Resurssiviisas maitotila on uusien ruokintanäkökulmien äärellä

SEMEX-POSTI syyskuu 2022

RESURSSIVIISAS MAITOTILA ON UUSIEN RUOKINTANÄKÖKULMIEN ÄÄRELLÄ

Kun tuotantopanosten hinnat ovat korkealla, on entistäkin tärkeämpää huolehtia siitä, että niiden käyttö on oikein kohdennettua. Haluttuun tuotantovasteeseen niin karjan tuotannon, terveyden kuin hedelmällisyyden osalta vaikutetaan varmistamalla, että prosessit toimivat oikein pellolta tankkiin saakka. Kun rehusato on syöttövalmiina varastossa, on aika siirtyä pohdintapöydän ääreen.

Artikkelin kirjoittaja Tiina Karlström, ProAgria Oulu, Valtakunnallinen Huippuosaaja, lypsykarjan ruokinta, terveys ja hyvinvointi. Kuva: Ella Karttimo

Oikein ruokittu eläinaines lypsää paljon maitoa korkein pitoisuuksin. Luonto varmistaa, että terve lehmä tuottaa olemassa oleviin olosuhteisiin lisää jälkeläisiä. Kun puhutaan ruokinnan vaikutuksesta tilanteeseen, kaikki lähtee säilörehusta. Keskimäärin nurmisäilörehun osuus suomalaisessa ruokinnassa on yli 50 prosenttia. Tämän hetken kustannustilanteessa oman tilan rehuntuotannosta kannattaa ottaa mahdollisimman paljon hyötyjä irti.

Ruokinta voi hetkellisesti vaikuttaa oikealta, jos pelkästään maitotuotosta katsotaan. Energiavajetta lehmä pystyy tiettyyn pisteeseen saakka kompensoimaan

lypsämällä lihoistaan. Kun se vara on käytetty, alkavat seuraavassa aallossa hedelmällisyys- ja karjan terveyshaasteet. Ruokintaperäiset hedelmällisyyshaasteet tulevat karjaan hitaasti ja vähintään yhtä hitaasti niiden aiheuttamat tilanteet korjaantuvat. Hyvin analysoidulla oman pellon tuotannolla sekä siihen pohjautuvalla ruokinnan suunnittelulla ja seurannalla nämä harmilliset tilanteet ovat vältettävissä. Silloin yritykseen hankittavat ulkopuoliset ostopanokset tulee suunnattua oikealla tavalla tuottaviin kohteisiin. Oikein ruokittu eläinaines tuottaa hyvin, pysyy terveenä ja vähätöisenä.

Hyvää tulosta ja hedelmällisyyttä tukeva ruokinta

Haasteellisten rehujen syyttäminen karjan heikon hedelmällisyyden juurisyynä ei kuulu hyvää taloudellista tulosta tekevän karjanomistajan selityksiin. Pellon epäonnistumisia ei kannata tuoda navettaan, vaan heikkokin sato kannattaa analysoida, jotta tietää täydennystarpeet. Tärkeää on myös huomioida syyskesällä laitumella olevien umpilehmien ja hiehojen ruokinta niin, että sitä vahvennetaan samassa suhteessa kuin laitumen rehuarvo heikkenee. Tänä vuonna rehusato on keskimääräistä parempi sekä määrän että laadun suhteen, joten ostopanoksia

tarvitaan vähemmän.

Säilörehuanalyysi sisältää paljon tietoa. Asiantuntija näkee analyysin rivien välistä tärkeimpien lukujen, D-arvon ja syönti-indeksin, lisäksi tietoa säilönnän onnistumisesta, nurmikasvien iästä ja peltojen kasvukunnosta. Analyysista saa perustan myös sille, miten säilörehua kannattaa täydentää ja mikä on sen kanssa optimaalinen väkirehutaso. Ruokinnan asiantuntijoiden osaamista kannattaa hyödyntää, jos haluaa tietää aiheesta nykyistä enemmän tai varmuus oikeiden ostopanosten löytämiseksi tarjontapaljoudessa mietityttää.

