Ubik 3/2014

3 / 2014 | JÄRKI JA TUNTEET

SU O M EN A M M AT TII N O PIS K ELE V I EN LIIT TO - SA K K I RY

Let’s get the firma started

Feminismi ennen ja nyt

Amikset oopperassa

Olla kuin amis

Järkevät tunteet

Koulu hitsasi kiinni

Risteilyfiilis

Ronya

Pyhä pilleri

S isä ltö / Pääkirjoitus, Puheenjohtajien kolumni / Risteylyfiilis, Koulutuspoli tiikkaa ja jäätelöä / Pride-kulkueessa menivät normit nurin, Uusi tekijä sakkiin / Let’s get the firma started / Hyvä flirtti onherkkää ja keskustelevaa / Olla kuin amis / Ronya / Amikset oopperassa / Feminismi ennen ja nyt / Koulu hitsasi kiinni / Järkevät tunteet / Järjettömyys vs. tunteettomuus / Jalka pallon MM-kisojen DO’S ja DON’TS / Edunvalvontakulma / Uutta Suomea rakentamassa / Paperinpyöritystä ja uskaliaisuutta / Pyhä pilleri / Arvostelut / They schools, Loputon jossittelu / Sarjakuvat S. 3

S.4

S. 5

S. 6

S. 7

S. 14

S. 8

S. 20

S. 16

S. 22

S.24

S. 23

S. 26

S. 27

S. 28

S. 33

S. 34

S. 36

S. 38

Te k ijät / SAKKI ry, / Henri Salonen, / Janne Nurmi, / Aleksej Fedotov, Aliina Alatalo, Henna Kangas, Jasmina Khabbal, Matias Luukkanen, Lauri Linna, Jere Aalto, Niia Virtanen, Antti Seitamaa, Laura Kyntölä, Olivia Maury, Jasmin Kailio, Jukka Vuorio, Kerttu Matinpuro, HIlla Kurki, Henri Pienimaa, Ilkka Hautala, Marian Abdulkarim, Kalle Kvick / Hilla Kurki, Minna Kallinen, Jere Aalto, Vitali Gusatinsky, / Janne Nurmi, Olivia Maury, Samuli Saarinen, Ulla Donner, Veera Ala-Vähälä / Katja Ronkanen, Mikko Hyrkkänen, Pasi Kärkkäinen / Heta Nuutinen K U S TA N TA J A

PÄ ÄT O I M I T TA J A

TA I T T O

K I R J O I T TA J AT

K U VA A J AT

KUVITUKSE T

S A R J A K U VAT

EDITOINTI

Ubik Ammattiin opiskelevien oma kulttuuri- ja mielipidelehti. Ubiikki: kaikkialla oleva, kaikkialla vaikuttava, jokapaikan. Kuten sakkilaiset ja kaikki ammattiin opiskelevat, me vaikutamme joka paikassa ja kaikkialla yhteiskunnassa. Me tarvitsemme omanlaisen äänenkantajan.

SAKKI ry:n toimittama Ubik -lehti on 4 kertaa vuodessa ilmestyvä, SAKKI ry:n jäsenille ja kaikille ammattiin opiskeleville tarkoitettu tiedotus-, kulttuuri-, ja mielipidelehti.

Yhteystiedot: Hakaniemenranta 1, 00531 Helsinki puh. 050 337 4655 Sähköposti: toimitus@sakkinet.fi

Kansikuva: Hilla Kurki

ISSN 2243 3279, numero 3, 2014

llmoitusmyynti: Marita Kettunen 050 570 0478 Foxtail Oy marita.kettunen@foxtail.fi

Painopaikka: Sanomapaino Oy, Forssa

UBIK

PÄ ÄKIRJOITUS H E NRI SALO NE N | KU VAT

Puhu ongelmista

WELTSCHMERZ, suomeksi maailmantuska, tarkoittaa tuskastumista maailman pahuuteen ja epäoikeudenmukaisuuteen sekä ymmärrystä omasta voimattomuudestaan muuttaa vallitsevaa todellisuutta. Viime kuukausina olen ajoittain valahtanut syvään maailmantuskan potemiseen. Muutama sana maailmantuskani lähteistä: Gazan pommittaminen, Ukrainan sisällissota

ja jännitteet EU:n ja Venäjän välillä, Irakin ja Syyrian kaoottiset sisällissodat, nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden riipaisevat tarinat. Olen huolissani ja pelkään, että asiat menevät vielä huonompaan suuntaan. Tässä lehdessä käsittelemme nuorisotakuuta, mielialalääkkeitä, ulkomailla opiskelua sekä itsensä etsimistä, jotka koskettavat mielestäni monia nykyään. Tulevaisuus saattaa tuntua joskus epävarmalta ja oma mahdollisuus vaikuttaa siihen mitättömältä. Kuitenkin meillä kaikilla on kykeneväisyyttä tehdä jotain. Sodat ja maailman vääryydet eivät ehkä korjaudu sinun yksittäisillä kulutusvalinnoillasi, mutta myös pieniä asioita voi muuttaa isoiksi yhdessä toimimisella. Sitä myös SAKKI ry opiskelijaliikkeenä haluaa tavoitella. Yksi amis ei ehkä

