TRIO 2/2013 – Lectio praecursoria: Susanne Kujala
Valitsin 1400-luvun lopun itävaltalaisen säveltäjän Paul Hofhaimerin (1459–1537) maalliseen lauluun perustuvan Tandernackin, joka kuultiin tämän tilaisuuden alussa. Ohjelma eteni kronologisesti Girolamo Frescobaldin (1583–1643) kautta Johann Sebastian Bachiin (1685–1750). Frescobaldin Ricercare edustaa sitä italialaista urkuperinnettä, johon Organo-salin italialaiset urutkin kuuluvat. Johann Sebastian Bachin Ricercare kokoelmasta Das Musikalische Opfer BWV 1079) on mielestäni varsin älyllistä musiikkia. Se on ennen kaikkea kontrapunktin taidonnäyte. Tauon jälkeen hypättiin kuulentojen aikaan. György Ligetin Harmonies luo hyvin epäurkumaisen, turmeltuneen soinnin. Mielikuvituksen avulla teoksessa voi havaita vaikkapa avaruuden ääniä. Viimeisen konsertin kantaesityksinä kuultiin kaksi uutta suomalaista teosta. Juhani Nuorvala (s. 1961) tutkii sävellyksessään Prélude non retouché keskisävelviritteisten urkujen harmonisia ja soinnillisia mahdollisuuksia. Teoksen retusoitu versio sai kantaesityksensä tänään. Teosten rytmiikka tuottaa paikka paikoin horjuvan vaikutelman ja minimalistiset toistot vievät kuulijan häiriintyneen sekavaan transsitilaan. Konsertti ja koko sarja huipentui Veli Kujalan konserttoon CybOrgan uruille, eloelektroniikalle ja jousille. Tutustuin aivan uuteen soittotapaan: infrapunakameran ohjaamiseen käsillä. Elektroniikan ohjaaminen jalkapedaalilla on hyvin samankaltaista kuin sähköisen rekisteröintien tallennussysteemin eli Setzer-kombinaatioiden ohjaaminen jalkapolkimella, mikä on urkurin jokapäiväistä leipää. CybOrgan alkaa organum-tyyppisellä tekstuurilla ja etenee avaruusäänien kautta hyperspacenopeuksiin. Jatko-opintoihini kuului erilaisia hyödyllisiä tukiopintoja. Kirjoitin opintosuorituksena kirjallisen työn, jonka otsikko on Käsikirja uruista säveltäjille. Se on säveltäjille suunnattu esittely urkujen ominaisuuksista. Rakenteellisia ominaisuuksia esittelevä osio on lähinnä faktapitoinen, vaikka olen pyrkinyt valottamaan tekstissä rakenteellisten seikkojen yhteyksiä esittämiseen. Uusia ajatuksia ja näkökulmia kannattaa kuitenkin etsiä mieluummin sointia ja notaatiota käsittelevistä osioista. Kokemukseni säveltäjien kanssa työskentelystä ovat osoittaneet, että esimerkiksi koskettimistojen ja äänikertojen äänialoja on vaikea muistaa. Säveltäjille olennaista tietoa on myös urkujen soittokoneiston ja äänikertojen hallintalaitteiston vaikutus äänenmuodostukseen. Valaisen käsikirjassani myös, minkälaisia dynamiikan toteutusmahdollisuuksia on uruissa. Nämä näyttävät olevan monilla säveltäjillä hämärän peitossa. Kirjallinen työni ei ole tarkoitettu kiveen hakatuksi tiedoksi, vaan pikemminkin keskustelun avaukseksi. Toivon sen inspiroivan säveltäjiä ja helpottavan heidän työtään. Avasin konserttisarjani esittämällä Olivier Messiaenin teoksen Diptyque. Ympyrä sulkeutui soittaessani tämänpäiväisessä konserttiosuudessa sävellyksen Dieu parmi nous, joka on yksi saman mestarin tunnetuimmista teoksista.
118