Kasvukauden sato kannattaa laadun lisäksi arvioi-

8

SEMEX-POSTI syyskuu 2022

da myös määrän suhteen. Sen mukaan suunnitellaan syöttöjärjestys. Varsinkin lypsylehmien osalta mitä pienemmillä rehumuutoksilla pystytään ruokintajakso viemään läpi, sitä parempi on lopputulos. Mittavat rehulaadun ja -erien muutokset ruokintajakson aikana kannattaa minimoida. Lehmän peijakkaat kun reagoivat aina muutokseen vähentämällä hetkellisesti syöntiä, vaikka uusi rehu olisi jopa parempaa kuin aiempi, ja se näkyy maitotuotoksessa.

Eri rehueriä kannattaa yhdistellä sopivasti, jotta siirtymät eri rehuerien välillä ovat mahdollisimman pieniä ja sujuvia. Rehuerien kulumista tulee seurata koko ajan ja reagoida myös eläinmäärissä tapahtuviin muutoksiin, jotta rehua on aina riittävästi saatavilla, eikä rehuhävikkiäkään kerry liikaa. Liian usein seurataan pelkästään keskimaitomäärää, jolloin monta muuta tärkeää ruokinnan onnistumisen mittaria jää huomioimatta. Pihattonavetoissa ja seosruokinnassa saattaa jopa käydä niin, että ruokittavien eläinten määrä on poikimisten myötä yhtäkkiä noussut 10 prosentilla ja reagointi rehumenekin kasvun osalta on jäänyt huomioimatta. Sillä on vaikutusta ruokintapöydän tyhjenemisnopeuteen ja sen myötä lehmien syömään kuivaainemäärään, sekä energian ja muiden ravintoaineiden riittävään saantiin.

Paljonko lypsylehmää kohden tarvitaan rehuja?

Kuiva-ainekiloiksi laskettuna varastoista saadaan selville todellinen ruokinnassa hyödynnettävä määrä. Rehuista tarvitaan kattavat ja edustavat rehunäytteet, jotta laskennallinen tulos on mahdollisimman oikea. 750 kiloa painava, 40 kiloa päivässä tuottava lehmä syö keskimäärin 27 kiloa kuiva-ainetta

päivässä. Päivittäinen energian tarve on 296 MJ ME ja valkuaisen tarve 2585 g ohutsuolesssa imeytyvää valkuaista (OIV) päivässä. Jos väkirehun osuus on 50 prosenttia kuiva-aineesta, vuoden aikana tarvitaan 5000 kuiva-ainekiloa säilörehua ja sama 5000 kuiva-ainekiloa väkirehua lehmää kohden. Jos säilörehun kuiva-ainepitoisuus on 30 prosenttia, vuotuinen tarve on 17 000 kiloa säilörehua. Jos väkirehun kuiva-ainepitoisuus on 85 prosenttia, vuotuinen tarve on 5900 kiloa väkirehua.

ProAgrian tuotosseurannan mukaan täysrehulla, puolitiivisteellä ja tiivisteellä sekä seosrehu- ja erillisruokinnalla saadaan samoja maitotuotoksia. Ne ovat strategisia valintoja. Onnistumisen ratkaisee rehuannoksen koostumuksen vastaavuus eläimen tarpeeseen sekä jokapäiväisen ruokintatyön toteutuminen. Jos olisi vain yksi toimiva ruokintamuoto, tämäkin artikkeli olisi ajanhukkaa sekä kirjoittajalle että lukijalle.

Säilörehuanalyysin osaaminen on rahanarvoinen juttu

Kun yrityksessä on saatu peltoprosessiin panostamalla aikaiseksi hyvälaatuinen ja runsas säilörehusato, kannattaa hyöty maksimoida itselle. Hyvä säilörehu ei tarvitse laimentamista, vaan kovaa syöntiä ja hyväksikäyttöä.

