9789179696412 by Smakprov Media AB

Heikki Nousiainen 2084

2084

HEIKKI NOUSIAINEN

Kappale 1

Luen päivän uutisia ja katson välillä tyttäreni aamiaisen syöntiä. Hän syö aamiaista, tekee läksyjäänja puhuu poikakaverinsa ja parhaan ystävänsä kanssa, sekä lähettelee viestejä ainakin yhdelle kaverille. Sitä ei voi kuin ihailla. Oma simultaanikapasiteettini on laskusuunnassa. Kun en ole työmatkoilla, yritän keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Se on tietoinen tapa yrittää päästä irti työpaineista. Lasten kanssa olemme sopineet, että ruoka-ajat ovat pyhiä ja tekniikka on niiden aikana pannassa. Aamiainen kuului aikoinaan niihin, mutta emme jaksaneet alituista riitelyä ja muistuttelua, joten luovuimme siitä. Syy oli osaksi minun, koska työni vuoksi minun on joskus pakko olla saavutettavissa aamuisin, ja oli vaikeaa, oikeastaan mahdotonta, ylläpitää eri sääntöjä minulle ja lapsille. Olen niin harvoin kotona, että minulla ei ole oikeastaan mitään lasten muistuttelemista vastaan. Yleensähän kaikki alkavat inhota sitä, ja ehkä myös roolia, johon muistuttelu heidät pakottaa. Minä tunnen itseni vastuunsa kantavaksi äidiksi, kun olen aamiaisella kotona, tai kotona ylipäätään, ja muistutan lapsia eri asioista. - Emilia, tulen hakemaan sinut tasan viideltä harkkoihin, sanon tyttärelleni. - Joo, joo, mehän sovittiin se jo, Emilia sanoo. 7

- Ajattelin vain, että jos et ole valmis niin myöhästyt harkoista. Teidän treenarihan inhoaa myöhästymisiä. - Taneli on kyl vähä sairas sen jutun kanssa. Se voi saada tosi raivarin, jos joku on vaan vähä myöhäs. - Ei anneta hänelle aihetta siihen. Onko sinulla lippis ja aurinkovoide mukana? Mukavaa koulupäivää. Tasan viisi olet valmiina sitten odottamassa, eikö? - OK, nähdään sit.

Kaadan itselleni vielä toisen kupillisen kahvia ja nautin hiljaisuudesta. En ennen välittänyt omasta rauhasta, mutta ilmeisesti ihminen muuttuu. Nämä aamuhetket ovat kuin meditaatiota. Tuntuu joskus siltä, että kestän mitä vain, jos saan hyvän, rauhallisen alun päivälle. Kuuluin ennen lasten syntymää niihin, jotka ostivat kahvinsa työmatkalla, tai joivat päivän ensimmäisen kupin vasta työpaikalla. Kerään töihin tarvittavat paperit mukaan ja otan perheen auton töihin, koska minun pitää viedä Emilia jalkapalloharjoituksiin, ja minun täytyy ajaa kaupungin ulkopuolelle työjutun takia. Minusta on helpompaa ja nopeampaa liikkua Helsingin keskustassa ilman omaa autoa. Ilma ei ole ollut 2000luvulla koskaan niin puhdasta hengittää kuin nyt. Olen niin ajatuksissani, että teen huonon reittivalinnan näin aamuruuhkan aikaan. Joudun ajamaan osan työmatkaa Mannerheimintietä ja tavanomaiset jonot pysäyttävät liikenteen kokonaan. Liikenne ryömii muutaman metrin eteenpäin ja pysähtyy jälleen. Kiroan huonoa valintaani; aamuisin kannattaa valita pitempi reitti, jolloin ajassa voi voittaa puolikin tuntia. 8

Katselen suuria valomainoksia, joissa kerrotaan päivän tärkeimmät uutiset ja auringon säteilyn voimakkuus ja haitallisuus. Liioittelemme vaaraa Suomessa, sama tilanne oli Australiassa jo sata vuotta sitten. Ei tilanne kovin dramaattinen ole: pitkähihainen paita, housut ja lippis, niin ongelmaa ei ole. Rantaelämää ei ole pakko viettää, se on valinta. Hakulaitteeni hälyttää. - Huomenta. Kokous alkaa jo vartin yli yhdeksän. Ehditkö paikalle? esimieheni Asko kysyy. - Kyllä ehdin, nähdään pian. Olen toimituksen maanalaisen parkkipaikan sisäänkäynnin luona kymmenessä minuutissa. Tunnistaudun ja ajan auton parkkiin toimituksen paikoille. Minulla on vielä hyvin aikaa ennen kuin kokous alkaa ja päätän käydä tervehtimässä kollegaani Eskoa, joka on ollut konfliktialueella raportoimassa kuukauden ajan. - Millaista oli tällä kertaa? Oliko rankkaa? kysyn Eskolta. - Ihan normi keikka. Se kuumuus niissä panssariajoneuvoissa suojavarustukset päällä oli pahinta, kuten tavallista. Jos saisin valita, niin olisin vaikka vain kalsarit jalassa, mutta kun sitä ei sallita. Voitaisiinko nähdä tänään mun asunnolla iltapäivällä? Mulla on ihan hyviä uutisia ja hyviä viinaksia taxfreestä, Esko sanoo - Voidaan nähdä, mutta ne viinakset jää juomatta. Minun pitää viedä tytär jalkapalloharjoituksiin. Nähdäänkö puolikolmen aikaan? Minulla on keissi 9

