SEMEX-POSTI TOUKOKUU 2018
AYRSHIRE-RODUN JALOSTUSOHJELMA ON PIENI MUTTA TEHOKAS Kanadassa on pieni, mutta sitäkin innostuneempi ayrshirekasvattajien joukko. Rodun terveys, elinvoimaisuus ja hyvät pitoisuudet ovat viime aikoina lisänneet lehmämäärää, ja rodun tulevaisuus näyttää valoisalta. Ayrshirerodun jalostajat eivät yritä kilpailla lukumäärässä suurempien populaatioiden kanssa, vaan keskittyvät
vahvistamaan juuri niitä ominaisuuksia, joiden takia he itse haluavat lypsää nimenomaan ayrshirelehmiä. Rakkaus rotuun ratkaisee, ja rodun elinvoima säilyy juuri niin pitkään, kun jokainen kasvattaja kaikkialla maailmassa tunnistaa ayrshiren vahvuudet ja arvostaa niitä.
Pelkkä genomitestien määrä ei ratkaise jalostusohjelman menestystä. Olennaista on tavalla tai toisella löytää populaation parhaat periyttäjät. Genomitulos on hyvä apuväline, mutta ei yksin riitä valinnan tekemiseen, vaan lehmän sukutaulussa ilmenevät vahvuudet ja epävarmuustekijät on myös tunnistettava ja osattava hyödyntää. Rodun jalostuksen ongelmana on yhteistyö eri populaatioiden välillä. Saman lehmän tulokset eri referenssiryhmissä saattavat poiketa hyvin paljon toisistaan. Yhden populaation sonninemä saatetaan toisessa jalostusohjelmassa siementää liharodulla. Chris Studer on menestyksekkäästi vastannut kanadalaisen ayrshiren jalostusohjelman toteuttamisesta Semexillä. Ayrshire Canadan määrittelemien suuntaviivojen mukaisesti Chris on etsinyt sopivia lehmäperheitä ja sonneja sekä Kanadasta että maailman muista populaatioista ja harkitusti näitä linjoja yhdistämällä saavuttanut merkittäviä tuloksia. Kanadalainen ayrshire kiinnostaa maailmalla, ja valtaosa Kanadassa tuotetusta siemenestä menee vientiin.
kiinnostus rotua kohtaan. Chris Studer on valinnut harkiten muutamia sonneja lähinnä Ruotsin srb-populaatioista, ja muutama vuosi sitten myös Suomesta, tuomaan uusia sukulinjoja jalostusohjelmaan. Myös pohjoismaisista lehmistä on hankittu alkioita, mutta toistaiseksi näistä ei ole päässyt sonneja tuo-
Lukumäärältään pienen rodun jalostaminen ei ole helppoa. On jatkuvasti tasapainoiltava uuden geeniaineksen hankinnan kanssa niin, että sukusiitosaste ei nouse liian korkeaksi, ja toisaalta vältettävä liiallisen hajonnan aiheuttamia sudenkuoppia. Jos rotutyyppi katoaa, katoaa myös kasvattajien
tantoon asti. Ulkomaista verta on käytetty tuottamaan sonninemiä niin, että syntyneistä täyssisaruksista on valittu tavoitteisiin parhaiten sopivat yksilöt. Jokainen paritus tähtää useiden sukupolvien päähän niin, että rakennetaan vahvoja ja yhtenäisiä lehmäperheitä. Tähän työhön on käytetty myös
Chris Studer esittelee ensikkoa, jonka isä on Jumper ja emä Forever Schoon Perfecta EX96. Semex on ostanut kuvan lehmästä pojan. Ensikon emä Perfecta oli myös sonninemä, ja sen poika Perfecter on ollut myynnissä Suomessa. Perfectan paras 305 pv on 12 283 – 4,7 – 3,4 ja elinikäistuotos 51964 kg. 11