hyvinvoinnin edistämisen vastuutahot. Lisäksi kunnan on tehtävä yhteistyötä muiden kunnassa toimivien julkisten tahojen sekä yksityisten yritysten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010.) Terveydenhuoltolaissa kiteytetään kuntien velvoitteet terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä, mutta se ei anna selkeitä vastauksia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vastuisiin, rakenteisiin eikä toimijoiden rooliin tai tehtäviin. Kunnilla on tahtoa edistää asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä. Kuntien resurssit ehkäisevään työhön kuitenkin vaihtelevat niin, että kaikilla kunnilla ei ole mahdollisuuksia suoriutua tehtävästä asukkaiden näkökulmasta parhaalla tavalla. Haasteena on myös se, että ymmärrys hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä vaihtelee eri ammattiryhmien välillä, samoin käsitys hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tahoista ja vastuista. Ehkäisevään työhön tehtyjen investointien tulokset myös voidaan nähdä liian kaukana tulevaisuudessa. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2010.) Terveys kaikissa politiikoissa -toimintamalli tarkoittaa, että eri hallinnonalat ottavat mahdolliset terveysvaikutukset huomioon ennakolta päätöksiä valmistellessaan. Lähestymistavassa korostuu, että väestön terveyteen vaikuttavat myös muut kuin terveyspalvelut. Ihmisten terveyttä määrittäviä areenoita ovat esimerkiksi ympäristö, koulut ja työpaikat, asuminen, liikenne, työllisyys sekä liikuntaja kulttuuripalvelut. Yksi konkreettinen keino varmistaa terveys- ja hyvinvointihyödyt on ihmisiin kohdistuvan ennakkoarvioinnin (IVA) soveltaminen kaikilla hallinnonaloilla. (Koivisto 2006.) Terveys kaikissa politiikoissa -toimintamallin mukaisesti esimerkiksi taide ja kulttuuri nähdään merkittävänä mahdollisuutena kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä (OKM 2010). Kuntalaisten osallisuus, liikunta- ja kulttuuriharrastukset ja muu aktiivisuus vähentävät tutkimusten mukaan merkittävästi sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia mm. ikä ihmisten yksinäisyydestä johtuvien sosiaali- ja terveyspalvelujen kysyntää. (Perho 2012.) Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen huomioiminen päätöksenteossa eri hallinnonaloilla mahdollistuu poikkihallinnollisen yhteistyön kautta. Poikkihallinnollinen yhteistyö edellyttää yhteistyötä eri hallinalojen ja muiden toimijoiden, esimerkiksi järjestöjen kanssa, sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osaamisen varmistamista ja ammattitaidon lisääntymistä eri tasoilla ja aloilla. Osallisuus ja osallistuminen ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat yksilön kokemukseen omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään. Kokiessaan osallisuutta yksilöllä on mahdollisuus vaikuttaa itseään ja ympäristöään koskeviin asioihin ja olla myös aktiivisesti muokkaamassa niitä. Osallisuutta voidaan mitata esimerkiksi järjestötyöhön ja päätöksentekoon osallistumisella. Kuntalaisen mahdollisuus osallisuuteen tapahtuu eri ulottuvuuksilla joko tieto-osallisuutena, suunnitteluosallisuutena, päätösosallisuutena tai toimintaosallisuutena. Esimerkiksi päätösosallisuus tarkoittaa kuntalaisten suoraa osallistumista palvelujen tuottamista tai omaa asuinaluetta koskeviin päätöksiin. Kuntalainen voi kokea osallisuutta myös pelkästään
14