Issuu

u H L

Koot

L = 45-48 XL = 48-50

Scubapro Jetfin kuivapukusukeltajille ja muille isokenkäisille. Mahtuu jalkaan kuin jalkaan. Tehokas mutta ei raskas. Kantaremmin lukitus pelaa ja pitää. Jetfin on todella tilava ja tukeva räpylä. Laadusta kertoo nimi Scubapro.

Sen toi Suomeen

FIRR-SUn Pajalahdentie 9 00200 Helsinki 20 Puh. 622358

SCUBAP

J T

- mittava räpylä

Toimitus- ja tiedotussihteerin pallilta Niinpä niin noita virkoja kun tuli oikein roppakaupalla. Mutta ne onneksi kulkevat käsi kädessä. Molemmat vaativat kaksi puolista informaatiota. Te varmaan kerrotte minulle mitä Te haluatte lehteemme ja minä taas kerron Teille kaikesta uudesta mitä harrastukseemme liittyy ja siinä sivussa sitten vielä pitäisi kertoa meistä kaikille ulkopuolisille. Eli hoitaa liittomme tiedotussihteerin tehtäviä. Mutta eipäs sotketa asioita. Haluaisin nyt kentältä tietoja ja kommentteja erinäisistä asiois: ta. Ensinnäkin mitä pitäisi muuttaa taI saada lehteemme lisää. Sivu lukua pyritään lisäämään mutta ne kustannukset, ne kustannukset. Sisältö on se josta me haluamme tietoja. Ja sitten kirjoittakaa leireistänne, retkistän'he, kursseistanne eli ihan mistä vain. Varsinaista pulaa ei materiaalista ole ollut, mutta ei lisä pahaa tee. Valokuvista on pulaa. Sitten se tekniikka puoli. Tiedän että eri puolilla maatamme rakennetaan metallinetsimiä, sonareita, vascoottereita ym. Olisi hyvä saada niistä tietoa. Yhteistyö on voimaa, ei ole tarvis kaikkien lyödä päätään samaan mäntyyn, jonka joku toinen jo on kaatanut. Aluskanta olisi kiva saada tietää. Lähettäkääpä aluksestanne kuva ja muut tarpeelliset tiedot, pituus, leveys, moottoriteho, radiokutsu jne. Pannaan kuvat lehteen. Ja lopuksi kaikkein tärkein ilmoittakaa etukäteen jos jossain tapahtuu jotain terävää .sukelluksen puitteissa. Jos vaikka ehdittäisiin käymään. Kerhojen sihteereille muistutus, osoite luettelot pitäisi olla jo nyt liitossa. Posti ei tuo enää tätäkään lehteä kaikille. Ainoastaan ne saavat joiden nimet ja osoitteet on asianmukaisesti hoidettu. Mutta se siitä hymyillään kun tavataan

~-o---

URHEILU

Puheenjohtajan palsta Uusi vuosi on vierähtänyt hyvää vauhtia alkuun. Liiton jOhtokunta on lisävoimien turvin laatinut liitolle seuraavien kolmen vuoden toiminnan tavoitteet. Olemme' mahdollisesti pääsemässä pois siitä tilanteesta, jolloin liitto e,lää kädestä suuhun. Jokaiselle kerholle jaetaan pitkäntähtäimen suunnitteluseminaarin tulokset, joten siitä tässä yhteydessä ei sen enempää. Ahvenanmaan tilanne on todennäköisesti ainakin osittain selviämässä. Meidän urheilusukeltajien on ymmärrettävä niitä perusteita millä saaristolaiset lähtivät sukeltajalakiansa laatimaan. Sukeltajapaine lännestä on vuosikausia ollut moninkertaisesti suurempi kuin meiltäpäin tuleva. Kun vene liikkuu saaristossa on vaikeata todeta ovatko sukeltajia ja mistä maasta kotoisin. Siksi maakunta laatii lain joka mahdollisimman tehokkaasti saattaa sukellustoiminnan valvonnan alaiseksi. Heidän ainoana ja varsinaisena tavoitteenaan on VARJELLA HISTORIALLISESTI ARVOKKAITA HYLKYJA, jotka eivät vielä ole tiedossa, mutta odottavat löytäjää. Urheilusukeltajain Liiton toimesta on ehdotettu, että saaristovaltakunnan

alueella määrättäisiin 3-6 leiri paikkaa sukeltajille josta käsin sukellusleiriläiset saisivat etsiä läpi aina kulloinkin sikäläisen merimuseotoimiston osoittaman alueen. Tällä tavoin ohjattu ja tarkoituksenmukainen sukellustoiminta voisi estettä jatkua Ahvenanmaalla. Vuosien mittaan syntyisi tällaisen toiminnan tuloksena hyvin etsittyjä alueita, johon maakunnan viranomaiset voisivat ohjata yksittäisiä urheilusukeltajia sukeltamaan puhtaissa kauniissa vesissä. Toistaiseksi sikäläiset viranomaiset ovat vastaan sukellustoimintaa joka kohdistuu tuntemattomiin alueisiin. Mikäli jokin kohde. ja alue on ennestään heille tuttu tulee heidän suhtautuminen tulevaisuudessa olemaan ehdottomasti asiallinen ja myönteinen. Mikään tuttavuusseikka ei vaikuta sukelluslupien antamiseen. Haluaisin muistuttaa että Ahvenanmaa on vain ruotsinkielinen joten kaikki anomukset lähetetään sinne ruotsinkielisinä. Tulevaisuus vain osoittaa miten paljon turhaa pelkoa meillä on ollut sikäläisen tilanteen suhteen. Luulisin, että menneen kesän vaikeudet ovat olleet sitä alkukankeutta. Hencca

SihteeriItä Vahinko ei tule kello kaulassa" sanotaan. Olivatkohan "sukeltaja miehet" ollenkaan huomanneet Naisten Vuotta valitessaan allekirjoittaneen ja Meri Lahtisen Liittoon? Jo omassa mielessäni olen päättänyt omistaa tämän vuoden NAISILLE sukeltajana. Pitäisihän heidän päästä osallisiksi sukeltamisessa muuhunkin kuin vain kahvinkeittoon, painepullojen kantamiseen, puvun päälle auttamiseen jne. Ja kuinka paljon löytyykään sukeltamisessa myös kilpailumuotoja jotka jo fysiikankin pUOlesta sopivat naisille erittäin hyvin. Näin talvikaudella voidaankin valmentautuminen sopivasti aloittaa JOka tapauksessa, perästäpäin kuuluu Sanoo -Kati Lagerstam

SUKELTAJA Sisällysluettelo 27. 2. 1975 Siv.

S,ihteeristö ja puheenjohtaja 4 CMAS Mitä se on 5 Tiedotuksia 6 Hylkysukellusta Jäämeressä 8 Luokkamerkeistä Slmput 9 10-11 Johtokunta. kuvakertomus 12 Kesäleirin anatomiaa 13 Tiedevaliokunnan nykynäkymiä 14 Ja mehän nostimme sen 16 sammanfattning Kort 17 Turussa tapahtuu 18 Tiedotuksia Kansikuva foto: Heikki Särmän tö

Perjantaina 6. 2. 75 avattiin Helsingissä uusi messukeskus Ja samalla Vene -75 näyttely. SUSL on onnistunut saamaan Messui~ta o~an osaston jossa ~yydään TpaitOja Tarroja sekä Julisteita Sukella Turvallisesti kampanjan hyväkSI. Tasavallan Pr~sidentin käydessä osastoUamme hänelle luovutettiin H. Renvallin kirja. Pari tarraa sekä paita. Kuvassa Kati Lagerstam ja Henrik Renvall luovuttamassa paitaa ja tarroja.

Confederation Mondiale des Activites Subaquatiques

<>.<>

manliiton' perustavan kokouksen. Näin tapahtuikin Monacossa tammikuun 911 päivinä 1959 ja 15 kansakuntaa perusti CONFEDERATION MONDIAL DES ACTIVITES SUBAOUATIOUES'n, lyhennettynä C. M .A.S. 'Vedenalaisten toimintojen maailmanliiton (World Underwater Federation). Tämä oma lehtemme kirjoittaa numerossaan 5, kevät 1959 seuraavasti: "BONNE CHANCE CMASI (onnea CMAS: lIe). Tammikuun alkupäivinä kokoontuivat 16 maan edustajat Monacoon pohtimaan mahdollisen kansainvälisen urheilusukellusliiton perustamista. Kom.kapt. Cousteaun puheenjohdolla ja innokkaasti suosiotaan osoittaen kokous oli yksimielisesti hankkeen kannalla .. , Vastaperustetun liiton puheenjohtajaksi valittiin yksi-

CMAS Jos paratiisi oli meren äärellä, Aatami varmaan joutessaan siellä sukelteli, 'varmojen lähteiden' mukaan Aleksanteri Suuri istui ainakin viikon meren pohjassa n. 300 v. (SI-järjestelmässä vuosi lyhennetään a) e.Kr., lasipalIossa suuren merihirviön ohiuintia seuraten" Cleopatralla oli n. v. 30 e.Kr. sukeltajat, jotta voisi tehdä Antoniukselle pikku pilan. Yksi von Trelleben rekrytoi Käkisalmesta (lue Priozesk) 1664 sukeltajia tukholmalaisen Wasa'n arvokkaita pronssitykkejä nostamaan. Tämän jälkeen on sukelluksessa työ saanut antaa yhä useammin tietä huvilIe - jota toisinaan urheiluksi nimitetään ja 1900-luvulla jopa harrastussukellus on merkitty mukaan kuvioihin. 1919 japanilainen Ohgushi patentoi hengityslaitteensa, 1926 Le Prieur piti jo sukelluskursseja Pariisin uima-altaissa harrastelijoille, 1943 toisaalta Commeinheines ja toisaalta Cousteau & Gagnan sukelsivat 'demand'-tyyppisellä regulaattorilla. Sanomalehtimies Guy Gilpatric on oppi-isänä monelle varhaisimmista ns. urheilusukeltajista, hän neuvoi 1934 kirjassaan "The Compleat Goggler" tien vedenalaiseen kalastukseen, josta tämä urheilu sai alkunsa. Sotavuosina eri maiden-laivastot kehittivät sammakkomiestoiminnan huippuunsa, joten tekniikka amatööreilIekin oli valmiina heti sodan ja sotasalaisuuksien loputtua ja tullessa julkisiksL Ensimmäisiä sukelluskerhoja lienee ollut Ranskassa 1935 Le Prieur'in perUSitarna. Ranskan Liitto F.F .E.S.S.M. ne:.r·lI<::te:.t·tiin lopulta vasta 1955. EnglanBritish Sub-Agua Club perustettiin 1953 ja meidän oma Liittomme 1956. olemaan kypsä kansainväliseen Laajimmalle levinneen alan, sukelluskalastuksen harrastajat olivat jo 1952 perustaneet Ranskaan Kansainväliseen Urheilukalastusliittoon Vedenalaisen urheilun jaoston. Tämän Liiton kutsumana kokoontuivat Bry$seliin 11 maan edustajat syyskuussa 1958 ja päättivät kutsua kokoon 'Vedenalaisen Maail4

mitä

kunnat ja niiden alaisten jaosten nimet antanevat käsityksen siitä, mille sektoreille CMAS: n toiminta painottuu. Urheilulla ja kalastuksella on aikaisemmin ollut valta-asema järjestön toiminnassa, mutta Hans Hass'in sukelluskalastusmanifesti, ks artikkeleitani tämän lehden numeroissa 14/19742, ja Cousteau'n kohua herättänyt ja jyrkin sanoin tapahtunut luopuminen CMAS: n johdosta 'Lopun alku harppunoinnilIe' ja 1/1974: 'Cousteau tuomitsee sukelluskalastuksen ja hylkää CMAS: n' on tasapainottanut CMAS: n toimintaa myös muille sektoreille ja v. 1973 yleiskokouksessa joukko kalastuksen kannattajia (ja keihäskauppiaitten edustajia) joutui luovuttamaan paikkansa vedenalaisen tieteen ja tekniikan edustajille.

