Uni on supervoimasi

Unilääkäri, dosentti Henri Tuomilehto on yksi maailman harvoista uneen erikoistuneista lääkäreistä.

Useimmilla meistä on tapana ladata puhelimen akku täyteen yön aikana, mutta omasta palautumisesta ja aivojen levon tarpeesta emme niinkään ymmärrä huolehtia. – On hämmästyttävää, miten vähän unta arvostetaan vieläkin, unilääkäri Henri Tuomilehto kummastelee.

Teksti Anne Hyvönen ja Kuvat Tomi Rehell

On todettu, että 60 % meistä aikuisista nukkuu liian vähän. Moni elää siis käytännössä jatkuvassa univajeessa. Useimmiten löydämme syyn huonoon uneen ulkopuoleltamme: ikä, työelämä, hormonit, jopa täysikuu häiritsevät untamme. Kohautamme hartioita todeten, että tällaista tämä nyt vain on ja jatkamme elämäämme puoliteholla hyväksyen väsymyksen. Jos tuoksukynttilät, meditaatio ja huoneen tuuletus on jo kokeiltu, eikä Nukkumatti siltikään kyläile, voi olla aika katsoa peiliin. – Meitä ei ole tuomittu ikuiseen huonounisuuteen, Tuomilehto lohduttaa. On vain tunnistettava, ja ennen kaikkea tunnustettava ne seikat, mitkä estävät meitä nukkumasta riittävästi. Kirjassaan Nukkumisen taito: Parempaa unta unilääkärin neuvoilla Tuomilehto tiivistää univajeen olevan hiipivä pirulainen, sillä unen puutteesta kärsivä ei usein tiedosta tilannettaan. Lohdullista on, että asia on korjattavissa. Kuten mikä tahansa elämäntapaan liittyvä muutos, myös unen asettaminen etusijalle vaatii tilaa ja aikaa.

Karuselli seis, on aika rauhoittua

Yhteiskunnassamme on tapahtunut viimeisten vuosikymmenien aikana muutoksia, mitkä vaikuttavat uneen. Digitalisaatio lienee suurin muutos, maailma on jatkuvasti tavoitettavissamme. Myös kognitiivisen työn lisääntyminen kuormittaa meitä enemmän kuin fyysinen työ. Selkeää rajaa työn ja vapaa­ajan välillä ei enää ole. Vaikka uskottelemme itsellemme olevamme tehokkaita paneutuessamme sähköposteihin tai muihin työn vaatimuksiin vielä työpäivän päättymisen jälkeen, kannattaa tehtävät ajoittaa varsinaisen työajan puitteisiin. Näin aivot saavat aikaa rauhoittua, eikä ylivireys jää häiritsemään unta.

Vuorotyö on monelle arkipäivää ja terveydenhuollossa välttämätön asia, mutta tutkimusten mukaan ilta­ ja yötyö eivät sovi ihmisen luontaiseen rytmiin. Olemme päiväeläimiä ja yö on tarkoitettu nukkumiseen. Varsinkin rytmin nopea vaihtuminen viikon aikana rasittaa elimistöämme kovasti.

– Vuorotyö on muutenkin hankalaa, joten jatkuva rytmin venkslaaminen on vähän menneen talven lumia. Työvuorojen suunnittelussa pitää tukea työntekijän jaksamista, Tuomilehto opastaa.

Vuorotyö on muutenkin hankalaa, joten jatkuva rytmin venkslaaminen on vähän menneen talven lumia. Työvuorojen suunnittelussa pitää tukea työntekijän jaksamista.

Herkkäunisuus, jolla tarkoitetaan esimerkiksi yöllistä heräilyä tai unen loppumista ennen aikojaan, voi olla osin yksilöllinen ominaisuus. Tuolloin ulkoiset tekijät häiritsevät helpommin yhtäjaksoista ja palauttavaa unta kuin toisella, jonka nukkumista isotkaan mullistukset eivät juurikaan heilauta. Oman reagoinnin tunnistamisen jälkeen on mahdollista pyrkiä vaikuttamaan unta häiritseviin tekijöihin. Jos tunnistaa kuormittuvansa herkästi liian aktiivisen päivän myötä, on viisasta raivata tarpeettomat aktiviteetit ja kissanristiäiset kalenterista pois.

– Unelle tulee antaa mahdollisuus ja tukea sitä, sillä pakottamalla se ei tule, Tuomilehto kertoo. On kysymys aivojen fysiologiasta ja niiden tarpeesta levätä, sillä yli 90 % palautumisesta tapahtuu nukkuessamme. Vaikka päivällä pidetyt tauot ja rentoutushetket rytmittävät vireystilaamme, ne eivät korvaa unen tuomaa energiaa.

Aivojemme puhdistuminen ja palautuminen tapahtuu juuri syvän unen aikana. Tuolloin glymfaattinen järjestelmä, eli eräänlainen aivojen pesuohjelma huuhtelee kuormittavat kuona­aineet aivoista takaisin verenkiertoon ja sieltä imusuonistoon. Hyvä uni suojaa meitä siis aivosairauksilta ja terävöittää kognitiivista suoriutumista. Jo yhden huonosti nukutun yön jälkeen voi huomata keskittymiskyvyn olevan heikompaa. Ajatus ei yksinkertaisesti kulje.