Joskus kuulee mainittavan, että säilörehusta tuli liian hyvää. Puhutaan ydinpolttoaineesta, joka pistää lehmien mahatkin sekaisin ja rehun alhainen kuidun määrä vaatii olkilisän, jotta tilanteesta selvitään lehmien terveyttä vaarantamatta. Samalla toimenpiteellä lasketaan silloin myös säilörehuun saatua korkeaa energiapitoisuutta. Ilman oljen ja heinän käyttöä sama tilanne on mahdollista saada aikaan

Väkirehu% 40

Väkirehu% 50

kg /pv (ka)

kg/pv (ka)

Säilörehu (1.sadon keskiarvo v2022) SR D 691 RV158 KA%30

54 (16)

46 (14)

Väkirehut: Rehuohra kuiva HLP 60 kg

5,3

7,9

Rypsirouhe OIV 169 g/kg ka

2,6

2,7

Kivennäinen

0,3

0,3

Robotin houkutusrehu: Robotilta täysrehu 13,4 MJ/kg

4,2

4,2

ka OIV126 g/kg ka

=Rehustuksen ruokinnalliset arvot: Syönti kg ka/pv

27

27

energiaa MJ/pv

313

316

Rehujen sisältämä ME MJ/kg ka

11,6

11,8

Väkirehu%

40

50

OIV g/kg ka

98

99

Raakavalkuainen g/kg ka

177

175

Karkearehun kuitu g/kg ka (min 250)

337

286

Kokonaiskuitu g/kg ka (min 350)

420

388

Tärkkelys g/kg ka

149

200

Taulukkoon on laskettu kaksi vaihtoehtoa, joilla päädytään ruokinnallisesti samaan lopputulokseen. Ajatusleikki on tehty todellisella tilakohtaisella aineistolla. Säilörehuanalyysi on Suomen analysoitujen ykkössatojen tämän vuoden keskiarvo (D 691 RV 158) ja sen syöttö on laskettu kahdella eri väkirehuprosentilla. Molemmilla saadaan sama ruokinnallinen tulos aikaiseksi, mutta säilörehun määrä ja sen myötä väkirehun määrä vaihtelee. Sillä on vaikutusta varastojen kulumiseen ruokintakauden aikana.

myös alentamalla rehustuksen väkirehupitoisuutta. Jos sato onnistui myös määrällisesti, ei sen käyttömäärää kannata lähteä oljella laskemaan. Hyvälaatuisen ruokintaoljen saatavuus voi olla haastavaa.

Valkuaisen hinta pohdituttaa sen käyttöä ruokinnassa. Etenkin silloin, kun kyse on ostovalkuaisesta väkirehun muodossa. Tämän vuoden ykkössadon säilörehuanalyysien (raaka-aineanalyysit 2135 kpl) valkuaisen keskiarvo on hienosti 158 (vaihteluväli 148 – 163), joten hyvää valkuaista saadaan jo sieltä.

Lehmä on sitä mitä se syö

Esimerkkitilalla (taulukko) on automaattilypsy. Lehmät saavat robotilta houkutusrehuna täysrehua 10

prosenttia lypsämästään EKM- eli energiakorjatusta maitomäärästä. EKM-maito sisältää rasvaa 4% ja valkuaista 3,3%, joiden tuottamiseen lehmä tarvitsee energiaa ja valkuaista oikeassa keskinäisessä suhteessa. Karjan odotettu ja toteutunut keskimaitotuotos on 42 kiloa, jolloin robottirehun määrä on molemmissa vaihtoehdoissa 4,2 kg päivässä.

Loppu lehmän tarvitsemasta ravintoainemäärästä annetaan ruokintapöydältä aperehuna, joka koostuu säilörehusta, kuivasta viljaseoksesta, rypsistä ja kivennäisestä. Viimeisillä syöntikiloilla lehmä lypsää ne viimeisimmät maitokilot, joten hyvällä syöntimäärällä on merkitystä kaikkien ravintoaineiden riittävään saantiin. Varsinkin, jos säilörehun osuus rehuannoksesta on 60%, on ruokintapöydän

9

SEMEX-POSTI syyskuu 2022

Tuleva ruokintajakso vaikuttaa valtakunnallisesti hyvältä, joten pellon onnistumiset kannattaa karjan parissa hyödyntää.

Yliruokinta varsinkin ostopanosten suhteen ei ole kannattavaa yritystoimintaa.

täyttöasteen, ruokintapöytätilan ja rehun syöntilaadun oltava koko ajan hyvä, mikä mahdollistaa tasaisen syönnin koko vuorokauden ajan.

Kuinka paljon ostorehutäydennyksillä voidaan saada aikaiseksi?