se on

mielisesti Cousteau, johtokuntaan koetettiin saada mahdollisimman tasapuolisesti edustajia eri maista. CMAS koettaa parhaansa mukaan edesauttaa vedenalaisen maailman tuntemista ja siihen liittyvien urheilumuotojen harrastusta - parantaa nykyisiä välineitä, rohkaista uusia keksintöjä, kokeilla uutuuksia ja esittää mahdollisia parannuksia - tutkia sukellukseen liittyviä juriidisia kysymyksiä, jotka tulisi tarkistaa niin kansallisella kuin kansainvälisellä pohjalla. Kaikki tämän työn tulokset, kalkki se uusi, mitä alalla ilmenee, saatetaan välittömästi kaikkien jäsenmaiden tietoon: Jokainen ymmärtää, mitä arvaamatonta hyötyä tällaisesta kansainvälisten huipputekijöitten yhteistyöstä on nimenomaan Suomen kaltaisille vähän isoisten varjossa oleville maille." CMAS: n organisatio on vähitellen kehittynyt täydellisemmäksi ja on nykyisin (Lontoon 1973 yleiskokouksen jälkeen) seuraava: Järjestö on jakautunut kolmeen päävaliokuntaan ja nämä edelleen lukuisiin alajaoksiin seuraavasti: 1. Urheiluvaliokunta (Committee) - Sukelluskalastusjaos (Commission) - Räpyläuintijaos - Vedenalaisen tekniikan jaos 2. Teknillinen valiokunta Koulutusjaos Sukeltajantod istusjaos Laitejaos Valokuvaus- ja elokuvausjaos Makeavesijaos Luolasukellusjaos Sukelluskulkuneuvojaos 3. Tieteellinen valiokunta Arkeologinen jaos

CMAS: n käytännön toimia hoitaa hallitus, johon kuuluu puheenjohtajana Jacques Dumas, varapuheenjohtajina kolmen valiokunnan puheenjohtajat, pääsihteeri, varainhoitaja, propagandaministeri ja 10 hallituksen muuta jäsentä, näistä Ruotsin Leif Zachrisson Pohjoismaitten edustajana. Hallituksen tukena on lisäksi kuusijäseninen vanhempainneuvosto (meidän Sukeltaja-Kiltamme ehkä vastaisi tätä järjestelyä). Olemassaolonsa aikana CMAS on järjestänyt 12 yleiskokousta, johon ovat olleet kutsuttuina kaikki jäsenmaat, viimeksi tällainen oli lokakuussa 1973 Lontoon maailmankongre~sin yhteydessä, Suomen virallisina edustajina siellä olivat Rosenius & Renvall, minä vaimoineni osallistuin ainoastaan Brittien Liiton järjestämään maailmankongressiin. CMAS: n virallisena kielenä on' toistaiseksi ainoastaan ranska ja tämä tuottaa kontaktivaikeuksia ei-Iatinalaisiin maihin päin. Ehkä muiden maiden lisääntynyt edustus CMAS: n hallituksessa tuo tullessaan myös englanninkielen järjestöön lähitulevaisuudessa. Seuraava yleiskokous järjestetään Tukholmassa syksyllä 1975. ORA PATOHARJU

Räpyläuintikurssit Pirkkolan Uimahallissa ja onnettomuuksien ehkäisyjaos - Lainopillinen jaos Suomen Liitto kuuluu näistä urheiluteknilliseen jaokseen. Jäsenyys tiejaoksessa olisi myös tärkeää, mutta jäsenmaksujen suuruus on toistaiseksi ollut esteenä tähän. Valio-

22. 4 klo 13.00-17.00 23. 4 klo 08.00-12.00 Ohjaajana CMAS Räpyläuintijaoksen puheenjohtaja Karl- Heinz KerU Saksan Liittotasavallasta

Kesäleiri Ahvenanmaalla, utopiaako! Eihän t oki. Liiton puolesta on käyty neuvotteluja Ahvenanmaal le ja pää on saatu auki. Me saamme järjestää suurleirin jossain sikäl äisi llä vesillä . Leirin ajånkohta on heinäkuussa, tarkemm in 5-20 pv. välisenä aikana . Pai kka on vie lä avoin mutta yritäm me löytää mahdoll isimman edullisen . Alustavasti on ohjeJl'!';?a jo valmiste ltu , luvassa on ohjausta meriarkeologiassa, biolog iassa , suunni stuksessa, valokuvauksessa ja tietenkin suke ltamisessa. Ensin teoriassa ja mahdollisuuksien mukaan sitten käy tännössä. Le iri pyritään järjestämään siten että jokaiselle löytyy jotain ohjelmaa 011 sitten kyseessä perhee n emäntä tai inkkaripäälllkkö ' Istuva Sammakko' . Muu~en toteutetaan leiri totuttuun tapaan , jokainen huoltaa itsensä ja telttakuntansa. Yhteisen edu n vuoksi ol isi hyvä joskerhot voisivat ottaa tE! rin ohjelmaansa ja tulla mukaan omissa pu iUeissaan. Ehkä kuljetus- ja ilmapulmatkin ratkeals ivat sitten helpommi n. Siis muistakaa heinäkuussa tavataan Ahvenanmaalla . Missä ovatkaan parhaat sukellusvedet? Lupien ym. paperisodan vuoksi toivoisimme ennakkoilmoittautumista, mutta seu raavassa lehdessä lisää. Ehkä paikkakin on jo silloin selvinnyt.

dE.\..LA 1URVALLIS€S

SUl'

SUSLI/

BARRACUDA Kymmenen edun regulaattori 1. Länsisak'salainen laatutuote. 2. Saat vuoden takuun laitteelle. 3. Barracuda soveltuu myös talvi sukeltamiseen. 4. Laite käy molemmin puolin suuhun. 5. Toimintavarma mäntäohjattu ja balansoltu palneenalennus. 6. Kevyt hengittää. , . Saatavissa sanka- tai kierrelilttimellä 8. Korkeapaineen lisäksi mataJapaineen ulosotto. 9. L1itäntä va-painemittari1le. 10. Varma hU0fto ja varaosien saanti.

Myymme myös suosittUja Barracuda-kumlveneitä. Keski-euroopan viimeisin malli on nyt meillä.

VESSER 2 4-5 henkeä (360 x 160) 10 hv moottorille EDULLINEN HINTA

1.750,Tehdäkseen tyOtämme tunnet uksi ja tukeakseen toim intaansa on SUSL valmis.tuttanut oheisen nåkOfs ä tarroja ja samana merkillä varusle1tu]a paitoJa. Tilaukse1 kerhoille hoitelee toimisto. Tarrat : Kankaj nen 5 mk Muovinen 3 mk T- paida1 Aikui sten 18 mk Lasten 14 mk

Poikkea katsomaan . Vaihdoimme aurinkoiselle puolelle katua. Uusi ösoitteemme (aivan vastapäätä vanhaa) Huopalahdentie 13 • 00330 HELSINKI 33 Puh. 485 817 on vanha tuttu.

Paidat ovat valko isia tai vaaleansi nisiä. Pienin tilausmäärä 5 kpl tarroja. •

O Y . AB

Kalle Lehtivuori kuivapuvussa kldessllo ruostelnen klvllrl. Kirjoittaja unisuitissa vasemmassa kädessään sukeltajankello, joka katosi Jäämereen, mutta sitkeän etsinnän tuloksena löytyi 25 m: n syvyydestä hylyn vieresti pari tuntia putoamisen jälkeen.

Jäämeren aallot keinuttivat kumivenettämme kun Kalle ja minä olimme matkalla kohti aallokossa hyppelehtivää poijua. Se näytti aivan tavalliselta kalastajien poijulta, mutta sitä se ei ollut: toisessa maailmansodassa uponnut 116 metriä pitkä saksalainen k-uljetusalus Blaubaum lepäsi poijun alapuolella. Tarkoituksenamme oli tunkeutua sinisessä hämärässä vanhuudenpäiviään viettävään hylkyyn ja tutustua sen nykyisiin asukkaisiin: turskiin, simpukoihin sekä merivuokkoihin. Saavuimme poijulle, kiinnitimme veneen sekä tarkistimme sukellusvarusteemme. Sitten kumarruimme taaksepäin. Raskaat ilmapullot vetivät meidät veteen. Meri otti tunkeilijat lempeästi vastaan, ja tunsimme taas kerran muuttuneemme meren kaloiksi ja päässeemme irti maan ihmisiä sitovista rajoituksista. Laskeuduimme pitkin poijun köyttä, joka näytti johtavan äärettömään siniseen tyhjyyteen. Pinnan läheisyydessä planktonkerros heikensi näkyvyyttä, mutta kymmenen metrin syvyyden jälkeen vesi kirkastui, 'ja laivan peräkansi aukeni allamme. Laskeuduin kohti

silhuettikuvassa. Hän laivan reeni, ja lähdimme uimaan keulaa muutama metri kansirakenteiden Nautin desta ääni

Hylyn pimeä ruuma aukeni allamme. Se näytti samalla sekä pelottavan mus": talta että houkuttelevalta. Sytytin valaisimeni ja suuntasin valokeilan suoraan alas. Se valaisi vain kapean kiilan ruuman tummaan veteen. Puhalsin keuhkoni tyhjiksi ja aloin vajota kohti pimeyttä toverini seuraamana. Kymmenen metriä syvemmällä tapasimme laivan pohjal). Tutkittuamme hetken ympäristöä saatoimme todeta, että ruuma oli tyhjä. Paikkakuntalaisten kertomukset, joiden mukaan aluksen aselasti oli purettu ennen vihollislentokoneiden· hyökkäystä, pitivät siis paikkansa. Kun silmämme olivat tottuneet ruuman pimeyteen, huomasimme keulan suunnassa valon kajastusta. Valo näkyi laivan keskiruumasta, jota kohti lähdimme uimaan. Kuljimme laivan sisällä kansirakenteiden alapuolella. Yläpuolellamme oleva katto oli täynnä elämää: suuret, valkeat merivuokot olivat sulloutuneet tänne ikuiseen pimeyteen niin tiheään kuin vain mahdollista. Tulimme keskiruumaan ja nousimme rauhallisesti kymmenen metriä ~lllilntA~ilmmäs hylyn me kulkumme hytteihin. Niissä vallitsi sekasorto: tavaroita oli hujan hajan lattialla, ja paine oli rikk)nut ikkunaventtiinen lasit niin, että keskellä oli tähden muotoinen särö. Ikkunat eivät päästäneet enää valoa lävitseen , sillä niiden ulkopintiaan oli iskostu nut merirokkoa sekä kuorista saattoi koita. löytää matalclka~svuista purlalsta lia. Liejua oli ker'aal1tvnv1 puc:>lelle niin paljon, että JI''''Ut'.",,,,cu. ralJ'VI~IDOlt kun jälkeen näkyvyyttä ei ollut yhtään jäljellä. ei ollut mitään apua sameudessa. Ainoa tarvittava aisti oli tuntoaisti.

