voimalaitokseksi aiheuttaa Nakkilassa joskus hieman nyrpeyttä. Aikaisemmin tässä tekstissä olen esittänyt syyn sille, miksi Harjavallan ja Nakkilan raja kulkee voimalaitoksen kohdalla neljä kilometriä pitkin jokea. Koskella, johon voimalaitos on rakennettu on silläkin kaksi nimeä, etelärannan kylän mukainen nimi Lammaistenkoski ja pohjoisrannan kylän mukainen nimi Pirilänkoski. Harjavallan puolella sijaitsee osa voimalaitoksen patoa ja Nakkilan puolella sijaitsee osa patoa ja koko vesivoimalaitos. Tässä kirjoituksessa tarkastelen Kokemäenjokea nakkilalaisesta näkökulmasta ja siitä syystä olen käyttänyt koskesta nimeä Lammaistenkoski ja voimalaitoksesta nimeä Lammaisten voimalaitos. Vesivoima on säätövoimaa, jota ajetaan päivällä, kun sähkönkulutus on suurin ja hinta korkein. Yöllä virtaus pidetään minimissä ja kerätään vesivarastoa patoaltaaseen seuraavan päivän juoksutusta varten. Nakkilassa, Arantilankosken yläpuolella vesivoimatalouden lyhytaikaissäännöstely aiheuttaa suuret, jopa kahden metrin vedenpinnan korkeusvaihtelut päivittäin. Tämä luonnollisesti vaikuttaa joen muuhun käyttöön kunnassa. Vesivoimayhtiön ja Nakkilan kunnan välillä on jo pitkään ollut rakentavaa vuoropuhelua joen eri käyttömuotojen yhteensovittamisesta. Lyhytaikaissäännöstely vaikeuttaa usean kalalajin lisääntymistä joella. Säännöstely on haitannut myös nahkiaisen lisääntymistä, koska nahkiaisen toukat elävät 5-6 vuoden ajan jokimatalikoissa pohjalietteeseen kaivautuneena. Osa toukista jää kuiville ja osa huuhtoutuu pois suurten virtaamavaihteluiden vuoksi. Nahkiaisen kutualueita on kuitenkin vielä jäljellä Nakkilan jokiosuudella.104 Jo 1920-luvulta lähtien Harjavallan alapuolisella jokiosuudella on havaittu kalakuolemia, joiden oletetaan aiheutuneen teollisuuden myrkyllisistä päästöistä. Huonoa mainetta jokikalastukselle aiheuttivat myös hauista mitatut korkeat elohopeapitoisuudet 1900-luvun viime vuosikymmeninä. Pihlavanlahdelta kalastetuissa hauissa oli syöntirajoituksia vielä 1990-luvulla.105 Jokiveden laatu on parantunut erittäin paljon 1970-luvulta lähtien tehdyillä vesiensuojelutoimenpiteillä. Ratkaiseva veden laadun parannus ajoittui vuoteen 1985, kun kaksi yläpuolisen vesistön sellutehdasta lopetti toimintansa. Happea kuluttava kuormitus ja fosforikuormitus ovat molemmat vähentyneet yli 90%, typpikuormitus on vähentynyt noin 30%, raskasmetallikuorma on pienentynyt merkittävästi ja elohopeaongelma tyystin hävinnyt. Nykyisin eniten jokiveden laatua heikentää peltoviljelystä ja viemäriverkon ulkopuolisten kiinteistöjen jätevesistä tuleva hajakuormitus.106
93
Kirja.indd 93
2.12.2011 12:05:35