Nukkuminen vaikuttaa kaikkiin osa-alueisiin elämässämme, halusimme tai emme. Kirjassaan Nukkumisen taito: Parempaa unta unilääkärin neuvoilla Tuomilehto kertoo kehittämästään 5T-univalmennuksesta, missä uni nähdään kehitettävänä taitona. Harjoittelu tekee nukkumisessakin mestarin, mutta ehdottomuutta on hyvä välttää. Oleellista on muodostaa tasapaino kuormituksen ja palautumisen välillä. Tasapainon löytämisessä itsensä tunteminen on avainasemassa.

Kuorsaajan voi tunnistaa nielusta

Virallisten kriteerien mukaan puhutaan unihäiriöistä, jos unessa on ollut hankaluuksia yli kolme kuukautta. Suun terveydenhoidon ammattilaiset tapaavat usein asiakkaita, jotka kärsivät uniapneasta. Vaivaa potee 10–15 % suomalaisista.

– Teikäläiset ovat avainasemassa uniapnean riskin tunnistamisessa, Tuomilehto huomauttaa viitaten suuhygienisteihin ja hammaslääkäreihin. Terveydenhuollon ammattilaisista ainoastaan korvalääkärit ja suun hoidon ammattilaiset katsovat aina potilaiden suuhun ja nieluun. Uniapneariski on suhteellisen helppo tunnistaa paitsi potilaan ulkoisesta habituksesta ja leukojen rakenteesta, mutta myös ahtaasta nielusta ja joskus jopa turvotuksesta nielussa ja uvulassa.

– Usein näkee, että siellä on uvula saanut yöllä kyllä kyytiä, Tuomilehto naurahtaa.

Myös bruksismi on tavallinen vaiva, mikä monesti yhdistyy herkkäunisuuteen ja uniapneaan.

– On huomattu, että jonkinlainen unesta havahtuminen tapahtuu ennen bruksauksen aloitusta ja uniapnea provosoi bruksaamista, Tuomilehto toteaa. Kun mukaan liittyy vielä levottomat jalat ­ oireyhtymä, ei uni ole palauttavaa, vaan yöt ovat varsin aktiivisia. Joskus on vaikea määrittää, mikä oire johtaa toiseen. Tärkeintä on kuitenkin tunnistaa ja tunnustaa häiritsevät tekijät ja aloittaa unta mahdollistava hoito, olipa se sitten kuorsauskiskon tai CPAP­laitteen käyttö. Levottomien jalkojen hoidossa Tuomilehto näkee liikunnan lisäksi tärkeänä riittävän ferritiinin eli varastoraudan.

– Ferritiini ei ole ollenkaan muoti­ilmiö, vaan esimerkiksi lasten levottomia jalkoja hoidetaan puhtaasti raudalla ja tulokset ovat hyviä.

Pidempään jatkuneen unettomuuden hoitoon määrätään usein lääkitys. Niillä on paikkansa, mutta lääkkeet eivät saa olla ensisijainen hoito. Tarve arvioidaan yksilöllisesti, ja esimerkiksi tilapäisellä nukahtamislääkkeellä voi olla ihmiselle suuri henkinen merkitys: apu on olemassa ja stressi unettomuudesta pienenee.

– Kaikki tällä hetkellä markkinoilla olevat unilääkkeet perustuvat väsyttävään vaikutukseen. Ne eivät siis korjaa unen rakennetta, vaan lääkkeitä käyttävä kokee unen olevan syvempää. Tärkeintä on kuitenkin oma toiminta päivällä, eli säännöllinen vuorokausirytmi ja riittävä unipaine. Jos nämä ovat kunnossa ja uni ei silti tule, voi lääkityksen ottaa mukaan tukemaan tilannetta, Tuomilehto summaa.

Treenaamalla kohti Höyhensaaria

Tilapäinen unettomuus on osa normaalia elämää, sillä varsinkin isommat mullistukset heijastuvat uneemme. Tärkeintä on olla vaatimatta itseltään täydellistä unta joka tilanteessa. Aivot tarvitsevat joskus enemmän aikaa tapahtumien prosessointiin. Painopiste kannattaa asettaa unen tuomille hyville asioille sen sijaan, että murehtisimme kenties vähäisen unen tuomia haittoja. Nukuttujen tuntien laskeminenkaan ei ole tarpeellista, sillä määrä ei korvaa laatua. Jos tuntee jaksavansa hyvin päivän askareet, on todennäköisesti saanut unta riittävästi.

Kysymys unilääkärin mahdollisesta toistuvasta painajaisesta huvittaa Tuomilehtoa.

– Ajoitan varsinaisen illallisen melko myöhäiseen iltaan tukeakseni nukkumistani, mutta jos satun syömään liikaa, tiedän näkeväni epämiellyttäviä unia. Jos herään yöllä enkä saa unta, luen kirjaa tai kuuntelen podcastia. Ajattelen, että kerään hyvää unipainetta seuraavaa yötä varten. En siis ota stressiä valvomisesta, unilääkäri vakuuttaa.