Hyteistä ei löytynyt "aarteita". Enää komen tosillan alapuolella ammotti yksi ov taukk o, jonka kautta emme olleet kulkeneet. Toverini ui edellä sisälle. Vastassa ei ollutkaan pimeys, niin kuin olimme odottaneet, sillä vastakkainen seinä oli luhistunut. Valoa pääSi aukon läpi, ja se paljasti metalIiromun seassa puikkelehtivan pikkukalojen parven. Sukellusparini näytti innostuneesti yrittävän selittää minulle jotakin. Hetken kuluttua tajusin hänen intonsa syyn. hän oli löytänyt yli metrin korkean ehjän laivakompassin, josta saattoi vieläkin havaita messingin kiillon. Liian innostuksen hävittyä ja mutapiIveI) kasvettua jouduimme kuitenkin jatkamaan kulkuamme, ~illä oleskeluaikamme täällä syvyyksissä oli rajoitettu. Pullea simppu tarkkaili maston takaa kulkuamme, kun liu'uimme keulakannen yläpuolelle. Valtaisa turskaparvi kierteli hylyn keulaosassa, mutta se ei halunnut tehdä kanssamme lähempäE tu t1avuutta, vaan piti turvallisen etäi· syyden kuplia puhaltaviin ihmiskaloi· hin. Vilkaisin kelloani: armonaikamme oli loppumaisillaan, ja meidän oli palattava pintaan. Uimme haikeita si!mäyksiä luoden viitisen metriä kansien yläpuolella kohti hylyn perään kiinnitettyä nousuköyttämme, joka näytti tien toiseen elementtiin. Nousimme köyttä myöten kolmen metrin syvyyteen, johon PYSähdyimme varmuuden vuoksi muutamaksi minuutiksi, jotta syvyydessä meihin liuennut typpi ei aiheuttaisi pinnalle tultuamme mitään ongelmia. Aika kului hitaasti siinä köydessä roikkuessamme. Meduusat uivat laiskasti ohi, ja hengityslaitteista vapautuvat kuplat sekoittivat planktonin niin, että se alkoi näyttää hyytelömäiseltä. Lopulta potkaisimme muutaman kerran räpylöillämme ja kohosim me pintaan. Harmaa taivas aukeni yläpuolellamme. Jäämeren suolaiset aallot velloivat rauhattomasti. Oli mme palannee1 arkeen.

Hylyn ovi Ikkunaventtiileineen.

Liiton teemavuoden merkeissä järjestettiin Turun ja sen lähiympäristön sukeltajille kaksipäiväiset "turvallisuuskurssit" . Turvallisuudestaan kiinnostuneet sukeltajat löivät järjestäjät ja heidän apunaan toimineet kahvittajat todella ällikällä, sillä paikalle Lukkarlan kouluun, Raisiossa, saapui lähes ajallaan ensimmäisenä kurssipäivänä yli viisikymmentä osanottajaa. Kurssin aluksi Jouko Moisala kertoi omista käsityksistään sukellusturvallisuudesta, siihen vaikuttavista tekijöistä sekä sen syntymiseen vaikuttavista henkilöistä, ryhmistä ja laeista. Lisäksi keskusteltiinsukellusturvallisuuden muodostumisesta käytännössä. Päätteeksi esitettiin kahden vakuutusyhtiön tarjoukset sukeltajien tapaturmavakuutusta varten . Sukeltajia Turussa tukevien naisten toimesta oli paikalle järjestetty kahvitus , jonka tarkoituksena oli lähinnä estää osanottajia "Iuistamasta"sukeltelemaan lä-

heisiin kahviloihin . Kahvien Jälkeen turkulaisten sukeltajien lääkäri Seppo Multamäki (ei sukelluslääkäri) esitelmöi hukkumisesta ja hukkuneen sukeltajan pelastamisesta ja elvyttäm isestä. Seppo Multamäen teoriassa esittämät asiat kokeiltiin käyt4nnOssä seuraavana kurssipäivänä, joka alkoi käytännön hukkuneen pelastusharjoituksineen Raison uimahallissa. Mukana harjoitukseen oli hankittu kaksi "Annea" antamaan todellisuuden vaikutelman. Hallin jälkeisen kahvin jälkeen Seppo Multamäki jatkoi luennoimalla sukeltajilla tavattivista korva- ja kuulovaurioista. Luennon jälkeen esitettiin n. 1/2 tunnin mittainen filmi sukelluksista lämpimisså vesissä sukellusveneen etsimisen merkeissä. Turvallisuuspäivät päättyivät PM-

'luokan kirjall iseen teorian kuulusteluun. Kurssin anti ei jäänyt pelkästään kuuHun ja nähdyn varaan, vaan kukin seU ra sai mukaansa kansion, johon elvytys- ja muiden ensiaputoimenpiteistä kertovien kirjasten ja taulujen lisäksI oli lii tetty mallit sukeltajien tehtävi stä ennen su kell usta, sukellusvanhim man tehtävistä, katastrofikaaviosta, sukefluspOytäklrjasta, tapahtumapöytäkirjasta , sukeltajien käyttämistä merkeistä, hätämerkeistä, toiminnasta hätätilanteessa, sukellustaulukoista sekä tiedot tämänhetki,s istä painekam mioista ja yhteyden ottoteistä palnekai11mioihin. Toivottavaa on, ettei tilaisuus heti painu unohduksiin, vaan antaa aihetta pohdintaan, keskusteluun ja edistykseen ko. alueella. Pekka, Kale ja Jokke

peruskurssit vasta-aIkajille • avovesUuokkakokeet. va-valokuvausta ja -kalastusta. luola-, yö-, syvä- ym. sukeDuksia. ' saaristoristellyjä. sauna. "baari" • .\Yiää parhaimmat laitteet. ex-navy kouluttajat. kokenut miehistö. tllava tukialus

02810 PITKÄNDTTY, ESPOO 81, P. 90-862439 7

JETFIN RÄPYIA

Luokkamerkeistä ja niiden suorituksista Li iton toimisto on ilmoittanut, että sukelluskan salla on vähi ntäin epäse lvä käsitys siitä miten anotaan luokkame(k-kejä. Jos sain koul uttajapäivIl lä menettelytapa sel vitettiin , mu tta ehkä sii tä on liian kauan. Oikea menettely tapa on seuraava:

TUBAIR

Snorkkeliluokka

SNORKKElI

- Vastaanot taja kerhoko,u luttaja - Kun kurssi on saa~u hyväksyUävllsti läpi, lähettää kurssJsta vastuussa oleva . koul uttaja, asianmukaisesti täytetyt oppilaskårlit valokuvineen (1 kor\lssa + 3 Irrallista, nimet takana) m· ton toi ml's foen. Toimislonholtaja ki:rjaa suoritukset ja palaut1aa opp ilaskortlh snorkkelilubk~n kortin mukana.

PM -kortti Vastaanottaja sukelluskouluttaja/luokkaarkastaja - Sukeltaja lähettää, vastaanottajan kuittaaman oppilaskortin liiton toimistoon. Toimiston hoitaja kirjaa suorituksen, käyttää arkistossa elevisla valokuvista yhden PM-korttiin ja postittaa kortit takaisin. - Mikäli suorittajiaon useampia on mielekästä järjestää yhteiset kokeet ja kokeen vastaanottaja hoitaa postitukset. Koska PM-kortti on maksuilinen postittaa liitto sen jokaiselle henkilökohtaisesti. '

NAAMARI

Kokeet

V-SNORKKRI

- Vahvistettujen vaatimusten mukaan. - Kouluttajan on tarkistettava, että kurssin yhteydessä tehdyt suoritukset ovat voimassa. Päiväkirjasta löytyy 20 todisteHua sukellustuntia avovesissä. - Lääkärintarkastus on voimassa. Mikäli joku alkukokeista on päässyt vanhaksi on se uudistettava ajan tasalle.

1-luokka

JETFIN kaikkIen aikolen pisimmälle. k.enltetty räpylä, joka on saanu' tunnusWsta kaikldalla missä asiantuntijat ovat sitä tesfanneet. Veden läpivirtausmenetelmän ansiosta liikkuminen on enHstä tehokkaampaa ja nopeampaa samalla lihasyolmalla. TUBAIR Anatomisesti muotoiltu suuriläpimittatnen "tehosnorkkeU H • Huippuluokan materiaali ia ominaisuudet. MICROMAX Erittäin kevyt kaksilasinen naammi, lonka koko on typistetty pienimpään mahdolliseen, samalla on saavutettu erittäin hyvä näkökenttä. Vapaasukeltaiien erittäin suosima "maski". "V" -NORKKELI Helppokäyttoinen yleissnorkkali, jonka tyhjentäminen on varsin helppoa erikoisen muotoilun ansiosta. Tule ja tu'ustu. Samalla esittelemme korkealuokkåiset Astral-kumiveneet, Ursuit puvut, AMF hengityslaitteet, Luxfer alumiinipullat, Spiro sukatlus> välineet.

- Vastaanottaja luokkatarkastaja. Luokkatarkastaja postittaa kuitatun vastaanottokaavakkeen loppilaskortin (uuden) liiton toimistoon. Toimiston hoitaja arkistoi saamansa tiedot ja postittaa suoriUajalle kortin ja luokkatarkastajalIe maksuosoituksen. Mikäli käytetään vanhaa vastaanottokaavakeHa on mukana oltava valokuva, koska liiton toimistossa on oltava kuva jokaisesta sukeltajasta. Kokeet

sukelluskokemusta Kirjallinen koe Fyysinen ja taidollinen koe

Kokeiden vastaanotto

itse tarkoitus pal'enlpSlan harrastavain itseään.

Harri Dahiström

simppu lajeja. Osa niistä on sisävesi- ja murtovesilajeja, joiden lajikumppaneita ei ole valtamerissä. Eräät ovat taas meri kaloja, joiden kantoja jääkauden loppuvaiheissa jäi eristetyiksi järviin. Syvissä ja kylmissä järvissä nämä eristyneet kannat kykenivät sopeutumaan muuttuneeseen ympäristöön . Ne ovat jäänne- eli reliktieläim iä.

SIMPUT

SUOMESSA 5 SIMPPULAJIA

'b 01-

::s

n. n. E

:=~

:::J

a. a.

...

,..

Simput ovat useimpien kalamiesten mielestä vain kalakirjoihin sopivia lajeja: saali iksi niitä ei haluta. Koska simput kuitenkin ovat osa kalastoamme, niin niitäkin koskevat tiedot ovat kalamiehille tarpeen. Suomen vesistä on tavattu viisi (5) simppulajia. Simppujen heimo, C 0 tt ida e, luetaan ahvenmaisiin kaloihin, vaikka tätä suhdetta on maallikon vaikea havaita. Simpuilla on leveä, ja suhteelli sen suuri pää, sekä pyrstöön päin kapeneva lyhyt ruumis. Pää on piikkinen ja suu suuri. Vain joillakin lajeilla on kyljillä suomuja. Yleensä simppujen iho on suomuton. Simpuilla on kaksi selkäevää, joista etummaisessa on piikkiruotoja. Taaempi evä on yleensä selvästi etummaista pitempi ja yleensä pehmeäruotoinen . Rintaevät on suuret ja vatsaevät , joissa on yleensä ainakin yksi piikkiruoto , ovat lähes yhtä edessä kuin rintaevät. Peräevässä ei ole piikkiruotoja . Simput ovat pohjalla eläviä kaloja. Niiden vatsapuoli on yleensä valkoinen ja silmät ylöspäin suuntautuneet. Uimarakkoa ei niiltä myöskään löydä. Simput saalistavat ravinnokseen etupäässä pohjaeläimiä : äyriäisiä, hyönteistoukk ia yms. sekä kaloja, kalanpoikasia ja mätiä. Po ikasvaiheessa ne nappaavat myös planktone läim iä, sillä ainakin useimpien merilajien poikaset elävät aluksi vapaan veden alueella. ETUPÄÄSSÄ MERIKALOJA Simput ovat pääOS in pohjoisten merien kaloja . Ka ikenka ikkiaan lasketaan tähän ka lahe imoon kuuluyan yli 200 eri laj ia. Meidän merialueillamme on nähtäv issä vain pieni osa si itä monimuoto isesta ja värikkäästä kalajoukosta , m inkä Pohjois-Atlantin ja Jäämeren simput mu odostavat. Siellä me idänkin ran nikon simppulajit ovat s uurempia ja värikk ääm piä. My ös Eu roopan , Aasian ja Poh joisAmerik an s isävesissä elää joukko

