– Valinta tuli suurena yllätyksenä, mutta sanoinkuvaamattoman hienolta tuntuu, Siltanen toteaa.
”Kuin mikäkin oikea maalivahti” Tiltu Siltasen salibandyura käynnistyi alaasteen kuudennella luokalla. – Sähly oli koululiikunnassa ehdoton suosikki, ja siellä olin aina maalivahtina. Liikkamaikka suitsutti, että olin kuin mikäkin oikea maalivahti. Siitä sain pienen kipinän, Siltanen muistelee. – Porukat löysivät lehti-ilmoituksen, että paikallinen sählyporukka, Gammelbackan Terä, etsii uusia innokkaita tyttöjunioreita. Sinne menin treeneihin. Olin tosin vain puoli kautta veskarina ja sitten kyllästyin, kun se olikin vaikeampaa kuin koulun sählyssä ja siirryin mailan varteen. Siltasen ura kenttäpelaajana katkesi joukkueen maalivahtipulaan ja ryhmän painostukseen. – Pelasin puolustajana muutaman kauden, kunnes tuli hetki, että joukkueesta puuttui yllättäen maalivahti ja sovittiin, että jokainen käy vuorollaan maalissa, jos ei kukaan syty siihen touhuun vapaaehtoises-
ti. Sitten mun vuoro koitti ja sain palloja kiinnikin. Ryhmän painostuksesta sovittiin, että pelaan seuraavan turnauksen maalissa. Niiden pelien jälkeen sovittiin, että pelaan kauden loppuun maalissa. Ja kauden loputtua en enää pois tolppien välistä tahtonutkaan, Siltanen nauraa.
Junnuputken läpi kerhosta naisiin Siltasen tavoin myös NST:n nykyisen valmentajan Mika Strömbergin juuret ovat Porvoossa. Siltanen on kuullut salibandyharrastuksensa ensivuosista myös toisenlaisen version. – Että itse asiassa jossain Strömbergin Mikan sählykerhossa oon ihan ensimmäisen kerran lajiin törmänny, mutta itse en muista tällaista, Siltanen hymähtää. Siltasen salibandyharrastuksen alkuvuosina valmentajat vaihtuivat tiuhaa tahtia, kunnes paikkansa vaihtopenkin päässä vakiinnuttivat Marjo Koskinen ja Katri Rosti. – Kaikki valmentajat ovat omalla tavallaan jättäneet jälkensä, mutta Marjo ja ”Rose” ovat varmasti ne merkittävimmät valmentajat urallani. Marjo valmensi myös erityisesti maalivahteja mielellään, ja hän on opettanut minulle koko sen maalivahdin perustekemisen ja liikkumisen ja tukenut ja kannustanut vielä sen jälkeenkin, kun meidän valmennussuhde on päättynyt. Rose on pitänyt huolen, että fysiikka riittää, Siltanen kiittää. Nuoren maalivahdin peliura eteni Porvoossa oman juniori-ikäluokkansa mukana. Pikkuhiljaa joukkue alkoi myös menestyä. PSS:n naisten noustessa liigaan pääsi Tiltu Siltanen kertaalleen mukaan naisten edustusjoukkueen pelireissulle. PSS:n ensimmäisen liigakauden aikana Siltanen harjoitteli satunnaisesti naisten kanssa. Näitä treenejä Siltanen piti kauden kohokohtina. Seuraavalla kaudella PSS:n ykkösmaalivahti Hanna Sihlman siirtyi Ruotsiin ja Tiltu Siltanen nostettiin naisten joukkueen kokoonpanoon. – Pelailin sitten junnuissa ja naisissa, ja kausi oli melko nousujohteinen. Sain pelata yllätävänkin paljon liigapelejä. Atytöissä saavutimme SM-hopeaa ja naisissa SM-pronssia. Sitten Mäkelän Jonna tuli Porvooseen ja peliaika jäi vähemmälle, Siltanen muistelee.
Elämän suurin päätös Maajoukkueen ykkösmaalivahdin Jonna Mäkelän lisäksi myös Marjukka Mäkinen siirtyi NST:stä PSS:n maalille. Kuluvan kauden jälkeen Tiltu Siltaselle lienee useampiakin ottajia.
– Kirjoitin ylioppilaaksi, eikä minulla ollut juurikaan tulevaisuuden suunnitelmia. Porvoossa alkoi olla täyttä maalivahtiosastolla Mäkisen saapumisen myötä. Silloin Strömbergin Mika otti yhteyttä ja kyseli, miltä minusta kuulostaisi lähteä NST:hen pelaamaan, kun heidän maalivahtinsa lähtivät Porvooseen. – Pienen harkinnan jälkeen vaihdoin maisemaa tänne itärajalle. Lappeenrantaan muutto oli yksi elämäni suurimpia päätöksiä, mutta varmasti myös parhaimpia, Siltanen toteaa. Siltasen siirto NST:hen ei tuottanut välitöntä paikkaa naisten Salibandyliigan eliitissä. Nuori maalivahti oli pitkään liigaa seuraavien näkökulmasta näkymättömissä, mutta taustalla tapahtui. Siltanen harjoitteli määrätietoisesti ja ahkerasti. Tämän kauden läpimurto on seurausta hurjasta työmäärästä. – Olen harjoitellut NST:n liigajoukkueen mukana koko ajan ja 1 – 2 kertaa viikossa Juho Meurosen maalivahtitreeneissä. Lisäksi olen käynyt poikajunioreiden treeneissä tai miesten divariporukoiden treeneissä. Olen lisäksi pelannut Huhtarin hallisarjassa lukuisia pelejä. Viime kaudella pelasin farmisopimuksella NST:n kakkosjoukkueessa 1. divarissa, Siltanen kertoo. – En ole juurikaan saanut tähän mennessä näytön paikkoja, kun samassa joukkueessa pelaa kaksi Suomen parasta maalivahtia. Olen kuitenkin treenannut määrätietoisesti ja ahkerasti taustalla.
Ennemmin Sveitsiin kuin Porvooseen Tiltu Siltanen on pelannut itsensä tämän kauden aikana yhdeksi naisten Salibandyliigan kuumimmista maalivahdeista. Lienee selvää, että kauden päätyttyä ottajia löytyisi useammista osoitteista. Vaikka kolmen pelin visiitti PSS:aan oli pelillisesti täysosuma, ei Siltanen näe kasvattajaseuraansa PSS:aa tulevaisuuden seuranaan. – Elelen kausi kerrallaan, mutta erittäin hyvin olen sopeutunut Lappeenrantaan ja NST:hen, ja opintoni ovat vielä kesken, joten näillä näkymin en osaa kuvitella palaavani Porvooseen. Ulkomaille, esimerkiksi Sveitsiin, olisin kiinnostunut lähteä pelaamaan jossakin vaiheessa, Siltanen kertoo. Lyhen tähtäimen tavoite Siltasella on selkeä. – Suomen mestaruus! Tuo tavoite ei tule jäämään ainakaan maalivahdeista kiinni. Tuskin millään joukkueella naisten Salibandyliigan historiassa on ollut kovempaa maalivahtikolmikkoa, mitä Tiltu Siltanen, Jonna Mäkelä ja AnniMaija Seppänen muodostavat.
•
SALIBANDY
45