Kun säilörehua täydennetään energiarehulla (vilja, täysrehut, muut energiakomponentit), laskee kokonaisdieetin valkuaispitoisuus, vaikka säilörehussa hyvä valkuainen onkin. Siksi ihan ilman täydennysvalkuaista ei lypsylehmien ruokinnassa vielä pärjätä.

Ostorehutäydennykset tulee pohtia tarkasti oikeina ruokinnallisina täydennyksinä, jotta niistä ei kerry vain kuluerää yritykseen. Tulee tietää mitä täydennetään, miksi ja miten. Miten mikäkin komponentti vaikuttaa maidon määrään, maidon pitoisuuksiin ja niiden myötäkarjan terveyteen sekä hedelmällisyyteen? Innostuminen

uutuuksista voi olla trendikästä, mutta silti tulee tietää, mitä ostaa ja miksi.

Kivennäistäydennys tarpeen mukaan

Energian, valkuaisen ja hiilihydraattien (tärkkelys, kuitu, sokeri) tasapainotuksen jälkeen varmistetaan rehuanalyysiin pohjautuen oikea kivennäisten saanti. Kivennäiskoostumus liittyy suoraan siihen, millainen on ollut pellon kasvukunto. Markkinoilla ei suotta ole kymmeniä kivennäisvaihtoehtoja, joista on hyvä kivennäisanalyysin jälkeen valita juuri se omalle karjalle sopivin täydennys. Kivennäisiä tarvitaan sopivasti lehmän tarpeen mukaan. Liikasyöttö ei ole taloudellista, eikä tuolisähyötyjä -pikemminkin päinvastoin.

Kun maistaa kivennäisvalmisteita omassa suussaan, hoksaa tilanteen. Varsinkin seosruokinnassa oikea kivennäisten syöttöprosessi saattaa hyvässä tarkoituksessa mennä myös pieleen.

Toteutuva kivennäismäärä voi mennä epähuomiossa ja hyvässä tarkoituksessa reilusti ylikin. Tilannetta voi kuvata maukkaalla lihakeitolla. Kun se on tehty ensiluokkaisista raaka-aineista, jo sen tuoksu ja katsominen houkuttaa syömään. Mutta jos sopankeittäjältä lipsahti sekaan kaksinkertainen määrä suolaa, jää syönti alkuperäiseen tavoitteeseen nähden vääjäämättä vajaaksi. Eli onnistunut kokonaisuus tarkoittaa onnistumisia ihan joka kohdassa.

lohkojen rikkakasvitilannetta.

Korjuukoneilla koko nurmisadon

kasvusto kerätään

varastoon. Jos lehmä laiduntaisi,

se jättäisi syömättä

kasvuston seassa olevat pahanmakuiset

rikat.

Muutama

mystinen

ruokintasuunnitelman

ja

tuotannonseurannan

epäloogisuus

on ratkaistu rikkakasvihavainnolla.

Lehmät

ovat

syöneet

säilörehua

vähemmän

kuin

suunnitelmaan

on laskettu. Alla

olevasta taulukosta pystyy

havaitsemaan

yleisimpien

nurmikasvustoissa

olevien

rikkojen

ravintoainepitoisuudet,

jotka voivat selittää

oudolta ja epäloogisilta tuntuvia

rehuanalyyseja.

Valkuaisen määrä ympäristö- vai karjakysymys?

Ympäristöasioihin meidän on jokaisen reagoitava ja

Rikkakasvit tuovat monipuolisuutta yllätyksiin

Jos säilörehuanalyysiin saadaan oudot rehuarvot ja lisäksi sen syötöllä odotettua heikompi maitotuotos, kannattaa pohtia säilörehu-