Suomen vesialueilta on tavattu tai voidaan oJettaa tavattavan seuraavat laj it: - Kivisimppu, C 0 t t u s G 0 bio - Kirjoeväsimppu, C 0 t t u s poecilopus - Härkäsimppu, M y 0 x 0 c ephalus quadricorn~s - Isos i ~ppu , Myoxocephalus scorpius - Piikkisimppu, C eva t 0cottusbubalis Näitä kolmea ensimmäistä lajia on tavattu sekä sisä- että murtovedestä ja kahta jälkimmäistä vain murtovesistä . K i v i s i m p p u on yleisin simppulajimme. Se tunnetaan myös kivikalan nimellä. Tätä rantavesissä elävää , hätyytettynä kiven alta toisen kiven alle syöksyvää pikkukalaa on tavattu kaikista Itämereen purkautuvista vesistöistämme niiden latva-alueita myöten, ja koko rannikkoalueeltamme. Se elää myös virtaavissa vesissä. Kivisimppu on korkeintaan 12 cm kokoinen, yksittäin elävä kivikkorantojen kala. Sitä ei yleensä tavata 2-3 m: ä syvemmältä. Kivis imppu on 3-5 cm: n pituinen. Kivisimppu saalistaa yöllä ja hämärissä . Kutuaika on huhti-kesäkuussa. Koiraan , lähellä rantaviivaa valitseman pesäkolon kattoon naaras kiinnittää noin 100-200 lohen punaista hedelmöittynyttä mätimunaa muutaman senttimetrin läpimittaiseksi kasaksi. Koiras vartioi mätiä ja rintaevillä jatkuvasti heilutellen se ylläpitää veden virtausta mätimunarykelmässä . Tätä tehtävää se hoitaa noin neljä viikkoa kunnes poikaset kuoriuluvat. 1-vuotiaana Suomessa on tästä lajista sileäihoinen ja piikikäsihoinen· muoto . ~ivi simppua on käytetty täkykalana. K i r j"o v ä s i m p p u on hyvin kivisimpun kaltainen pienikokoinen simppulaji. Näiden lajien selvin eroittava tuntomerkk i on vatsaevien sisimmän ruodon pituus. Kirjoeväsimpulla vatsaevän sisin ruoto on alle puolet , ja kivisimpulla yli pUOlet evän pisimmistä eväruodoista. Tämä laji elää syvemmällä kuin kivisimppu. Se saattaa Jäädä mm . syvälle laskettuihin verkkoihin jne . Tiedot ja näytteet epäillyistä kirjoeväsimpuista tulee lähettää EläinmuseolIe (Pohjois-Rautatienkatu 13, Helsi nki 10) si llä lajin levinneisyys Suomessa on vielä hyvin epäselvä . Sitä on tavattu s ieltä täältä sisäves istä (mm. Tornionjoki , Ou nasjok i, Kitkajärvi , Päijänne . Pu ruvesi) ja Pohjanlahdesta . H ä r k ä s i m p p u on pohjoinen merikala , jota on reliktinä Itämeressä ja se n lahdissa sekä eräissä järvissä Järvi -Su omessa . Härkäsimpun tuntomerkkin ä on pää laella olevat kaksi kel lanh armaa ta luukyhmypari a. Nämä tosin vo ivat puuttua järvimu odoi lta koko-

naan . Merialueella härkäsimput kasvavat 20-30 sm : n kokoisiksi, mutta järvistä saadut yksilöt ovat olleet vain 714 cm. Mitä kauemmin järvi on ollut Itämerestä eronneena, sitä suuremmat ovat järven ja Itämeren härkäsimppujen väliset erot. Härkäsimppu on syvänteiden pohjakala. Vain talvella kutuaikana se nousee ylemmäs , 3-15 m syvyyteen. Tällöin niistä saattaa olla haittaa siiankalastukselle Pohjanlahden ' alueella. Kutu tapahtuu keskitalvella ja mäti voi olla väriltään punaista tai vihreätä, sillä ravinnon on todettu va ikutvan härkäsimpun mädin väriin. Po ikaset kuoriutuvat keväällä ja elävät aluksi vapaan veden alueella. Härkäsimpun lihaa pidetään maukkaana ja kalaa käytetään myös liemikalana paikoitellen rannikkoalueella . Aikoinaan sitä oli kaupan mm . Helsingin torilla . Iso s i m p p u on yleinen Porin ja Helsingin välisellä rannikkoalueella . Muualla merialueellamme se esiintyy harvinaisempana . Tämä simppulaji tulee rannikkovesillämme yleensä 25-30 cm ; n pituiseksi. Suurin tiedossa oleva yksilö, joka saatiin Inkoosta, on painanut 1,1 kg • Isosimppu ' elää rakkolevävyöhykkeessä korkeintaan 25 m; n syvyydessä. Kutu tapahtuu keskitalvella ja tällöin koiraan vatsa on väriltään heIakanpunainen ja sen kiduskannen piikit ovat myrkylliset. Koiras vartioi naaraan kiveen kiinnittämää mätirykelmää pOikasten kuoriutumiseen asti. Isosimpun liha on sitkeätä eikä sitä käytetä ravinnoksi. Pii k k i s i m p p u on pienikokoinen rannikkojemme simppulaji. Se tulee yleensä korkeintaan 15-18 cm : n pituiseksi. Meillä sitä on harvinaisena Porin ja Kotkan välisellä merialueella . Se muistuttaa elintavoiltaan isosimppua. Molemmat lajit päästävät vedestä nostettuina kurisevan äänen , joka johtuu kiduskansien lihasten värinästä. Myös piikkisimppukoiraan kiduskannen piikit ovat kutuaikana kevättalvella myrkylliset. SIMPPU JA VIRKISTYSKALASTAJA Kuten edellä on käynyt ilmi, vain Etelä-Suomen rannikkoalueella on simppukanta niin runsas , että se voi muodostaa virkistyskalastajan saaliissa melkoisen osan. Yleensä verkkopyytäjän kiusana ovat simput pitkin ranni ko itamme . Simppujen onkim inen tai pilkintä onnistuu vain Etelä-Suomen rannikkoalueella , missä sen harrastajia on jonk in verran . Simppu on si iman päässä kokoonsa nähden voimakas ja sitkeä vastapeluri. Simppuja ei pidä heittää käyttökelvottomina pois . Mm. härkäsimppu er.i tyisen voimakasaromisena on korkeatasoinen , hienostuneilten kalal iem ie n maunantaja vaikkapa muitten kalojen ja merentuotteitten lisänä tai yks inäänkin o Härkäsimpun käyttöke ipoisin osa on sen lihava ja po ikk ileikkaukseltaan melko pyöreä ··pyrstöpuol i" . Etel ä- ja Länsi -Euroopan rannikk oalueill a käyt etää nk in paljon simpun sukuisia tai muuten sa mantapaisia pohj akaloj a keitoissa , joissa mu ina raken nusaineina voivat lisäksi oll a erilai set äyriäiset ja nilviäiset.

HENR IK RENVALL PU HEENJOHTAJA ' Työvali okunta Helsinki

KALEVI TURKKA 2. VARAPUHEENJOHTAJA Työvaliokunta Tampere

MERI LAHTINEN Koulutus ja turvall isuus Espoo

MAURI VALLEMA 1. VARAPUH EEN JOHTAJA Koulutus ja turvallisuus Tikkakoski

ILPO RAATIKAINEN RAHASTONHOITAJA Työvai iokun ta Kuusankoski

KALLE LEHTIVUORI Koulutus ja turvallisuus Jyväskylä

KATI LAGERSTAM SI HTEER I Työvaliokunta Urheilusukeltaja·/ehti Vantaa

ERKKI METSÄVUORI Kou lutus ja turvallisuus Urheilus ukel taja-Iehti Kokko la

ku --

o am

Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry valiokunnat 1975

Työvaliokunta Henrik Renvall Kati Lagerstam Kalevi Turkka Ilpo Raatikainen

PETER JANSSON Urheil u Turku

PENTTI NYRONEN Tiede Hanko .

Suunnitteluvaliokunta Henrik Renvall Kati Lagerstam Janet Tuovinen Vesa Eronen Koulutusvaliokunta Mauri Vallema Kalle Lehtivuori Meri Lahtinen Erkki Metsävuori Timo Vickman Pekka Mattila Urheiluvaliokunta Petor Jansson Tom Mattsson Pekka Hietamies Tiedevaliokunta Pentti Nyrönen Ilkka Luotamo Erik Eklund

TOM MATTSON Urheilu Otaniemi

VESA ERONEN TIEDOTUSSIHTEERI Urheilusukeltaja-Iehti Jyväskylä

MAUNO KAIVO Urheilu Up inniemi

KAISA NUORAMO SUSL toi misto Hels ink i

UrheilusukeltaJa-lehti Erkki Metsävuori Vesa Eronen Kati Lagerstam

"Sukeltaja" -tunnuksemme SVUL : n toimintaa ajatellen on valmistunut. Tämä on se kuva joka tästä lähtien näkyy urheilutoiminnassamme tunnusmerkkinä.

KESÄLEIRIN ANATOMIAA Mikä on kesälei ri, onko se paikka jonne tullaan viettämään lomaa. hiukan ryyppäämään ja meluamaan ja ehkä sukeltamaankin, vai onko se kesän kohokohta jossa sukelletaan paljon, opitaan uusia asioita, verestetään van hoja taitoja ja hankitaan uusia tuttavuuksia saman _alan harras taj ien joukosta. Uskoisin, että jokaisellå on oma näkemyksensä leiristä. Suurleirin samoin kuin kerholeirin tavoite on varmasti lähempänä jälkimmäistä vaihtoehtoa kuin edellistä. Ryypätä ja mesota voi mi lloin vain mutta sukeltaminen yhdessä monien muiden kanssa on kokemus, jota ei kannata vaihtaa muutamaan kaljapulloon. Oli nyt kuinka tahansa leirin onnistuminen vaatii paljon työtä ja ennakointia. On valittava leirialue siten, että se voidaan huoltaa hyvin, sillä on kunnon satama ja että sukelluskohteita on mielekkään matkan päässä. Koska näitä kaikkia ei aina saada täysin onnistumaan, on leiri aina kompromissi. Lelripaikan on oltava ku iva ja tarpeeks'i laaja että ei olla toisten tiellä. Mutta ei liian laaja ettei yhtenäisyys kärsi. Lisäksi olisi alueen _oltava tuulilta suojassa. Uimaranta on hyvä olemassa samoin yhteinen iltanuotiopaikka.Teltta sauna on jo melkein ylellisyyttä. Aivan avokalliolle on telttaa vaikea saada pystyyn ja metsässä on taas aluskasvillisuutta. Eikä pään kokoinen mukulaklvikkokaan ole mitään mukavaa. Siis leiripaikan valintaan kannattaa ki innittää suurta huomiota. Puun kaatoluvat samoin kuin tulenteko ja kalastus on myös syytä varmistaa . Vakuutustarve on asia joka usein unohdetaan. Kohteet ovat tietenkin se pääasia, joiden ympärille leiri valmennetaan. Mikäli kyseessä on työleiri joidenkin kohteiden tutkiminen ja mittaaminen, olisi ne jaettava siten, että jokainen voi sukeltaa kykyjensä ja taitonsa mukaan. Niin

VA-mittausvälineet Etsintävälineet Rakenteet suunn. Vielä enemmän kohteita

Leirin lähtölaskenta

5 kk. ennen Paikka Aika Henkilökunta Luvat maanomistajilta Luvat museovirastoilta Ennakkotiedotus Tieto Li ittoon 4 kk. ennen Kohteita Vakuutus!arve Ohjelma alustavana

0 0 0 0 0 0 0

- 2 kk. ennen Teltta ym . leirivarusteet tarkistus ja huolto Ohjelmaluonnos Leiripaikan varaus PuunkaatoI uvat

