Issuu on Google+

1900 1920 arkkitehtuurimme vuosikymmenet

elina standertskjรถld


elina standertskjöld

1900 1920 arkkitehtuurimme vuosikymmenet

suomen rakennustaiteen museo rakennustietosäätiö rts rakennustieto oy


Rakennustieto Oy www.rakennustieto.fi PL 1004 (Runeberginkatu 5) 00101 Helsinki puh. 0207 476 400 Suomen rakennustaiteen museo www.mfa.fi Kasarmikatu 24 00130 Helsinki puh. (09) 8567 5100 Graafinen suunnittelu: Salla Kiehelä Kirja on saanut tukea valtion rakennustaidetoimikunnalta ja Finnsementti Oy:ltä. Paperi: Maxi Satin 150g © Tekijä, Rakennustieto Oy ja Rakennustietosäätiö RTS Julkaisijat: Suomen rakennustaiteen museo, Rakennustietosäätiö RTS Kustantaja: Rakennustieto Oy Kirjapaino: Karisto Oy, Hämeenlinna 2006 ISBN 951-682-786-1


Lukijalle

7

1900 Rakennukset

10 Kohti modernia yhteiskuntaa Ihanteena viihtyisä vehreä kaupunki 14 Kansainvälistä kotimaiseen tapaan 16 Kaupan ja kulttuurin pyhäköt 20 Kerrostaloja ja kaupunkivilloja 24 Vaaleaa rappausta, karkeaa kiveä 30 Kaikki sopii kaikkeen 32 Betoni valtaa alaa 38 Lundqvistin liiketalo 42 Oulun kauppahalli 44 Tampereen tyttökoulu 46 Tampereen tuomiokirkko 48

1910 Rakennukset

Maailmansodasta itsenäiseen Suomeen Liikenne muokkaa kaupunkia Pohjoismaista rakennusperinnettä Hallinnon ja liike-elämän keskukset Lääkkeet työväen asuntopulaan Julkisivut tiilestä ja terastista Puhtaus ennen kaikkea Koneet saapuvat rakennustyömaalle Joensuun kaupungintalo Mikkelin vesitorni Vakuutusyhtiö Kalevan toimitalo Nikolajeffin autopalatsi

1920 Rakennukset

Koti, koulu ja isänmaa 90 Suurkaupunkiunelmia 94 Tyylien kirjosta selkeään klassismiin 98 Nuori tasavalta rakentaa 102 Yhteiskunta asuntotuotannon avuksi 106 Värikästä pintaa ja välkkyviä valoja 112 Kodikasta arkeen, ylellistä juhlaan 116 Betoni vakiinnuttaa asemansa 122 Minervakoulu 124 Jyväskylän työväentalo 126 Helsingin taidehalli 130 Eduskuntatalo 132

Kirjallisuutta Kuvalähteet Hakemisto

54 58 62 64 68 72 74 78 80 82 84 86

138 140 142


1900


kohti modernia yhteiskuntaa

1

Suomi, kuten useimmat muutkin Euroopan maat, koki 1860–1914 suuren yhteiskunnallisen murroksen. Aikakautta on ollut tapana luonnehtia teollistumisen, urbanisoitumisen, liikkeellelähdön, kehitysuskon, suurten uudistusten, edistyksen ja modernisoitumisen ajaksi. Sille oli tunnusomaista, että teollinen tuotanto pääsi vauhtiin, liikenne kehittyi ja myös koulutuksen merkitys kasvoi. Rautatiet, höyrylaivat ja talvimerenkulku yhdistivät maita ja maanosia sekä helpottivat raaka-aineiden ja valmiiden tuotteiden kuljetusta. Puu- ja paperitehtaat sijoitettiin rannikolle ja jokisuihin, joista höyryvoiman ansiosta oli helppo kuljettaa tuotteet ulkomaille. Vanhojen säätyjen rinnalle nousivat uudet yhteiskuntaluokat, kaupunkien yrittäjät, vapaiden ammattien harjoittajat ja teollisuuden työväestö. Teollisuus ja kauppa houkuttelivat työvoimaa maaseudulta kaupunkeihin, minkä johdosta kaupunkien – Suomessa lähinnä Helsingin – väkiluku kasvoi ennen näkemättömällä tavalla. Euroopan suurkaupungeissa Lontoossa, Berliinissä ja Pariisissa tilanne riistäytyi käsistä, sillä näin suureen kasvuun ei osattu ennalta varautua. Työväen asuinolot muuttuivat sietämättömiksi. Ahtaus ja likaisuus johtivat tyytymättömyyteen, ja muutenkin huonosti kohdellut työläiset ryhtyivät vaatimaan oikeuksiaan. Suomessakin tilanne kärjistyi ja johti lopulta vuoden 1905 yleislakkoon.

