Teksti ja kuvat: Saunaseuran jäsen Eero Vuohula
Helposti lämmitettävä savusauna Miten päästään nauttimaan savusaunan lämmöstä nopeammin ja ilman tikua?
I
säni rakennutti savusaunan Nastolan Sylvöjärven rantaan vuonna 1968. Innoitusta ja piirustuksia hän löysi Sakari Pälsin kirjoista. Isänsä kotitalon savusauna Nastolan perukoilla oli niinikään esikuvana. Lauri-isäni oli teknikko ja teki elämäntyönsä Helsingin kaupungin kaasulaitoksella, jossa hän muiden töiden ohella muun muassa suunnitteli silloisen kalasataman yrittäjille savustusuuneja. Peruslämpö useimpiin savustusuuneihin tuotettiin näet kaasulla. Hän oli perehtynyt myös polttamiseen laajemminkin, muun muassa Helsingin krematorion suunnittelussa. Myrsky toimi metsurina
Savusaunaa suunniteltiin pitkään ja hartaasti. Sitten vuonna 1967 myrskytuuli kaatoi kesämökin tontilta parikymmentä honkaa. Rakentamispäätös syntyi nopeasti, saatiinhan saunaan hirret omalta tontilta! Ohjeet ja mitat löytyivät Sakari Pälsin kirjoista helposti, samoin kattoräppänän sijoittaminen ja ilmanvaihto: lattialautojen väliin jätettiin jonkin verran rakoa tuuletuksen varmistamiseksi. Kiukaan rakenteessa ei seurattu enää Pälsin ohjeita. Laurin tavoitteena oli näet huomattavasti lyhentää lämmitysaikaa, joka isänsä kotitalon saunassa vei puoli päivää.
Eero Vuohula ja isänsä Laurin rakennuttama, ”neljän oivalluksen” savusauna.
Kolmas oivallus oli rajoittaa löylykivien määrää perinteistä pienemmäksi. Kun muutama vuosi sitten itse uusin löylykivet, niitä meni kuitenkin ainakin 300 kiloa. Neljäs oivallus oli ehkä tärkein: savusaunan lämmitystähän hidastaa hiilloksen hiipumisen odottaminen, joka vie helposti toista tuntia. Ellei an-
Neljä hyvää oivallusta
Ensimmäinen oivallus oli siinä, että hän muurasi kiukaan isoista tulenkestävistä tiilistä, jotta lämmitettävä massa saatiin huomattavasti pienemmäksi verrattuna perinteiseen luonnonkivistä muurattuun. Toinen oivallus oli rakentaa tulipesä varsin korkeaksi, jotta liekkien yläpää eli niiden kuumin kohta osuu lämmitettäviin löylykiviin.
neta hiilloksen hiipua aivan loppuun tulee saunaan ’tikua’, jota varsinkin naisväki vierastaa. Siitähän jotkut valittavat seurammekin saunoissa. Hiilloksen saamiseksi kätevästi pois tulipesästä jätettiin muuratessa koko matkalla kouru. Kouru mitoitettiin niin, että varta vasten tehdyllä hiililapiolla saatiin kerättyä vielä osin punaisetkin kekäleet ja vietyä ne ulos niille varattuun tuhka-astiaan. Viime kesänä sain helposti savusaunamme kylpykuntoon vähän yli puolessatoista tunnissa. Toivon, että tämä juttu auttaa savusaunaa havittelevia päätöksenteossa. Enää ei tarvitse lämmittää puolta päivää ja vielä sen jälkeenkin kärsiä tikusta. Tästä voi alkaa savusaunojen renessanssi. ❖
Vielä osin punainen hiillos poistetaan kiukaasta hiililapiolla. Näin ei tarvitse odotella hiipumista eikä kärsiä tiukusta.
sauna
I1I 2017
41