Oodi ilolle

Teksti: Jyri Wuorisalo | Kuva: Aino-Maria Savolainen

Meillä on uunituore päivitetty opas elämästä selviytymiseen häiriötilanteissa sekä siihen, kuinka varautumalla voimme valmistautua liikkumaan kriisistä kriisiin. Oppaan nimi on ytimekkäästi Yhteiskunnan turvallisuusstrategia, jonka on julkaissut Turvallisuuskomitea.

Oppaasta saavat kaikki perusteluja näkemyksilleen, mikä on tärkeintä turvallisuuden rakentamisessa ja tulkintojahan sitten riittääkin. Julkisuudessa korostuu kova turvallisuus, joka perustuu voimankäyttöön ja valtiokeskeiseen turvallisuusajatteluun.

Mitä jos tarkasteltaisiinkin opasta kamppailusta sivistyksen ja rauhan sekä kestävän kehityksen puolesta. Jospa otettaisiinkin näkökulmaksi turvallisuuden kulttuurin luominen ja sitä kautta hyvän tulevaisuuden tekeminen ja paremman elämän ennakointi. Oppaan avulla voimme kulkea komein askelin kriisinkestävyyteen eli resilienssiin, joka on myös kestävän kehityksen perusta. Opas opastaa siis palautumis- ja uudistumiskyvyn kehittämiseen, resilienssiin ja sehän liittyy olennaisesti kaikkeen päätöksentekoon yhteiskunnassa.

Oppaan kruununjalokivi on kuvaus kokonaisturvallisuuden toimintamallista, jossa yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistoimintana. Se todellakin tarjoaa jokaiselle yhteisen viitekehyksen kokonaisturvallisuuden toteuttamiseksi omista lähtökohdistaan. Nyt tartun tähän mahdollisuuteen.

Oppaassa yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvataan strategisten tehtävien avulla. Näistä ainakin seuraavat kolme on mitä olennaisinta sivistyksen ja rauhan turvaamiselle sekä kestävän kehityksen vauhdittamiselle:

1. Henkinen kriisinkestävyys. Opas muistuttaa hienosti, että sivistyspalveluilla luodaan henkisen kriisinkestävyyden edellytykset. Näiden edellytysten ytimessä on kulttuuripalvelujen ylläpitäminen ja kulttuuriomaisuuden suojelu. Tästä on helppo tulla johtopäätökseen, että kulttuuriala pitää yllä henkistä kriisinkestävyyttä ja sitä kautta koko kokonaisturvallisuuden ydintä, koska oppaassa sanotaan suoraan, jotta ihmisten keskinäinen luot­tamus on keskeinen yhteiskuntaa koossa pitävä tekijä. Luottamushan rakentuu juuri vahvan kulttuurin varaan ja sivistys vahvistaa avoimen ja demokraattisen yhteiskunnan toimintaa ja sananvapautta. Voisi rohkeasti sanoa, että taiteellisen ja luovan työn ja toiminnan turvaaminen on jopa edellytys resilienssille.

2. Ympäristön muutosten, luontokadon ja ilmastonmuutoksen havainnointi ja seuranta sekä niistä aiheutuvien uhkien torjunta ja muutoksiin varautuminen.

Kyllä, ilmasto- ja ympäristökriisi ovat nyt päässeet turvallisuusalan kaanoniin. EU ja YK ovat puhuneet jo vuosia, että ilmastonmuutos on vakava uhka koko ihmiskunnan elämälle ja toimeentulolle ja nyt se on otettu vakavasti jopa Suomessa. Kansainvälinen terveysjärjestö WHO on arvioinut, että ilmastonmuutos on suurin yksittäinen uhka ihmisyydelle 2000-luvulla. 

Tästähän päästään tulkintaan, että ympäristöjärjestöt ovat aikamme suurimpia vapaustaistelijoita mutta olemmeko todella valmiita ajattelemaan näin. Oppaassa korostetaan kansalaisyhteiskunnan merkitystä yhteiskunnan turvallisuudelle, joten meidän on aika oppia ajattelemaan turvallisuutta ja sen puolustajia uudella tavalla.

Tulkintaa saa viedä vielä pitemmälle. Turvallisuusbusineksessa puhutaan mielellään kaksoiskäyttötuotteista eli tuotteista, joita voidaan käyttää sekä siviili- että sotilastarkoituksiin. Entäpä, jos turvallisuustyössä elämää tuhoavista teknologioista siirryttäisiinkin elämää ylläpitäviin teknologioihin eli uuden ajan kaksoiskäyttö olisikin kasvihuonekaasupäästöjä tuottavien teknologioiden soveltaminen vihreän siirtymän edistämiseen. Sehän tarkoittaisi ennen kaikkea ruoka-, terveys- ja vesiturvallisuuden nostamiseen turvallisuusbusineksen ytimeen.

3. Kansainvälinen ja EU-toiminta. Suomessa 1920-luvulla toimineen kirjailija- ja taiteilijaryhmä Tulenkantajien tunnuslause oli: ”Ikkunat auki Eurooppaan!” Nyt huudahduksella alkaa olla voimaa, koska opas nostaa merkittävään rooliin kansainvälisen kriisinhallinnan, humanitaarisen avun sekä kansainvälisen pelastustoiminnan.  Näissähän Suomi on halunnut olla mahtimaa ja nyt sille on entistä paremmat edellytykset, koska olemme vaikuttaneet juuri valmistuneeseen EU:n varautumisunionistrategiaan, joka viitoittaa EU:n turvallisuuden vahvistamista koskevaa työtä. Suomalainen kokonaisturvallisuuden toimintamalli itse asiassa auttaa meitä navigoimaan globaalissa muuttuvassa turvallisuusympäristössä.

Onkin helpottavaa tulkita kokonaisturvallisuutta eurooppalaisen sivistyksen puolustuksena. Kokonaisturvallisuuden pohdinta onkin hyvä lopettaa Euroopan hymniin Oodi ilolle, jonka taustalla runo julistaa tasa-arvoisten ihmisten yhteiskuntaa, jota yhdistävät ilo ja ystävyys.