1.

S/S Arcturus, Suomen höyrylaiva osakeyhtiön emigranttilaiva Helsingin Eteläsatamassa.

2.

Kansanjoukkoa Helsingin Senaatintorilla vuoden 1905 suurlakon aikaan.


2


KAUPAN JA KULTTUURIN PYHÄKÖT

14

15

Rautatieverkoston leviämisellä oli suuri merkitys kaupunkien kehittymiselle ja laajenemiselle. Asemarakennukset sijoitettiin yleensä keskelle kaupunkia ja niiden suunnittelua pidettiin tärkeänä ja arvostettuna tehtävänä. Rautateiden arkkitehtuurista vastasivat tehtävään erikoistuneet arkkitehdit. Myös asemarakennusten julkisivujen suunnittelusta ryhdyttiin 1900-luvun alussa järjestämään arkkitehtuurikilpailuja. Viipurin ja Helsingin asemakilpailut järjestettiin 1904, ja kolme vuotta myöhemmin pidettiin kilpailu pienempien asemien ja ratavahtien rakennusten julkisivuista. Helsingin, Tampereen ja Turun kasvaessa muuttui myös niiden mittakaava. Matalien puutalojen tilalle nousi komeita, monikerroksisia kivirakennuksia. Helsingin keskustaa hallitsi liike-elämä, jonka käyttöön rakennettiin pankkeja, vakuutusyhtiöitä ja toimistotaloja. Pääkatujen varsia elävöittivät myymälät, joiden kadulle avautuvat ovet ja kauniisti sommitellut näyteikkunat houkuttelivat ostajia. Ihmiset alkoivat viihtyä ostoskatujen vilinässä. Seuraelämä siirtyi yksityiskodeista kahvilohin, kauppoihin, teattereihin ja konserttisaleihin. Moderneja julkisia tiloja olivat myös hotellit, ravintolat ja elokuvateatterit.

1.

Theodor Höijer: Hotelli Kämp, Helsinki 1887. Tämä Pohjoisesplanadin varrella sijaitseva ylellinen rakennus edusti aikoinaan mannermaista suurkaupunkielämää.

2.

Eliel Saarinen: Helsingin rautatieasema 1904–1919. Pääravintola alkuperäisessä asussaan. Sisäkatto betonia.

3.

Näkymä Helsingin Aleksanterinkadulta vuosisadan vaihteessa. Matalat puutalot purettiin nopeassa tahdissa modernien liikerakennusten tieltä.


16


Kaikki sopii kaikkeen

30

Sisätiloissa korostettiin yksilöllisyyttä, samoin kuin rakennusten julkisivuissakin. Parhaimmillaan talossa ei ollut kahta samanlaista huonetta, esimerkiksi huonekorkeus saattoi vaihdella ja joskus lattiatasokin. Ovien koko ja malli vaihtelivat huoneen käytön mukaan. Ikkunat saattoivat olla lähes minkä muotoisia tahansa ja ne olivat useimmiten yläosastaan pieniruutuisia. Paljon käytettiin myös taittoikkunaa, jossa pystysuunnassa kolmeen osaan jaetun ikkunapinnan reunimmaiset osat taittuivat ulkoreunoistaan sisäänpäin, ikään kuin erkkeriksi. Aikakauden ihanteena oli kokonaistaideteos, jossa kaikki sointui kaikkeen. Toteuttaakseen tätä ihannetta arkkitehdit ryhtyivät itse suunnittelemaan huonekaluja, valaisimia, tekstiilejä ja jopa astioita. Sen lisäksi, että he piirsivät suunnittelemiinsa taloihin yhtenäisiä sisustuskokonaisuuksia, he osallistuivat ahkerasti myös huonekalumalleista järjestettyihin kilpailuihin. Taideteollisuuden eri alat ja arkkitehtuuri liittyivät tiiviisti toisiinsa, mistä osoituksena voi pitää arkkitehti Armas Lindgrenin nimitystä Taideteollisuuskoulun taiteelliseksi johtajaksi 1902. Vuosisadan vaihteessa korostettiin perhe-elämän merkitystä ja haluttiin luoda sen tarpeisiin rauhallinen koti, vastapaino ulkomaailman kiireille. Asunnoista tehtiin kodikkaita, viihtyisiä ja tunnelmaltaan lämpimiä. Ruokasalien seinien alaosat verhottiin yleensä puupaneeleilla. Paneeleissa sekä lattiapinnoissa ja huonekaluissa käytettiin paljon luonnonvärisiä ja petsattuja puulaatuja. Suomalaisen koivun ja männyn lisäksi käytettiin ulkomaisia lajeja, tammea, pyökkiä, mahonkia, saarnia ja jopa Afrikan päärynäpuuta. Sisustuksissa käytettiin runsaasti voimakkaita ja tummia värejä. Keltaiset, kellanvihreät,vihreät, sinertävät ja punaruskean sävyt olivat suosittuja. Seinien osat erotettiin boordinauhoin, joissa saattoi olla jopa oransseja ja turkooseja koristeita.


