KM 1975.) Vaikka painopiste oli järjestäytyneiden työntekijöiden oikeuksissa ammatilliseen aikuiskoulutukseen, myös vapaan sivistystyön tulkintaa tarkistettiin tukemaan näiden vaikutusmahdollisuuksia. Muun koulutusjärjestelmän tavoin järjestöllisen sivistystyön tuli edistää koulutuksellista tasa-arvoa, tuotantoelämää, demokratiaa ja kulttuurielämää. Samalla kun valtion tuli säädellä vapaan sivistystyön eri toimintamuotojen tarkoitusta ja rahoitusta, sen tuli tukea etenkin järjestöllistä sivistystyötä, ammattiyhdistysliikkeen, puolueiden ja erilaisten intressiryhmien toimintaa. (Vrt. Venho 2008; Tuomisto 2014b.) Reformistisella modernisaatiopolitiikalla kehitettiin rinnakkain teollisuuden kilpailukykyä ja hyvinvointivaltiota ja seurauksia pehmennettiin Neuvostoliiton kaupan tukemalla aluepolitiikalla. Teollistuminen, kaupungistuminen, hyvinvointipalvelujen kasvu sekä finanssitalouden vapauttaminen veivät pohjaa koulutuksen tasa-arvo- ja demokratiavaateilta. Kansa-retoriikka korvautui biopoliittisilla aikuisväestön ja työvoiman käsitteillä, kasvatuksen käsite koulutuksella. (KM 1975; Heikkinen ym. 1999; Heikkinen ym. 2011.) Tuskin koulutusuudistukset oli pantu toimeen, kun 1980-luvun lopun oikeistolaisessa käänteessä aloitettiin yleinen hallinnon hajauttaminen ja normien purkaminen. Desentralisaatio tarkoitti kuitenkin poliittisen ohjauksen vahvistumista eri toimialojen aikaansaannosten – suoritteiden – määrittelyn ja siihen perustuvan rahoituksen ja arvioinnin kautta. Kun politiikka ja hallinto teknokratisoituvat, menettivät entiset talonpoikaisen ja työväen sivistyksen veliverkostot merkitystään. Vaikka taloudellinen nousukausi mahdollisti valtionrahoituksen myöntämisen suoraan puolueiden, ammattiliittojen ja muiden intressiryhmien toimintaan, alkoi opintokerhotoiminta radikalismin hiipuessa kääntyä laskuun ja yhteiskunnalliset aineet korvautua taiteella ja liikunnalla. (Alanen 1986.) Aaro Harjun (esim. 2013) mukaan opintokeskuksista tulikin välittäjäorganisaatioita, jotka tukevat järjestöjen toiminnallista osaamista ja rahoittamista. Helpon rahan mahdollistama kurssitoiminta näivetti opintokerhomaisia opintoja myös ammattiyhdistysopistoissa ja kansalais- ja työväenopistoissa (Ojakangas 2006). Perinteiset yhteydet akateemisen tutkimuksen ja koulutuksen, politiikan ja hallinnon sekä eri toimintamuotojen johtajien kesken murtuivat 1980-luvulla. Opettajankoulutuksen dominoimissa kasvatustieteellisissä tiedekunnissa aikuiskasvatuksen koulutuksen ja tutkimuksen profiili muuttui. YKK:ssa ja Tampereen yliopistossa muotoutunut vapaa sivistystyö- ja yhteiskuntatiedekeskeinen orientaatio marginalisoitui ja menetti monopoliasemansa uudistuksia tukevan tutkimuksen tuottajana. Opetusminis-
Aatteet ja ideologiat 111