Marttilan kuljetuspalvelut päättyivät

n - korona herätti minut ajattelemaan, että elämä on rajallista. elämässä on muutakin kuin työnteko ja ainainen huolehtiminen. ehkä nyt on hyvä lopettaa, totesi anne marttila toukokuussa, kun aikaa stevecon sisäisen kuriiripalvelun päättymiseen oli vielä reilut pari kuukautta.

Anne ja Hannu Marttila hoitivat kuriiripalvelua yli 30 vuotta, vuodesta 1990 alkaen. elokuun ensimmäinen päivä oli se, jolloin stevecolaiset eivät enää voineet sanoa tuttuakin tutumpaa termiä ”Marttilan kyydillä”. - hannu oli Juhani Forssin henkilökohtainen autonkuljettaja. Ajatus kuljetuspalvelujen hoitamisesta yrittäjinä tuli häneltä. - Minä olin ollut kotona lapsia hoitamassa, nuorin heistä oli 5-vuotias, joten se oli minulle opettelua uudenlaisen aikatauluun. Ajokortti minulla toki oli, mutta lupia varten piti käydä kursseja. Osallistuin myös yrittäjäkurssille. - Meillä oli kaksi lupaa ja lisäksi pakettiautolupa. hannu ajoi pakettiautolla muita ajoja ja minä aloin hoitamaan stevecon kuljetuksia.

Aika pitkään Marttilan kyydissä kulki myös henkilökuntaa satamiin. - Vuosien varrella kuljetettavaa on ollut vaikka minkälaista. Vasikkasaareen vietiin ruokaakin Ankkurista. transiton alkuaikoina hannu saattoi rekkojakin rajalle.

Viime vuosina varsinaisen postin määrä on vähentynyt voimakkaasti. Annen mukana romahdus tapahtui postilakon jälkeen eli monelle asialle oli löytynyt uusi kanava. ihan viime päiviin saakka Marttilan kyydissä ovat kulkeneet tullipaperit – nekin tosin ovat vähentyneet, jonkun verran rahtikirjoja ja työtekijöiden palkkakonttoriposti.

Pikakirjeitä on viety pikavauhtia

- työpäivät alkoivat kahdeksalta ja viimeistään puoli viideltä lähti viimeiset postit. Vain transiton vilkkaina aikoina työpäivät venyivät iltaseitsemään. - Pikakirjeet ovat olleet oma lukunsa, sillä ne pitää saada klo 16.30 mennessä postiin. Aika monet kerrat olen aja-

kuriiripalvelun esimiehiä tai ehkäpä yrittäjien ollessa kyseessä työn tilaajia on ollut useita, heistä viimeisimpänä kimmo Rauhamäki, joka pääsi poseeraamaan Annen ja Ronin kanssa heille järjestetyssä läksiäisitilaisuudessa perjantaina 30.7.

- ehkä nyt on oikea aika lopettaa, päätti Anne Marttila poikkeuksellisen korona-ajan herättämän.

stevekohtaiset

nut melkoisella kiireellä ja ehtinyt juuri ja juuri ajoissa.

Vuosien varrella stevecolaiset ovat tulleet hyvin tutuiksi. - Joskus postia lähetettiin lempinimillä ja nekin tulivat tutuiksi. uusille työntekijöillemme oli toki helpompaa, kun kirjekuoressa oli koko nimi ja kohde.

Annella ja hannulla on ollut vuosien varrella par pitkäaikaista työntekijää. ensin oli Saara ja viimeiset kuusi vuotta roni Kilpeläinen, joka on tuurannut Annen vapaapäivät. hannu eläköityi ja jäi pois firman toiminnasta jo useita vuosia sitten.

Myös esimiehiä tai ehkäpä yrittäjien ollessa kyseessä työn tilaajia on ollut useita, heistä viimeisimpänä Kimmo rauhamäki.

Anne ei epäillyt, etteikö uuteen elämänvaiheeseen löytyisi täytettä. Jo toukokuussa hän iloitsi valmiiksi pääsystä kaikessa rauhassa mustikkametsään. Anne kerää mustikat myös kolmen lapsensa perheille. - Meillä on kuusi lastenlasta ja uskoakseni he taritsevat lähivuosina mammaa usein. kaksi lastenlapsista asuu Vantaalla ja muut neljä kotkassa. -eh