ole hyvässä asemassa vaatia huonon opetussuunnitelman korjaamista tai riittävää lähiopetuksen määrää mutta luokallinen amiksia saa nostatettua asiasta jo isomman äänen. Uskon, että tulevat nuorten sukupolvet varttuvat entistä moniulotteisemmassa ja kansavälisemmässä maailmassa. Sellaisessa missä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ylihuomisen maailmassa myös keskeisenä taitona tulee varmasti olemaan kyky käydä avointa keskustelua sekä kyky tehdä kompromisseja. Vaikka kaikista periaatteista ei voi eikä pidäkään joustaa, on myös paljon itsestämme kiinni, miten rehellisesti haluamme keskustella toistemme kanssa ratkaisujen löytämiseksi sekä myös itsemme. Tämä on totta suurissa kansainvälisissä kysymyksissä sekä omissa henkilökohtaisissa elämissämme.

TEKSTI A LE KSEJ F E D OTOV PU HE E NJO HTAJA

Oodi ystävyydelle

mukana matkassa. Vaikeina hetkinä kuitenkin korostuu todellisen ystävyyden merkitys. Ys-

SAKKI ry:n hallitus kävi soutamassa Sulkavan Suursoudussa amisten liikunallisuuden puolesta.

KESÄN JÄÄDESSÄ taka-alalle on aika palata takaisin arkeen ja ryhdistäytyä. Syksy merkitsee tänäkin vuonna uuden alkua niille yli kolmellekymmenelle tuhannelle amikselle, jotka aloittavat kiipeämisurakkansa kohti ammattilaisuuden vuorta. Polku vuoren huipulle on jyrkkä ja monen seikkailu uhkaa jäädä puolitiehen. Koettelemukset opiskellessa voivat tuntua ajoittain mahdottomilta ja onni ei ole aina

tävä auttaa sinua vaikka et sitä edes pyytäisi. Hän hyväksyy sinut sellaisena kuin olet, antaa tilaa ja kuuntelee. Itse opin amisvuosieni aikana ammattini salojen ohella tärkeän pointin: omiin taitoihinsa täytyy osata luottaa, mutta niistä huolimatta maailmassa ei pärjää yksin. Suurten globaalien kriisien ja yhä vähäisempien resurssien maailmassa korostuu yhteisöllisyyden sekä jakamisen voima ja merkitys. Avoimen koodin käyttö ja jakaminen avaavat uusia ulottuvuuksia ohjelmistojen kehittämiselle, uudet yritykset syntyvät joukkorahoituksen avulla ja ihmiset harkitsevat yhä useammin uuden ostamisen sijaan yhdessä käyttämistä sekä jakamista. Jakamista l ous on osittain syrjäyttämässä yksilökeskeistä ja

luonnon kannalta kestämätöntä kulutuskulttuuria. Uskon, että nykyisin yhä useampi arvostaa kokemuksia ja palveluita enemmän kuin jatkuvaa materian haalimista. Oma arkeni on kokenut kovan muodonmuutoksen viimeisen vuoden sisällä. Luopuminen turhista tavaroista ja vaatteista sai olon kevyeksi. Bussilla töihin kulkemisen vaihtaminen matkan taittamiseen polkupyörällä vei liikakiloja ja opetti nauttimaan aamuista. Tärkein muutos oli kalenterin raivaaminen ystäville. Yhdessä tehty lasagne, viikonlopun vaellusretki tai spontaani piknik lähipuistossa ovat niitä asioita, joita itse ainakin haluan muistella vielä vuosienkin päästä. Syksyn kunniaksi kysynkin kaikilta Ubikin lukijoilta: mitä te haluaisitte tehdä loppuvuoden aikana ystävyyden eteen?

