155 K 98 on myös perinteinen ”avomalli” ilman miehistöä suojaavaa panssarointia. ”Uuden kaluston yksityiskohtaiset operatiiviset kriteerit ovat luonnollisesti salaisia. Kalustolta odotetaan yleisellä tasolla mm. nopeaa tulenavaus- ja väistökykyä, tehokasta vaikutusta, liikkuvuutta, ulottuvuutta, tarkkuutta, sekä toimintavarmuutta vaativissa olosuhteissamme. Keskeinen kriteeri on käytön ja kunnossapidon kustannukset koko elinkaaren ajalta”, tykistön tarkastaja Lahtinen toteaa. ”Olemme joutuneet luopumaan jo vuosikymmenen vaihteessa suuresta määrästä 152 mm:n haupitseja (152 H 55) sekä tämän vuoden alussa 152 mm:n telakanuunayksi-
köstä. Kuluvan vuosikymmenen aikana luovumme ampumatarvikkeiden vanhenemisen myötä 130 mm kanuunoista (130 K 54).” Suomen tavoitteena on rajoittaa tykkien huollollisesti hankalaa kaliiberikirjoa. 152 mm on tyypillisesti venäläinen kaliiberi, kun taas lännessä suositaan 155 mm:iä. ”Ensi vuosikymmenellä vanhenee massamaisesti 122 mm:n aseiden ampumatarvikkeita sekä ajoneuvoalustoja. Tällöin luovutaan vaiheittain kevyestä raketinheittimestä (122 RAKH 89) ja panssarihaupitsista (122 PSH 74). Sen sijaan ainakin osan vedettävän 122 H 1963 -haupitsikalustomme käyttöä pyritään jatkamaan vähintään 2020-luvun loppuun. Myös
Raivauspanssarivaunu LEO 2 A4+URDAN on eräs esimerkki vanhemman Leopard 2 A4 -mallin jatkokäytöstä. Panssarivaunun etuviistolevyyn on asennettu Suomessa sovitinkappaleet, jotka mahdollistavat Israelissa valmistetun miinanraivausjyrän kiinnittämisen. Muutostyöt on toteuttanut Patria Land Systems. Raivatessa tornikanuunan putki siirretään sivuun, ettei se kolahda epätasaisessa maastossa raivaimeen putken vakautusjärjestelmän takia.
muita tykkejä ja ampumatarvikkeita käytetään niin pitkään kuin ne ovat käyttökelpoisia”, Lahtinen täsmentää. Vanhenemisesta huolimatta vanhaa venäläistä ammustarviketta Suomessa on runsaasti vielä 2020-luvulla. ”Vanhenevien ampumatarvikkeiden hallittu käyttö mahdollistaa kovapanosammunnat liki entisellä tasolla myös ensi vuosikymmenellä”, tarkastaja vahvistaa. Valtiontalous on tällä hetkellä varsin tiukoilla, siksi poliitti-
set päättäjät aina kysyvät tiukasti, mitä armeijan suunnittelemat hankinnat maksavat. ”Tietopyynnössä hankinnan hintahaarukka oli asetettu nollan ja sadan miljoonan euron välille. Hankinnan käytettävissä olevat resurssit ja yksityiskohtaiset kustannukset tarkentuvat myöhemmin. Hankkeen tavoitteena on rakentaa toimivia kokonaisuuksia, jolloin tuliyksiköissä on aseiden lisäksi oltava mm. tarpeelliset johtamisen ja huollon osat”, kuvailee eversti Lahtinen. Sivulle 12 >>
Suomi osti Hollannista sata käytettyä Leopard 2 A6 -taistelupanssarivaunua. Kauppahinta oli n. 200 M€ joka sisälsi vaunujen lisäksi varaosia, ampumatarvikkeita, koulutusjärjestelmiä ja simulaattoreita sekä huoltojärjestelmä. Toimitukset ajoittuvat vuosille 2015–2019, ja ensimmäiset vaunut otettiin vastaan toukokuussa. Tykkimiehiä kiinnostanee, että vaunun pääase on 120 mm:n panssarivaunukanuuna. Verrattuna Suomessa aiemmin käytössä olevaan A4-vaunuun uudessa A6-mallissa on mm. pitempi tykinputki, mikä tietenkin lisää ammuksen lähtönopeutta ja läpäisevyyttä. Järjestelmä mahdollistaa suorasuuntausampumisen jopa 4000 metriin, mutta käytännön maksimiampumaetäisyys peitteisessä maastossamme on 800–1500 m. 60 tonnin painoisessa vaunussa on neljän hengen miehistö (johtaja, ajaja, ampuja ja lataaja). Punapistetähtäin 2009 ja valonvahvistin integroituna taittoperäiseen rynnäkkökivääriin (RK 95 TP).
Tulikomentoja 3-4/2015
11