Elämää jäänmurtajalla

Toimituksemme pääsi kurkkaamaan, millaista on arki jäänmurtaja Sisulla.

TEKSTI HETA WARTO-TILLANDER KUVAT: SISU WARTO

Jäänmurtajat ovat tuttu näky ja eräänlainen maamerkki, kun saapuu Helsingin Kauppatorille Kruunuhaan rantaa pitkin. Useimmiten ainakin jonkun jäänmurtajista voi bongata päivystävän laiturissa.

Höyrykoneen kehittyminen mahdollisti uoman murtamisen jäähän ja jäänmurtajia alettiin käyttää Yhdysvalloissa 1830luvulla. Euroopassa jäätä murtavien höyrylaivojen rakentaminen alkoi 1870luvulla.

Suomen jäänmurtajat

Suomessa tällä hetkellä toimivista jäänmurtajista vanhin on vuonna 1954 valmistunut Voima. Sen jälkeen ovat valmistuneet Urho vuonna 1975, Sisu vuonna 1976, Otso vuonna 1986, Kontio vuonna 1987, Fennica vuonna 1993, Nordica vuonna 1994 ja uusimpana ja tehokkaimpana Polaris vuonna 2016. Urho on aikoinaan suunniteltu edustuskäyttöönkin sopivaksi, Sisu puolestaan koulutustarkoituksiin. Sisu on valmistettu Wärtsilän telakalla Helsingissä ja se on 104,6 metriä pitkä ja 23,8 metriä leveä. Sisun maksiminopeus on 18 solmua eli n. 35 km tunnissa. Jäänmurtajien käyttöikä on noin 40–50 vuotta, mutta ne voivat palvella pidempäänkin.

Jäänmurtaja Sisussa on 10 kerrosta. Ylimmästä ohjataan laivaa, miehistön hyttejä ja muita tiloja löytyy keskikerroksista ja alimpana sijaitsee konehuone. Ohjaaminen tapahtuu yleensä laivan sivusta, harvemmin keskeltä, koska toiminta tapahtuu niin lähellä muita laivoja, että näkyvyyden sivusuunnassa on oltava hyvä.

Milloin jäänmurtajaa tarvitaan?

Jos laiva, joka tulee Suomeen tai haluaa Suomesta pois, ei pääse jäiden takia etenemään, se pyytää jäänmurtajaa avuksi. Jäänmurtajilla on tavoitteena tulla apuun neljän tunnin sisällä pyynnöstä. Viime talvena Sisulla oli 330 avustavaa tehtävää. Tämä tarkoittaa tilannetta, jolloin jäänmurtaja menee edellä ja perässä tulee useampi laiva. Joskus käy myös niin, ettei laiva pääse eteenpäin uomassa, silloin jäänmurtaja ottaa laivan hinaukseen. Tällaisia tehtäviä Sisulla oli viime talvena 53 kappaletta.

Kolhuja ei jäänmurtajiin tule, ellei satu jotain poikkeavaa haveria. Joskus kiireisimpinä aikoina Urho on murtanut jäätä jopa 5 vuorokautta tauotta. Työtä riittää etenkin silloin, jos tuulet liikuttavat jäitä ja ne pääsevät kerääntymään.

Suomalaiset jäänmurtajat liikkuvat Suomen ja Ruotsin alueella. Suomessa jään paksuus on rannassa maksimissaan noin metrin verran, avomerellä n. 80 cm. Kymmenentuhatta tonnia painava jäänmurtaja selviää työstään helposti. Jäänmurtajilla seurataan jäätilannetta nykyisin satelliittikuvien avulla. Aiempina vuosina tiedusteluja tehtiin helikoptereilla, mutta tästä käytännöstä on luovuttu tekniikan kehittymisen myötä. Jäänmurtajaa on ohjaamassa vähintään kaksi perämiestä, pimeällä kansimiehet ovat apuna tähystämässä.

Miten jää saadaan murrettua?

Sisussa on neljä potkuria, kaksi edessä ja kaksi takana. Konehuoneesta löytyy viisi pääkonetta, joista löytyy tehoa 25 000 hevosvoimaa. Jäänmurtaja toimii dieselillä ja sähköllä, vähän kuin hybridiautotkin. Jäätä murretaan siten, että jäänmurtajan massa painaa jäätä alaspäin. Kun jäätä murretaan, meteli on melkoinen!

Yllättävää on se, että varsinkin vanhimmat jäänmurtajat keikkuvat herkästi liikkuessaan. Tämä johtuu siitä, että aluksen pohja on kanan

munan muotoinen ja laivan painopiste on hyvin alhaalla.

Konehuoneessa on valtava vesiputki, jonka läpi virtaa peräti 600 tonnia vettä 50 sekunnissa. Sen avulla jäänmurtaja saadaan kallistumaan jopa 11 astetta. Se kuulostaa melko vähältä, mutta käytännössä kallistuma on kuitenkin sellainen, että silloin rajoitetaan esimerkiksi keittiössä tapahtuvia tehtäviä. Kallistamalla laivaa rungon ja jään välinen kitka pienenee.

Jäänmurtajalla tarvitaan monipuolista osaamista

Jäänmurtajan n. 20henkinen miehistö koostuu monista eri ammattilaisista: päällystöstä, kansimiehistä, konemiehistä sekä tietysti keittiöhenkilökunnasta. Päällikkö hoitaa hallintoon ja henkilöstöön liittyviä asioita, yliperämies vastaa toiminnasta. Perämiehet toimivat myös lääkintävastaavina. Työssäolojakso on kolmen viikon mittainen, jonka jälkeen on viikon kestävä vapaajakso. Kun murtaja on merillä, maissa käydään viikon välein.

Kun jäänmurtaja on liikenteessä, työtä tehdään 12tuntisissa vuoroissa ja vapaata on vastaavasti saman verran. Henkilöstöllä on vuorojen välillä mahdollista liikkua jäänmurtajan kuntosalilla ja uimaaltaassa. Saunat lämpiävät päivittäin. Ja löytyypä alukselta pieni kirjastokin.

Jäänmurtajalla on aina vahteja paikalla, silloinkin, kun ollaan laiturissa. Jäänmurtajat käyvät viiden vuoden välein telakalla ja nämä isoimmat huoltotyöt ajoitetaan kesäaikaan. Kaiken kaikkiaan jäänmurtajia huolletaan enemmän kuin muita laivoja ja huoltotöitä tehdään jatkuvasti talvikaudenkin aikana.

Viimeisinkin jäänmurtaja palaa laituriin viimeistään toukokuun lopulla, ennen joulua lähtevät ensimmäiset taas liikkeelle. Viime talvi oli sen verran kiireinen, että kaikki jäänmurtajat olivat liikkeellä samanaikaisesti. Kesällä henkilökunta saa nauttia lomasta, kunnes talvikaudella hommat taas starttaavat täydellä teholla.

Parasta jäänmurtajalla työskentelyssä on se, kun näkee kättensä työn ja tuloksen. Työ on yhteiskunnallisesti merkittävää, kun ajatellaan vaikkapa ulkomaankauppaa, toteaa yliperämies Patrik Barck. Työtä jäänmurtajalla hän suosittelee niille, jotka tykkäävät olla merillä. Nykyisin teknologia helpottaa yhteydenpitoa kotiin, sillä satelliittien avulla yhteyttä on mahdollista pitää mereltäkin.