Trio 2017 vol. 1+2

kertaiselta tuntuvan musiikin olevan ristiriidassa keskenään. Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoitti esimerkiksi, miten dramaattisia intervalleja osuu sanojen ”aus dem Schlachtfeld ” kohdalle. Suomeksi se tarkoittaa ’teurastuskentältä’. Soitan nyt kyseisen kohdan laulusta.

Sonaatissa op. 11 on myös sen itsensä sisällä keskinäisiä lainauksia ja yhteyksiä.

Musiikillisten motiivien tasolla voidaan kuulla yhteys joka osan pää- tai alkuteemoissa. Lisäksi huomionarvoisia ovat toisen osan lainaukset ensimmäisen osan johdannossa ja kehittelyjaksossa.

Leijonanosa tutkielmastani on fis-mollisonaatin op. 11 muoto- ja harmoniaanalyysiä. En tässä yhteydessä kuitenkaan aio käydä sitä yksityiskohtaisesti läpi.

Soittajalle yksityiskohtainen analyysi on äärimmäisen tärkeä työkalu, sillä se auttaa ymmärtämään soitettavaa teosta. Muusikon tehtävähän on välittää säveltäjän visio kuulijoille, ja miten tämä olisi mahdollista ilman syvällistä ymmärrystä soitettavasta musiikista? Tilannetta voisi verrata koulunopettajaan; miten voisi opettaa sisältöä, jota ei itse ymmärrä? Schumannin sonaatti op. 11 näyttää pintatasolla suoraan sanoen jopa sekavalta, mutta yksityiskohtien analysointi auttaa näkemään yhteyksiä osien välillä, ja suuressa mittakaavassa teos alkaakin näyttäytyä nerokkaasti laaditulta pitkältä kertomukselta. Tämän takia on tärkeää havaita äsken esittelemäni teemojen samankaltaisuus osien välillä sekä teoksen laajimpien osien eli ensimmäisen ja viimeisen osan sävellajirakenteen samankaltaisuus tritonussuhteineen. Apua suuren kertomuksen luomiseen ja ylläpitoon tulkinnassa löytyy analyysin kautta myös siitä tiedosta, että sonaatissa op. 11 on äärimmäisen vähän niin sanottuja kadensaalisia sulkeutumisia, minkä takia teos etenee vääjäämättömästi koko puolituntisen kestonsa ajan kohti finaalin huipentavaa Codaa.

Kuten aikaisemmin jo mainitsin, Schumann vei minut fortepianon äärelle. Erityisesti minua hämmensivät fis-mollisonaatin ääriosien sointutekstuurin luoma vyörytyksen omainen efekti. Kävin epätoivon rajamailla yrittäessäni soittaa ensimmäisen osan pääteemaa. Ongelmallista oli erityisesti sen soittaminen hiljaa ja staccato. Fortepianolla sama kohta oli itselleni paljon helpompi soittaa. Modernilla soittimella koin joutuvani taistelemaan tekstuurin balansoinnin kanssa toden teolla. Samankaltaisia ongelmia oli finaalin pääteemassa. Päästessäni kokeilemaan näitä asioita R-talon fortepianoluokan Emmalla, eli tällä samaisella soittimella joka tässä nyt on, tämänkaltaiset ongelmat lievenivät. Tutkielmassani olen eritellyt näitä ongelmia sekä pedaalinkäyttöön tulleita eroavaisuuksia kahden eri aikakauden pianon välillä. Pedaalinkäytössä kävi myös ilmi, kuinka Schumannin pedaalimerkinnät on todella tehty sen ajan soittimelle. Modernilla flyygelillä ne tuntuvat joskus jopa järjenvastaisilta.

Toinen seikka, mihin soitinvalinta Schumannin fis-mollisonaatin parissa vaikutti omassa soitossani, oli tempovalinnat. Schumann on merkinnyt varsinkin sonaatin ensimmäisen osaan monia pieniä temponvaihteluita, kuten un poco piu lento, animato jne. Modernilla flyygelillä en alun perin kokenut näitä aina kovinkaan mielekkäik33