32

31

33

1.

Birger Brunila: Luonnos astiakaapiksi.

2.

Birger Brunila: Sisustuspiirustus.

3.

Onni Tarjanne: Villa Frenckell, Merikatu 15, Helsinki 1906. Ruokasalin sisustus. Sein채t ja katto on verhoiltu vuosisadan vaihteen tyylille ominaisella puupaneelilla.

4.

Selim A. Lindqvist: Villa Johanna, Laivurinkatu 23, Helsinki 1906. Erkkeri-ikkuna, jossa lasimaalauksia.


36

Taiteilijat ja myös arkkitehdit suunnittelivat tapettimalleja. Tapettien nimet, kuten ’’Sadepisarat’’, ’’Aamutuuli” ja ’’Viattomuuden hurmaus’’, kuvastivat ajan henkeä. Tapetit olivat sävyltään vaaleita ja kuviot suurikokoisia. Kukkaaiheet, kuten erilaiset liljat ja pionit, olivat suosittuja. Tapeteissa oli jugend-sisustuksille tyypillisiä vapaasti kaareutuvia linjoja. Sähkövalaisimet yleistyivät aluksi kerrostaloissa, varakkaampien ihmisten kodeissa. Sähkölamppujen etu kaasu- ja öljylamppuihin verrattuna oli, että ne voitiin sammuttaa katkaisijasta, eivätkä ne noenneet seiniä ja kattoja. Aluksi valaisimia tuotiin ulkomailta, mutta kotimainen tuotanto saatiin käyntiin jo 1908, kun arkkitehti Eino Schroderus perusti Taidetakomo Korun. Se kohosi aikansa huomattavimmaksi kotimaiseksi valaisinvalmistajaksi. Koru tarjosi asiakkailleen jo varsin pian laajan valikoiman valaisimia, joita piirsivät Schroderuksen lisäksi monet muut suunnittelijat, joukossa myös nimekkäitä arkkitehteja. Valaisinrungon materiaalina oli useimmiten messinki tai kupari yhdistettynä erilaisiin lasiosiin.

1.

Armas Lindgren: Biljardihuoneen lamppu.

2.

Vuosisadan vaihteen tapettimallit olivat vaaleita ja suurikuvioisia. 1900-luvun tapettia Taipalsaaresta, Röytyn talosta.


37


Arkkitehtuurimme vuosikymmenet 1900 –1920 seuraa arkkitehtuuria ja rakentamista Suomessa vuosisadan vaihteesta 1920-luvun loppuun. Kirja jakautuu kolmeen osaan – kolmeen vuosikymmeneen, joiden aikana Suomessa tapahtui merkittäviä muutoksia sekä yhteiskunnassa että rakennustekniikassa. Tämä ainutlaatuinen kirja kokoaa yksiin kansiin tyylien ominaispiirteet, rakennustekniset uutuudet, materiaalit ja sisustukset osana aikakauden kuohuvaa historiaa. Kunkin osan lopuksi esitellään neljä ajalleen tyypillistä rakennusta. Selkeä, yleistajuinen ja värikäs tietokirja avaa uusia näkökulmia arkiympäristöön jokaiselle arkkitehtuurista ja rakennusperinnöstämme kiinnostuneelle. Mukana on runsaasti ennen julkaisematonta kuvamateriaalia.


Arkkitehtuurimme vuosikymmenet 1900-1920