Pääkirjoitus – Nyt on geronomin aika

Arja Juvonen

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus etenee Suomessa vauhdilla. Hyvinvointialueiden valmistelutoimielimet ovat käynnistäneet työnsä ja toimivat yhteistyössä niiden viranomaisten kanssa, joista henkilöstöä hyvinvointialueelle siirtyy. Yksi tehtävistä onkin selvittää hyvinvointialueille siirtyvä henkilöstö, ja valmistella tammikuussa 2022 vaaleilla valittaville aluevaltuustoille ehdotukset henkilöstön siirtosuunnitelmaksi ja -sopimuksiksi.

Sotehenkilöstö on kokenut huolta työpaikkojensa säilyvyydestä uudessa organisaatiossa. Pelko on ymmärrettävä, sillä uudistuksella haetaan palvelujen parantamisen, hoitoonpääsyn nopeuttamisen ja palvelujen laadun sekä yhdenvertaisuuden turvaamisen lisäksi myös kustannustehokkuutta. Tämä tarkoittaa selkokielellä säästöjä. Geronomien silmin tarkasteltuna meidän ammattikuntamme voi kuitenkin kokea positiivisen buustin.

Vanhustenhoidon kentällä soteuudistus herättää monia kysymyksiä. Miten ja missä vanhustenhoidon palvelut toteutetaan, ja säilyykö lähipalvelut ja -työpaikat? Millä koulutustaustalla vanhuksemme hoidetaan, ja mitä taitoja tulevaisuuden hoitotyöntekijältä edellytetään?

Valtiovarainministeriön Matti Hetemäen muistio vuodelta 2018 nosti esiin digihoitajat, jotka erilaisia sähköisiä välineitä käyttäen hoitaisivat yhteydenpitoa ikääntyneeseen. Teknologia on kehittynyt ja digilläkin on toki paikkansa, mutta ehkäpä kuitenkin vähemmässä määrin kuin itse sotehenkilöllä.

Olen tällä hetkellä eduskunnan ainoa geronomi. Joskus minua on kutsuttu puolihuumorilla myös geronimoksi. Välillä on ollut hämmentävää huomata, että huolimatta geronomien pitkäaikaisesta koulutuksesta, ammattikuntamme on jäänyt yhteiskunnassamme hieman tuntemattomaksi. Mikä ihmeen geronomi? Olenkin monissa asiayhteyksissä joutunut kertomaan ammatistamme ja toimintakentästämme. Olen myös usein esittänyt Suomen Geronomiliittoa muiden sosiaali- ja terveysalan liittojen rinnalle kuultavaksi sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ikääntyneiden asioihin liittyviä lakiesityksiä käsiteltäessä.

Vuonna 2019 paljastuneen vanhustenhoidon kriisin jälkimainingeissa 17 eri tahoa ja toimijaa sitoutui vanhustenhoidon laatua parantaviin pyrkimyksiin ns. 25 asialistan kohdalla. Lista allekirjoitettiin Helsingin Säätytalolla. Listalla oli mukana eri sotealan liitoista JHL, Super ja Tehy. Geronomiliittoa ei ollut listalla. Sekin kertonee tosiasiaa siitä, että geronomien toimintakenttää ja vaikuttavuutta vanhustenhoidon saralla ei vielä kunnolla nähdä. Ajat onneksi muuttuvat. Soteuudistus potkaisee viimeisetkin ovet auki meille geronomeille. Vanhustenhoidon osaajista käydään kovaa kisaa ja erityisosaamisella on kysyntää. Asiantuntijuuttamme tarvitaan hyvinvointialueiden kehittäessä vanhuspalvelujen suuntaa ja toimintaa. Ikääntyvä Suomi tarvitsee meitä.

Näkemyksemme ikääntyneiden palveluprosesseista sekä hoitopoluista ovat tärkeitä. Monilla geronomeilla on myös taustana hoitotyön koulutusta ja työkokemusta, joka on toimintakentällä arvokasta. Esimiestehtävissä on aina plussaa, kun tietää ruohonjuuritason toiminnan aakkoset.

Ikääntyneiden hoivapalvelujen polulla on monta etappia ja ensimmäinen niistä on aina kotona. Miten me geronomit voisimme olla kehittämässä, ohjaamassa ja edistämässä ikääntyneen kotona pärjäämistä ja kotiin vietäviä palveluja? Kuinka kauan ja millaisen avun turvin muistisairas ikääntynyt voi pärjätä omassa kodissaan? Uskon meidän geronomien vastaavan moniin kysymyksiin ja olevan valmiita erilaisten palvelutarjottimien kehittämiseen. Meillä ei mene sormi suuhun myöskään käytännön työkentän keskiössä. Käsiparimme ovat monitaitoiset, monimuotoiset ja moniosaavat.

Ja siitä meidät vielä tullaan tuntemaan.

Kirjoittaja on kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen, geronomi (AMK) ja vanhustyö YAMK -opiskelija.