20 vuoden aikana opiskelijamäärät kasvoivat nopeasti: vuonna 1971 kesäyliopistossa opiskeli 36 824 henkilöä, ja vuonna 1986 opiskelijoita oli jo yli 56 000 (KM 1972, 17; KM 1988, 32). Suurimmillaan opiskelijamäärä on ollut vuonna 2011, kun opiskelijoita oli 68 194, mutta muutoin opiskelijamäärät ovat 2000-luvun puolella pysytelleet pitkälti 60 000 opiskelijan tuntumassa. Vuonna 2017 opiskelijoita oli 61 280. (Suomen Kesäyliopistot 2018a.) Kesäyliopistojen vapaana sivistystyönä järjestetyn opetuksen osallistujamäärä kasvoi vielä 2010-luvun alussa: vuonna 2010 se oli 46 000 ja vuonna 2014 lähes 55 000, mutta sen jälkeen kasvu näyttää hiipuneen (Vipunen 2018a). Liikunnan koulutuskeskusten kokonaisopiskelijamäärä oli vuonna 1975
yhteensä 7 000. Valtaosa (95 %) heistä osallistui alle 3 kuukautta kestävään koulutukseen, joka yleensä oli viikon kestävä kurssi. Ruotsinkielisessä koulutuksessa oli 160 opiskelijaa. Lukuvuoden pituiseen liikunnanohjaajakoulutukseen osallistui vain 1,5 prosenttia ja yli 3 kuukautta kestäville kursseille 3,4 prosenttia opiskelijoista. (Prepula 1979.) Vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa urheiluopistojen opiskelijamäärä kymmenkertaistui. Vuonna 1992 lyhytkursseille osallistui jo 66 000 henkilöä, joista puolet urheilijoiden valmennuskursseille, neljännes liikunnanharrastajien kursseille, ja loput liikunnan ohjaajien, valmentajien ja huoltajien koulutuksiin. Aikuisille suunnatun pitkäkestoisen liikunnanohjaajan, urheiluhierojan ja liikuntapaikkojen huollon koulutuksien osuus osallistujien kokonaismäärästä oli hyvin pieni, vain 0,15 prosenttia. Liikunnanohjaajan koulutuksessa oli 363 nuorta. (Virtala 1993, 13–15.) Liikunnan koulutuskeskusten osallistujamäärä jatkoi kasvuaan 2000-luvulle siirryttäessä. 2010-luvulla kehityksessä saavutettiin jonkinlainen tasanne, sillä vapaana sivistystyönä järjestettyyn koulutukseen osallistuneiden määrä on pyörinyt 100 000:n molemmin puolin vuosina 2010–16 (Vipunen 2018a). Opintokeskusten opintokerhoissa oli työvuonna 1975–76 yhteensä 174 000
opiskelijaa. Heistä 3 200 osallistui ruotsinkielisiin opintokerhoihin. Kun opintokeskusten uusi valtionosuuslaki tuli voimaan vuonna 1994 ja niiden toiminta alkoi muuttua opintokerhomuotoisesta kurssi- ja luentomuotoiseksi, näkyi muutos myös siinä, että opintokerho-opiskelijoiden määrä laski kahdessa vuodessa yli 200 000:sta runsaaseen 100 000:een. Määrä on jatkanut laskuaan. Opintokeskusten ja niiden jäsenjärjestöjen muun opintotoiminnan, lähinnä kurssien, opiskelijamäärä taas kääntyi voimak-
Opetustarjonta ja osallistujat 163