Jukka Tervo Teki vieSTiNNäN PioNeeriTyöTä Päätoimittaja 1991–95
Monelle ’20 ja risat’ -salibandyn pelaajalle, saati sitäkin nuoremmalle kaartille, nimi jukka tervo ei herätä suurempia reaktioita. Hänellä on kuitenkin kädenjälkensä suomalaisessa salibandyssa. Niin kentällä kuin Salibandy-lehden palstoilla. Nyt keskitytään jälkimmäiseen. tEKStI MArKKu HuoPoNEN
j
ukka Tervo toimi Salibandy-lehden päätoimittajana vuosina 1991–95. Aikana jolloin moni nykypelaaja on nähnyt päivänvalon. Tervon kohdalla voidaan puhua salibandyviestinnän pioneerista. Hänen aikanaan Salibandy-lehti kehittyi isoin loikkauksin. Lehden päätoimittajuudella oli hänen myöhempään toimintaansa kauaskantoisempi merkitys kuin mies on osannut aavistaakaan. Jukka Tervo toimitti kaikkiaan 25 Salibandy-lehden numeroa.
”unelmaliitto” Tervo komeili enteellisesti jo keväällä 1990 Salibandy-lehden kannessa, koska hänet oli valittu vuoden miespelaajaksi. Aikansa tähti siis. Mutta kuinka isokokoisesta jyväskyläläisen BET:n sekä maajoukkueen puolustajasta tuli Salibandy-lehden päätoimittaja ja samalla salibandyviestinnän uranuurtaja? – Pelasin tosiaan tuolloin maajoukkueessa, jonka joukkueenjohtajana toimi kaksi ensimmäistä Salibandy-lehteä toimittanut Kurre Westerlund. Hän tiesi, että olen urheilutoimittajana Riihimäen Sanomissa, Tervo kertaa lähtötilannetta. Westerlund oli nopeasti kasvavan lajiliiton hallituksen puheenjohtaja ja kiireinen yrittäjä, ei varsinaisesti lehtimies. Niinpä hän laski yhteen 1+1 ja kysyi Tervon halukkuutta ottaa Salibandy-lehden toimitustyö hoitaakseen. Tervo vastasi kosintaan myöntävästi. – Se oli unelmaliitto, koska siinä kohtasivat kaksi intohimoani: pelaaminen ja kirjoittaminen, ”Jude” Tervo naurahtaa.
lehti vastasi tiedonjanoon Toimitustyö toteutettiin ostopalveluna, ja liiton hallituksen vaatimuksena oli, että Ter8
SALIBANDY
Salibandy-lehti valmisti Jukka Tervoa tulevaan yrittäjyyteen. Sittemmin lehti on vaihtunut salibandyhallin pyörittämiseen ja välineiden, kuten mailojen ja pallojen valmistukseen. Keväällä 1990 Tervo komeili itse Salibandylehden kannessa, koska hänet oli valittu vuoden miespelaajaksi.
von oli perustettava tätä varten toiminimi. Siitä alkoi hänen yrittäjän uransa, joka jatkuu edelleen, vaikka kirjoitustyö on sittemmin jäänyt taka-alalle. Toimialana on kuitenkin salibandy. – Voi olla, että olisin päätynyt yrittäjäksi muutoinkin, mutta tuolla ratkaisulla on ollut isompi asia elämääni kuin silloin aavistinkaan. Paitsi, että sain tehdä työtä, jota halusin, loin myös laajat kontaktit salibandyn parissa toimijoihin. Tätä verkostoa olen pystynyt hyödyntämään aina näihin päiviin asti, muistelee Etelä-Pohjanmaalla mm. halliyrittäjänä toimiva Tervo lämmöllä. Kun kaksi ensimmäistä Salibandy-lehteä ilmestyivät numero per vuosi -tahdilla, Tervo kasvatti lehden ilmestymiskerrat ensin neljään, sitten viiteen ja lopulta seitsemään numeroon kaudessa. Lehti elikin kulta-aikaa. Tiedonjano oli suuri, mutta salibandy oli kovin tuntematon laji lehdistössä. Internet Suomessa teki vasta tuloaan, sosiaalisesta mediasta puhumattakaan. – Salibandy-lehti oli oikeastaan ainoa kanava, jossa lajista kirjoitettiin. Tein tarkan jaksotuksen lehden ilmestymisen ja sarjakauden tapahtumien välille. Myös ensimmäiset arvokisat (EM 1994) oli iso juttu. Salibandy-
lehti tuli isoon tarpeeseen, siitä ei ole kahta sanaa, Tervo kertoo. Entä lukijapalaute? Tulviko sitä toimituksen postiluukusta? – Ei kovinkaan paljon. Enemmän se oli sitten sitä kun liikuin halleilla, niin tultiin kertomaan, mistä olisi kiva lukea. Sanoisin, että palaute oli kannustavaa, mutta samalla myös ohjeellistavaa.
Toimitustyö kannusti yrittäjyyteen Tervo teki valtaosan jutuista itse ja valokuvasi paljon. Hänellä on edelleen arvokas alkuaikojen kuvakokoelma hallussaan. Ajalta, jolloin valokuvaaja kentän reunalla oli harvinaisuus. Avustajien suhteen Tervo oli tarkka. – En hakenut avustajia, vaan he olivat aloitteellisia. Kuten Vesa Rantanen (nyk. Urheilusanomat), jonka tapasin Imatralla ollessani naisjoukkueen valmentajana ja Vesa toisen joukkueen matkassa taustahenkilönä. Hän vinkkasi puolestaan toisesta tamperelaisesta toimittajanalusta eli Petri Sepästä (nyk. IS Urheilu). Sitten oli vielä espoolaisesta näkökulmasta salibandya katsonut Oskari Saari, muistelee Jukka Tervo värväyksiään. Lehdenteko oli oma prosessinsa. Avustajien jutut tulivat toimitukseen faksilla, joten ne piti kirjoittaa vielä uudelleen. Lehden painokuntoon saattaminen oli kova rypistys. – Sen jälkeen kun sain lehden painoon, nukuin pitkät tovit. Lehti oli iso osa elämääni ja valmisti minua yrittäjän uralle, Jukka Tervo tunnustaa.
•
4 • 2013