T EKSTI AL IINA A LATALO | KU VAT MI NNA K ALLI NE N

JÄR KI JA TUN TE E T

Risteilyf iilis Kevään SAKKI-risteily rikkoi kävijäennätyksessä. Yli tuhat amista juhli päättyvää lukukautta saaristomerellä. Aliina Alatalo raportoi paikan päältä. OSALLISTUIN VIIME KEVÄÄNÄ ensimmäistä kertaa SAKKI-risteilylle. Risteily on Suomen ammattiin opiskelevien liiton vuosittainen perinne. Tänä vuonna se starttasi Turun satamasta torstai-iltana 15.5. Risteilyllä oli mukana lähes tuhat amista, ammattiliittojen edustajia sekä SAKKIn yhteistyökumppa neita. Heti satamaterminaalissa odotteli paljon tuttuja. Laivaan noustiin noin kahdeksan aikaan illalla ja pikaisen vaatteidenvaihdon ja meikkien lisäämisen jälkeen suuntana oli illallisbuffet. Kun maha oli täynnä, oli hyvä siirtyä odottelemaan illan pääesiintyjää. Tunnelma yökerhossa oli alusta asti hyvä. Ihmiset uskaltautuivat nopeasti tanssilattialle, kaikilla oli kivaa ja sen kyllä huomasi. Laivan bändin lopetettua lavalle astelivat SAKKI ry:n puheenjohtaja Aleksej Fedotov ja ensimmäinen varapuheenjohtaja Musa Jallow. He alkoivat huudattaa yleisöä: toinen puoli salista huusi JU- ja toinen puoli -NO. Yleisössä oli innostunut tunnelma ja pian saatiinkin illan päätähti lavalle. Juno alias Jon Korhonen asteli lavalle huudon ja kiljumisen säestämänä isot rastat heiluen. Olin kieltämättä keikasta täysin fiiliksissä, sillä Juno on yksi suosikkiräp päreistä ja tämä oli ensimmäinen ker ta kun pääsin näkemään ar tistin livenä. Juno otti paljon kontaktia yleisöön ja räppäsi kovan

setin. Esityksen jälkeen juhlat jatkuivat aamuun asti. Räppärille jäi myös hyvä fiilis risteilystä. Hän kertoo saaneensa paljon aikaiseksi kuluneen vuoden aikana. Juno & The Gambitin uusi levy Trapetsitaiteiluu julkaistiin hiljattain. Amikset ovat räppärin mielestä tulevaisuuden voima. Risteilyllä yöunet jäivät monilla hieman vähälle, jotkut taas eivät nukkuneet ollenkaan. Juno kuului jälkimmäisiin. Haastattelun lopussa väsymys alkoi selvästi painaa enem-

män, sillä artisti otti ja nukahti toiseksi viimeisen kysymyksen aikana. Edellisen illan juhliminen näkyi toisilla hieman heikkona vointina bileitä seuraavana päivänä, mutta tunnelma säilyi edelleen hyväntuulisena. Laivan kannella oli lämmin, aurinko paistoi ja vaikutti siltä, että kevät on vihdoin tullut. Laiva saapui turvallisesti takaisin Turun satamaan perjantaina illalla. Oli mukavaa saada taas maata jalkojen alle. Risteilystä jäi kaiken kaikkiaan tosi hyvä fiilis ja oli kivaa tavata uusia ihmisiä. Ensi vuonna uudestaan!

Koulutuspolitiikkaa ja jäätelöä Matkalla Roomassa sakkilaiset pohtivat talouskriisin vaikutuksia eri maiden koulutusjärjestelmiin. MISTÄ JA MIKSI talouskriisi alkoi ja mitä me voimme tehdä kriisin hallitsemiseksi? Näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia Education In Crisis -konferenssissa Roomassa viime kesäkuussa. Viikon mittaisen leirin järjesti toisen asteen koulutuksen opiskelijajärjestöjen eurooppalainen kattojärjestö OBESSU. Alkutäpinöiden ja tutustumisleikkien jälkeen alkoi tiivis ja informatiivinen ohjelma. Pitkät päivät koostuivat ryhmätöistä, keskusteluista, väittelyistä ja erilaisista työpajoista. Opimme lisää Euroopan unionista, parlamentista ja muista Euroopassa vaikuttavista tahoista. Tärkeimmät opit tulivat kuitenkin muilta konferenssiin osallistuneilta. Saimme kuul-

T E KSTI JA KUVAT H E N NA K ANGAS, JASM I NA KHAB BA L

la kuinka koulutusjärjestelmä toimii heidän maissaan, ja millaisia vaikutuksia talouskriisillä on ollut heihin. Vapaa-ajalla talous- koulutuspolitiikan vaikeudet vaihtuivat vitseihin ja hauskanpitoon. Kulttuurieroista saatiin paljon keskustelua aikaiseksi. Nauroimme eri tavoille kippistää, eri maiden laulujen sanoille ja opettelimme tietenkin tarpeelliset tunteiden ilmaukset eri kielillä. Viikkoon sisältyi paljon mielenkiintoisia hetkiä. Kielimuurin tuottamat vaikeudet aamuisin, pikkutunneille asti jatkuneet puistohengailut sekä paljon italialaista jäätelöä. Kotiin palatessa avasimme kirjekuoret, joihin tapahtumaan osallistuneet olivat jättäneet positiivisia viestejä toisilleen. Viestejä lukiessa ymmärsimme solmineemme ystävyyssuhteita, jotka tulevat pitämään pitkään.

