainekerho Seula

Haluaisit o kesätöitä

Moikka!

Lupasin kertoa myös omat ykkösvinkkini työnhakuun, joten tässä ne ovat:

uosi alkaa lähestyä loppuaan, joten onkin V hyvä kirjoittaa mitä TEK tarjoaa vielä ennen

1. Hae laajasti moneen eri firmaan ja teh-

joululoman alkua. Joku onkin ehkä huomannut, että TTY:n kampukselle on juuri avautunut uusi hieno TEK Lounge. TEK Lounge on luotu kaikkien TEKin jäsenten käyttöön ja heidän tarpeisiinsa verkostoitua ja kohdata toisiaan. Tilaa voi varata kokouksia tai tapahtumia varten. TEKin jäsenet voivat itse keksiä ammatillista kehittymistä tai verkostoitumista tukevia käyttötarkoituksia tilalle. Tilavuokraa ei peritä TEKin jäseniltä. TEK Loungen löydät Tietotalosta (TB110). Lisätietoa ja tilavaraukset puolestaan löydät osoitteesta www.tek.fi/tek-lounge Vielä TEK Loungeakin hienompi juttu on kesätyöt. Kesätöiden haku on ainakin minulle ollut joka vuosi opiskelu-urani stressaavinta aikaa. Kerron kohta muutaman omalla kohdallani hyvin toimineen vinkin, mutta TEK tarjoaa tärkeän lähtökohdan, nimittäin Teekkarin työkirjan. Muille kuin fukseille Teekkarin työkirja on varmasti tuttu aiemmilta vuosilta, mutta kaikkia on syytä muistuttaa sen mahdollisuuksista. Teekkarin työkirjasta löytyy kaikki mitä tarvitset työnhaussa onnistuaksesi. Kirjasta löydät useamman vaihtoehdon tärkeimpien dokumenttien kuten CV:n ja työhakemuksen tekoon sekä parhaat väylät avoimien työpaikkojen ja piilotyöpaikkojen löytämiseen. Kirjasta löytyy loistavat vinkit työhaastatteluun sekä tietenkin TEKin palkkasuositukset. Teekkarin työkirja julkaistaan TTY:n kampuksella tiistaina 12.12. Tule nappaamaan oma fyysinen painoksesi tai hyödynnä nettiversiota.

Aleksi Jokela TEK-kiltayhdyshenkilö 0445011594 aleksi.2.jokela@student.tut.fi

tävään. Harva pääsee juuri siihen firmaan ja tehtävään, johon kuvittelee ehdottomasti haluavansa. Työurat ovat nykyään sellaisia, että suurin osa tulee vaihtamaan firmaa moneen kertaan vuosien mittaan ja tehtävät vaihtuvat tiuhaan. Tiedän henkilöitä, jotka ovat vasta viimeisten kesätöiden aikana tajunneet mitä oikeasti haluavat tehdä ja niitä, jotka ovat päässet juuri sinne, minne ovat halunneet, mutta ovat kesän aikana huomanneet, ettei se oikeastaan ollutkaan oma juttu.

Käytä verkostoja häpeilemättä. Kuvittelin ensimmäiset pari vuotta, ettei minulla ole ”oikeita” verkostoja rakennusalalla. En vain ollut ymmärtänyt miten pienikin yhteys on parempi kuin anonyymi hakemus jossain järjestelmässä. Äitini tuntee tyypin, joka on toiminut Jyväskylässä monissakin rakennusliikkeissä, mutta en uskaltanut käyttää hänen kontaktejaan riittävästi. Hänen kauttaan kuulin esimerkiksi pienemmistä firmoista, joihin en olisi muuten älynnyt edes hakea. Sain myös kesällä kuulla eräissä juhlissa, että aivan naapurissamme asuu erään suuren rakennusliikkeen työpäällikkö. Olisinpa kuullut siitä jo aiemmin.

3. Soita joka hakemuksen perään!

Tänä vuonna sain töitä huhtikuussa. Työhaastatteluun johtanut puhelu oli varmaan päivän 15. ja kevään aikana yhteensä n. 35. Samalle henkilölle soitin kolme tai neljä kertaa. Sinnikkyys siis palkittiin lopulta. Kannattaa soittaa ainakin rekrytoinneista yleisesti vastaavalle henkilölle ja/ tai mahdolliselle tulevalle esimiehellesi. Sopivia henkilöitä ovat yleensä ainakin työpäälliköt sekä yksiköiden päälliköt.

