Näyttelykritiikki Vasemmalla: Lääketieteen opiskelijat kirjailivat pannumyssyn muistoksi Helsingin yleisen sairaalan synnytysosaston kätilöille vuonna 1928.
TIMO HUVILINNA / HELSINGIN YLIOPISTOMUSEO
L I N D A TA M M I S T O / H E L S I N G I N Y L I O P I S T O M U S E O
Vasemmalla, alla: Museoon sisustettu huone kertoo opiskelija-asumisesta Domus Academicalla. Ensimmäiset rakennukset valmistuivat 1947.
Näyttelyn visuaalinen ilme on melko totunnainen, ja tiedonjanoisille riittää näyttelyteksteissä paljon luettavaa. Elävyyttä luovat katossa tuikkivat moniväriset valot. Valojen suunnittelussa ei tosin ole otettu huomioon sitä, miten valot heijastuvat vaakatasossa olevista, lasipintaisista tekstipaneeleista. Kävijää on pyritty aktivoimaan erilaisten kosketusnäyttöjen ja kurkistusluukkujen avulla, mutta osa luukuista on melko korkealla tai matalalla – vaikkei pienestä kumartelusta sinänsä haittaa ole.
Mitään erityisen interaktiivista hands on -osiota näyttelyssä ei ole. Voi toki pohtia, olisiko sellainen tarpeellinenkaan, kun kyseessä on yliopistosta ja sen historiasta kertova näyttely eikä varsinainen tiedekeskus. Näyttelyssä ei ole tarkoituksena oppia ymmärtämään esimerkiksi erilaisia fysikaalisia ilmiöitä. Silti joidenkin erikoisten laitteiden kohdalla kiinnostaisi saada hiukan lisätietoa niiden käyttötarkoituksesta ja siitä, miten niiden avulla on ymmärretty maailmaa. Mitä Turun palosta pelastuneilla sähkökanuunalla tai tiheysmittarilla on oikeasti tehty? Riittääkö kaikkien yleissivistys ymmärtämään, mikä merkitys Magdeburgin puolipalloilla on ollut fysiikan tutkimukselle ja opetukselle? Näyttelyn elämyksellisyys tulee kenties paremmin esiin siinä nostalgiassa, jota kävijät tuntevat omaa opiskeluaikaansa ja alma materiaan kohtaan. 1900-luvun opiskelijakulttuuri ja siihen liittyvät opiskelijahaalarit, sitsit ja mielenosoitukset ovat saaneet näyttelystä kohtalaisen paljon tilaa. Eri aikojen opiskelijaelämää havainnollistetaan myös lyhyillä, huumoripitoisilla elokuvilla, joista käy ilmi esimerkiksi se, että rakkaus ja nuoruuden huuma ovat aina kuuluneet opiskeluelämään. Ajattelun voimaa toimii hyvin johdatuksena Helsingin yliopiston historiaan esimerkiksi uusille opiskelijoille tai opintojaan suunnitteleville. Eniten se tarjoaa varmasti Helsingin yliopiston alumneille, jotka voivat aloittaa muistelunsa jo yliopiston päärakennuksen aulaan astuessaan. Näyttely esittelee monipuolisesti eri tieteenaloja ja tarjoaa monille mahdollisuuden ”löytää itsensä”. Näyttely sopii myös keskustelun herättäjäksi uusille tuttavuuksille: Näyttelyä kiertäessä voi intoutua kertomaan omista opiskeluajoistaan ja samalla paljastaa paljon omasta maailmankatsomuksestaan. Inkeri Hakamies FM Inkeri Hakamies on jatko-opiskelija Helsingin yliopistossa. Yliopistolla ja opiskelijaelämällä on tärkeä rooli myös kirjoittajan yksityiselämässä, sillä hän on tavannut puolisonsa Uudella ylioppilastalolla. MUSEO 2/2015
49