UBIK

TEKSTI H E NRI SALO NE N | KU VAT HI LLA KU RKI

Pride -kulkueessa menivät normit nurin SAKKI ry osallistui toista vuotta peräkkäin Pride-kulkueeseen Helsingissä YKSI VUODEN tärkeimmistä ihmisoikeustapahtumista Helsinki Pride kaksinkertaisti osallistujamääränsä edellisen vuoden noin 8000 osallistujasta noin 20 000 osallistujaan. Englanninkielinen sana ”pride” tarkoittaa ylpeyttä ja kansainvälisesti hyvin tunnettujen Pride-kulkueiden tarkoituksena on muistuttaa yhtäläisten oikeuksien kuuluvan kaikille ihmisille seksuaalisesta tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta.

Opiskelijaliikkeen huudatus meni tänävuonna näin: ”Opiskellaan homosti, rakastetaan kaikkii, tasa-arvoo vaaditaan, ylpeästi eteenpäin rohkeasti takaapäin!” Hyvien säiden suosimisen lisäksi yhtenä tekijänä selittämään tämän vuotisen Helsinki Priden suurta kävijämäärää oli eduskunnan lakivaliokunta päätös hylätä kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista äänin 10– 6. Kansalaisaloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista on allekirjoittanut yli 166 000 henkilöä, tehden

siitä ylivoimaisesti suosituimman kansalaisaloitteen. Lakialoitteella, tai sukupuolineutraalilla avioliittolailla, haluttaisiin laajentaa avioliittoinstituutio koskemaan kaikkia pariskuntia seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Ihmisoikeusjärjestö Setan sekä toisen asteen opiskelijajärjestöjen SAKKI ry:n, Suo-

men Lukiolaisten Liiton ja Finlands Svenska Skolungdomsförbundin yhteishanke Normit nurin muodosti oman kulkue osastonsa Pride marssille. Normit nurin -osasto osana Pride-marssia oli vaatimassa yhdenvertaisuuden edistämistä opiskelijoiden arjessa.

Uusi tekijä sakkiin SAKKI RY:N toimistotiimi uudistui kesän aikana. SAKKIn pitkäaikainen järjestöasiantuntija Laura Ylitalo jäi elokuusta työvapaalle ja samalla Sonja Pääsukene (19) aloitti uutena projektityöntekijä järjestöpuolella. Järjestön toisen varapuheenjohtajan titteliä kantava Pääsukene valmistui keväällä lähihoitajaksi lasten- ja nuorten hoidon koulutusohjelmasta Vantaan ammattiopisto Variasta. Lisäksi Pääsukene hyväksyttiin myös kesällä opiskelemaan sosionomiksi Diakonia ammattikorkeakoulun englanninkieliseen ohjelmaan. Opintojen aloittamista on kuitenkin tarkoitus lykätä vuodella uuden työn takia. ”En ole vielä itsekään täysin varma, mitä kaikkea tämä työ tulee pitämään sisällään, mutta nyt syksyllä aloitetaan oppilaitoskiertueesta ja tulevana keväänä tehdään SAKKIn eduskuntavaalikampanjaa”, Pääsukene kertoo. Pääsukene harrastaa kuorolaulantaa Vantaan musiikkiopiston nuorisokuoro Lau-

ruksessa. Lisäksi hän harrastaa salibandyä vaihtelevasti. ”Toivottavasti löytyy jokin kiva höntsäjengi johon lähteä mukaan.” Lisäksi Pääsukene on aktiivinen nuorisovaltuuston toiminnassa Vantaalla. Tulevan syksyn iso ponnistus tulee olemaan jäsenhankintaan painottuva oppilaitoskiertue, jossa tuore projektisihteeri tulee vastaamaan kiertueen onnistumisesta opiskelija-aktiivien ja toimiston muiden työntekijöiden kanssa. ”Toivottavasti kier tueella saadaan paljon uusia aktiiveja. Pakulla pitkien matkojen ajaminen hieman hermostuttaa ajatuksena, mutta eiköhän siitä selvitä”, Pääsukene naurahtaa. SAKKI:n henkilöstön yhteystiedot löytyvät järjestön verkkosivuilta osoitteesta:www.sakkinet.fi/sakki/toimisto. Älä epäröi ottaa yhteyttä asiasta kuin asiasta!