kaupungin ulkopuolella, mutta luulen, että olen lounaasen mennessä valmis. - Sopii mainiosti. Minulla ei ole alkoholin kanssa ongelmaa. Pystyn juomaan ilman seuraa. Kiva nähdä sua pitkästä aikaa. Jutellaan sitten lisää, mulla on tässä paljon pakollisia kuvioita, Esko sanoo. - Nähdään sitten. Mukavaa päivää sinulle, sanon.

Käyn hakemasta työpisteestäni muistiinpanoni ja kameran työkeikkaa varten. Ajattelen lähteä suoraan kokouksesta ajamaan kaupungin ulkopuolelle. Jos menen kokouksen jälkeen työpaikalleni, niin monet haluavat vaihtaa kuulumisia, kysellä jotain, tai vain kertoa kuinka hauskaa heillä oli ollut viikonloppuna jossain fantastisessa paikassa, josta en ole koskaan kuullut puhuttavankaan. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos priorisoi oikein, asiat hoituvat, eikä stressiä pääse syntymään. Vaikka nautinkin kupin kahvia rauhassa aamulla, en ole muuttanut suhtautumista työhöni. Olen tehokas ja pätevä journalisti, piste. Kiiruhdan kokoushuoneeseen ja toivon, ettei tilaisuus venyisi, vaan pääsisin ajoissa ajamaan Helsingistä maalle, jossa minulla on buukattu haastattelu. - No niin, huomenta. Emmalla on työkeikka kaupungin ulkopuolella ja hän on pyytänyt minua esittelemään asiat siinä järjestyksessä, että hän pääsee lähtemään mahdollisimman ajoissa, Asko sanoo. - No niin, Emma, sinä lennät huomenna Englannin länsirannikolle ja teet jutun siitä yhdyskunnasta, joka on muuttamassa pois nousevan vedenpinnan takia. 10

Kaupunkia on vasta alettu tyhjentää, joten tulet ajoissa paikalle. Otat valokuvat ja teet haastattelut, siinä kaikki, ehkä on vaihteeksi mukava saada leipä riskeeraamatta omaa henkeä? Yritä saada juttuun mahdollisimman henkilökohtainen näkökulma: mihin ihmiset muuttavat ja miten he ovat ratkaisseet asumisen, työpaikan jne. Osaat työsi, mutta kyllähän tähän juttuun on hyvä ottaa ihmisten tunteet mukaan. Onhan se järisyttävä asia, kun koko elämä menee uusiksi. Vielä sinulle Emma sellaiset terveiset, että pyyntösi luistella kesätyöläisten tutustuttamisesta ja kouluttamisesta on hyväksytty. Se kyllä maksaa sinulle monet ilmaiset kierrokset pressiklubilla. Ensi vuonna se ei enää onnistu. Emma, voit häipyä. Tänään ei ole mitään tärkeää päiväjärjestyksessä ja jos jotain mielenkiintoista tapahtuu lupaan raportoida siitä henkilökohtaisesti, Asko sanoo.

Kappale 2

En tahdo millään saada kokoushuoneen ovea auki. Nuori kollega, jonka nimeä en muista, tulee hätiin ja avaa oven näyttäen siltä kuin mitään vastusta ei olisi. Otan hissin parkkitasolle maan alle ja naputtelen osoitteen auton päätteelle. Olen ollut niin paljon kenttäolosuhteissa, että joskus en muista asioiden hoituvan kotona paljon helpommin ja voisin vain kertoa tietokoneelle mihin haluan mennä. Kirjeenvaihtajana ulkomailla osoitteen kirjoittaminen on usein välttämätöntä, jos ei osaa maan kieltä kuin natiivi. Osaan kyllä esimerkiksi hoitaa asiani arabiksi ja hinduksi kaupoissa ja virastoissa mutta en osaa lausua kieliä niin hyvin, että tietokone ymmärtäisi mongellukseni. Viidennen, voisitko-toistaa-osoitteen, jälkeen ymmärtää pääsevänsä helpommalla kirjoittamalla. Tekninen laitteisto on monilla konfliktien osapuolilla kivikauden aikaista. Osa aseista voi olla aivan huippuluokkaa, mutta kommunikaatiopuoli antiikkia. Käyttiväthän suomalaisetkin Molotovin coktaileja panssarivaunuja vastaan toisessa maailmansodassa ja sekin toimi. Sotahistoriassa ei tarvitse suurennuslasilla lähteä etsimään selkkauksia, joissa on alkeellisellakin teknologialla pärjätty, kun taistelutahto ja motivaatio on ollut kohdillaan. Helsingin väkiluku on moninkertaistunut viime vuosikymmeninä, mutta kulkuyhteydet toimivat niin 12