Pullot katsa~t~ttu Pullot korrooslosuojattu

0 0

3. Vuorokautta ennen Pullot täynnä

0 D

1. Pakatessa (kaSSiin) Maski Snorkkeli Takki Liivit Housut

0 0

kein on kurtenkin ilma-asema. Mikäli on käytettävänä useampia kompressorelta, niin ne pitäisi koota samaan paikkaan eUeL jokapuolella leiriä pauku moottorit. Bensat turvaan! KäyttäJille korvasuojat ja pullollle kunnon jäahdytys . Yksi pieni vihje IImapuoleJle, jättäkää kaikki pullot 15 % alle maximin. Kompressorit pääsevät vähem mällä, sukellukset ehkä vähän Iyhenevät mutta niitä saattaa tulla useampia. TIedottakaa kuitenkin kaiki lle mikä on leppupaine. Yhteiset työkal ut ovat välttämättömät, nm ä valn on påha tapa kävellä tiehensä. Suurleirillä on toimistokin tarpeen, ehkä erillin en. Mutta yksi iso teltta tai katos luentoja varten puolustaa varmasti paikkaansa. _Unohtaa ei saa opetustaul u,a eikä leirin yhteistä i1moitustau Iuakaan. Entäs se satama, suojassa kaikilta tuulilta. Tuskin onnistuu mutta ei voi koskaan löytää liian suojaista. Irtokivet ja karlkot on syytä merkitä heti aluksI. Myös kiinnltyspalka1 maihin on syytä vallkoida. Mikäli alukset jMvät ankkuri ln nII n ankkurivahti on tarpeellinen ainakin on seurattava tarkoin sa.äUedotuksla. SIInäpä ne vaatimukset olJvatkln. Tarvitsee se leiri henki lc"kuntaakin . Leirin johtaja joka vastaa leirin ohjelmasta Ja t.oi minnasta ulkopuolella sukeltamisen. Järjes tälä, Puosu, on henkilö Joka tietää kaiken ja järjestää kaiken, hol'lelee juoksevia asioita ja pitää kalld's ta huolta. Sihteeri on henkilö joka hoi telee kirjalliset työt, sukellusl uvat, vakuu tukset, tiedotukset ym. paperltyön . Kassa ei jUuri esltteJya kalvan ne. Sukellusleirin tärkeimpiä henkilöitä evat alusten kipparit Ja sukellusvanhi mmat heidän yhteistyönsä on oltava saumatenta. Huppu Sukat Kintaat Räpylät Räpyläremmit Pullot Pullotulpat päällä Jakoavain niihin Regulaattori O-rengas O. K. Painovyö Lamppu _ Kirjoltusatusfa Kynä siihen Syvyysm IHari Kello Kompassi Köysi Kelluntaliivi Sukeltajan lippu Puukko Talkki Paikkaustarpeet Nenätlpat Suonenvetolääke ?

0 0

0 0 0

0 0 0 0

4. VHkkoa ennen

2. 9-17 (aukJoIOalkana) Pullot haettu täytöstä PukuliImaa on Uuotlnta (tfi) on Regulaattorl O.K. Karvo ehjä O-renkaita Muut tiivls,teet Maskin lasi ehjä Syvyysmittari ehjä Kello ehjA Kompassi etljä Puvun korjau s?

- 3 kk. ennen Kompressorit huoltoon Vientivälineet huoltoon Yhteiset varusteet tarkistus Ku Ijetusvarau kset (lauttapaikat ym) l:.;;ää kohteita -

sanottuja rlsk-isukelluksia ei saa tehdä. Mikäli taas on kyseessä etsintäl'elrl pitaa sukellukset järjestää kohde alueittain siten ettei ri skivaaraa tule. Myöskään snorklaajla ei pidä unohtaa kyllä heillekin ohjelmaa sa,adaan kunhan vain asiaan paneudutaan. KllpCiilut keven tävät miel ialaa Ja tuovat lisää jännitystä elämään. Sukeltajan kuntofata ois varmasti mielekkäämpi kuin hengenpidätyskoe . Vaikka leiri on sUkellusleiri ei se välU4mättä tarkolt.a sitä eltä joka palvä liotaan vedessä vaativat ne varusteetkin huoltonsa. leirin huolto on jo sitten melkoinen pulma. Ensinnäkin o lisi lähdettävä siltA, että autot pois leirialueelta raivaUakoon siHen vaikka yhteinen parkkipaikka. Mutta jos telttojen väliin päästään ajamaan, niin "huoltoajo" ei lopu koko leirin aikana. Parkkipaikka ei kuitenkaan ratkaise huoltopulmaa . Mistä vettä, polttoaineita, ruokatarvikkeita, maitoa, vaaleanpunaista vc-paperia jne. VaIn naispuoliset le1rllälset tietävät ne tuhannet asiat Jolta tarvitaan kun perhe asuu metsässä ja viettää erä-elämää. HelpoIn ratkaisu on j:lrJestää mu utama kauppareissu. Ihanne oli Echerössä jossa Super-Mårket oli rannassa ja siella käytiin kerran päivässä. -Tosin vakloitu kaupassa käynti lIaslUaa kuljetuskal ustoa ja myös rajolUaa ajojen Järjestelyjä. Voidaanhan huoltoa Järjestellä. Ei liene mahd otonta sopia myymälåau ton käynnistä maAraaJoin. Se vaatii vain ennakoi ntia. Leirin sisäjnen huolto on aivan yhtä tärkeä. JäUeiden polttam inen on varmempaa kuin kaNamlnen maahan. KäymäJät on järjestettävä hyvin ja peitettävä lopuksi. Lasitavaran rikkominen leirialueella pitäisi yhteistyöllä saada estettYä. Jälkien peittäminen on oltava jokaisen kun nia-asia. Kuuluupa sukell usleirin huoltoon myös pieni varaosakauppa. Ehkä tär-

EKA METSÄ VUORI

0 0 0

0 0

0 0 0 0 0 0 0 0 0 U [1

O. lähtiessä Maski ja snorkkeli Pukukassi Pullot Painovyö Muut tarvikkeet

0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0

0 0 0 0 [J

U LJ

0 [J

LI IJ

Tiedevaliokunnan nykynäkymiä Suomen Urheilusukeltajain Liiton toiminnasta on tiedevaliokunnan sektori todennäköisesti vähiten tunnettu yksityisten sukeltajien keskuudessa. Työ on edennyt, sanoisinko, salakavalasti kuin laivamato. Tieteellisessä toiminnassa ei ole "suuren urheilujuhlan tuntua" eikä saven syöttämisestä ahnaalle mammuttipumpulle julkaista tulosluetteloja, joten ala ei ole omiaan mainostamaan myöskään itse itseään. Sana "tiede" rajoittuu tietysti tässä yhteydessä tarkoittamaan sitä, että ko. valiokunta seuraa subakvaattisten tieteenalojen tapahtumia, tavalliset urheilusukeltajathan eivät juuri liene tiedemiehiä, amatööri tutkijoita ehkä joissakin tapauksissa. Useimmissa vanhoissa sukellusmaissa kuitenkin urheilusuke"uksen pääpaino on nimenomaan tutkimustyössä, speleologiasta aina meribiologiaan asti. VA-kilpailulajien aSemaa millään tavoin aliarvostamatta toteaisinkin, että työ- ja pelastussukelluksen jälkeen suurin käytännön hyöty amfibisen ihmisen sukellustaidosta on asettaa se tieteellisen tutkimuksen työkaluksi. Täyttääksemme tehtävämme Suomen urheilusukellusta kokoavana ja johtavana liittona, on muun kehityksen myötä laajennettava ja monipuolistettava myös sukeltajaa tarvitsevien tieteiden osuutta aktiviteetissamme. Tätä silmälläpitäen olen hahmotellut tiedevaliokunnan alkaneen vuoden toimintasuunnitelman. Vajaa toimivuoteni -74 kului pääasiassa suhteiden luomisessa Merihistorian toimistoon , työskentelyyn toimiston kaivauks illa ja tutustumisessa sukellusmenetelmään biologisessa tutkimuksessa , sekä yleensäkin maaperän (veSiperän) tunnuste lemisessa. Tämän tuloksena on selvinnyt 75 toimintasuunnitelman kaksi pääsuuntaa : a) muidenkin tieteiden kuin meriarkeologian mukaanotto tiedevaliokunnan piiriin, siis lähinnä ainakin hydrob iol ogian , vedenalaisen teknologian . johon myös VA-valokuvaus voisi sisältyä . ja mahdollisesti geologian . b)

meriarkeologian osalta erikoisesti asennoitumisen muokkaaminen hylkyihin ja irtoesinelöytöihin. Nythän vielä hylkysukellus on usein eräänlainen saalistusretki ja tarkoituksena on ainoastaan muistoesineiden kokoaminen kirjahyllyn täytteeksi tai takan reunustalle. Tällaisten tapausten yleisyys on johtanut siihen, ettei urheilusukeltajalla vanhaan hylkyyn ominpäin juuri asiaa ole ja valvonnan tehostumisen vuoksi kannattaisi yrittämistäkin harkita. Tosin olen kuullut vähätteleviä m iettei tä asiasta: m i Iläpäs vedenalla liikkuvaa sukeltajaa valvotaan ja millä perusteella hylkyjen "katseleminen" voidaan kieltää. Kaikki on siis luvallista kunhan ei kärähdä, vai mitä? Vaikka joskus onkin kärpäsestä paisuteltu härkänen, on syy rajoituksiin sukeltajien puolella ja aihetta itsekuriin paljonkin. Vesialueillemme vuosisatojen kuluessa haaksirikkoutuneiden laivojen hylyt täytyy ymmärtää harvinaislaatuiseksi omaisuudeksi, josta jokaisen sukeltajan oman erikoisalansa vuoksi pitäisi tuntea vastuuta. Ei kai kukaan voi vakavissaan väittää olevansa oikeutettu repostelemaan laivaa, pienoisyhteiskuntaa, joka on säilynyt ehkä täysin koskemattomana, sellaisena kuin se upposi joskus aikoina, joista me olemme vain historiankirjoista voineet lukea? On siis aika yrittää palauttaa luottamus urheilusukeltajaan, jolloin hyöty muodostuu molemminpuoliseksi : saamme sukeltaa mielenkiintoisissa kohteissa ja ehkä tehdä arvokastakin työtä, mikä on luonnollisesti voimakas motiivi sukeltamiselle sitten kun pelkkä vieraassa elementissä oleskelu ei enää riitä. Toisaalta museoviranomaiset saisivat käyttöönsä suur.en määrän sukeltavaa työvoi ma m i nkä:merkitys 'etsin tät yössä ja suurten alueiden inventoinnissa on omaa luokkaansa . Vanhat kauppareitithän sivusivat pitkästi Suomen rannikkoa. Väylät olivat kapeita, mutkaisia ja karikkoisia, joten uusia hylkylöytöjä saadaan varmasti järjestelmällisen ja oikein suunnatun etsinnän tuloksena. "Etsivä-" ja "kaivava" meriarkeologia voidaankin nähdä kahtena erillisenä asiana. Kaivauksiin tarvitaan mieluummin pienehkö, pitkälle koulutettu nhmä, joka on kyllin kiinnostunut asiasta omaksuakseen saamansa opetuksen ja opiskellakseen myös itsenäisesti, sekä käyttääkseen vapaa-aikansa tällaiseen (paIkattomaan) työhön. Etsintäsukeltajien kouluttamiseksi järjestetään keväällä Merihistorian toimiston ja SUSL : n tiedevaliokunnan toimesta meriarkeologinen kurssi sellaisille asiasta kiinnostuneille urheilusukeltajille, jotka eivät vielä ole saaneet siinä opetusta. Kurssi sisältää vain luento-osan ja poikkeaa sikäli aikaisemmista, että pääpaino on juuri niissä asioissa, mitkä lähinnä koskevat tavall ista urheilusukeltajaa . Luennoista voidaan mainita mm. " Urheilusukeltajat ja meriarkeologia" , " Erilaiset etsintämenetel mät " , "Toimenp iteet hylyn löydettyä", " Hylky ilmoituksen tekem inen " ja keskustelu tulevaisuuden näkymistä kysymyksineen. Tarkemmat tiedot kurssin ajasta ja paikasta ilmoitetaan hyvissä aj oin ennen kurssin alkua. Kalvava meriarkeologia on juttu erik-

