Tuulosjoen läpimurron tulivalmistelu 4.9.1941 VELI KAURANEN
Karjalan Armeija hyökkäsi Laatokan pohjoispuolelta kohƟ Petroskoita. VI Armeijakunta saavuƫ linjan Tuulos-Säntämä-Varloi heinäkuun lopulla. Tälle linjalle pysähtyi AK:n hyökkäys toistaiseksi. Karjalan Armeijan komentaja käski 30.8. VI Armeijakunnan lyödä oikeaa siipeään vastassa oleva vihollinen, edetä päävoimillaan Syvärille ja suojata vasen sivustansa Kotkajärven-Vahoijärven linjalla.
Hyökkäykseen liittyvää Tuulosjoen ylimenoa varten oli laadittava tulisuunnitelma, jonka maalit oli määritettävä mahdollisimman tarkoin. Samalla oli selvitettävä vihollisen asemat sekä tuliasemat syvältä vihollisen selustasta. Tulisuunnitelmaan oli kytkettävä laajaalainen savutussuunnitelma. Näiden ohella oli huolehdittava joukkojen, erityisesti tykistön tarvitsemasta topografisesta perustasta. Tiedustelutoimintaa ja topografista valmistelua Jo ennen sotatoimien alkamista oli määritetty armeijakunnan tykistötiedustelun keskeiset viholliseen kohdistuvat selvityskohteet, joita olivat vastustajan tykistön ryhmitys, sen laji ja vahvuus, jalkaväen raskaat aseet, raskaiden aseiden tulitoiminta, kenttävarustukset, uudet aseet sekä topografiset eli kartastolliset seikat.
40
Tiedustelun painopiste asetettiin alun alkaen ilmakuvauksiin ja kuvien tulkintaan. Tiedustelukuvauskoneet lensivät elokuun päivinä 20 valokuvauslentoa, joiden peittämä alue ulottui etulinjasta kohti Syväriä aina Lotinanpellon tasalle. Ammunnan tarkan valmistelun keskeiseen ongelmaan eli topografiseen perustaan kiinnitettiin tiedustelun ohella erittäin vakavaa huomiota. Elokuun alussa armeijakunnalla oli käytettävissä tulevalta hyökkäyssuunnalta vain talvisodassa sotasaaliiksi saatuja, vuoden 1895 aineistoon perustuvia ja jo vanhentuneiksi luokiteltuja neuvostoliittolaisia topografikarttoja mittakaavassa 1:50 000 ja 1:100 000. Pulman ratkaisemiseksi otettiin nyt käyttöön aiemmin kehitetyt pikakartoitusmenetelmät. Nähtävissä oleva topografinen pulma oli todettu
ajoissa myös Päämajassa, joka käski jo heinäkuun 12. päivänä muodostaa Topografipataljoonasta irrotettavasta henkilöstöstä erityisosaston toteuttamaan Karjalan Armeijan tykistön tarvitsemia runkomittauksia sekä valmistamaan pikakarttoja VI ja VII Armeijakuntien etenemissuunnista. Heinäkuun 27. päivään mennessä oli valmiina 20 karttalehden tiekartasto Rajakonnun-Lotinanpellon väliltä. VI Armeijakunnan tykistöosasto sai suuren osan etulinjatietoa tulenjohto- ja tähystyspaikoilta. Armeijakunnan tykistöosaston maakaukokuvausryhmä oli myös kantanut kortensa kekoon selvittämällä kuvaamalla ja kuvatulkinnalla vihollispesäkkeiden ja -asemien yksityiskohtia. Alayhtymien havainnot viestitettiin keskitetysti divisioonien tykistökomentajilta armeijakuntaan. Pintatietoa saatiin myös armeijakunnan operatiiviselta osastolta, jolla oli käytettävissä myös partiotiedustelun tuloksia. Tykistötiedustelun koko kirjo oli käytössä Karjalan Armeijan hyökkäystoimien valmisteluissa sekä operaation alkaessa. VI Armeijakunnan tykistökomentajan ote aselajinsa tiedusteluun oli tiukka ja vaativa. Ilmakuvauksia saatiin verraten hyvin, joskin armeijakunnan komentaja kenraalimajuri Paavo Talvela kiukutteli vielä elokuun alussa ilmavoimien nihkeyttä alistaa yhtymälle oma laivue sekä ylemmän johtoportaan harrastamaa kuvausmateriaalin pidättelyä. Joka tapauksessa VI Armeija-
kunta sai ennen Tuuloksen vaihetta kaikkiaan 19 lentokuvausta – määrä, jota on pidettävä erittäin hyvänä. Jopa päivää ennen hyökkäystä eli 3.9. toteutettiin tykistökomentajan esittämä tiedustelukuvaus. Viholliskuvaukset olivat niin tuoreita kuin mahdollista. Tykistötiedustelutietojen yhdistäminen muun operatiivisen tiedonhankinnan tuloksiin oli VI Armeijakunnassa alun alkaen lähes saumatonta ja suorastaan esimerkillistä. Ilmeisen selvästi tykistökomentaja ja armeijakunnan komentaja tulivat toimeen keskenään. Talvela arvosti tykistökomentajaansa huolimatta joistakin luonteelleen tyypillisistä hetken ärähdyksistä. Tietojen välittäminen joukoille hoidettiin maaliluetteloina sekä erillisinä karttapiirroksina. Hyökkäyksen tulivalmistelu Tuulosjoen ylimenohyökkäyksen oli määrä alkaa voimakkaalla tulivalmistelulla, jota seuraisi joen ylitys ja eteneminen kohti Syväriä. Tulivalmistelu oli oloissamme mahtava sekä ammuskulutukseltaan että kestoltaan. Tulisuunnitelman runkona oli jalkaväen ja tykistönlähitiedustelun havaitsemien kohteiden lisäksi tykistötiedustelun listaamat vihollisen syvyydessä olevat viisi komentopaikkaa, kymmenen leiri- ja varastoaluetta, runsaat kaksikymmentä vihollisentykistön tuliasemaa, joista 1. Mittauspatteri oli selvittänyt parissa päivässä 16, sekä yli puolen sataa tukikohtaa tai muuta varustusta. Karjalan Armeijan etenemisen suurin tulivalmistelu kehitettiin siis Tuulosjoen läpimurrossa 4.9.1941. Keskitykseen osallistui oloissamme ennennäkemättömän runsas tykistövoima: 12 patteristoa ja yksi järeä patteri. 5. D:n tukiryhmä Tykistöryhmä S (evl. K. Somerto) - I/KTR 3 (maj. von Konow)