Agitointia - ei runoilua!

Vuonna 1918 valkoinen Suomi perusti Tammisaaren eli Dragsvikin kasarmialueelle leirin, jonne sisällissodan jälkeen vietiin tuhansia punavankeja kuolemaan nälkään ja tauteihin.

Leirissä menehtyi kaikkiaan yli 3200 vankia, jotka dumpattiin Suomen historian suurimpaan joukkohautaan.

Dragsvik on myös helsinkiläinen, vuonna 2020 perustettu postpunk-yhtye, jonka esikoislevy julkaistiin elokuussa 2022. Dragsvikin kappaleissa korostuu kapitalismin ja fasismin vastainen sanoma.

Vaikeneminen ei ole vaihtoehto maksi menee, mutta koko ajan on enemmän asioita, jotka on mielen päällä, ei nyt välttämättä päivittäin mutta viikoittain. Vaikeneminen ei ole vaihtoehto, meille se turhautumisen purkamisen tärkein kanava on tällä hetkellä musiikki, toteaa Sirkku.

Vähätuloista sorretaan edelleen

Lapsia sortava kulttuuri näkyy Rauman mukaan monella eri tavalla.

Edustajakokouksen esityslistalla on koko joukko tärkeitä asioita: puolueen johto on vaihtumassa, sillä nykyinen puheenjohtaja, helsinkiläinen Juha-Pekka Väisänen on ilmoittanut ettei aio jatkaa tehtävässä.

Myös puolueen ohjelmaa päivitetään. Edellinen ohjelma on vuodelta 2007, ja maailma, Eurooppa ja Suomi ovat kuluneen viidentoista vuoden aikana muuttuneet monella tavalla.

– Lasten kohtaama väkivalta kuulostaa meistä vähäpätöisemmältä kuin aikuisten kohtaama, samankaltainen väkivalta. Se näkyy yhteiskuntapolitiikassa: tehdään sellaista leikkauspolitiikkaa, joka on systemaattisesti heikentänyt lasten asemaa ja kasvattanut lapsiköyhyyttä. Nämä ovat kaikki aikuisten ihmisten valintoja. Lasten köyhyys on ollut rikkaiden aikuisten valinta.

SKP:n varapuheenjohtaja Liisa Taskinen korostaa ohjelman uudistamisen tärkeyttä. Uudistustyö edellyttää maailman ja Suomen nykytilan, kriisiytyvän kapitalismin analyysia.

Laulaja-kitaristi Jeren ja kosketinsoittaja-laulaja Sirkun lisäksi Dragsvikissä soittavat basisti Maiju ja uutena tulokkaana rumpali Jussi

Bändin nimi on otettu suoraan samannimiseltä vankileiriltä. Poliittisuus ja kantaaottavuus tulevat sanoitusten myötä heti selviksi.

– Lopetin turhien kielikuvien viljelyn, haluan sanoa asiat suoraan. Olen lukenut paljon historiaa, ja Dragsvik on Suomen historiassa häpeäpilkku. Ja se on hyvänkuuloinen nimi, sanoo Jere.

Dragsvikin vankileirin julma historia ei pääty vuoteen 1918, vaan valkoinen Suomi passitti pakkotyöleiriksi muutettuun vankilaan jatkuvana virtana kommunisteja, ammattiyhdistysliikkeen aktiiveja tai muuten vain epäilyttäviä henkilöitä aina vuoteen 1940 saakka. Kommunistien maanalainen liike 1920-1930-luvun Suomessa innostaa Jereä.

– Silloin tehtiin asioita valkoisesta uhasta huolimatta, suojeluskuntien hallitsemassa Suomessa. Ihmiset eivät oikein tajua, mitä se meno oli. Ajatellaan, että tuolloin oli vain joku sotien välissä ollut rauhan aika, vaikka se oli totaalista poliittista vainoa. Ihmisiä voitiin heittää mielivaltaisesti jostain tekosyystä leirille.

Jos Jere hakee teksteihinsä vaikutteita historiasta, nostaa Sirkku puolestaan enemmän esille päivänpoliittisia teemoja.

– Puolueohjelma kiteytetysti määrittelee puolueen päälinjan ja tehtävät. Se ei voi olla vain hyvien tavoitteiden luettelo.

Ohjelman lähtökohtana on usko ihmiseen: kommunistit luottavat ihmisten kykyyn ratkoa ongelmia, tehdä yhteistyötä, rakastaa ja luoda uutta.

Muutetaan järjestelmää, Vuon-

Laajimmillaan lapsivihamielinen kulttuuri näkyy siinä, miten lapsilta ja tulevilta sukupolvilta ollaan riistämässä tulevaisuus ja elinkelpoinen planeetta. Lapsille tai tuleville sukupolville ei Rauman mielestä jätetä mitään, ei mielekästä kaupunkiympäristöä eikä edes elinkelpoista planeettaa, kun valtaapitävien rikkaiden eliitti välittää vain omasta edustaan.

Puheessaan palkintotilaisuudessa marraskuussa Rauma korosti lukutaidon merkitystä. Nuorten lukutaidon heikentäminen on lapsiin kohdistuvan yhteiskunnallisen sorron ytimessä.

Viime aikojen korona- ja sotauutisointi on peittänyt alleen ihmiskunnan vakavimman uhkan eli ilmasto- ja ympäristökriisin. Se ei kuitenkaan ole kadonnut minnekään.

– En ole niinkään huolissani lukijakunnan katoamisesta. Kaikkien ei tarvitse lukea kaunokirjallisuutta. Sen sijaan pelkään yhteiskunnallista epätasa-arvoa ja demokratian romahtamista.

Eikä kantaaottavuus ole mikään uusi ja ihmeellinen asia.

– Jos miettii vaikka 1980-luvun bändejä Iso-Britanniassa, niin suuri osa ihan mainstream-musastakin sisälsi todella vasemmistolaista lyriikkaa, vaikka ei jengi ehkä ajattele sitä.

Brittibändit reagoivat aikoinaan vahvasti Margaret Thatcherin uusliberalistiseen politiikkaan. Olisiko nykyajassa jotain samaa?

– Ärsyttää sanoa latteus, että kyllä tämä jatkuvasti hullum-

– Olen tehnyt töitä sosiaali- ja terveysalalla. Se tuo oman lisämausteen, että joudun duunin kautta paljon tekemisiin ihmisoikeuskysymysten ja itsemääräämisoikeuden kanssa. Miten sairasta ja vähätuloista sorretaan, edelleen.

Järjestäytykää!

Jeren mielestä vaaleissa äänestäminen on kaikista pienin juttu mitä voi tehdä. Osallistuminen ei saa jäädä vain siihen.

– Ei riitä, että työpaikalla antaa pelkkien ammattiyhdistys- pamppujen hoitaa asiat, koska niilläkin on omat poliittiset agendansa. Jengin pitää tajuta, että ihmiset siellä työpaikoilla ovat ay-liike. Pitää järjestäytyä entistä enemmän. Mutta me elämme individualismissa, ettei ihmisillä ole välttämättä voimia eikä aikaa miettiä muuta kuin pärjäämistä ja miten hoidat duunit, lapset ja missä vaiheessa lepäät.

Sirkku näkee kaiken lohduttomuuden keskellä toivoakin.

– On freesejäkin poliitikkoja tai politiikkaan menossa olevia ihmisiä. Ja välillä, kun ihmiset järjestäytyvät. Esimerkiksi hoitajien lakko liippaa läheltä, kun olen alalla. Se oli hienoa, miten hoitajat järjestäytyivät. Silloin