seen . Sehän ei ollenkaan kuulu SUSL: n eikä yksityisen sukeltajan toimivaltaan, vaan tällaiset sukellukset järjestää ja toimeenpanee yksinomaan Museoviraston Merihistorian toimisto. Työvoimana käytetään tosin edelleenkin vapaaehtoisten urheilusukeltajien ryhmää. Vuonna -73 valittiin hakupapereiden perusteella liiton jäsenien keskuudesta viidentoista sukeltajan tiimi, jonka Merihistorian toimisto peruskoulutti samana vuonna . Kevään aikana kuunneltiin asiaankuuluvat teorian luennot Ritarihuoneella Helsingissä ja käytännön töiden opetus ja harjoittelu tapahtui kesäkuussa Jussarössä. Ryhmä, johon kuuluu sukeltajia useista kerhoista eri puolilta maata, sai laajahkon teoreettisen taustatiedon lisäksi opetusta mm. hylyn mittaus- ja piirustusteknlikasta, valokuvauksesta, ajoitusmenetel mistä, kaivaustekn i ikasta ja mammuttipumpun ym. työkalujen käytöstä. Tietoja ja taitoja on hiottu työ- ja jatkokoulutusleireillä Kotkan Ruotsinsalmessa ja Hangon Tullisalmessa. Ohjelmassa oli myös 74 marraskuussa tehty viikonloppumatka Wasa Varvetille Tukholmaan, jolloin tutustuttiin itse Wasa-Iaivaan ja sen . konservointilaboratorioon sekä Stat-ens Sjöhistoriska Museumiin. Ensikesän tehtäviin kuuluu töiden jatkaminen fregatti Nikolaissa Kotkassa ja Tullisalmen hylyissä sekä Hauensuolen vanhassa suojasatamassa Hangossa. Tällöin perehdytään myös VAvideolaitteiden käyttöön hylky tutkimuksen apuvälineenä. Ryhmää ei pidä käsittää minkäänlaiseksi "kultapossukerhoksi", joka saa sukeltaa hienoimmissa hylyissä, vaan se toimii eräänlaisessa vapaaehtoisessa työsuhteessa Merihistorian toimistoon. Se muodostaa toimiston sukeltavan perustyövoiman ja pystynee jo suhteellisen ammattitaitoisiin suorituksiin, ajoituksessakin ainakin terminus ante quem- rajan määrittelemiseen. On tarkoitus, että työryhmä järjestäytyy erilliseksi kerhoksi, jota voitaisiin laajentaa yhdistämään muitakin meriarkeologiasta kiinnostuneita sukeltajia. Jatkossa pyritään myös aikaansaamaan muista harrastusaloista omat erikoiskerhonsa. Maamme sukeltavat biologit ovat jo järjestäytymässä ja ehkä tätä tietä saataisiin syntymään avoin kerho kaikille biologiaa harrastaville sukeltajille. Samoin voitaisiin perustaa esim. VA-valokuvaajien klubi. Uskon, että tällaiset erikoistuneet kerhot ovat omiaan kehittämään eri harrastusaloja urhei lusukeltajien keskuu dessa. Onko muuten päättyneen sesongin (tai aikaisemmat) hylkyja irtoesinelöydöt tullut ilmoitettua tiedeva liokunnalle? Kerhoille lähetetään tähän tarkoitukseen erityisiä ilmoituskaavakkeita , mistä tulisi palautettaessa ilmetä löydön paikka , laatu , koko , yms . perust iedot. Tänä vuonna Merihistorian to imisto alkaa jakaa ilmoittajille uusista löydöi~tä kiitokseksi kolmea eriasteista merkkiä, jotka luovutetaan Li iton vuosikokouksessa mahtavin menoin. Että siitä vaan prenikkaa rintapieleen. Pena Nyrönen Tiedevaliokunta 13

Kriitillisiä hetkiä Rositan kelnuessa yhden touvin varassa. Viime heinäkuussa tarjottiin kerholIemme, Nautic Club: lIe edellisenä syksynä Tvärminnessä uponneen , ertan viimeisimmistä Porvoossa valmistuneen. jaalan nostotyötä. Omistajan kertoman mukaan alus ei ollut uponnut kokonaan, vaan sen keula ja perä olivat näkyvissä. Nostoon suhtauduttiin varauksella, mutta "vanhat herrat" laativat veden pitävän suunnitelman, joka ulkopuolisesta olisi muistuttanut lähinnä pingispallomenetelmää ja asiantuntijasta täysin mahdottomalta. Sovittuna viikonloppuna lastattiin kerhomme vene, "Beulah", melkoisella kuormalla. Kuudentoista peltitynnyrin lisäksi kannelle köytettiin pari varastosäiliötä typpeä, auton päälirenkaita, kuution verran styroksia, suuria muovisäkkejä, pari suurta pumppua, koko porukan sukelluslaitteet ja koko komeuden kukkuraksi kumivene. lisäksi jonnekin väleihin tungettiin polttoaineet pumppuja ja kumiveneen perämoottoria varten. Oli se melkoinen liikkuva työmaavarasto. Matkasta nostopaikalle muodostui varsinainen ajo. Jo Hangon läntisellä selällä näkyvyys oli ajoittain nollilla, mutta matkan varsinainen ajo-osuus alkoi vasta Hangon itäpuolisella selällä . .Ennen pimeän tuloa noussut, Suomenlahdelta puhaltanut tuuli, kiihtyi nopeasti ja kuten myöhemmin kuulimme saavutti aina 9 bf voimakkuuden. Tosin se jo matkan aikana siltä tuntuikin talon korkuisten aaltojen vyöryessä suoraan Beulahin kylkeen ja murtuessa kapean väylän molemmilla puolilla oleviin karikkoihin muodostaen valkoisia vaahtoläikkiä, jotka selvästi erottuivat pimeydenkin läpI. Siinä sai seuraa muuten niin yksinäinen ruorimieskin matkalaisten kertyessä ihmettelemään tuulen aikaansaannoksia . Tuulesta johtuen emme ajaneetkaan suoraan ilmoitetulle nostopaikalle,"vaan ajoimme rauhallisempaan paikkaan Koverhaarin

rautatehtaan laituriin, jonne kiinnityimme turvallisesti Laivaston kanssa, tykkiveneen mahtavan keulan suojaan. Jo etukäteen olimme kuulleet alueella liikuskelevasta Koverhaarin koirasta, mutta vaikka emme itse koiraa yön pimeydessä nähneet, jotkut herkkäunisemmat kertoivat kuulleensa sen ulvovan karmeasti juuri ennen auringon nousua. Aamusella painelimme terävästi ulos myrskyn jälkimaininkeihin, yhdessä moottoritykkivenelaivueen alusten kanssa, kohti nostopaikkaa ... Jos oli noston suhteen pessimistejä ollut, ei niitä puuttunut nähtyemme Rositan. Turkuun hinauksesta ei puhunutkaan kukaan, mutta noston vaikeudesta ja mahdottom u·udesta monikin.

Nostamaan oli kuitenkin tultu ja nostamaan ryhdyttiin. Osa porukasta rupesitouhuamaan mukana raahattujen tynnyrien parissa täyttäen ne vedellä juuri sen verran, etteivät ne uponneet. Veijo kuljetti sitten ne taitavasti riviin Rositan ruumaan perän ja peräosan kantäkkien alle. Osa mitteli voimiaan styroksin kanssa ja havaitsi käytännössä mitä nostovoima merkitsee. Ne pienet palat styroksia, mitkä sitten monien kokeilujen jälkeen havaittiin saatavan pinnan alle, sijoitettiin kantäkkien alle. Kun kaikki tynnyrlt oli piilotettu, alettiin niitä täyttää mukana raahatulla typellä. Tässä ei todella ollut kysymyksessä mikään poppakonsti, vaan AGA: ssa ei yksinkertaisesti ollut paineilmaa varastosäiliöissä ja siksi oli tyydyttävä typpeen.. Oli siinä ilo seura-

Kuvassa Rosita sellaisena kuin sen kohtasimme. vas. Jouni, Veijo, Kalle, JOkke, Maukka, Jallu ja pikkukaverit.

ta kahden kaveruksen ' työskentelyä: yksi nykäys, venttiili auki, kaksi nykäystä venttiili kiinni ja uusi tynnyri työn alle. Jo tässä vaiheessa optimistit )Iivat näkevinään Rositan nousevan ja totta se olikin. Heti kun alus hiemankin kohenteleiksi itseään, napakkana puhallellut tuuli tarttui sen pyyleviin muotoihin ja huolto- ja työnjohtoporukka sai ahertaa laskiessaan Rositan mahtavat ankkurit, muuten koko roska olisi ajautunut rantaan. Kun kaikki tynnyrit oli täytetty typellä ja lisäksi niiden sekaan kansien alle oli sijoitettu typellä täytettyjä muovisäkkejä ja lisäksi kaikki styroksi oli pilputtu ja tungettu nostamaan, oli Rosita noussut niin paljon, että ruumanluukun reunat juuri ja juuri olivat veden pinnan yläpuolella lisälaidoiksi Iyödyt laudat apunaan . Tästä alkoi noston viimeinen ratkaiseva vaihe. Olisiko talven yli vedessä turvonnut Rosita niin tiivis, että kahden pumpun työskentely ri ittä isi sen tyhjentämiseen. Pumput käynnistettiin. Keskustelu vaimeni. Jokainen etsi katseellaan kiintopisteen ja peukut pystyssä alettiin odotella pienintäkin vihjettä veden laskemisesta . Ja laskihan se ja nopeasti. Tässä vaiheessa huoltoporukka alkoi sapuskan touhuamisen ja aluksen omistajan parempi puoliskO etsi esiin nostomaljatarpeet väsyneen nostoporukan virvoittamiseksi aterioimiskuntoon. Aluksi Rosita hinattiin samaan lahteen kiinnitetyn proomun kylkeen, johon kiinnityttiin yöksi. Aterioinnin jälkeen selviteltiin hinaustouvit ja kiinnitettiin niihin joustimiksi at:ttonrenkaita. Tämän jälkeen olikin aikaa turista. Siinä sitten turistiin ja sukelIettiin ja tietysti nostettiin Rositaa monen monta kertaa, ennenkuin väsyneet kumppanukset kallistuivat sijoilleen parin tunnin unia varten, sillä suunniteltu hinaus kohti Turkua sovitti in alkavaksi jo varhain aamulla, klo 03.00. Saattoi siinä joku puhella tuhmiakin, kun juuri saatuaan unesta kiinni herää lauluun: "Siili menee Iypsylle kannu kaulassansa". Aamuviileässä sijoittuivat vapaaehtoiset Rositan miehistöön kuu-

Pumput käyvät ja pinta laskee. Jussikin pisti jo sikaarlksi. luvat eväineen alukseensa ja hinaus kaikkine vaikeuksineen saattoi alkaa. Jo muutaman minuutin kuluttua otettiin terävät piruetit yhdessä Rositan kanssa. Sai siinä Beulah ja sen käyttäytymisestä vastaava ruotelin hoitelija todeta miltä tuntuu ja mitä tapahtuu kun ohjaus- ja jarrutuskyvytön hi nattava · lähtee pyrkimään omille teilleen, vaikkapa reimarin väärälle puolelle. Selvittiinhän siitä, vaikka ruorimies tasajalkaa hyppien käski laskea ankkurin ja aivan selvästi valmistautui jättämään aluksensa. Ja niin jatkettiin. Aikainen hinauksen alku perustui siihen, että edellisen päivän napakka tuuli oli tyyntynyt aamuun, ja että päästäisiin ainakin Hangosta ohi onnellisesti ennen tuulen uudelleen nousemista. Virhearviointi ! Jo hinauksen alussa olimme selvästi kuulleet avomereltä tuulen ja aaltojen kohinan ja avomeren laitamilla saimme epäilyksillemme vahvistuksen. Tuuli puhalsi vie lä, aamu hetkestä huolimatta, melko navakasti ja aallot olivat tavallisia . Kookas jaala oli Beulahille

Kaikki nostovälineet on tu rtgettu Rositaan. Ruumanluukun reunat ovat juuri ja juuri vedenpinnan yläpuolella.

