Sparraaja: Kymmenen prosentin liike

Kymmenen prosentin liike

Kari Koivumäen mukaan tasa-arvo ja yhdenvertaisuus liikuntakulttuurissa muuttuvat muun yhteiskunnallisen kehityksen myötä.

Lisää lähiliikuntapaikkoja, ulkoilureittejä, puistoja ja viheralueita, joilla tuetaan erityisryhmien liikkumista. Näillä keinoilla hallitusohjelmassa halutaan edistää ulkoilua ja arkiliikuntaa. –Tällaista kirjausta ei muutama vuosikymmen sitten olisi vielä nähty, toteaa viidellä vuosikymmenellä soveltavan liikunnan kehitystä työkseen seurannut Kari Koivumäki. Hänen mielestään liikuntakulttuurin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskehitys on pysäyttämätön mutta positiivinen prosessi. –Se on lumipalloefekti, joka liittyy arvojen ja asenteiden muutokseen. Muistan työuraltani keskustelun, jossa perustelimme, miksi vaikeavammaisella tuli olla oikeus päästä opiskelemaan liikunta-alan oppilaitokseen. Silloin sitä ei ymmärretty.

Syy liikkuaon muuttunut Yhteiskunnalliset muutokset heijastuvat urheilu- ja liikuntakulttuu

22 SOVELI 1 . 2020 riin, ja siksi soveltavan liikunnan merkitys ymmärretään nykyisin paremmin. Tiedon hokeminen liikunnan terveysvaikutuksista ja toimintakyvyn ylläpitämisestä on kannattanut. Järjestöjen ja yhdistysten lisäksi tietoisuutta liikunnan vaikutuksista terveyteen ovat lisänneet liikunta-alan oppilaitokset ja kuntien erityisliikunnanohjaajat. Nykyään olympiamitalin tavoittelu ei ole enää ainoa syy liikkua. Tiedon lisääntyminen näkyy esimerkiksi ikäihmisten liikunnan arvostamisena. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuustyö ei Koivumäen mielestä tee soveltavasta liikunnasta valtavirtaa. –On haihattelua ajatella, että pitkäaikaissairaat menisivät seuroihin urheilemaan. Ohjattuun kuntoliikuntaan osallistuminen on mahdollista vain osalle. Olympiakomitean ja sen jäsenjärjestöjen tehtävä ei tule olemaan koko kansan liikuttaminen. Luontevaa sen sijaan on, että, Olympiakomitea ja ”Liikuntakulttuurin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskehitys on pysäyttämätön mutta positiivinen prosessi.”

–Osa järjestöistä on ohjannut liikkumaan tuhansia sellaisia henkilöitä, jotka muutoin olisivat kokonaan liikuntatoiminnan ulkopuolella, Kari Koivumäki sanoo.

Paralympiakomitea pitävät huolta huippu-urheilusta ja soveltavaa liikuntaa toteuttavat järjestöt hoitavat oman leiviskänsä.

Epätasa-arvon kritiikki Ei soveltava liikunta valtavirtaa ole ollut ennenkään. SoveLi ry:n perustamisen taustalla oli kritiikki kansanterveysjärjestöjen epätasaarvoista tilannetta kohtaan, sillä järjestöjen pitkäaikaissairaiden jäsenten liikuntatoimintaa ei tuettu opetus- ja kulttuuriministeriön liikuntatuella. Urheiluseuratkaan eivät tarjonneet jäsenille sopivaa liikuntamuotoa.

SoveLia tarvittiin, jotta kansanterveysjärjestöt pääsivät valtionavun piiriin ja jäseniä päästiin liikuttamaan. Suomen erityisliikunnan yhdistys SEY perustettiin 1993. Koivumäki oli mukana perustamassa järjestöä.

Tavoite oli saada isoihin kansanterveysjärjestöihin päätoimiset liikuntatyöntekijät suunnittelemaan liikuntaa paikallisjärjestöissä. Liikuntatyöntekijä oli avain siihen, että erityistarpeet osattiin ottaa huomioon liikunnan suunnittelussa ja ohjaajien koulutuksessa.

Tavoite toteutui. Nyt kahdeksassa SoveLin jäsenjärjestössä on päätoiminen liikuntatyöntekijä johtamassa liikunnan kehittämistä. –Osa järjestöistä on ohjannut liikkumaan tuhansia sellaisia henkilöitä, jotka muutoin olisivat kokonaan liikuntatoiminnan ulkopuolella. Suuret kansanterveysjärjestöt, kuten Hengitysliitto, Reumaliitto ja JATKUU

Kari Koivumäki peräänkuuluttaa paikallisyhdistysaktiivien kouluttamista tulevaisuudessa vaikuttamistyöhön, viestintään ja yhteistyöhön kunnan kanssa.

Sydänliitto, ovat suunnitelmallisella työllä laajentaneet huomattavasti suomalaisen liikunnan kirjoa.

Pa nostusta koulutukseen Liikunnan kirjo ei olisi laajentunut ilman ammattimaista järjestötyön osaamista. Koivumäki peräänkuuluttaa tulevaisuudessa paikallisyhdistysaktiivien kouluttamista vaikuttamistyöhön, viestintään ja yhteistyöhön kunnan kanssa. Järjestötyö on ammattimaista asiantuntijatyötä, ja tämän asiantuntijuuden avulla yhdistys voi saada liikunnalle oikeudenmukaisen aseman kunnassaan. Järjestötyön merkityksen ymmärtäminen on tärkeää myös niiden ulkopuolella. –Avustuspäätösten tekijöillä tulisi olla valistuneisuutta siitä, mikä järjestön arvo soveltavan liikunnan kentällä on. Järjestöillä on yhteiskunnassa täydentävä ja yhteistyön merkitys.

Väestöryhmien koko huomioitava Koivumäki palaa tasa-arvon tavoitteluun. Hänen mielestään urheilun lajiliittojen ja soveltavaa liikuntaa toteuttavien järjestöjen valtiona

24 SOVELI 1 . 2020 vustusten välillä on epäsuhta. Alan konkari perää väestöryhmien koon huomioimista liikkumisen määrärahojen jaossa. –Soveltava liikunta on osallistujamäärältään kymmenen prosentin liike urheilun ja liikunnan sisällä. Kymmenen prosentin osallisuuden tulisi ulottua myös määrärahoihin. Nyt rahoituksen osuus on noin viisi prosenttia.

Hän näkee, että soveltavaa liikuntaa toteuttavien järjestöjen kansantaloudellinen merkitys on huomionarvoinen. Niitä tukemalla sosiaali- ja terveydenhuollon määrärahatarve vähenee.

Entä mikä olisi oikeudenmukainen määrä järjestöjä ministeriön liikuntatuen piirissä? Eläköityneen tuen myöntäjän mielestä liikunnan veikkausvoittovaroista voisi päästä osalliseksi riittävällä määrällä liikuntatoimintaa. 

Kari Koivumäki

 Koulutus: filosofian maisteri

 Työskenteli erityisliikunnan suunnittelijana 12 vuotta Liikuntatieteellisessä Seurassa, 5 vuotta Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAUssa ja 25 vuotta opetus- ja kulttuuriministeriössä.

 SoveLin edeltäjän eli Suomen erityisliikunnan yhdistyksen perustajajäseniä vuonna 1993. SoveLin ensimmäinen sihteeri.

 Harrastukset: pallopeleistä erityisesti lentopallo ja squash, lintubongaus sekä luontoliikunta