6 minute read
Märehtiminen – Mervi Yli-Hynnilä
Märehtiminen
Uusi tekniikka on tuonut valtavat mahdollisuudet yksittäisen lehmän ja koko karjan märehtimisen seurantaan. Tekniikkaa kannattaa hyödyntää niin yksilöiden kuin karjatason seurantaan, sillä märehtiminen kertoo todella paljon lehmän syönnistä, käyttäytymisestä ja terveydestä. Märehtiminen on osa lehmän ruuansulatusta sekä käyttäytymistä, ja häiriöt voivat viitata puutteisiin niin ruokinnassa, olosuhteissa kuin hoidossakin. Uudet tutkimukset märehtimisajoista ja niiden muutoksista antavat kiinnostavaa tietoa ja auttavat hyödyntämään tekniikan antamia havaintoja ja hälytyksiä.
Advertisement
Kolmannes vuorokaudesta kuluu märehtien Märehtimisessä syöty rehu nousee uudelleen suuhun märepaloina, jotka pureskellaan pienemmiksi, voidellaan syljellä ja nielaistaan takaisin pötsiin. Sylki auttaa nielemistä, mutta se myös säätelee pötsin happamuutta. Sylkeä erittyy 150-200 litraa päivässä ja se sisältää runsaasti pötsin happamuutta tasapainottavaa bikarbonaattia.
Lehmä käyttää märehtimiseen noin 400-600 minuuttia päivässä eli vajaasta 7 tunnista jopa 10 tuntiin. Tavoiteaikana terveen lehmän tai karjan märehtimiselle pidetään 450-550 minuuttia eli 8-9 tuntia. Tavoite on myös, että yksi
löiden välinen vaihtelu samassa ryhmässä olisi mahdollisimman pientä, vain 30-50 min päivässä.
Lehmä syö nopeasti. Kun rehu on nielty, siirtyy lehmä makuulle märehtimään. Pisimmät märehtimisjaksot tulevat nopeasti sen jälkeen, kun lehmä on syönyt ison annoksen. Pienen syön
timäärän jälkeen sillä ei ole yhtä kiire märehtimään. Lyhyet märejaksot kestävät alle puoli tuntia, kun taas pisimmät useita tunteja.
Märehtiminen on osa lehmän perustarpeita ja käyttäytymistä. Rajoitteet saavat sen turhautumaan ja käyttäytymään poikkeavasti, kuten pyörittämään kieltä.
Kuka märehtii eniten? Päivittäisen märehtimisen määrä vaihtelee karjan sisällä eri yksilöiden välillä, samoin eri karjojen välillä on eroja.
Erot märehtimisajassa lehmien tai karjojen välillä riippuvat syöntikyvystä, maidontuotannosta ja rehuista. Ruokinnassa vaikuttaa lähinnä rehun NDF-kuidun määrä ja silpun pituus. Mitä enemmän ja mitä pidempää kuitua, sitä pidemmät ovat märeajat. Sen sijaan rehun
Lehmän tulisi märehtiä 8-9 tuntia päivässä. 90 prosenttia märehtimisestä tapahtuu lehmän maatessa.
tärkkelys ja sokeri sekä korkeat väkirehumäärät laskevat märehtimisaikaa. Paljon väkirehua syövän lehmän märehtimiselle ja pötsin terveydelle on siis tärkeää, että rehussa on riittävästi myös pitkää kuitua. Riskinä märehtimisajan vähenemisessä on pötsin happamoituminen. Vaihtelut rehun koostumuksessa ovat myös haitallisia ja laskevat märeaikaa.
Useamman kerran poikineet lehmät märehtivät tunnin enemmän päivässä kuin pienemmät ja syöntikyvyltään heikommat ensikot. Märepalojen määrä on sama, mutta vanhemmat lehmät pureskelevat pidempään.
Jopa 90 prosenttia märehtimisestä tapahtuu lehmän maatessa. Jos makuuaikaa onnistutaan lisäämään, lisääntyy myös märehtiminen. Makaamisen häiriintyessä esimerkiksi kiimassa myös märeaika laskee. Osaston ylitäytön on todettu laskevan märeaikaa, kun makuupaikkaa pitää jonottaa.
