140
JÄR JESTÖBAROMETRI 2020
TAULUKKO 48.
Toiminnanjohtajan ja hallituksen suhteen ideaalityypit. Hallituksen aktiivisuus
Toiminnanjohtajan autonomia
Korkea
Matala
Korkea
Strateginen suhde
Toiminnanjohtajakeskeinen suhde
Matala
Kontrolloiva suhde
Vastuuta välttelevä suhde
(asiamies), jonka tehtävä on myydä asunto. Päämiehen ja asiamiehen välillä vallitsee epäsymmetrinen informaatio, ts. kiinteistönvälittäjä tuntee asuntomarkkinat ja asuntoon kohdistuneen kiinnostuksen päämiestään paremmin. Tällöin päämiehen ja asiamiehen välille voi muodostua intressiristiriita: asiamiehen intressi ei välttämättä ole saada asunnosta mahdollisimman korkeaa hintaa, vaan myydä asunto mahdollisimman vähällä vaivalla, etenkin mikäli asiamiehen palkkio on määritetty siten, että se laukeaa kaupan toteutuessa. Oheisen tyyppisen tilanteen lisäksi päämies-agentti -ongelma on tunnistettu erilaisissa organisaatioissa, joissa palkattu johto hoitaa organisaatiota päämiesten puolesta. Yrityksissä päämiehen (omistajien) ja asiamiehen (palkattu johto) etujen yhtenäisyys varmistetaan yleensä erilaisilla taloudellisilla kannustinjärjestelmillä, joissa johdon palkitseminen on sidottu yrityksen taloudelliseen menestykseen. (Ks. esim. Eisenhardt 1989.) Yleishyödyllisissä järjestöissä kannustinjärjestelmien luominen on kuitenkin usein vaikeaa, sillä päämiehen (jäsenet, toiminnan eri kohderyhmät tms.) intressit voi olla vaikea yksiselitteisesti määrittää tai ne voivat olla keskenään jopa ristiriitaisia, jolloin toiminnanjohtajan päämiehenä toimivan järjestön hallituksen voi olla vaikeaa muodostaa yhtenäistä näkemystä järjestön edusta. Järjestön ulkopuolinen rahoittaja voi myös omalta osaltaan pyrkiä vaikuttamaan järjestön tavoitteisiin. Samalla toiminnan tuloksellisuuden mittaaminen
voi olla vaikeaa, mikä estää tehokkaiden kannustinjärjestelmien muodostamisen. Lisäksi yleishyödyllisissä organisaatioissa taloudellisten kannusteiden jakaminen on yleensä rajattua. Päämies-agentti -teorian mukaan hallitusten tehtävä on toiminnanjohtajan päätöksentekoa ja toimintaa valvomalla varmistaa, että toiminnanjohtaja toimii järjestön edun mukaisesti. Yleishyödyllisten organisaatioiden hallituksilla voi kuitenkin olla ongelmia valvoa tehokkaasti niiden palkattua johtoa, sillä ne ovat usein varsin kaukana järjestöjen päivittäisestä toiminnasta. (Caers ym. 2006.) Toinen keskeinen näkökulma päämiehen ja asiamiehen suhteeseen on niin kutsuttu tehtävänhoitaja-teoria. Tehtävänhoitaja-teoria lähtee siitä, että johtajana toimiva henkilö ei toisten asioita hoitaessaan tavoittele ensisijaisesti omaa etuaan. Sen sijaan hän hoitaa saamaansa tehtävää sisäisen motivaationsa pohjalta ikään kuin omaansa. Esimerkiksi järjestön toiminnanjohtajan voidaan ajatella sisäistäneen järjestön toiminnan tarkoituksen, jolloin hän toimii tehtävässään sen ohjaamana. (Davis ym. 1997.) Jos hallitus luottaa toiminnanjohtajan sisäiseen motivaatioon, hallituksen ja toiminnanjohtajan välinen suhde muodostuu yhteistoiminnalliseksi. Tällöin toiminnanjohtaja voi toimia varsin itsenäisesti ja hallituksen keskeinen rooli on muodostaa järjestön strategia yhteistyössä toiminnanjohtajan kanssa ja ohjata tai ”valmentaa” toiminnanjohtajaa strategian toimeenpanemisessa. (Ks. Kreuzer & Jacobs 2011.)
