sillä kertaa vain 5–1 Pekka Kainulaisen onnistuttua jälleen maalinteossa.
Oranssi kumipallo Kauppakorkean salissa
Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen salibandymaajoukkue.
J AT K U U SI V ULTA 37
Maajoukkue kerättiin yliopistolta Vuonna 1985 Matti Nykänen valittiin vuoden urheilijaksi, Wayne Rooney, Lewis Hamilton ja Aleksander Ovetshkin syntyivät, Mihail Gorbatshovista tuli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri, ja Saab-Valmet lopetti Uudessakaupungissa Talbotien valmistuksen. Suomen salibandymaajoukkueella ei ollut syksyllä 1985 leirityksiä, päivärahoja, huoltajia eikä valmentajia. Itse asiassa Suomessa ei tunnettu vielä edes virallisia salibandysarjoja. Maaottelu kuitenkin pelattiin, koska Ruotsin liiton oli valtionapuja saadakseen todistettava lajin olevan kansainvälinen. Sieltä otettiin siis yhteyttä Suomeen ja Pekka Mukkalaan, joka organisoi maahan pikavauhdilla salibandyliiton ja maajoukkueen. Pelaajat siihen löytyivät ennen kaikkea Helsingin yliopiston sählysarjoista. – Pekka kertoi, että olisi tämmöinen mahdollisuus. Kokoonpano oli varmaan aika lailla Pekan harkintaa, ja taisi siellä olla ihan hänen kavereitaankin, Pekka Kainulainen naurahtaa sekoittaessaan kahviaan. Riittävä määrä pelaajia löytyi, ja joukko opiskelijanuorukaisia kasseineen ja lyhyine sählymailoineen kokoontui laivaterminaaliin. – Jotenkin luulen, ettei sitä reissua itse maksettu. Pekka Mukkala oli uskomaton kaveri junailemaan, ja olisiko hän hankkinut jonkun avustuksen vaikka yliopiston urheiluseuran kautta? Pekka Kainulainen pinnistää muistiaan. 38 SALIBANDY
– Pelipaidatkin olivat hänen sävellystään, ja jostain oli hänelle itselleen sattunut kapteenin merkki. Takatukat olivat 1980-luvulla nykyistä pidempiä, pelishortsit piukempia ja silmälasit akvaariokokoa, mutta ensimmäisistä pelipaidoista löytyi kaikki oleellinen: sinivalkoiset värit, leijonavaakuna ja teksti SUOMI - FINLAND.
Oikean maaottelun tuntua Maalit olivat salibandyn alkuaikoina nykyistä pienemmät ja mailat lyhyemmät ja löysemmät, mutta tapahtuma kunnossa. – Ruotsalaiset olivat nähneet vaivaa lippuineen ja viireineen, ja oli oikean maaottelun tuntua. Yleisöäkin oli katsomossa, Pekka Kainulainen kertaa käännellen albuminsa sivuja. Kuvissa Sollentunan vihreä massalattia on monen lajin rajaviivojen pilkkoma, mutta lehtereillä väkeä. – Kentällä oltiin hirveästi alakynnessä, ja tuntui, että nuo ovat pudonneet aikaisemmin puusta teknisesti ja taktisesti. Silti ei turhauttanut. Koko touhussa oli sellaista pioneerihenkeä ja innostusta, että kaikki oli uutta ja hauskaa. Seuraavana päivänä hotelliaamiaisella selatusta Dagens Nyheteristä löytyi maininta ottelusta, vaikkakin sarakkeesta, jonka päällä luki ”Bandy”. Isäntien maalintekijöinä kunnostautuivat muun muassa Esa Karjalainen ja Ruotsin nykyinen päävalmentaja Jan-Erik Vaara. Seuraavana päivänä iskettiin uudelleen yhteen, nyt Jakobsbergissä. Ruotsi voitti
Alkuaikojen sählyssä oli vahvasti akateeminen leima, ja Pekka Kainulainenkin tutustui lajiin Kauppakorkeakoulussa. Sählysarjojejn ja maajoukkueen kautta tie vei Synkkään Uhmaan, joka taisteli salibandymestaruudesta turnausmuotoisessa SM-sarjassa. – ”Kauppiksen” salissa pelattiin keskiviikkoaamuisin kahdeksalta. Aluksi sillä oranssilla kumipallolla, jonka jälkeen nykyinen reikäpallo tuntui paljon helpommalta hallita. Historiallisen maalin tekijä lopetti huipulla, sillä pääsarjaottelut Synkän Uhman paidassa olivat viimeiset liiton virallisissa sarjoissa. Urheilu ei kuitenkaan jäänyt. Entisen aktiivin pönäköitymisestä ei ole tietoakaan, ja Koillis-Savosta Juankoskelta 1978 Helsinkiin muuttaneen Kainulaisen olemuksessa on pikemminkin kuivakankälppeää savolaisukkoa. Nyt ohjelmassa on esimerkiksi jalkapalloa, jumppaa, epäsäännöllistä käymistä tutulla sählyvuorolla ja maalivahtivalmennusta sekä salibandykerhoa oman pojan jalkapallojoukkueelle. – Salibandya kävin katsomassa viimeksi viime kaudella, kun M-Team ja Tapanilan Erä pelasivat. Urheilusta on tullut myös siviilityö, sillä menestyksekkään uran pankkimaailmassa muun muassa Sampo Pankin talousjohtajana ja riskienhallintajohtajana tehnyt Kainulainen siirtyi loppukesästä helsinkiläisen jalkapalloseuran, oulunkyläläisen Gnistanin toiminnanjohtajaksi.
Ahvenanmaalla pelasi jo kunnon maajoukkue Salibandy on mullistunut syksystä 1985, mutta muutos alkoi näkyä jo alkumetreillä. Vain vuosi ensimmäisten maaotteluiden jälkeen Suomi ja Ruotsi kohtasivat uudelleen Ahvenanmaalla, ja viikonlopun toisessa kohtaamisessa Suomi teki historiaa kaataessaan Ruotsin 3 – 2. – Ahvenanmaalla pelasi ensimmäinen ihan oikea maajoukkue. Mukana olivat Heikki Vienola ja Jarmo Perttilä ja ennen kaikkea Ruotsista Keijo Pollari. Heti näki, että hän tuli aivan eri kulttuurista kuin me lajin myöhään aloittaneet. Maila ja pallo tottelivat, ja vedot olivat ihan eri luokkaa. Eikä sellaisella lyhyellä unihocilla voinut vetääkään niin kuin Pollari viritetyllä mailallaan. Toki edelleen oltiin altavastaajia, ja asetelma oli se, että hirveällä tsempillä saatettiin ottaa se yksi voitto, mutta hävitä taas seuraavat yhdeksän peliä, Pekka Kainulainen muistaa.
•
HENKILÖT