D-arvo

raakavalkuainen

Ca

P

Mg

K

Säilörehu 1.sato

690

160

3,8

3,2

1,7

31

Voikukka

751

169

10

3,6

2,8

43

Juolavehnä

604

142

3,8

2,6

1,4

30

Jauhosavikka

569

181

14,4

4,6

5,7

69

Niittyleinikki

755

146

10,7

3,8

3

31

10

SEMEX-POSTI syyskuu 2022

lehmän ruokinnassa se tarkoittaa mm. valkuaisen määrää. Lypsylehmän raakavalkuaisen saannin minimi on uusienkin tutkimusten mukaan 150 g/kg ka. Valkuaisen hyötykäyttöä lehmän ruokinnassa on viime aikoina ympäristön paineessa tutkittu runsaasti. On totta, että 75 prosenttia ruokinnallisesta typestä päätyy virtsaan ja sontaan, kun tavoittelemme NRC:n suositusten mukaisia 165- 175 g/kg ka tasoja. On hyvä pohtia asiaa ja valmistautua mahdollisiin ulkopuolisiin rajoitteisiin ja uusiin mahdollisuuksiin tulevaisuudessa. Optimointi valkuaisen suhteen, ja nimenomaan märehtijän itsensä valmistaman mikrobivalkuaisen (OIV) tuotannon maksimointiin, on tärkeää. Valkuaisen aliruokinta vähentää kuivaaineen syöntiä ja tuotosta sekä vaikuttaa negatiivisesti immuunijärjestelmään. Puute voi näkyä jopa geenien ilmentymisessä ja epigenetiikassa, koska genetiikka on proteiinien koodaamista.

Päivitystä tankkimaidon urealuvun seurantaan

Raakavalkuainen on ns. vanha valkuaismittari. Se jakautuupötsissä hajoavaan ja pötsissä hajoamattomaan valkuaiseen. Märehtijän valkuaisprosessissa tapahtuu monta muutosta, joten vasta ohutsuolessa imeytyvä valkuainen OIV on se valkuainen, joka tulee itse lehmän käyttöön. Siitä osa on pötsin ohittanutta ohitusvalkuaista ja osa pötsimikrobeista muodostunutta valkuaista. Pötsin valkuaistaso PVT kertoo pötsissä olevan energian

ja pötsissä hajoavan valkuaisen välisen suhteen, joka ei saa olla negatiivinen. Valkuaisen hyväksikäyttö typpenä mitattuna on lypsylehmillä parhaillaan 32-35 %, jolloin noin kolmannes rehun typestä erittyy maitoon. Loppu kaksi kolmasosaa päätyy sontaan ja virtsaan.

Muistilistaa syksylle:

¬ Ulkona olevat hiehot ja umpilehmät laitumien heikentyessä ja olosuhteiden koventuessa oikeaan ruokintaan.

¬ Arvioi ja analysoi rehuvarastot määrän ja laadun suhteen.

¬ Määrittele ostopanosten tarve ja pyydä tarjoukset eri toimijoilta.

¬ Varaa hyvissä ajoin aika ruokintaasiantuntijan kanssa työskentelyyn.

Tätä tilannetta voidaan seurata maidon urealukuna, jossa hyvä taso nykytiedon mukaan on 20-25. Minimitaso 17 riittää myös hyvin, jos karjassa ei ole muita valkuaisen puutteeseen viittaavia tunnusmerkkejä (maitomäärä ja mahdollisesti myös maidon valkuaispitoisuus laskevat). Alhainen tankkimaidon urea 17-20 on nykypäivänä jopa hyväksi luettava merkki tiloilla, joissa säilörehuprosessi on hyvin toimiva. Silloin säilörehun valkuainen on saatu säilymään hyvin lehmälle suoraan käyttökelpoisena valkuaisena, jonka pötsihajoavuus (ammoniakkiluku) on pieni. Moitteettomasti säilyneessä säilörehussa ammoniakkiluku on alle 40 g/kg kokonaistyppeä. Se kuvaa, että rehu on riittävän

hapanta ja se on tiivistetty, peitetty ja painotettu oikein.

ProAgrian seurannan mukaan suomalaisissa karjoissa kuuden viimeisen vuoden aikana ruokintojen keskimääräinen OIV-taso on ollut tasaisesti 98 g/kg ka -tasossa, typen hyväksikäyttö 29 prosenttia ja maidon urealuku 27-tasossa. Hyvässä tasossa siis täällä Suomessa

ollaan keskiarvolukuna ilmaistuna. Tiedätkö, mitä

nämä lukemat ovat sinun karjassasi? ¬

Teksti ja kuvat: Tiina Karlström,

ProAgria Oulu Valtakunnallinen Huippuosaaja, lypsykarjan ruokinta, terveys ja hyvinvointi

Säilörehusato on jo korjattuna, nyt on sadon analysoinnin aika ja oikeiden täydennysrehujen valinnan hetki.

11