Stressi vaikuttaa merkittävästi märeaikaa vähentävästi. Kun pitkät kuituiset massat viipyvät pötsissä pidempään, tuntee lehmä itsensä täydeksi. Virtauksen hidastuessa syönti ja siten myös maidontuotanto vähenevät. Mukavaan parteen, laumarauhaan ja sopivaan ryhmäkokoon kannattaa panostaa! Poikiminen keskeyttää syöntirytmin Jo 8 tuntia ennen poikimista lehmä vähentää syöntiaikaa. Noin 4 tuntia ennen poikimista taukoaa myös märehtiminen. Noin 4-6 tuntia poikimisen jälkeen lehmä alkaa syömään ja märehtimään.
Ensikoilla toipuminen poikimisesta vie pidempään ja niiden tottuminen olosuhteiden muutoksiin on hitaampaa. Ensikoiden märeaika kehittyy hitaammin kuin monta kertaa poikineiden. Poikineiden tulisi lisätä märeaikaa ensimmäisellä viikolla päivittäin noin 50 minuutilla.
Jos umpilehmä vähentää syöntiä ja märehtimistä viimeisellä viikolla ennen poikimista, on sillä suurempi riski sairastua poikimisen jälkeen. Vähentynyt märeaika ennustaa BHB-arvojen nousua poikimisen jälkeen, mikä taas lisää riskiä niin tulehdus- kuin aineenvaihduntasairauksiin. Poikimisen jälkeen ketoosiin sairastuvalla lehmällä nähdään usein märeajan lasku sekä ennen että jälkeen poikimisen. Poikimisen jälkeen tulehdusta sairastavalla märehtiminen ei lisäänny samaan tahtiin kuin terveellä. Kiima, sosiaalinen hierarkia ja hellestressi Kiimainen lehmä käyttäytyy poikkeavasti, liikkuu enemmän sekä syö ja makaa vähemmän. Sen märeaika laskee 15-20 prosenttia normaalista jo päivää ennen siemennyspäivää. Oman rytminsä lisäksi kiimainen lehmä sotkee muidenkin ryhmätovereiden elämää häiritsemällä makaamista ja syömistä.
Myös ryhmän vaihto vaikuttaa märehtimiseen monin tavoin. Kun lehmä siirretään uuteen ryhmään, se vähentää syöntiä. Ryhmässä ennestään olevat eivät vähennä syöntiä, mutta märehtiminen laskee noin puoli tuntia ryhmittelypäivänä ja palautuu sitten. Siirretyn lehmän märehtiminen laskee myös ja palautuu vasta kaksi päivää siirrosta.
Arvoasteikon heikoimmilla eläimillä on jopa 35 prosenttia vähemmän märeaikaa kuin vahvoilla eläiJos märepantoja ei ole käytettävissä kaikille lehmille, kannattaa panostaa aikaan viikko ennen poikimista ja kuukausi poikimisen jälkeen. Semexin uusi typpiauto starttasi matkaan huhtikuussa. Nykyinen auto on hiukan edellistä lyhyempi, jotta se olisi ketterämpi ja kustannustehokkaampi pitkillä ajomatkoilla. Lyhyemmässä autossa on vähemmän tilaa myyntituotteille, joten pidämme jatkossa mukana vain pientä perusvarastoa yleisimmistä tarvikkeista. Kaikki etukäteen tilatut tarvikkeet toimitetaan jakokierroksilla tilausten mukaisesti.
millä. Heikkojen yksilöiden märejaksot ovat lyhyempiä, mikä johtuu vähäisemmästä rehun syönnistä.
Ensikot märehtivät enemmän ensikkoryhmissä verrattuna ryhmiin, joissa on myös useamman kerran poikineita.
Myös hellestressi laskee märehtimisaikaa. Eläimet ovat enemmän jalkeilla ja makuuaika lyhenee. Helleaikana märehtimistä on enemmän öisin.
Kipu vähentää märehtimisaikaa Sairauden oireet on helppo havaita aikaisessa vaiheessa jopa ennen silminnähtäviä oireita märeseurannan avulla. Märehtimisen väheneminen kertoo akuutista kivusta, jota voi aiheuttaa utare- tai kohtutulehdus tai sorkkakipu (ontuminen) tai jopa sorkkahoito. Märeiden lasku voi johtua aineenvaihdunnan häiriöistä, kuten pötsin happamoitumisesta, ketoosista tai juoksutusmahan siirtymästä. Tutkimuksissa on todettu, että juoksutusmahahäiriöissä lasku voidaan nähdä jo kolme päivää ennen kliinisiä oireita. Ketoosi sekä utare- ja kohtutulehduksissa märehtiminen laskee päivää ennen.