kaupungin sisäisessä liikenteessä kuin muiden suurien kaupungeiden välisessä liikenteessä. Suuret väylät johtavat keskustasta eri ilmansuuntiin ja nopeudet ovat kohtuullisia. Neljässäkymmenessä minuutissa olen täydessä maaseutuidyllissä. Nautin näkymistä ja saavun haastattelukohteen kotiin noin viisikymmentä minuuttia lähdön jälkeen. Olen menossa haastattelemaan ”viherpiipertäjää” tai ”ekoistia”, jonka perheen jättämä hiilijalanjälki on lähes olematon. Minua kiinnostaa enemmän niin sanottu iso kuva, poliittiset kiemurat ja valta-asetelmat, sekä syyyhteydet. En väitä etteikö yksityisten ihmisten toimilla olisi merkitystä - ainakin ne vaikuttavat asenteisiin ja mielipiteisiin, joita politiikkojen tulee tietyssä määrin mukailla tullakseen valituiksi uudestaan. Kolmen eri konfliktin, siis sodan raportoimisen jälkeen yksi omantuntonsa kanssa painiskeleva ”ekoisti” ei juuri sytytä. En ehkä kirjoita tästä urani loistavinta artikkelia, mutta olen ammattilainen ja keskityn työhöni. Onhan asia niinkin, että jos haastatteluobjektin kaltaisia ”viherpiipertäjiä” olisi aikoinaan ollut länsimaissa tarpeeksi, olisimme ehkä voineet välttää ainakin osan konflikteista. Olen huomannut, että monet herkkähipiäiset, omantunnonsa tuskissa olevat, ympäristöhäpeää potevat ihmiset ovat niin aktiivisia, että jos heidän kaikki tekemiset lasketaan yhteen, esimerkiksi ilmastokonferensseissa käyminen, niin heidän hiilijalanjälkensä on moninkertainen verrattuna ihmisiin, jotka eivät välitä ympäristöstä lainkaan. Ehkä minulla on vain huono omatunto? En työni puolesta voi useinkaan tehdä ympäristöystävällisiä valintoja tai päätöksiä. Teen mitä 13

pystyn ja konfliktialueilla ei todellakaan pysty valitsemaan ympäristölle parasta vaihtoehtoa, ja kestävän kehityksen voi heittää romukoppaan. No, olihan lehtimiehen uran valinta myös tietoinen teko. Ajattelin aikoinaan niin, että tässä ammatissa pysyisi hereillä ja saisi tietoa kaikista uutuuksista, kuten esimerkiksi miten pienentää hiilijalanjälkeään parhaiten. Se oli todella tärkeää minulle aikaisemmin. Se on vieläkin tärkeää, mutta kun ihmiset tappavat toisiaan mitä brutaaleimilla tavalla omien silmien edessä, ja työnä on uskaltaa katsoa touhua, eikä kääntää päätään pois, niin aika luonnollista kai on, että konfliktin kuvaaminen muuttuu tärkeimmäksi asiaksi. Silloin helpolla tapahtuu ilmiö, ettei näe metsää puilta. Sodan lopettaminen tulee tärkeimmäksi, vaikka sota johtuukin osaksi ympäristön muutoksesta, joka on vieläkin suurempi uhka, kuin paikallinen konflikti. Aivot eivät jaksa työstää enempää kuin päivittäisiä asioita. Kovalevy on ikään kuin täynnä. Panen auton automaattiohjauksen päälle. Haluan katsella ympäristöä, en jännittää ohjeiden kuulemista ja oikean suunnan näkemistä päätteeltä. Olen aikoinaan onnistunut päätymään keskelle peltoa nykytekniikasta huolimatta. Automaattiohjaus on idioottivarma, se ei tee virheitä. Nautin ajamisesta ja ohjaamisesta itse, mutta kuka voisi sanoa ei suomalaisen luonnon katselemisesta, varsinkin näin alkukesästä. Se on silloin parhaimmillaan, kun kaikki on vielä niin vihreää ja vehmasta. Maalis- ja huhtikuu ovat muutenkin minun suosikkikuukausia. Toimittajana olen usein katsellut kuvia Helsingistä toisen maailmansodan aikoina. Tuntuu aivan uskomattomalta kuinka kylmä silloin oli: ja lunta oli 14

