1 minute read
Viestinnän ilo ja haasteellisuus
Viestintäasiantuntija Maiju Korhosen mukaan toimiva viestintä lisää vanhustyön veto- ja pitovoimaa.
TEKSTI JOUNI VORNANEN | KUVA SAVONIA-AMMATTIKORKEAKOULU
Yhteisöt käsittelevät valtavan määrän tietoa päivittäin. Dataa tallentuu moniin kanaviin, joten joskus tiedon kaivaminen ja levittäminen voi osoittautua työlääksi. Myös vastuunjako koetaan haastavaksi, kuka tekee mitäkin. Vetovoimainen vanhustyö –hankkeessa pureuduttiin näihin kysymyksiin.
Hanke toteutti PohjoisSavon vanhustyön yksiköissä sadan päivän kehittämiskokeilun. Viestintä koettiin usein haasteelliseksi. Kehitystarpeita havaittiin niin sisäisessä kuin ulkoisessakin viestinnässä.
Hankkeen viestintäasiantuntijan Maiju Korhosen mukaan hoitoyksiköt kipuilevat muun muassa takkuavan tiedonkulun ja yksikön ulkopuolelle suuntautuvan somevirran kanssa.
– Viestinnän ammattilaisen näkökulmasta tilanne ei ole lainkaan paha, sillä kaiken alku ja juuri eli itse ongelma ymmärretään ja siihen osataan hakea apua. Hankkeessa onkin paljon keskitetty siihen, kuinka voisimme omalla ammattitaidollamme auttaa yksiköitä kohti parempaa viestintää.
Korhonen avaa kuviota. Viestinnän valmennus on aloitettu yhteisellä suunnittelukokouksella, jossa on käyty läpi yksikön haasteet, toiveet ja osaaminen. On tehty viestintäsuunnitelma, kuinka edetä kohti tavoitteita ja annettu pieniä tehtäviä, joiden myötä yksikkö pääsee eteenpäin. Kahdestakymmenestä vanhustyön yksiköstä kolmelletoista vanhustyön yksikölle annettiin työkaluja joko sisäiseen tai ulkoiseen viestintään.
– Parhaimmassa tapauksessa yksikkö on ollut valmis muutokseen ja alkanut itsekin ideoida tapoja viestiä toiminnastaan: kuvaten esimerkiksi videoita hoitotyön arjesta. Sosiaalisen median kanaviin on alkanut ilmestyä kuva- ja videomateriaalia, jota on ollut ilo jakaa eteenpäin myös hankkeen omissa sosiaalisen median kanavissa.
VIESTINTÄ LISÄÄ VANHUSTYÖN VETOVOIMAA
Maiju Korhonen huomauttaa, että sisäisen viestinnän osalta on annettu vinkkejä eri viestintäkanavista ja jäsennelty uudelleen jo mahdollisesti olemassa olevien viestintäkanavien tehtäviä. Lisäksi yksiköitä on kannustettu säännöllisiin kokouksiin, jolloin voitaisiin yhdessä käydä asioita läpi, joita hoitotyön arjessa tulee vastaan.
– Tiimihengen nostattamiseen liittyvät virkistäytymispäivät ja muut toimet ovat myös olleet esillä, koska luottamus ja tuttuus antavat rohkeutta puhua yhteisissä tapaamisissa. Kun ihmiset tuntevat toisensa, mahdolliset epäluulot työkaverin tarkoitusperistä pehmenevät, eikä työpaikalla aina varauduta pahimpaan.
Näin Korhosen mielestä työtä voidaan tehdä avoimin mielin: kömmähdyksiä annetaan helpommin anteeksi eikä huumorin kanssa tarvitse olla niin varuillaan, kun tiedetään, mikä on toiselle arka paikka.
– Toimiva viestintä lisää vanhustyön veto- ja pitovoimaa, kun yksikön sisällä vallitsee hyvä olo ja siitä osataan kertoa myös ulospäin.