melkoinen pala ja se saikin ponnistella suoraan tuulta vasten Rositan pyrkiessä painumaan sivutuulen mukana ja hypätessä raskaasti aallokossa. Siinä se matkan aika paukahti toinen hinaustouvikin poikki, huolimatta jous·timina toimineista autonrenkaista. . Ennen Hankoakin ehdittiin vedellä parit piruetit Rositan pyrkiessä karkuteille tuulen mukaan, mutta varsinaisesti jännitettiin vasta Tulliniemen mutkia. Kokemus oli kuitenkin jo opettanut. Ne julkisuudessa esitetyt herjat Rositan vapaaehtoisen miehistön hitaasta riutumisesta nälkään vailla huoltoa beulahilaisten juodessa kahvia ja iloisesti kohotellessa mahtavia voileipiään parinkymmenen metrin päässä rositalaisista eivät pidä paikkaansa. Tosiasiassa, heti kun oli päästy avomereltä niin suojaan, että oli mahdollista toimittaa lisäevästä kumiveneellä Rositaan , pantiin pojat asialle. Hinauksen paras hetki koettiin nautiskellessa Kallen valmistamaa "paparia". Resepti: pikku purkki paparia sierainparia kohti, ei lisätä vettä, lisättäneen kolme sikanautapurkkia, kuumennetaan tuliseksi, nautiskellaan runsaasti sinapin ja sinapilla voideltujen ja juustolla päällystettyjen ruislei· päviipaleiden kanssa. "Ja perästä kuu· luu", sano torventekijä. Pahimmat het· ket koettiin juuri ennen Paraisten port· tia raskaan Rositan keinuessa ja hypätessä päivän kuluessa nousseessa si· vuaallokossa voimallisesti ja vain yhden hinaustouvin varassa. Päällikkö jo siinä suunnitteli miten menetelläär touvin katketessa , siinä se Rosita painuu kivikkoon ja miehistö pelastetaan myöhemmin . Viisitoista tuntia jyräsi Beulah tasaisesti tyhjäkäyntiä vetäen perässään Rositaa, kunnes se viimein jätettiin omien ankkureittensa varaan omaan kot ilahteesa Luonnonmaalla ja väsynyt nostoporukka suuntasi matkansa kohti Turkua todeten : " Ja mehän nostimme sen " . Onhan sitä Rositaa tietysti sen jälkeen nostettu ja hinattu montakin kertaa ja hinataan ja nostetaan vieläkin milloin kaksi tai useampia meistä yhteen saUuun ja muistellaan . Jouko Moisala

KORl SAMMANFATTNING ~t aidan 3 efterlyser vår nya Informatianssekreterare Idee · fOr Udningen samt trevllga bidrag . God Informatlon behOv.s allttd. Tänk också på det gemensamma bästa. Nu byggs det t.ex . på mån-ga häll gllders sonar-apparater, metälldetektorer m.m . Sand In uppglfter och erfarenheter om sådant, så at1 inte alla mAste gOra samma sak enda trAn bOrjan. Ock 8å: Sänd snabbt (1) In klubbamas medlems-adresser - annars kommer jnte tidningen .. Or(jfO'randen informerar om "Alandsfrågan". Han ser rAtt Ijust på situatlonen och tror aU r-edan Inkommande sommar ger många torblU1lingar. Sportdy,karfOrbundet kommer tyd,l lgen att Inlamna ett tOrslag som går ut på att landskapsstyrelsen i samråd med sjO- . tartsmuseet , fOr dykarverksam het (under bevakning) frlger områden som noga undersöks. Då området är klart kan dyknlng fritt ske på sAdana områden och undersOkni ngama flyUas tili ett ny tt område. Pii så seU tAr Aland vaUnen undersOkta och dy!<'arna får dyka . På sidan 4 redogör Ora Patoharju över CMAS uppbyggnad och ändamål. Artikeln bör isin helhet översättas och lämpar sig som program på någon klubbafton. Sid 5. Det ärtydligen möjligt att anordna ett dykarläger på Aland i alla tali! Förfrågningar hsr varit positiva och preliminär tidpunkt är 5-20 juli. I nästa nummer mers information, men vik tiden 1 din almanacka. Sid 6. Erkki Siirilä beräUar om vrak-

dy>kning i Ishavet. I ett vrak från senaste krlg upplever Qykarna fin 20 m sUd med sJöanemoner I lastrumstaket och masSOT av torsk I tOren. Vraket var under krlget ett av offren fOr flyganfall - men ändå rtilt tomt på "skattef'. Sld 7. " DYk sakert" I Abo . I ansrutnlng tili årets dykartema arrangerade Pekka, Kale och Jokke en såkerhetskUTS I Raisio som drog hela 50 deltagare. I anslutnlng tili kursen fick man avIAgga Nordska Sportdykarbevisets teorlprov. S ld 8. Overslkt Over sportdykarbevlsens nAr, var, hur? 80r Oversättas i sin he1het. God k-hJbbJnformatlon. PA sld 9 berattar Harri Dahlström om slmpoma. I Finland kan man påtraffa 5 -arter av vllka den l illa stensl mpan är van llgast. Den lever både I sjoar och hav. Dykaren träffar oftare på hornsimpan i havet och den "vanHga" slmpan, som Ar stOrst av våra slmpor kAnner också alla t\l1 . För f iskaren - och speclellt dA harpunfiskaren är slmpan Inte någ ot byte att räkna med. Och Andå är alla simpormycket goda fiskar. Sidorna 10-11. Presentation av den nya styrelsen samt våra funktionärer. Sidorna 12-13. Erkki Metsävuori berättar om "Sommarlägrets anatomi". Art ikeln visar hur viktig planeringen är och att det är massor av välskötta smådetaljer som gör en god helhet. över.. sättning rekommenderas. Sidorna 14-15. "Vi Iyfter den" . Nautic Club tick i uppdrag att Iyfta en rätt nu skuta "Rosita" , som sjuknit utanför

Klrj~ jota on kauan kaivattu sukelluskufs seill~. Kirlassa k siteltän sukel hJksen fy.sU m . .sellaisia ~ärke{tå as!oit~ k~1O veden palne ja nostovoima, valon t~ittumine.n.

Suketluslläketiedetfa käsittelevässA osassa selvitetAln perusteell"isesti paineen ym. eikkoJen vaikutusta ihmisen fysiologiaan seka nUtl '1ammoJCl Ja saJ-rauk'sia, jotka suk~l ~ voivat kphdata. Ktrja 'On uoman urheilusukeltajien liiton

hyvlksyml. Ovh. 22,-

Tvärminne. Genom att placera många tunnor som fyll des med kväve (luften på AGA hade tagit slut!) samt massor av plastsäckar och styrox-bitar under däck flck man båten att Iyfta . sig så mycket att rehng ·och tuckanler kom Over vattnet. Sedan pu mpade man henne flotit FOr att tå lugnt "Ader började man sedan bogserlngen mot Abo på natten kj 03 ~OO, men tncket Iyckades inte och trisk vind gjorde arbetet slitsamt. Men tili Abo kom man . Sld 17. Abo har som ett gott exempel följt FRIF: s (SVUl) uppmanlng ooh anslutit slg tili dArvarande dlstrlkt . Härom berättar Jokke. Gack och gör sammaledes ! På samma slda berattar Tapan i Toijonen i en Kort uppmaning om Jugoslaviens farliga tuli . En lag -som fOreskriver att dykarmaterlel bOr anmAlas tili t ullen vid införande i landet /"Iar vlsat sig besvärlig . Oels !:tar många mlst al1 utrustnlng och därtillfåt1 oetala böter, dels har dykare som gJort helt rlktigt och fyllt formulare n vid Införandet fått tel informationer av tullen vilket sedan på utresan hämnat sig . Tag noga redä på alla bestämmelser då du reser tili Jugoslavien! Sid 18. Förbundets och tidningens nya ledande personeroch adresser. Notera fOrändringarna. På pårmensbaksida har Du tävlingskalendem 1975 studera och planera noga.

Harrastesu kel taJ ien p.erusoppikirja 2. pain0s Ovh.

Henrik Rosenius

Tapani Toijonen:

TURUSSA TAPAHTUU SUSL Saaristomeren piiri haudattiin vuodenvaihteessa hiljaisuudessa. Ei pidetty puheita, ei moitittu joskaan ei kiitettykään. Historiikitkin jäi kirjoittamatta, mutta todennäköisesti joku joskus jossakin muistelee: "Sehän oli silloin , piirin aikaan". Vuoden alusta toimintaa jatkavaan SVUL: n V-S piirin urheilusukellusjaostoon on kuitenkin suhtauduttu hienoisella varauksella, itsenäisyys ja riippumattomuus toimissa on mennyt, onko tästä jotain hyötyä, mikä on hyödyn laatu ja määrä. Tottahan se onkin. Toiminta valtakunnallisen järjestön puitteissa vaatii huomattavasti enemmän työtä ja toimintaa, joista on lisäksi tehtävä tarkempaa tiliä kuin aikaisemmin . Pitää suunnitella etukäteen ja suunnitelmia edellytetään noudatettavankin. Paperit yö sihteereillä lisääntyy, tiedot on lähetettävä tarkkoina ja ajallaan . Ei saada enää harrastaa aivan niin harrastelijamaisesti kuin tähän asti. Mutta, näin alussa on todettava, että välitön hyöty liittymisestä ainakin täällä on toiminnan rakentuminen juuri entistä virallisemmalle pohjalle. Saaristomeren piirihän oli rekisteröimätön, vaikka sen toiminta perustuikin yhdessä laadituille ja hyväksytyille säännöille. Toisaalta toiminta muodostuu entistä m ielekkäämmäksi, kun selän takana on tukeva seinä , johon nojata. V-S piirin urheilusukellusjaosto nimettiin jo menneenä syksynä. Tällöin oli periaatteena, että kaikki kerhot on saatava mukaan koskapa SUSL: n saamat avustukset riippuvat osaltaan SVUL: n piireihin liittyneiden jäsenten määrästä. Mukaan saatiinkin alussa seuraavat kerhot: Aquarius, Nautic Club, Neptun Club, Marlin Club, Sinihait ja Pargas Tumlare . Kaikki eivät

kuitenkaan vielä ole mukana, mutta ainakin kolmen uuden liittyjän suhteen ollaan positiivisesti odottavalla kannalla . Jaoston järjestäytymiskokouksessa valittiin jo syksyllä nimetyn puheenjohtajan Kalevi Niemelän lisäksi varapuheenjohtajaksi Martti Tähtinen ja sihteeriksi Jouko Moisala. Järjestäytymiskokouksen puhuttavin asia oli kuluvan vuoden toimintasuunnitelman laatiminen ja hyväksyminen. Lähtökohdaksi otettiin periaate, että jokaisena kuukautena on tapahduttava jotakin, joka kokoaisi mahdollisimman paljon harrastajia yhteen. Näin mahdollistettaisiin uu~ien tulokkaiden tutustuminen vanhoihin ja päin vastoin. Lisäksi tilaisuudet ja tapahtumat lisäisivät yhteenkuuluvaisuutta ja yhteishenkeä. Tammikuun tapahtuma "Sukella turvallisesti" merkeissä oli kaunis alku ja esimerkki. Toisaalta lienee totta, että ainakin uudet harrastajat pysyvät mukana niin kauan kuin on ohjelmaa, joka kiinnostaa myös talvella. Tällöin voidaan lähteä siitä, että ainakin hitu jatkokoulutustakin saadaan ujutetuksi perille . Lisäksi, kun harrastajat tottuvat saamaan toimintaa, he vaativat sitä. Jos ei sitä järjestetä, he järjestävät sitä itse. Edistystä harrastuksessa sekin. Alkuaskeleet SVUL: n Varsinais-Suomen piirin toiminnassa näyttävät siis tällä hetkellä lupaavammilta kuin olisi osattu arvata. Mukana ollaan , tietoja halutaan, toimintaan vaikutetaan, halutaan saada harrastuksesta irti mahdollisimman paljon. Kunhan vain tekijöitä riittäisi, tarmoa riittäisi ja jostain heltiäisi edes pieni tukku, vaikkaa ... satasen seteleitä. toivoo jokke