TEKSTI JA KUVA H E NRI SALO NE N

T EKSTI M ATIAS LUUKK ANE N | KU V I T U S JANNE NU RM I

JÄR KI JA TUN TE E T

Let's get the f irma started Start-up-kiima on vallannut koko maailman. Teollisuuden rakenteen muuttuessa tarvitaankin yrityksiä jotka pystyvät ohjaamaan toimettomat resurssit uudelleen hyötykäyttöön. Onko innovatiivisten kasvuyritysten perustaminen nyt koko kansan projekti? KASVUYRITYSTEN eli start-upien hehkutus värittää lehtien palstoja ja poliitikkojen juhlapuheita. Rovion ja Supercellin matka maailmanmaineeseen on jo varmasti kaikille suomalaisille tuttu tarina. Yrittäjyys on muodikasta ja jokavuotiseksi muodostuneen Slushin kaltaiset start-up-tapahtumat houkuttelevat paikalle eturivin poliitikkoja ja muita julkkiksia julistamaan yrittäjyyden ilosanomaa. Meininki vetää vertoja hurmoksessa 2000-luvun alun IT-villitykselle. Ollaanko tällä kertaa keksitty jotain oikeasti uutta, vai puhalletaanko nyt uutta talouskuplaa? Rahaa on paljon pelissä kun Angry Birdsin ja muiden menestystarinoiden innoittamat sijoittajat ostavat kilpaa osakkeita muutaman nörtin autotallipajayrityksistä jättimäisen menestystarinan toivossa. Poliitikkojen ja talousviisaiden puheissa kasvuyrityksiä tarjotaan vastauksena kasvuvajeeseen, rakennemuutokseen ja kaikkiin muihin vitsauksiin vedenpaisumuksesta heinäsirkkoihin.

MIELIKUVITUKSEN LIIKEARVO Aalto-yliopiston Start-Up Center on yksi monista valtavan mielenkiinnon kohteena olevista ”yrityskiihdyttämöistä”. Niiden tarkoituksena on auttaa nerokkaan liikeidean keksineitä yrittäjänalkuja kahlaamaan läpi firman perustamisen alkuvaikeuksien. Senior business advisor Matti Karjanlahti toimii yritysneuvojana Start-Up Centerissä ja antaa pikakurssin start-up-huuman maailmaan. ”Meidän tehtävänä on madaltaa yrittäjäksi ryhtymisen kynnystä ja auttaa ideoiden ke-

hittämisessä toimivaksi liikeyritykseksi”, Karjanlahti kertoo. Elintärkeää jokaisen firman alkutaipaleella on rahoituksen löytäminen ja oikeiden kontaktien luominen. Liikeidea yksin ei riitä, vaikka se olisi kuinka hyvä. Onko yrittäjyys sitten vastaus kaikkiin kansantalouden ongelmiin? “Toki osa ihmisistä kokee yrittäjyyden mielekkääksi elämänvalinnaksi. Tätä sinänsä myönteistä asiaa ei kuitenkaan tule sotkea siihen, että ilmiö olisi välttämättä kansantaloudellisesti hyödyllinen”, sanoo Teppo Eskelinen, poliittisen taloustieteen dosentti. Kun talous yskii, suuri määrä osaavia ammattilaisia on työttömänä. Etenkin Nokian myymisen ja henkilöstön irtisanomisten jälkeen on suomalaisella IT-alalla lupaavasti tilaa uusille yrittäjille. Tämän rakennemuutoksen takia yhden idean kasvuyritykset voivat olla keskeisessä roolissa. “Lama-aikana on enemmän osaavaa ja koulutettua väkeä työttöminä, ja palkkatöiden puutteessa monet perustavat omia firmoja. Aivan samalla tavalla 1990-luvun alun laman aikaan syntyi valtavasti pienyrityksiä”, jatkaa Eskelinen. Start-up-yritykset voivat siis hyödyntää työttömien ammattilaisten kykyjä varsinkin tilanteessa, jossa perinteisiä palkkatöitä ei kaikille ole tarjolla. Nyt kannattaakin varmasti tarttua tilaisuuteen ja seurata unelmaansa, jos mielessä on omaperäinen idea, jonka toteuttaminen on tuntunut liian suurelta uhkapeliltä. Valtio tukee kasvuyrityksiä innokkaasti ja yksityistä sijoituspääomaa tungetaan miljoonatolkulla eriskummallisimpaankin puljuun, jos liikeidea on riittävän mielenkiintoinen.

TYÖELÄMÄ TARVITSEE SINUA Kun suuri osa miljoonista laitetaan yrityksiin, joilla ei ole tuotteesta vielä hajuakaan, on ka-

