palveluja, palveluja tuli esille 59. Rahoitusvaikeuksissa olevista palveluista 8 (14 %) on luvanvaraisia eli ympärivuorokautista palvelua tarjoavia ja 12 (20 %) sijaintikunnalle ilmoituksen vaativia palveluja. Loput palvelut (39, 66 %) ovat muita sosiaalipalveluja. Palveluista suurin osa on kuntoutusta tai järjestöjen tarjoamaa erilaista ohjausta, neuvontaa ja valmennusta. Lisäksi korostuvat asumispalvelut ja muut sosiaalihuollon erityispalvelut (ks. liite 15). Näiden palvelujen piiriin on päässyt vuonna 2011 palvelumuodosta riippuen parista kymmenestä palveluntarvitsijasta kuuteen tuhanteen käyttäjään; suurimmat asiakasmäärät koskevat neuvontapalveluja. Keskimäärin asiakasmääränsä ilmoittaneissa palveluissa palvelunkäyttäjiä on ollut mediaanilla tarkasteltuna noin 500. Potentiaalisia palvelun tarvitsijoita maassamme olisi useimmissa tapauksissa moninkertainen määrä. Taloudellisissa vaikeuksissa olevien sosiaalipalvelujen rahoittajina ovat yleensä RAY (34 %) tai kunnat (27 %). Pelkästään asiakasmaksuilla tai Kelan rahoittamana toteutuvat vain muutamat palveluista. Muissa tapauksissa rahoitus koostuu lähinnä osallistumismaksun tai opetus- ja kulttuuriministeriön tai RAY:n avustuksen yhdistelmästä. Eniten taloudellista epävarmuutta tuottaa rahoituksen lyhytjänteisyys: palvelun tuottaminen on katkolla vuosittain tai muutaman vuoden välein. Tässä rahoittajina mainitaan kunnat, Kela ja RAY. Kuntien mainitaan paikoin jopa irtisanovan harkinnanvaraisia ostopalvelujaan heikon taloudellisen tilanteensa johdosta tai hankkivan palvelua tarpeeseen nähden liian vähän. Palveluja kilpailutettaessa kuntien todetaan kiinnittävän huomiota yksipuolisesti hintaan laadun sijaan tai hankkivan esimerkiksi pelkkää asumispalvelua, jolloin oleellinen asiakkaan muu tuki jää palvelua tuottavan järjestön kustannettavaksi. Kelan rahoituksessa taloudellisia vaikeuksia aiheutuu kulujen korvaamisesta vain toteutuneista käynneistä, vaikka resurssi on varattava palvelun täydelle käyttöasteelle. Kritiikkiä kohdistuu myös Kelan kilpailutuksessa käytettyihin kriteereihin. Vastuu peruuntuneista käynneistä jää palveluntuottajalle. RAY-avustusten ongelmana pidetään ennen kaikkea niiden riittämätöntä tasoa.
““ ““““
Kaupunkien rahoitus ei ole pysyvää, joten toiminnan jatkuvuutta ei pystytä turvaamaan. Jotkut kaupungit eivät hanki palvelua ollenkaan, vaikka tarvetta olisi.” Kilpailutuksesta, jonka ratkaisee hinta laadun sijaan.” Kelan sopeutumisvalmennuskurssien sopimus päättyy 2013. Toistaiseksi tiedot uusista kriteereistä ja kilpailutuksesta sellaisia, että uhkana kurssitoiminnan supistuminen/loppuminen.” Ak-avustuksen jälkeenjääneisyys kustannustasoon verrattuna.” Muut rahoittajatahot kuin Ray ovat päätöksenteossaan ennakoimattomia. Toiminnan pitäisi olla suunnitelmallista, mutta rahoitus on tempoilevaa ja ennakoimatonta. Hankerahoitukseen perustuvissa avustusmuodoissa marginaaliasemassa eläville ihmisille suunnattuun perustyöhön on vaikea saada rahoitusta ja kuitenkin innovatiiviset kehittämishankkeet voivat onnistua vain jo perustyö toimii.”
““““
129