Hieman hapanta hopeanaamaa. Vasemmalta Jenni Morottaja, Elina Kujala, Veera Simola, Karoliina Kujala ja My Kippilä.
vain yksi isompi notkahdus
SB-prolla HopeanKultainen KauSi SB-Pron kausi oli lähellä täydellistä. Nurmijärveläiset voittivat tammikuussa Suomen cupin, eikä kulta ollut kaukana liigafinaaleissakaan. tekStI jA kuvA mIkA HILSkA
S
elkeä 2 – 0 - johto ottelusarjassa oli vain yhden jatkoaikamaalin päässä, mutta väkivahva Classic käänsi sarjan lopulta edukseen. – Nyt on tyhjä olo, SB-Pron päävalmentaja Sami Saarikoski mietti autioituneella Vantaan Energia Areenalla. Pukuhuoneiden suunnasta kuului viimeisiä tamperelaisriemun kiljahduksia, ja ympärillä kenttätasolla työmiehet käärivät samalla mattoalustaa rullille. – Taas tuli selkeästi se sama toisen erän passivoituminen seitsemännestä neljänteentoista peliminuuttiin. Sama on ollut aikaisemminkin muun muassa Suomen Cupin finaalissa, mutta se pystyttiin vielä korjaamaan. Nyt ei. Viiden ja puolen minuutin jakso koitui Prolle kohtalokkaaksi, kun Classic käänsi kotijoukkueen 3 – 1 - johdon tilanteeksi 3 – 4. Enemmänkin takaiskuja olisi voinut tulla, 36 SALIBANDY
niin sekaisin kotijoukkueen oma peli siinä kohdin oli. Kolmannessa erässä SB-Pro painoi raivolla, mutta maaliin ei pallo suostunut menemään millään. – Paikkoja oli loppusuoralla, oltiin yksin läpi ja vedettiin kuudella viittä vastaan kohti tyhjää maalia, mutta ei tällä kertaa. Ensi vuonna sitten, Saarikoski hymähti.
maltti ja rutiini ratkaisivat Sami Saarikoski näki suurimmaksi eroksi finaalijoukkueiden välillä Classicin maltin. – Classicin rutiini on aikamoinen, ja heillä riittää malttia älyttömästi, meillä taas ei niinkään. Viime vuodesta oli menty hirveästi eteenpäin, mutta vielä paljon lisää olisi tarvittu malttia omaan pallolliseen pelaamiseen. Nyt tekeminen oli hirveän paljon parempaa kuin edellisenä päivänä Tampereella, mutta Classic oli päättänyt voittaa ja voitti myös. SB-Pro kaatui saappaat jalassa, ja neljännessä loppuottelussa joukkueen suurimmat nimet Elina Kujala ja Karoliina Kujala pelasivat finaalisarjan parhaan ottelunsa. Valmentajan kehuja riitti myös joukkueen nuorille lahjakkuuksille. – Junnukolmikko Mira Wickman, Nea Vähäkoski ja My Kippilä pelasi hienosti, ja varsinkin Vähäkoski nosti tasoaan hirveästi.
Maalivahti Laura Loisa oli huikeassa vireessä ja mahdollisti meille voiton joka pelissä, mutta emme ihan pystyneet kentällä vastaamaan hänen panokseensa. Harmittaa erityisesti Lauran puolesta, kun hän pelasi niin hienon kevään. Ja olihan Jenni Morottaja taas kerran aikamoinen.
yksi ainoa yli yhden maalin tappio Kokonaisuutena SB-Pron kausi oli komea. Cupvoiton lisäksi joukkue pelasi näyttävän runkosarjan, jossa kaikki neljä tappiota tulivat vain yhden maalin erolla, kaksi vieläpä jatkoajalla. Pudotuspelien kolmesta häviöstä yksi tuli välierässä NST:lle jatkoajalla ja yksi Classicille rankkareilla, joten Tampereen kolmannen finaalin 5– 0-notkahdus oli koko kauden ainoa yli yhden maalin tappio. – Runkosarja oli meiltä tosi tasaista tekemistä, puolivälierät hyvät, ja välierät ihan kelpo suoritus. Finaaleista ensimmäinen oli hyvä, toinen hyvä, kolmanteen tuli iso tason tippuminen, ja viimeinen oli sitten taas erittäin hyvä, Sami Saarikoski kiteytti kauden. – Oli hienoa tehdä töitä tämän joukkueen kanssa, ja olisin halunnut päättää urani SB-Pron naisten päävalmentajana toisissa tunnelmissa, mutta näin kävi tällä kertaa, Saarikoski sanoi, napitti takkinsa ja lähti kohti Energia Areenan ulko-ovea.
•
SALIBANDYLIIgA