tastrofi valmis. Joskus sijoittajat on houkuteltu dollarisalkkujensa kanssa paikalle pelkällä epämääräisellä haavekuvalla. “Mikäli star t-up-puhe onnistuu luomaan liioiteltuja käsityksiä näiden yritysten potentiaalista, voi kupla syntyä. Kuplat tunnetusti ruokkivat herkästi itseään”, varoittaa Eskelinen. ”Suomessa tilanne on vielä terveellä pohjalla”, toteaa Karjanlahti. ”Yhdysvalloissa ilmassa on ehkä kuplan merkkejä.” Meilläkin kasvuyrityksille on Karjalahden mukaan ehkä ladattu kohtuuttomia odotuksia. Yleensä muodikkaat start-upit, jotka keräävät ne mehevimmät rahapotit, ovat jossain tekemisissä huipputeknologian kanssa. Tavallisen duunarin toimeentuloa ne eivät turvaa. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta, ja mahdollisuuksia voi hyväksikäyttää kuka tahansa. Varsinkin jos myyntihenkinen puhe sujuu luonnostaan helposti. Ammattiin opiskeleville teetetyssä Amisdialogi-kyselyssä 43% amiksista kertoi, että voisi ryhtyä yrittäjäksi. Se on iso luku. On kutkuttavaa pohtia, millaisia start-up-yrityksiä nuoret ammattiin opiskelevat loisivat mahdollisuuden saadessaan. Innovaatiot eivät välttämättä ole vain uusia nokioita, vaan ne voivat tarkoittaa myös täysin uutta tapaa tehdä kiinteistöhuoltoa, lähihoitajan työtä tai hevostaloutta. Start-up-saunat ja -centerit sekä ulkomaiset sijoittajat tekevät monen unelmista totta, mutta jalat on silti syytä pitää tukevasti maassa – oli sitten sijoittaja, poliitikko tai yrittäjänalku. ”Yleisesti pelkkä työhalukkuus tai yrittäjähenkisyys ei merkitse mitään. Vauraimmat maat ovat tyypillisesti palkkatyövetoisia, eivät yrittäjävetoisia yhteiskuntia”, Eskelinen toteaa masentavan lakonisesti ja hetkellinen haave miljonäärin jetset-elämästä haihtuu ilmaan muiden päiväunien perässä.

TEKSTI L AURI LIN NA | KU V I T U S JANNE NU RMI

UBIK

Hyvä f lirtti on herkkää ja keskustelevaa Miesten ja naisten välisiä soidintansseja tutkineet psykologit paljastavat baariflirtin kaavat. FLIRTTAILU ETENEE yllättävän usein samaa kaavaa noudattaen. Psykologian tutkijat David Givens ja Timothy Perper viettivät lukemattomia iltoja niin baareissa, diskoissa kuin kahviloissakin tutkien miesten ja naisten välillä tapahtuvaa flirttailua. Vaikka he tekivät tutkimuksiaan itsenäisesti, he päätyivät samanlaisiin tuloksiin. Flirttailu voi vaikuttaa monimutkaiselta, mutta monet ihmiset noudattavat tiedostamattomia sääntöjä. Tutkimusta ei-heteroflirtistä tai flirttailusta sukupuolivähemmistöjen kesken on hyvin vaikeaa löytää. Onnistuimme kuitenkin avustavalla taustatoimittamisellä keräämään muutamia kommentteja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen väliseen flirttiin liittyen.

ENSIMMÄINEN VAIHE: HUOMION HERÄTTÄMINEN. SYNTYY KATSEKONTAKTI. Givensin ja Perperin mukaan aloite flirtissä on useimmiten naisella. Psykologit havaitsivat, että mies uskaltautuu harvoin lähestymään, ellei nainen ensin katso miestä kerran tai useammankin. Flirttityylejä on varmasti yhtä monta kuin flirttailijoitakin. Ei-heteroflirttiä kuvailtiin muun muassa intiimimmäksi kuin heteroflirttiä. Siinä missä miehet ja naiset usein flirttailevat hyvin avoimesti toisilleen vihjailevilla vitseillä, suorilla ehdotuksilla, silmäniskuilla ja kikatuksilla, kuvailtiin ei-heteroflirttiä hienovaraisemmaksi ja vähemmän näkyväksi. Esimerkiksi asiakaspalvelutilanteessa se tarkoitti käteismaksun yhteydessä kosketuksia ja merkitseviä katseita.

TOINEN VAIHE: LÄHESTYMINEN JA KESKUSTELUN ALOITTAMINEN. Keskustelun avaus ratkaisee pitkälti sen, miten tilanne kehittyy. Toimivinta on yleensä neutraali aloitus eli esimerkiksi soittavan bändin nimen kysyminen tai yksinkertaisesti: ”Hei.” Liian persoonallinen tai röyhkeä aloitus toimii todennäköisesti huonommin. Jos olet naisena lähestymässä miestä, aloituksella ei ole niin väliä. Miehet vastaavat myönteisesti yleensä millaiseen aloitukseen tahansa. Tärkeämpää heille on, että nainen on tullut juttelemaan. Oma heteroparadoksinsa flirttailussa näyttäisi löytyvän siitä, että heteronaiset kokevat flirttinä sen, jos mies puhuu tai lähestyy samalla tavalla kuin nainen. Sama pätee toisin päin. Myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen välisessä flirtissä homoista trans- ja muunsukupuolisiin ihmisiin korostui katseen merkitys. Sillä on tosiaan väliä, miten katsomme toisiamme ja mitä viestitämme katseella. Seksuaalivähemmistöjen välistä flirttiä kommentoinut henkilö pohti: ”Oletan, että homobaarissa homomies voi katsoa ihan eri tavalla miehiä kuin heteromies heterobaarissa naisia. Lesbot taas usein kääntävät katseen pois kadulla toisiaan kohdattaessa, tai vaihtoehtoisesti katsovat todella merkitsevästi.”

