Tapahtui Perkjärven leirillä TEKSTI: VELI KAURANEN, KUVA: AHTI PAULAHARJU
Suomen itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä tykistöllämme oli harjoitusalue Karjalan kannaksella Suomelle kuuluneen Uudenkirkon kunnan Kaukjärvellä. Vanhojen tykkimiesten mielissä leiri väikkyy tarunhohtoisena ja kaukaisena paikkana. Perkjärveen liittyy kuitenkin muutamia murheellisiakin muistoja. Yksi sellaisista on putkiräjähdys kesällä 1928. Putkiräjähdyksiä Kesäkuun 21. päivänä Kenttätykistörykmentti 3:n muodostama harjoituspatteristo oli ammunnoissa. Yksi tulipatteri oli saanut varastopakkauksissa olleita ranskalaisia laukauksia, joiden sytytintä ei patteriupseeri, luutnantti Pekka Jokipaltio entuudestaan tuntenut. Hän arveli sytyttimessä olevaa kierukkasokkaa kuljetusvarmistimeksi mutta ei kuitenkaan käskenyt poistaa sitä. Ammunta sujui normaalisti eikä tulenjohtopaikalla ollut patterin päällikkö, jolle asiasta oli ilmoitettu, huomannut mitään poikkeavaa ammusten räjähtäessä. Seuraavana päivänä oli sama patteri ammunnoissa, mutta patteriupseerina oli nyt luutnantti Torsten Chydeni-
28
us. Hän käski saamiensa ohjeiden mukaan poistaa ennen lataamista kierukkasokat, joita edellisen päivän perusteella pidettiin kuitenkin kuljetusvarmistimena. Patteri sai tulikomennon ja tykeille annettiin komento ”lataa”. Kun seuraava komento ”yhteyslaukaus – huomio – tulta” kajahti, peittyi patterin tuliasema savuun, pölyyn ja valtavaan räjähdykseen. Kahdessa tykissä oli tapahtunut putkiräjähdys, tykkien vieressä makasi silpoutuneita miehiä. Kuultiin haavoittuneiden valitusta. Tykit tuhoutuivat täysin. Surmansa sai heti neljä tykkimiestä, yksi menehtyi myöhemmin vammoihinsa. Onni onnettomuudessa oli, että vain kaksi tykkiä ampui – yhden tykin laukauksen pohjanalli petti ja yksi ei voinut ampua maastoesteen vuoksi. Tapauksen johdosta koko leiri hiljeni, ja liput laskettiin puolitankoon. Seuraavana päivänä, juhannusaattona, vainajat siirrettiin ambulansseilla Viipurin sotilassairaalaan. Sairaankuljetussaattoa seurasi soittokunta ja kaatuneiden tykkimiesten oma patteri valjastettuna. Tykistön tarkastaja, kenraali Nenonen, seurasi jalan kun-
niapatteria. Hänen jäljessään marssi Kenttätykistörykmentti 3. Kenttätykistörykmentit 1 ja 2 olivat järjestäytyneet ”Pyhälle tielle” kunnianosoitukseen surusaattueen sivuuttaessa pääleirin. Oli Perkjärven leirillä sattunut aiemminkin putkiräjähdyksiä. Kesällä 1918 saksalaisessa opetuspatterissa yksi tykki tuhoutui ja kolme saksalaista tykkimiestä sai surmansa. Myöhemmin sattui putkiräjähdys Kenttätykistörykmentti 1:ssä ja Raskaassa Tykistörykmentissä, molemmat onneksi ilman henkilövahinkoja. Suutareita Nykyisiäkin tykkimiehiä on kielletty koskemasta ampumakentältä löytyneisiin räjähtämättömiin ammuksiin tai niiden osiin. Näin oli myös Perkjärvellä. Onnettomuuksia kuitenkin sattui. Pahin ”suutarin” aiheuttama onnettomuus tapahtui 1.8.1928. Jotkut varusmiehet olivat tuoneet räjähtämättömän sirpalekranaatin telttaansa. Aluksi se oli piilotettuna, mutta 1.8. kranaatti otettiin esiin joukolla tarkasteltavaksi. Kranaatti räjähti haavoittaen pahasti seitsemää miestä, joista kaksi kuoli muutaman tunnin kuluttua.
Tykistön tarkastajan ollessa kerran illalla ratsastamassa hän tapasi äsken saapuneen vänrikin kuljettamassa räjähtämätöntä ammusta kohti leiriä. Tapahtuma johti kuulusteluun, jonka jälkeen vänrikki ja hänen esimiehensä saivat kutsun leirin esikuntaan. Molemmat odottivat jännittyneenä, minkä rangaistuksen tykistön tarkastaja antaisi. Kenraali Nenonen luki tekijälle pitkän arestirangaistuksen päävartiossa ja ilmoitti lisätoimenpiteenä: ”... sen jälkeen vänrikki siirretään rannikkotykistöön, siellä ei ole suutareita.” Eräs luutnantti oli tuonut majoitusparakkiin löytämänsä srapnellin, josta oli sytytin lentänyt pois. Luutnantti sijoitti srapnellin tuolinsa viereen, asettui tuolilleen jalat pöydällä ja sytytti sikarin. Hän varisti sikarinsa tuhkaa huomaamatta srapnellin kuoreen. Kuuma tuhka putosi suoraan ruutikanavaan ja koko srapnellin kuulalataus puhaltui ylös tehden ammottavan reiän parakin kattoon. Lähde: Jyri Paulaharju: Tykistömme kehto – Perkjärvi: Kaukjärven ampumaleiri 1918–1939