Annen ja Tuulan työurat päätökseen

myös sanomaliikenteeseen ongelmia. Hangon pyynnöstä pienet korjaukset heidän sanomamuuntimensa logiikkaan, jotta tulevat sanomat palvelevat paremmin heidän toiveitaan.

Töiden jälkeen nuorimmaisen haku Kotkan jäähallilta ja vanhemman vienti Haminan jäähallille. Ruoka valmiiksi ennen kiekkoilijan kotiin palautumista.

LAUANTAI

Puoleen vuoteen tyttö ei ole päässyt kilpailemaan loukkaantumisen vuoksi. Tänään kuitenkin ensimmäinen kilpailu loukkaantumisen jälkeen Helsingissä. Aamu alkaakin tutulla kilpailurutiinilla. Herätys, aamupala, hiukset, meikki ja autoon. Käymme hakemassa valmentajan mukaan. Kilpailupaikalla vanhemmalla ei ole muuta kuin jännittäjän rooli, luistelija ja valmentaja katoavat jäähalliin omaan rutiiniinsa. Itse käyn kävelemässä lenkin jäähallin ympäristössä. Kilpailusta luistelija selviytyy yllättävän hyvin, vaikka pieniä helpotuksia on jouduttu tekemään ohjelmaan. Luistelija oli iloinen, kun pääsi vihdoin kilpailemaan ja näkemään kavereitaan.

Kotkaan tullessamme viemme valmentajan kotiin sekä käymme nopeasti syömässä, jotta ehdin nähdä vielä pojan jääkiekkopelin, joka on tällä kertaa Haminassa. Peli olikin mielenkiintoinen, joka sisälsi niinkin harvinaisia tapahtumia kuten sähkökatkoksen sekä tasoitusmaalin viimeisellä sekunnilla. Joukkue iloitsi pääsystä mitalipeleihin, vaikka se tarkoittaakin seuraavan viikonlopun reissua Rantasalmelle.

SUNNUNTAI

Kerrankin voin nukkua hieman pidempään. Kotitöitä ja tytön kuljetusta jäähallille harjoituksiin sekä tanssitunnille.

ANNE ALA-OUTINEN ehti työuransa aikana nähdä monet logistiikka-alan kehitysvaiheet.

Tuulan läksiäiskakkua syötiin aprillipäivän aattona

Kipparinkulmassa juotiin maaliskuun viimeisenä päivänä kakkukahvit. Juhlan keskipisteenä oli Tuula Saarinen, joka karisti palkkaosaston pölyt jaloistaan ja lähti viettämään eläkepäiviä.

Kiittäessään Tuulaa menneistä vuosista – joita kertyi stevecolaiseksi poikkeuksellisen vähän eli 16 – palkkahallintopäällikkö Taina Virtanen totesi heidän ottaneen vuosien aikana melkoisen määrän digiloikkia järjestelmien uusiutuessa ja digitalisoituessa. Sen kunniaksi Tuula sai pilotoida firman uuden merkkipäivä- ja eläköitymislahjakäytännön.

Anne lähti nauttimaan kiireettömästä ajasta

Steveco on tunnettu henkilöstönsä pitkistä työurista. Pitkään talossa olleet ovat kulkeneet vuosikymmenten aikana tehtävästä ja toimipisteestä toiseen. Työnantajayrityksen nimi on muuttunut moneen kertaan ennen kuin monista juurista kasvanut ahtausyritys asettui Stevecoksi.

Anne Ala-Outinen tuli lähetiksi Kaukas-Hackmanille Haminan satamaan 15-vuotiaana tammikuussa 1974. - Tulin vuodeksi. Aika pitkä vuosi siitä tuli, totesi Anne helmikuussa viimeisenä varsinaisena työpäivänään. Kun eläkepäivät viimein lomien ja vapaiden jälkeen koittivat, tuon vuoden pituudeksi tuli 48 vuotta ja reilut pari kuukautta päälle.

Annella oli aikomus lähteä jatkamaan opiskeluja, mutta tosin kävi. - Sain 300 markkaa kuukaudessa palkkaa, joka oli iso raha, ja tykkäsin työstäni. Ajattelin, että katson vielä toisen vuoden.

Lähettinä Annen kulkupeli satamassa oli Jopo, muta kaupunkireissut hoituivat bussilla. Noihin aikoihin oli ihan tavallista, että lähetti haki palkkarahat pankista. Anne kertookin istuskelleensa puiston penkillä odottelemassa seuraavaa sataman bussia – rahasalkku vieressään.

Työnantajayrityksen vaihtumisen lisäksi vaihtuivat myös työtehtävät. Anne työskenteli muun muassa monistajana, faksinhoitajana ja vientibookarina ja viimeiseksi lastinluovutuksessa Mussalossa.

Annen ja jo aiemmin eläköityneen Karola Leposen yhteishaastattelu ”Lähes sata vuotta Stevecolla” on julkaistu Satama-asiakaslehdessä toukokuussa 2019 ja se löytyy myös Stevecon Blogista samalla otsikolla.