Hyvinvointi ilmiönä ja käsitteenä on varsin moniulotteinen ja laaja eikä se ole yksiselitteisesti tai tyhjentävästi määriteltävissä.1 Perinteisesti hyvinvointi tutkimuskohteena määritellään tarvelähtöisen tai resurssilähtöisen orientaation kautta.2 Kansalaisbarometrissä ja kysymyksenasettelussa on yhdistetty sekä tarve- että resurssipohjaista ajattelua. Resurssipohjaiseksi lähestymistavaksi voidaan lukea erityyppisten elintason osatekijöiden mittaaminen, joita ovat esimerkiksi terveys, koulutus, työllisyys, perhesuhteet, sosiaaliset suhteet, taloudelliset resurssit sekä poliittiset resurssit. Kun näihin tarkasteluihin otetaan mukaan myös subjektiiviset tyytyväisyys- ja merkitysarviot eri elämän osa-alueista, lähestytään elämänlaadun ja tarvelähtöisen tutkimuksen aluetta. Eurooppalaisessa hyvinvointitutkimuksessa 1990- ja 2000-luvulla on elämänlaadun käsitettä pyritty viemään laajempaan suuntaan.3 Elämänlaatu on hyvinvoinnin tapaan laaja käsite, jota on määritelty eri tavoin. Eräs tapa on määritellä se ihmisten mahdollisuuksiksi saavuttaa päämääränsä ja valita itselleen sopiva elämäntyylinsä niin pitkälle kuin se on mahdollista (ks. esim. Saracena 2004).4 Elämänlaatua voidaan kuvata Saracenan (2004) mukaan kolmen peruspiirteen mukaan, jotka vapaasti suomennettuna ovat: 1. ”Elämänlaatu liittyy yksilöiden elämäntilanteisiin. Tarkastelu edellyttää mikrotason näkökulmaa, jossa yksilön olosuhteet ja havainnot ovat pääroolissa. 1 Hyvinvointia teoreettisena käsitteenä voidaan määritellä aiempien teorioiden tai määritelmien pohjalta. Nämä teoriat ja määritelmät ovat useissa tapauksissa toimineet hyvinvointitutkimuksen lähestymistapana eli empiiristä aineistoa on katseltu teorian ”silmälasien” tai kehyksen kautta siten, että tutkimusasetelmat on operationalisoitu teorioita vastaaviksi. Useimmiten empiirisesti orientoituneessa hyvinvointitutkimuksessa nojaudutaan stipulatiiviseen hyvinvoinnin määrittelyyn. Stipulatiivinen määrittely tarkoittaa määrittelyä, jossa kerrotaan, mitä hyvinvoinnilla ymmärretään kulloinkin käsillä olevassa tutkimuksessa. Tällöin jo tutkimuksen suunnitteluvaiheessa ollaan tietoisia siitä, mistä puolista tai osista hyvinvointia ollaan kiinnostuneita. Tällaisessa tutkimuksessa ei niinkään etsitä uusia ennalta arvaamattomia selittäviä tekijöitä hyvinvoinnille, vaan pyritään paremminkin kuvailemaan olemassa olevaa tilannetta ennalta määriteltyihin hyvinvointikäsitteisiin nojautuen ja hyvinvoinnin osa-alueisiin rajautuen. Kansalaisbarometrinkin lähtökohdaksi on ensisijaisesti asetettu hyvinvoinnin ja sen osatekijöiden kuvaileminen niiden selittämisen sijaan. 2 Tarveteoreettisessa lähestymistavassa hyvinvointi tarkoittaa hyvinvointia määrittävien tarpeiden tyydyttymistä. Tarveteoreettisesta näkökulmasta riippuen hyvinvoinnin nähdään rakentuvan tiettyjen tarpeiden tyydyttymisen varaan. Tarveteoreettisessa lähestymistavassa esitetään kysymys siitä, miten erilaiset perustarpeet ovat tyydyttyneet tai mikä on tarpeiden tyydyttymisen taso erityyppisillä mittareilla arvioituna. Siitä, mitkä ovat perustarpeita, ei hyvinvointitutkimuksessa olla täysin yksimielisiä. Resurssilähtöisessä tarkastelutavassa puolestaan huomio kiinnitetään yksiöiden resursseihin, niihin tekijöihin, joiden kautta yksilöllä on mahdollisuus muodostaa hyvä elämä. Resurssilähtöisessä lähestymistavassa esitetään siis kysymys siitä, mitä resursseja yksilöllä on oman hyvinvointinsa toteuttamiseksi. Kyse voi siis tällöin olla elintasotutkimuksesta. (Ks. esim. Allardt 1985, 212–216.) 3 Ks. esim. European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions 2004; Cummins 1996. Elämänlaatu nähdään Allardtin (ks. esim. Allardt 1985) typologiaa laajempana käsitteenä ja lähempänä Allardtin having, loving and being -tyyppistä ihmisten elämän tutkimusta. Tällöin elämänlaatu on nähty kokonaisvaltaisempana käsitteenä, jonka alle myös edellä olleessa nelikentässä kuvatut tekijät voidaan pääosin sijoittaa. 4 Elämänlaatu on kytköksissä läheisesti myös sosiaalista laatua (social quality) tutkivaan orientaatioon (ks. tarkemmin esim. Beck ym. 1997; Beck ym. 2001; European Foundation of Social Quality 2005, 97–98), mutta sosiaalisen laadun tutkimus eroaa elämänlaadun tutkimuksesta keskittymällä objektiivisiin ja makrotasoisempiin mittareihin.
L ä h t ö k o h d a t j a M e n e t e lm ä t
Hyvinvointi käsitteenä ja tutkimuskohteena
11