+ Aloita hakeminen hyvissä ajoin. Valmistele

työnhakua joululoman aikana siten, että voit aloittaa hakemisen viimeistään tammikuussa, monet haut aukeavat jo joulukuussa.

KILTAHUONEVASTAAVAN PALSTA Sateisena [1] syyspäivänä 27.10.1967 perustettiin Tampereen Rakentajakilta. 18 222 päivää aiemmin [2] Suomesta tuli itsenäinen. 6.12. kahdeksankymmenen vuoden itsenäisyyden jälkeen maailmaan syntyi yksi tuleva tarakilainen [3]. Merkittävät tapahtumat yhdistyvät tänä vuonna, kun pyöreitä juhlavuosia kertyy yhteensä 170. Syntymäpäiviä tavataan juhlia näyttävästi. TARAKIn ja Suomen synttäreitä on juhlittu koko vuoden ajan, toisin kuin allekirjoittaneen synttäreitä, joita on odotettu enemmän kuin niitä tullaan juhlimaan. Juhlavuodet ovat näkyneet arjessa niin hyvässä kuin pahassa. Kiltahuoneella menneet vuosijuhlat näkyvät täysinä nurkkina ja Suomi 100 -tuotteita tuntuu tulevan jokaisesta mahdollisesta myyntiartikkelista, löytyy muun muassa sormisuolaa ja makaronia [4]. Toisaalta olemme koko vuoden saaneet nauttia mahtavista juhlavuoden tapahtumista [5] ystäviemme kanssa ja kyllähän uusi Tuntematon on tainnut aika moneen tehdä vaikutuksen. Koko vuoden jatkunut juhlinta on ollut hauskaa ja muistuttanut, miten pitkän ja arvostettavan historian sekä Suomi että TARAKI ovat kulkeneet.

tua, mutta tämän hetkinen hyvinvointivaltiomme on ylpeyden aihe. Juhlavuoden hulinat eivät siis ole menneet hukkaan. Verrattaessa omaa historiaani näihin kahteen merkittävään peruspilariin elämässäni, viidesvuosisata tuntuu kovin lyhyeltä ajalta. Onhan siihen tapahtumia ja kommelluksia mahtunut, jotain on ehkä saatu aikaiseksi [9] ja höpinää on ainakin riittänyt. Olen ollut syntymäpäivästäkin johtuen aina ylpeä suomalaisuudestani ja reilun vuoden ajan vallan ylpeä tarakilaisuudestani. Näitä ylpeyden aiheita ei kaikilla olekaan, joten on aika mahtavaa täyttää pyöreitä samana vuonna. TARAKIn juhlat ovat tältä vuodelta jo juhlitut ja uskomattoman hienot juhlat ne olivatkin! Suomi 100 –meiningitkin saadaan pian päätökseen ja oma elämäni siirtyy kolmannelle kymmenelle. Eikä mikään tarina onneksi pääty näihin pyöreisiin, 2027 juhlitaan taas!

TARAKIn ja Suomen historiasta olemme kuulleet ja lukeneet [6], tämän kirjoittajan historiasta ehkä kuulleet. TARAKI on 50 vuoden aikana ehtinyt saavuttaa paljon ja näistä ansioista me pääsemme nyt nauttimaan, luoden samalla uutta. Tänä vuonna esimerkiksi kiltahuoneen kahvinkeitin on nähnyt myös Löfbergsin kahvin [7], olemme saaneet höyrypesurin ja jatkaneet perinteisiä tapahtuLähteet: miamme [8].

Sohvi Hyvärinen kiltahuonevastaava

[1] https://www.is.fi/kotimaa/artSuomalaiseen historiaan meistä jokainen on 2000000943073.html tutustunut ja osallistunut suunnilleen heti [2] https://www.laskurini.fi/hyoty/paivalaskuri [3] Perhearkistot kun on ymmärtänyt puhetta. Meille on laulet[4] Noin viikon uutiset 26.10. tu perinnelauluja ja virsiä, olemme katsoneet [5] Svanten kierros Muumeja ja syöneet ruisleipää. Kasvettuam- [6] TARAKIn historiikki me olemme tutustuneet Kalevalaan, opiskel- [7] Kiltahuoneen kahvikaapin tutkimustyö leet sotiemme vaiheita sekä pesäpallon salo- [8] RYT, SRT-päivät, Munakisat, Sulkava ja kaikki ja. Sadan vuoden itsenäisyyden aikana moni muut. asia on ehtinyt muuttua ja moni asia unoh- [9] Olen TARAKIn jäsen

PÄÄTOIMITTAJAN TAIDEPALSTA - KIRJOITETTU 1:30 SU 10.12.17

Creativity 100%

scenery 100%

MOON 54%

face 100%

HEY! AIEDELMASNENTAUNENRENENAODAN... BZUUMM... ...HIHHIHIHHHEHHEEE - yön ainoa vastaankävelijä yrittää smalltalkia varautuneen suomalaisen kanssa

Kaikki normaalit pyöräilevät.