Kun sairaat yksilöt löydetään aikaisessa vaiheessa ja hoidetaan aiemmin, on hoitotulos usein parempi. Ontuvat lehmät kannattaa ottaa eroon ryhmästä ja hoitaa sorkat mahdollisimman pian, jotta syöntiin ei tule katkoksia ja tuotannon menetys on pienempi. Aikaiset havainnot poikimakauteen Kun puntaroidaan onnistumista umpilehmien ruokinnassa, kannattaa seurata miten nopeasti poikineiden märehtiminen palautuu.
Nykytiedon valossa kannattaa seurata myös poikimista odottavien märeitä. Ongelmalehmien märeiden on todettu olevan alhaiset. Poikimisen jälkeen niillä on lisääntynyt ketoosiriski ensimmäisten kolmen viikon ajan poikimisesta.
Jos pystytään parantamaan syöntiä ajoissa vaikka siirrolla yksilökarsinaan, tai löydetään ontuminen, voidaan vähentää suurempia poikimisen jälkeen tulevia ongelmia. Vaikka sairastumiselta ei täysin vältyttäisi, voivat oireet olla lievemmät tai ainakin hoidettavissa.
Poikimisen lähestymisen voi havaita märeistä ja varsinkin poikimisen viivästymisen, joka voi johtua alkavasta kalkin puutteesta tai vasikan virheasennosta. Vastapoikineiden seurannassa märeseuranta auttaa löytämään alkavat ongelmat ja tutkimaan tapaukset välittömästi.
Mittarit hyötykäyttöön Märeseurantaa voidaan hyödyntää erilaisten muutosten seurannassa. Ruokinnan muutokset vaikuttavat suoraan märehtimiseen. Syynä voivat olla rehun vaihdos, uudet komponentit, muutokset apeseoksessa tai väkirehumäärissä sekä eri työntekijöiden tyyli käytännön ruokinnassa ja appeen sekoittamisessa.
Muutokset olosuhteissa heijastuvat välillisesti märehtimiseen. Esimerkiksi muutokset kuivittamisessa voivat näkyä makuuajan kautta märehtimisessä. Mielenkiintoista on seurata myös ryhmittelyn tai muiden epätavallisten päivien vaikutusta.
Tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoidon erikoiseläinlääkäri ja maitoyrittäjä Mervi Yli-Hynnilä www.lehmalaakarit.com
Semexin pihvisonnien pojat ovat menestyneet erinomaisesti kasvukokeissa, ja niistä maksettiin korkeita hintoja HK Scanin jalostussonnihuutokaupassa 24.- 25.4.2020. Angus-rodun kaikkien aikojen korkein hinta, 6700 euroa, maksettiin Anna ja Matti Hokkasen kasvattamasta GF Hole In One’n pojasta Varpuniemen Renne. Anna ja Mikko Sippolan kasvattama charolais-sonni Ristelin Pontiac (isä Cedarwale Zeal) puolestaan myytiin HK Scanin tämän vuoden ennätyshinnalla 6800 euroa.
Semex Finland tarjoaa kanadalaista ja sveitsiläistä pihvirotujen siementä emolehmätiloille. Tuonnin haasteena on, ettei IBR-rokotetun sonnin siementä
saa tuoda EU:n alueelle, ja kanadalaisilla tiloilla on yleisesti tapana rokottaa kaikki pihvirotuiset vasikat IBR:ää vastaan. Tällä hetkellä selvästi laajin tuontikelpoisten sonnien valikoima löytyy angusrodusta, jota tuomme sekä Sveitsistä että Kanadasta. Voit tutustua tarjontaamme muun muassa kotisivujemme tilauslomakkeen kautta osoitteessa tilaus.semex. fi. Useiden sonnien siementä löytyy valmiiksi Suomen varastosta. Pihvikasvattajien kannattaa tutustua myös Sveitsin jalostusohjelmaan, joka painottuu kasvun ja lihan laatuominaisuuksien lisäksi voimakkaasti poikimaominaisuuksiin ja ketterään liikkumiseen. Sveitsistä löytyy laaja valikoima tuontikelpoisia angus-, simmental- ja limousinsonneja.
Charolais-sonni Ristelin Pontiac (isä Cedarwale Zeal) myytiin HK Scanin jalostuseläinhuutokaupassa ennätyshintaan 6800 euroa.
