ja hänen henkiolento-musiikkinsa Sommernachtstraumissa ja muualla. Mielestäni 1800-luvun idealismin suurenmoisimpia heijastumia on juuri Mendelssohnin musiikki (ja vaarallisimpia taasen Thorvaldsenin Kristus-patsas). Maria osallistuu tähän leikkiin tai peliin, jota Zacharias I näytöksessä yrittää väistää.4 Scherzojen keskeinen asema kummassakin ilmestyksessä antaa kokonaisuudelle myös opera buffa -sävyä, eikä aivan vähäisessä määrin. Juhla-toposta ei saakaan käsittää liian kapeasti, jonakin teennäiseen arvokkuuteen tikahtuvana. Pikemmin on kyse monenlaisten juhlan aiheiden panoraamasta. Marian Trio 2 alkaa pistemäisillä äänillä ja päättyy kellomaisiin ääniin. Äärimmäisen virittynyt musiikki yhdistää aiemman sointiväri-sensitiivisyyden Gabrielin tekstuurin kontrapunktisuuden tutkimiseen. Cembalo Marian omimpana soittimena nousee etualalle. Gabrielin kolmas Scherzo alkaa sanoilla ”Pyhä Henki”, ja CF-materiaaliksi vaihtuu Veni, Creator Spiritus. Scherzo 3 johtaa teoksen tärkeimpään ja pyhimpään hetkeen: Marian suostumiseen ja inkarnaatioon eli Jeesuksen sikiämiseen. Artikuloin tässä teoksessa erityisen tärkeitä hetkiä seitsemällä kellonlyönnillä. Gabrielin viime sanoissa ne yhdistyvät tekstiin ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Opiskelin 1990-luvun alussa Berliinissä sonoriteetti-spesialisti Witold Szalonekin sävellysluokalla. Szalonek korosti usein kirkonkellojen merkitystä eurooppalaisessa äänimaisemassa ja kulttuurihistoriassa. Niiden epätavanomainen spektri tuottaa soinnin, joka on muun muassa ollut tärkeä silta ja innoittaja, kun muusikot ovat etsineet teitä ulos klassisromanttisen perinteen umpikujista. Vieläpä putkikelloiksi kesytettynä tämä outous toimii, merkkinä jostain tavanomaisen horisontin ylivoimaisella tavalla ylittävästä. Estetiikan perinteessä on tapana puhua ylevästä. Gabrielin ilmoituksen lopun kellonlyönneissä toistuu sama musiikki kuin aivan oopperan alussa, soitinten sisääntulossa gregoriaanisen sävelmän jälkeen. Isossa mittakaavassa ne toimivat maanmerkkinä tai majakkana. Ensimmäisen näytöksen alussa musiikki vaipuu niiden jälkeen prologin varjoihin ja aloittaa samalla pitkän matkan kohti tätä paluun hetkeä.
Feierlich & Inkarnation: Maria suostuu! Tulkoon harmonia! Ratkaisevaa on, että Maria suostuu tehtäväänsä Jumalan synnyttäjänä. Miten tämä ratkaisevuus, resoluutioiden resoluutio, sitten musiikkiin heijastuu? Ensin kuullaan orkesteria: halleluja-CF:n neljä alkusäveltä mahdollisimman sonooristi, käyrätorven ja sellon unisonona, ff sostenuto cantabile. Niihin yhdistyy mahdollisimman tiheä harmonia, 12-sävel-sointu, sekä cembalon ja piattin rikas sointi. Sitten seuraa resoluutio Marian alkusäveleen d1 sekä diminuendo pianoon. 4 Mainittakoon vielä, että Collianderin Vihreä Enkeli on riippunut kodissamme kohta 25 vuotta.
105