TAAVI

Muuttaessani Tampereelle reilu vuosi sitten muuttivat myös vanhempani yhtä aikaa kotikaupungissaan. Näppärästi he siirsivät tarpeettomat huonekalut poismuuttavalle lapselleen ja yhtäkkiä olin massiivisen tv-tason sekä kuuden hengen ruokapöydän omistaja. Fuksivuonna tuo ei suuremmin haitannut, sillä asuin suuressa yksiössä, johon mahduimme huonekalujeni kanssa varsin sopuisasti. Ongelmia näistä ennakkoperinnöistä tuli vasta elokuussa, kun sain tiedon uudesta asunnostani. 36 neliötä pieneni 30 neliöön. Itsessäänhän tämä ei vielä kuulosta pahalta, mutta uudessa asunnossa on hukkaneliöitä vessassa melko paljon ja omistan myös parisängyn. Parisängystä en luovu, vaikken sitä todellisuudessa tarvitse ja vessaan huonekaluja ei oikein viitsisi sijoittaa. Kiireesti laitoin sekä pöydän että tv-tason kaikkiin mahdollisiin netin myyntikanaviin myyntiin ja odottelin kärsimättömästi, josko joku haluaisi ne ostaa. Tähän päivään on tultu ja sekä ruokapöytä että tv-taso ovat uudessa kodissani viihtyneet hyvin. Minäkin olen viihtynyt hyvin ja loppujen lopuksi mahdumme tänne melko mukavasti. Tv-tasolla ei edelleenkään ole televisiota, mutta se kannattelee uskollisesti lamppua ja yhtä kuihtuvaa huonekasvia päällään. Ruokapöytä on puoliksi ruokailukäytössä, puoliksi kaiken maailman papereiden, hedelmien ja muun mahdollisen säilytystilana. Kaiken lisäksi sanoin tällä viikolla sen piilotellun ajatuksen ääneen: en minä näistä oikeasti edes haluaisi luopua.

Wikimedia Commons, Michelangelo David

Tuon ruokapöydän ääressä olen syönyt aamupalaa siitä lähtien, kun repussani kulki aapinen. Sen ääressä on itketty teini-iän itkut ja juhlittu monet joulut. Pöydän pintaan on teipattu jälkiä, kaiverrettu jälkiä ja tiputettu aika montaa ruokaa ja juomaa. Silti se on kestänyt tähän päivään asti. Tv-tason päällä on ennen ollut televisio, jonka eteen viikonloppuaamuisin käperryimme siskoni kanssa katsomaan lastenohjelmia. Ta-

son laatikoista on etsitty neulepuikkoja, lautapelejä ja sen kätköistä on löytynyt hassuja kuvia lapsuudesta. Monet tuttavat ja kaverit ovat vähemmän ihastuneet tähän kyseiseen huonekaluun, sillä sen paino ja tilaa vievä malli ovat olleet melkoinen haaste muuttojen yhteydessä. Se on kuitenkin uskollisesti hallinnut kotieni keskiössä pöydän kanssa yhtä pitkän ajan. Tällä hetkellä olen siis varsin tyytyväinen tilanteeseen, vaikka näytänkin kiintyneen huonekaluihin. Ongelma tulee kuitenkin esille taas, sillä olen vihdoin saamassa pitkään kaipaamani pianon kotiini ja tällä hetkellä sen saanti menee tilantarpeen edelle. Tässä vaiheessa edes minun tetriksen pelaamistaidot eivät kuitenkaan riitä saamaan asuntoa toimivaksi. Täytynee joko olla rohkea ja pilkkoa ruokapöytä polttopuiksi, sillä tv-tasoa kukaan ei suostu siirtämään, tai tottua siihen, että kodissa täytyy loikkia sängynkulman yli päästäkseen vessaan. Olen nyt vaikeiden valintojen edessä. Myydään hyvään kotiin kuuden hengen ruokapöytä ja/tai tv-taso.

Taavi XXXII

Tapahtumat 25.1. Rakennusalan yritystapahtuma 31.1.-2.2. SRT-pĂ¤ivĂ¤t