Sukeltaja varo Jugoslavian tullia Saksalaisissa sukelluslehdissä on ollut viime. aikoina toistuvasti tietoja hankaluykslstaJugoslavian rajoilla . Sukeltaja kokee nämä siten, että maasta poistuttaessa tulli nappaa häneltä pois kalliit välineet ja miliisi seisoo vieressä odottaen 1.500 dinaarin sakkojen suoritusta . Voimassa on nimittäin uusi määräys , jonka mukaan sukellusväli -: neet on ilmoitettava tullissa maahan saavuttaessa . Määräys koskee ainakin pulloja ja kompressoreja mutta ehkä muitakin. Takavarikointitapauksia sattui viime kesänä useita kymmeniä. Kun sitten kuuliaisesti ryhdyt tekemään vaadittua tulli-ilmoitusta, toteutuu viimekesäisten tapausten valossa joku seuraavista vaihtoehdoista : 1) Tullimies viittaa rukkasella eikä ole asiastasi kiinnostunut. Saat varautua vaikeuksiin kotimatkalla. 2) Sinun ei anneta viedä laitteita maahan. 3) IImoituksesi otetaan vastaan ja homma pelaa. Tosin muutamassa tapauksessa takavarikointi suoritettiin tästä huolimatta. Viranomaisten hermostuminen johtuu pääaSiassa ruukkurosvojen lisääntymisestä. Nimenomaan kompressorin kanssa liikkuvat sukeltajat voivat väittää valvonnan. Toisaalta syytetään myös vaikeaselkoista lainsäädäntöä, mihin viittaa erilainen käytäntö eri rajaasemilla. Jugoslavian matkailuliitto on kuitenkin luvannut parannusta tilanteeseen tai ainakin täsmännyksiä määräykSiin ja parempaa informaatiota. Useimmat uhrit ovat myös saaneet jo omaisuutensa takaisin, jos ovat huomanneet sitä vaatia ajoissa . Ennen ensi kesän matkoja on parasta varmistua näistä - ja Jugoslavian tunnetusti lukuisista sukellusmääräyksistä yleensä - vaikkapa maan täkäläisestä lähetystöstä. Korostan, että edelläesitetty on lehtitietoutta . Kevään 1973 kokemukset olivat myönteisiä. Sukelluskeskusten palvelut olivat hyviä ja halpoja eikä muitakaan vaikeuksia esiintynyt.

KILPAILUKUTSU SM-VA-KALASTUKSEEN 1975 ÅRS INBJUDAN TILL FM-UV-FISKE Kilpailut pidetään Paraisten Atussa Lat N 60° 11,5' Long E 22 ° 19,1' 26-27. 7. 75. IImoitautuminen oheisen esimerkin mukaan viimeistään 15. 6 . 75. Kilpailut pidetään voimassa olevien sääntöjen mukaan. Tävlingen hölles i Pargas Attu Lat N 60°11,5' Long E 22 ° 19,1' 26-27 . 7. 75. Anmälning enligt vidstöende exempel senast den 15. 6. 75 . Tävlingen följer gällande regler.

Saajan ra.'kki ja onttori

Maksetaan TILILLE

"'0

PANKKISIIRTO Tledotukale

Fa rai sten Sn/ F- ar g- as Sb 10600° 2 067

S~ - va - ka Iastu ks e n

osano ttomaksu

S!laj.an #

n.m ••

osoite ja puhelin lähettäjän nimi ja osoite

0408289

Far:::as 'r umlare rf 2 1600 Par2:inen

deltaGarav0'ift tilI 'i ll v-fjsve

Kalle Kal e.st a.i a Al;ve nku .l a 12 000 KaI aIah tj LaIalahden Ur r1 e i I u s u k • ry

:!:<,V

Allekirjoitu.

Maksetaan TILILTÄ N:o lähettäjän rankki ~a onttorl

Pankin merk.,

Kil pailuterve isin tävlin gshälsningar

Med

20,-

PARGAS TUMLARE RF 17

SUKELTAJAKELLOT SUKELTAJALTA Kuvan

CITIZEN

ovh 348

Liiton iäsenille 50 mk etu (298 mk)

Kellojen paineenkestävyyden testauksia aina 16 i k asti (vasta(l 160 m syvYYffq,l . Koko

mUlPCITIZEN mallisto m;bs nähtävänä.

Käykää tutustumassa.

CITIZEN URHEILU

SUKELTAJA Toimitusneuvosto

HAMMAR OY Unioninkatu 2\4 Puh. 6G: 8'1 97

Suomen Urheilusukeltajain Liiton äänenkannattaja. Ilmestyy 4-6 kertaa vuodessa. Kustantaja Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry. Lehteen tarkoitetut kirjoitukset on osoitettava tolmitus-sihleerille. Lehti postitetaan nnlle rekisteröidyiHe sukeltajilIe joiden osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäSenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana postiennakolla Liiton toimistosta.

ORA PATOHARJU PENTTI PUHAKKA HENRIK ROSENIUS HENRIK RENVALL MAURI VALLEMA ERKKI METSAVUORl

Liiton toimistonhoitaja Kaisa Nuoramo, puh. toimeen 418611/220, os. Suomen UrheiJusukeltajain liitto ry., Topeliuksenkatu 41 a00250 Helsinki 25.

Päätoi m iHaja Erkki Metsävuori Pitkänsillank. ·20 B 67100 Kokkola 10 Puh. t. 968-14322 k 968-17435

JOHTOKUNTA 1975 Toimitussihteeri Vesa Eronen Saarijärven tie 14 C 12 40200 Jyväskylä 20 Puh t 941--12980 k 941-214471

Puheenjohtaja Henrik Renvall Maurinkatu 4 B 14, 00170 Helsinki 17 Puh. k. 90/538658,

II moituspäällikkö Kati Lagerstam Putouskuja 26 98 01600 Vantaa 60 Puh t 90--575342 k 90-538658 Hinnat Vuosikerta 1/6 sivu 1/3 sivu 1/2 sivu 1/1 sivu Lisävärit 18

t.90/57~342

Sihteeri Kati Lagerstam Putouskuja 2 E 98 01600 Vantaa 60 Puh. k. 90/538658, t. 901575342 KOULUTUSJAOSTO 20 mk 160 mk 240 mk 440 mk 550 mk 160 m/väri.

Puheenjohtaja Mauri VaHema Tähystäjänkuja 10 41160 Tikkakoski Puh. k. 941/751905, t. 941/751422

TIEDEJAOSTO Puheenjohtaja Pentti Nyrönen Puistokatu 5 10900 Hanko Puh. 911/81598 URHEILUJAOSTO Puheenjohtaja Peter Jansson Lumikontie 1 20240 Turku Puh. k. 921/303424 Jäsenet Kalle Lehtivuori, Ke.ltinmäentie 17-19 A 23 40630 Jyväskylä ._. Puh. k. 941/241609, t. 941/18281 Mauno Kaivo Merikatu 43 C 12 02470 Obbnäs Puh . k. 90/2980246, L, 90/290211 Meri Lahtinen Hasselbacka 01810 Espoo 81 Puh. 862439 Tom Mattson TKY 5 B 34 Otaniemi Puh. 90 J4682090 Erkki Metsävuori PItkänsillankatu 20 0 67100 Kokkola 10 Puh. t. 968/14322 k. 968/17435 Ilpo Raatikainen Valtakatu66-68 45700 Kuusankoski Puh. k . 951/48477, t. 951/89999 Kalevi Turkka Nirvanpellonkatu 2 A 33730 Tampere 73

nepto laitteet aina hintansa arvoiset . • •

NEPTO 18A

NEPTO

9A AIR-MATIC 300 S NEPTO 14A

NEPTO pullopaketlt; (muunnettava kantoteline) 9A, 1x9 1/196 bar, paino: 14 kg 14A, 2x7 1/196 bar, paino: 19 kg 18A, 2x9 1/196 bar, paino: 26 kg

AIR-MATIC 300 S, varallmavaroittimella varustettu hengitysregulaattori, virallisesti testattu ja hyväksytty 60 m käyttösyvyyteen sekä talvlsukellukseen ilman jäätymlssuoJusta. Max. käyttöpaine 294 bar. Takuu: 2 vuotta.

Pullojen katsastusaika 5 vuotta

SUOMESSA:

NEPTOSUB

OY AB

TEHTAANK. 13, 00140 HKl 14 PUH. 627770

Pohjoismaiden Tammikuu Helmikuu Maaliskuu 09 Maaliskuu 15 Maaliskuu 16 Huhtikuu 06 Huhtikuu 12 Huhtikuu 20 Huhtikuu 20 Huhtikuu 20 Huhtikuu 26 Toukokuu 01 Toukokuu 04 Toukokuu 04 Toukokuu 10 ToukoKuu 31 Kesäkuu 01 31 Huhti kuu

Älmhult Älmhult K:hamina Oslo Kouvola Horsens Turku Uplnnlemi Grlsslehamn Porvoo K:hamlna Oslo ?

Kesäkuu

Helsinki

Kesäkuu Kesäkuu Kesäkuu Kesäkuu Kesäkuu Kesäkuu Heinäkuu

HaHlkllpallut Urho Suk. Uppopallon RM UPflopaJlon RM Ha IIkUpaHujen TM Uppopaflon NM Kouvola Cup (Uppopailo) Uppopallon TM I Aurajokiuinti (Räpylä) HallikIlpailut Suk. Kurssi Loskäret ru nt 2200 m (RApylä) Borgå avloppet 1500 m (Räpylä) Uppopallon TM II UppopaUon PM loppukIlpailu VA-kalastus PM +NM , 4 +4h VA-kalastus N M, 4 Räpyläuintllelrf + kisat + kOUlUtus 02 Räpyläuintileiri + kI sat + koulutus 06 Räpyläkisat Vaihto matkat 07 Räpyläklsat Vaihto matkat 07 VA-kalastus TM 08 VA-kalastus 14 VA-suunnistus NM X-luokka 15 VA-suunnistus X-luokka 05 RApyl4l:1'nnln SM 3000/2000 m

Heinäkuu

Heinäkuu Heinäkuu Elokuu Elokuu

26 27 02 09

Elokuu

Elokuu Elokuu Elokuu

16 17 23

Elokuu

Elokuu Elokuu Syyskuu SYYSkuu Syyskuu Syyskuu Syyskuu

30 31 13 14 21 27

lokakuu Marraskuu Marraskuu Marraskuu Marraskuu

05 01 02 09 22

Marraskuu

Kokkola 1975 Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oy

Tanska Ruotsi Tanska Norja Norja Norja

Helsinki

Helsinki Helsinki Tanska Tan~ka

Oslo Oslo

k~sAleirlllä

RäpylAu1nnln PM Cup osak. 5000 1"3000 m VA-kalastus SM, 4+4h Attu VA-kalastus SM, 4+4h Attu VA-kalastus Hanko Cup, 4h Räpyläuinnin TM+PM Cup osak. Räpyläulnnin TM+PM Cup osak. VA-suunn lstus SM X-luokka VA-suunnistus SM X-l uokka VA-suu nnistus RM X+ Kluokat VA-suunnistus RM X+Kluokat VA-suunnistus TM X-luokka VA-suunnistus TM X-luokka VA-suunnistus PM X-luokka VA-suunnistus X-luokka Räpyläuinnin RM VA-yösuunnistus SM Aäpyläuinnin PM Cup loppukilp. Uppopallo Urho Suk. Cup Kalakukkorall j Kalakukkorall i Hallikilpailut Urho Suk. Valokuvaus + kaitafilmaus PM palk. jako Valokuvaus + kaitafilmaus

Helsinki Ruotsi Ruotsi Tanska Norja

Norja Norja Ahvenanmaa Ahvenanmaa P 60° 11'5 I 22°19'1

Parainen Parainen Hanko Korsor

Tanska

Korsor

Tanska

Porvoo Porvoo ?

Ruotsi

? ? Eidsvoll Eidsvoll

Tanska Tanska Norja Norja Ruotsi

Hämeenlinna T:holma

Ruotsi

Helsinki Kuopio Kuopio Helsinki Helsinki