5 minute read
Arjan Eläkejuhlat
Se taisi olla viikko sitten, kun kaksi nauravaista untuvikkoa avasi oven tyhjään saliin ja maailmaan, joka muutti kummankin elämän ja näkökulman mielenterveysmaailmaan. Ei niin vieraaseen kummallekaan, ihmisarvoihin ja voimavaroihin pohjautuvaan. Sanoit, että minä ruuvaan nämä tuolin jalat kiinni ja osta sinä kattiloita ja pannuja ja moppeja ja harjoja ja minähän ostin.
Onko siitä nyt viikko, kun ovesta tulivat ensimmäisinä sisään Lauri ja Pentti. Tehtiin makkarasoppaa ja keitettiin kaffetta. Oli saatu ruuvit pöydänjalkoihin, hyvä meidän oli aloittaa, vaikka kovasti tilassa kaikui ja kumisi.
Advertisement
Taisi olla pari päivää sitten kun lähdettiin kolmen viikon koulutukseen. Rahaa meillä raukoilla oli, muttei aamupalaleipää ja kahvetta. Hurjia suunnitelmia tehtiin, päätettiin, että meidän Klubitalosta tulee Suomen paras ja sertifioidaan ja itsenäistytään. Iloittiin kun päivittäiskävijöitä oli peräti 12 kappaletta. Minulta karkasi hevoset, sinä toppuutit. Siinä oli Salon mielenterveysseuran katon alla hyvä suunnitella ja antaa jalkojen ja saappaiden kasvaa.
Tiimi kasvoi. Saatiin mukaan Satu Mediamajaan ja monta sitoutunutta jäsentä, jotka halusivat omalta osin auttaa ja kehittää Klubitaloa. Oli Tarjaa parin kappalein, oli Saaraa, Ninaa, Aimoa, Lauri, Penttejä, Annaa, Heiniä, Raunoa ja Markkua.
Piti ”vetaa” vessapaperit oikein hitaasti ja ottaa pipo pois päästä. Ja sen vessanpöntön avaamiseen käytimme useampia satasia. Vessan kautta saimme joukkoon mukaan Mervinkin. Kukaan ei opintoaikanaan pessyt paremmin vessaa kuin Mervi ja ilman muuta tällaisen luontaisen lahjakkuuden kyytiin poimimme.
Toissa päivänä nousimme Finnairin siiville ja matkustimme Tukholman kansainväliseen seminaariin. Minä, sinä ja Taina. Kaksi uppoutui kansainväliseen klubitalomaailmaan, yksi halasi tiiviisti vessanpönttöä. Sitten vietimme baby showereita ja ensi askeleita ottivat toisen polven klubilaiset iloksemme.
Mutta oliko se eilen, kun testosteronia puhkuva Jaakko käveli Länsirannan ovesta sisään ja soitti Surujen kitaraa ja haastoi ihmisiä lankuttamaan. Kuka jaksoi 15 sekuntia, kuka 30 ja sitten loksahti suu auki, kun suurperheen äiti pisti pitkäkseen ja kysyi kolmen minuutin kohdalla, että kuinka kauan tässä yleensä pitäisi olla, että on tuo RAY:n hakemuskin tuolla auki.
Jaakko, Tomi, Juho ja Ahti kera Mirvan perustivat Sherwoodin Pojat nimisen bändin ja tekivät kaksi keikkaakin, ensimmäisen ja viimeisen. Musiikkisuuntaus taisi olla vaihtoehtoinen proge. Laulettiin me muutenkin, vaikka kiellettiin.
Pistokas kukasta, jonka Arja hankki meille ensimmäiseksi kukaksi vuonna 2008.
Eiliseen mahtuu niin monta hauskaa muistoa. On ollut Kaitsun Tupperin kutsuja, on tuupattu hevoskammoista johtajaa satulaan, on paistettu lättyjä ja grillattu makkaraa. On ollut ikimuistoisia opiskelijoita, Paikka auki -tapauksia, harjoittelijoita, sivareita.
On iloittu, on juhlittu, vähän riidelty ja sovittu. On itketty, on uuvuttu, on haettu tukea toisesta, on pelätty ja petytty. Kun katson eiliseen, on eletty yhdessä täyttä elämää rinta rinnan yhdessä kulkien, toisiamme eteenpäin tukien.
Kun nyt katson eiliseen, näen helminauhan, jossa helmi helmen perään on asettunut oikealle paikalleen ja niin kuin helmen valmistuminen, on tämä meidän helminauha vaatinut kaiken työn, kaikki ärsykkeet, kivensirut, alut joiden päälle, kerros kerrokselta on muodostunut nykyinen Salon Klubitalo.
Eilen kuljimme lasten töppösissä. Tänään meillä on elinvoimainen, itsenäinen, Stean tuloksellisuusja vaikuttavuusarvion mukaan yksi Suomen parhaista klubitaloista.