KOLMAS VAIHE: KESKUSTELU SYVENEE. VAHINGOSSA KOSKETTAMINEN. Tärkeintä tässä vaiheessa on olla puhumatta liikaa. Flirttailussa ei ole kyse siitä, että onnistuu itse vaikuttamaan mahdollisimman kiinnostavalta, vaan siitä, että on mahdollisimman kiinnostunut toisesta. Usein keskustelun syvetessä tapahtuu myös tiedostamaton kosketus. Se on testi, josta voi aistia,

miten toinen suhtautuu. Kannattaa olla tarkkana, ettei mene liian pitkälle. Tungetteleva kosketus pilaa tunnelman. Oman seksuaalisuuden kokemus voi paljolti määritellä omaa flirttailutyyliä, mutta myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen flirtti voi olla täysin heteroa. Esimerkiksi transsukupuolisuus ei välttämättä tule flirttitilanteessa ilmi. Yksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen välistä flirttiä kommentoineista kertoi transsukupuolisuuden kokemukseensa liittyen, että omaa käyttäytymistä on alkanut huomioimaan eri tavalla. ”Olen huomannut sellaisen käytöksen, joka naisminulle oli normaalia avoimuutta ja ystävällisyyttä, tulevan miesminältä usein tulkituksi flir ttinä. Tapa katsoa, asettaa oma kehonsa ja niin edelleen.”

NELJÄS VAIHE: LIIKEKIELET LÖYTÄVÄT SAMAN TAHDIN. ”Soidintanssista” tulee ensimmäisenä mieleen television luonto-ohjelmat. Todellisuudessa ihmisetkin käyvät flirttaillessaan soidintanssia, tosin yleensä itse sitä tiedostamattaan. Flirttailun edetessä kehonkielet saavuttavat parhaimmillaan harmonian. Toisen nojatessa taaksepäin toinen nojautuu eteenpäin. Tämän yhteisen liikehdinnän koreografia voi olla huomattavan monimutkainen. Se kertoo: ”Minusta tuntuu samalta kuin sinusta.” Onnistuneessa flirttailussa samalle aaltopituudelle ei siis päästä ainoastaan puheessa, vaan myös kehonkielessä. Jos pari on edennyt flirttailussa neljänteen vaiheeseen, on hyvin todennäköistä, että he lähtevät baarista (tai missä ikinä ovatkaan kohdanneet) yhdessä. Lähteet: Bas Kast: Rakkauden selitys. Gummerus 2005.

T E KSTI H E N RI SALON E N JA JE RE A ALTO | KU VAT JE R E A A LTO

JÄR KI JA TUN TE E T

Olla kuin amis Täyttääkö 2010-luvun amis kulahteneet odotukset?

Koulutuskeskus Sedun tuntemattoman yksikön pihasta. Sedun kaikissa yksiköissä aloittaa tänä syksynä noin 1400 uutta opiskelijaa.

Tuomas, Jyväskylän Ammattiopisto

AMMATTIIN OPISKELEVISTA, siis amiksista, on valtavasti ennakkoluuloja ja oletuksia yhteiskunnassamme. Mielikuvamme siitä, mitä ammattiin opiskeleminen on tänä päivänä, ei ole kovin selkeä. Se voi olla jopa liian yksinkertainen. Juhlapuheissa, mediassa ja käsitteistössä akateemisuus vallitsee normina, vaikka jokaisesta ikäluokasta noin puolet on valinnut lukion sijasta ammatillisen koulutuksen. Valloillaan on paljon käsityksiä työtä vieroksuvasta pullamössösukupolvesta sekä yleistyksiä uraorientoituneista start-up-yrittäjistä. Ammattiin opiskelevat voivat olla tätäkin, mutta varmasti myös kaikkea muuta. Kysymys kuuluukin: Voiko näin monimuotoisesta opiskelijaryhmästä löytyä jotain yhdistävää identiteettiä? Nykyään ammattiin opiskelemista parhaiten kuvaavat sanat ovat moninaisuus ja yllätyksellisyys. Sadat oppilaitok-

UBIK

Maria, Jyväskylän Ammattiopisto

set sekä kymmenet koulutusvaihtoehdot ja erikoistumislinjat tekevät ammatillisesta toisesta asteesta jännittävän kokonaisuuden. Työelämän rakkennemuutos vaikuttaa konkreettisesti täällä pohjolassa tehtävään työhön sekä opiskeltaviin aloihin. Kun ennen valittiin koulutusala, oli oletuksena, että koulutuksen mukaisissa töissä pysyttäisiin koko työura. Merkittävä osa tämän päivän ammattiin opiskelevista suhtautuu koulutukseen vain yhtenä mahdollisuutena, jonka jälkeen voi taas kokeilla uusia, kokonaan toisenlaisia työuria. Myös se yksinkertainen seikka, että amikset tekevät ison opiskelualaa koskevan päätöksen 16-vuotiaana, ei ehkä nykyään määrittele tulevaa urapolkua. Kysymys ”mitä minusta tulee isona” voisi tänä päivänä olla parempi muodossa ”mitä minusta tulee seuraavaksi”.