metrikaupalla. Tiedän kyllä, että sotavuodet kuuluivat kylmimpiin ja runsaslumisimpiin vuosiin verrattuna myös sen ajan talviin, mutta kumminkin. Oli siinä kestämistä: sota, pelko ja huoli, pula kaikesta, ja sitten vielä jumalattomasti lunta ja todella kylmä. Eivät olleet esi-isät sokerista tehtyjä. Nyt luontoäiti näyttää armeliaat kasvonsa. Kaikki kasvaa kohisten ja viheriöi. Alkukesän voiman voi aistia ympärillään. Sibelius on sitä parhaiten kuvannut. Äskettäin Esa-Pekka Salosen pojanpoika on myös tehnyt aika hienoja sävellyksiä. Oliko hänen nimi Kari-Antti? Nimimuistini on todella kehno ja siitä saa toimittajana kärsiä. Luulin aikoinaan että ammattini kehittäisi sitä, mutta sitä kehitystä odotan vieläkin. - Olet saapunut kohteeseesi, monitoimikoneeeni sanoo. Sammutan auton ja kipeä ristiselkäni on tyytyväinen viimeisimmästä parannuksesta henkilöautoissa. Kuljettajan penkki kääntyy ulos ja nostaa kuljettajaa pystyasentoon siten, että vääntöliike ja ylösnousu samanaikaisesti ovat tarpeettomia. Keksintö säästää selkää monella eri tapaa. Se mahdollistaa monen selkävaivaisen autonkäytön, ja estää tulevia selkäkipuja. Liikuntavammaiset ja vanhukset ovat sanoneet uuden ratkaisun helpottaneen heidän liikkumistaan. Suurin osa väestöstä on paremmassa kunnossa nyt kuin koskaan aiemmin. 2000-luvun alussa alkanut liikuntabuumi ja terveellisen ruoan syönti tulivat jäädäkseen. Suhtautuminen on myös rauhoittunut. Kyllähän vieläkin kirjoitetaan paljon liikkumisesta ja ruoasta, mutta kiihkoilu ja uskontoon verrattava fanaattisuus on jäänyt pois. Tärkeintä ihmisten terveyden parantumiselle on ilman ja ruoan laadun paraneminen. Suomessa on aina ollut puhdas 15

ilma, mutta polttomoottoreiden hävittyä kokonaan ja teollisuuden jättämien päästöjen loputtua myös kokonaan tilanne on vielä parempi. Suurissa kaupungeissa on vieläkin meteliä, mutta liikenteestä aiheutuva melu on vähentynyt huomattavasti. Kaupunkiliikenteessä eivät eri kulkuneuvot aiheuta paljoa melua ja ratikatkin, jotka on pidetty nostalgia syistä, kulkevat äänettömillä erikoispyörillä. Menen päärakennuksen ovelle ja käytän messinkistä ripaa kolkuttaakseni oveen. Pitkä, laiha, blondi mies avaa oven. - Tervetuloa Vuorentaustaan, minä olen Santeri Alanko. - Kiitos, olen Emma Kääriäinen Hesarista. - Haluatko juoda kahvit ensin, vai tutustutaanko ensin tilaan ja jutellaan, ja juodaan kahvit sitten? - Otetaan mielellään tutustumiskierros ensin. Olen istunut autossa eli olisi hyvä saada liikkua ensin, ja siten saan aivonystyröihin vähän vauhtia.

Santeri esittelee tilaansa tottuneesti ja tekee minun työni helpoksi. Hänkin on aikaisemmin työskennellyt toimittajana Helsingissä eli hän tietää kuinka kommunikoida.

- Niin, eihän meidän ideat tai teknologia ole mitään uutta. Jo vuosituhannen alussa oli kokeiluja, jotka menestyivät ihan kohtalaisesti. Uutta meidän ratkaisussa on oikeastaan materiaalien kehittyminen niin nopeasti, että kannattavuus on tullut huimasti 16

Suomi 2084. Suomen väkiluku on monikertaistunut, koska ilmasto on monissa maissa sietämättömän kuuma. Euroopan rikas väestö on muuttanut Suomeen mutta Suomen on onnistunut pitämään tilanne hallinnassa ja hyötymään tilanteesta. Myös Suomen ilma on puhtaampi kuin koskaan mutta koko maapallon väestön selviytyminen on vielä epävarmaa. Konflikteja on ympäri maailmaa ja usein niissä on ainakin osasyynä vesi. Kaikesta epävarmuudesta huolimatta ihmiset jatkavat elämäänsä kuten ennen ja vaikka yhteiskunta on ratkonut monta ongelmaa, kuten työpaikkademokratian toteutumisen, niin asekauppa ja seksuaalinen väkivalta ovat vieläkin osa yhteiskunnan rakennetta.