Tänään haluan kiittää sinua näistä yhteisistä vuosista, yhteisestä sisusta tehdä vaikuttavaa ja tärkeää kolmannen sektorin työtä. Kiitos itseni, työyhteisön ja jäsenten puolesta niistä hennoista, vahvoista hartioista joilla olet meitä eteenpäin vienyt ja puskenut.
Se mikä eilen oli unelmissa Klubitalon suhteen, on tänään totta. Kiitos sinulle siitä.
Jenni
Matti tarjoilee kuohuvaa.
Kun nyt jäät eläkkeelle, työkenkäsi kaappiin heitä. Osta Kuiron komein pulla, ja kunnon kahvit keitä. Nuku aamuisin pitkään, anna piut paut herätyskellolle. Jos se kuitenkin soi, upota veteen ja heitä pellolle.
Nauti elämästä ja kaikkea uutta harrasta. Vedä ukkoasi välillä, pitenevästä parrasta. Maalaa, piirrä, matkusta ja tee mukavia juttuja. Rasvaa pyörän ketjut, käy moikkaamassa tuttuja. Jäämme kaipaamaan sinua, paikkaasi ei voi viedä. Olet ollut meille tärkeä, Jos et rouvaseni sitä tiedä. Toivomme sinulle kaikkea hyvää, sinä moniosaaja nainen.
Kohotetaan tänään siis malja, jos toinenkin samanlainen. Lämmin kiitos nyt sinulle Arja, kaikista vuosista näistä. Olethan hoitanut rakkaudella, tätä joukkoa täysipäistä.
Kikka Elämässämme kuljemme usein pitkän matkaa kertaakaan pysähtymättä miettimään jo mennyttä elämää ja tekemiämme valintoja. Elämän voi ajatella eräänlaisena valtamerenä, jonka aavoilla joudumme valitsemaan mihin suuntaan purtemme ohjaamme.
Joskus saattaa kuitenkin käydä niin, että käännymme liian aikaisin ja valitsemamme tie vie tuntemattomille vesille. Silloin olemme uuden tilanteen edessä ja se saattaa aiheuttaa monenlaista surua ja harmia.
Maailman merillä purren ohjaaminen voi olla seikkailua, täynnä vaarallisia vesiä sekä karikkoja. Myös elämämme sekä erityisesti niin herkkä mielemme saattaa ajautua karille ja sen korjaaminen vaatiikin usein itseltämme valtavasti voimia ja luotsia turvaksemme.
Merillä seilatessa saattoivat entisajan merimiehet katsoa horisonttiin ja nähdä majakan valon kajastuksen kaukana. Klubitalollakin on oma majakkansa ja tuo majakka on pitkän kokemuksen muovaama henkilö, joka on tuonut niin moneen elämään valoa ja ohjausta.
On ollut hienoa nähdä miten suurella sydämellä ja aidolla ilolla teet, Arja, työtäsi sekä kohtaat erilaisia ihmisiä. Arvostan sitä, miten olet ollut osa mielenterveyskuntoutujien elämää ja ohjannut meitä uusille merille.
Tänään Purtemme ohjaaja vaihtuu, mutta alussa avullasi ottamamme kurssi suuntaa yhä varmana kohti uusia seikkailuja.
Haluan kiittää sinua siitä että, olet ollut osa elämäämme ja voin sen varmasti muiden tavoin todeta, miten iso osa olet tätä tarinaa –tätä perhettä, joka ajoittaisista kasvukivuista huolimatta aina parantaa haavansa ja luo jokaiseen päivään merkityksen. Merkityksiä, jotka luovat muistoja ja jotka ovat omalta osaltaan luomassa elämäämme polkuja, joita kuljettuamme voimme aina palata yhdessä koettuihin hetkiin ja oppia kokemuksistamme - aina varmuutta luoden.
Purtesi on nyt saapunut satamaan, mutta ei suinkaan lopullisesti. Se odottaa innolla uusia seikkailuja ja mukaansa saapuvia täysin uusia pieniä elämänalkuja sekä niitä jotka ovat jo muistoissamme.
Toivotan sinulle paljon mahtavia kokemuksia tuleviin seikkailuisi ja onnea tuleviin elämäntehtäviisi.
Niko
Nikon puhe Arjalle. Onnittelemassa myös Anniina.
Yhteistyökumppaneiden alennukset jäsenille:
-20%
p. 02 733 3344 www.kukkakimppu.com
Tervetuloa!
ELOKUVATEATTERI LUMON TARJONTAA OSOITTEESSA
www.lumoleffat.fi
Klubin Kahviosta voi ostaa lippuja 6 €/Kpl
Tervetuloa!
-20%
torin laidalla, ent. Kukkakori p. 045 111 4488 www.kukkakauppasalo.fi