Jyvaskylän Ammattiopiston opiskelijoiden itse rakentama painonnostopenkki

JÄR KI JA TUN TE E T

Maria, Koulutuskeskus Sedu, Seinäjoki, elintarvikealan perustutkinto

Ajoneuvoasentajaopiskelijat Elina Ja Sini, Länsi-uudenmaan ammattiopisto, Lohja

UBIK

Oulun Seudun Ammattiopisto, prosessinhoidon luokkatila

Marika, Oulun Seudun Ammattiopisto, Pudasjärven yksikössä voi opiskella muun muassa hevoshoitajaksi ja ratsastuksen ohjaajaksi

JÄR KI JA TUN TE E T

Sami, sähkö- ja automaatioasentajan perustutkinto, Vaasan Ammattiopisto. Keväällä 2014 Vaasan ammattiopistosta valmistui 457 opiskelijaa, joista 35 oli suorittanut kaksoistutkinnon.

Mikael, Hotelli-, ravintola-, ja catering-alan perustutkinto, tarjoilija, Länsi-uudenmaan Ammattiopisto, Lohja

UBIK

Henni, Painoviestinnän perustutkinto, painotuotantoassistentti, Amisto, Porvoo

TYÖNIMET: AMIS 3.1 JA MENOSSA MUKANA Kohti ammattia -valokuvaprojekti näyttää olemuksen, joka nuoresta välittyy ennen tönäisyä omalle uralle. Se on aitoutta omassa luokassaan. Valokuvaajana löysin tämän kollektiivisen olemuksen helposti sieltä, missä se on aidoimmillaan: ammattiin opiskelevien jokapäiväisissä toimintatilanteissa. Paikoista, joissa tapahtuu sekä laumaantumista että yksilöitymistä matkalla kohti sumeaa muutosta, aikuisuutta. Valokuvasin ammattiin opiskelevia toimintaympäristöissä, joissa nuori unelma näkyy arjen habituksessa. Valokuvien henkilöt asettuivat osaksi työym-

päristöään, omaksi historiakseen ja peiliksi vallitsev asta ajasta. Kohti ammattia on dokumentaarinen valokuvaprojekti, jossa ammattiin opiskelu sijoittuu Suomen kartalle kuvallisesti moninaisena. Syksyllä 2013 matkasin Sakki ry:n mukana Helsingissä, Jyväskylässä, Heinolassa, Porvoossa, Lohjalla, Seinäjoella, Vaasassa, Salossa, Oulussa ja Pudasjärvellä. Valokuvaprojekti näyttää opiskelun arkiset toimintaympäristöt ajankuvina: kajoamattomina ja aitoina. Kohti ammattia kuvastaa kahta yhtäaikaista matkaa: sekä Suomen karttaa halkovan valokuvaajan että amiksen, joka asettaa itselleen unelmia – useita tämän ajan ammattihorisontteja.

Syksyllä 2013 toteutun Kohti ammattia -valokuvasarjan teki mahdolliseksi Kansan Sivistysrahastolta saatu avustus. Kohti ammattia -valokuvanäyttelyn avajaisia vietettiin tammikuussa 2014 Helsingissä järjestetyillä Next Step -messuilla. Jere Aalto

T EKSTI NIIA V IRTA NE N | KU VAT HI LLA KU RKI

JÄR KI JA TUN TE E T

UBIK

Ronya – omaa tilaa valtaamassa ”LEIKITTELEN ERILAISILLA rooleilla, varmaan koska oon ylidramaattinen ja teatraalinen. Lavalla meen automaattisesti eri rooliin, normaalisti en oo sama ihminen. Roolien avulla voi olla kuka tahansa.” Kontrasti haastattelussa läsnäolevan Ronyan ja uusimmalla musavideolla Flame esiintyvän Ronyan välillä on huomattava. Videolla muun muassa aseellisen ryöstön tekevä artisti on kaukana huomaavaisesta ja sanansa tarkasti valitsevasta henkilöstä, vaikka yhtymäkohtiakin löytyy. Vuonna 1991 syntynyt Ronya solmi ensimmäisen levytyssopimuksensa jo 16-vuotiaana. Siuntiolaisen laulajan ensialbumi julkaistiin Warner Music Finlandilla, joka on yksi Suomen suurimmista levy-yhtiöistä. Ronyan puheessa vilisee runsaasti englanninkielisiä sanoja. Myös musiikilliset vastineet laulajan soundille löytyvät lähinnä Suomen ulkopuolelta. Elektronisempaan suuntaan ensialbuminsa The Key Is The Key jälkeen suuntaava artisti on viettänyt kesän studiossa valmistellen toista albumiaan. Uutta levyä Ronya työstää pienemmällä indieyhtiöllä Cocoalla. ”Cocoan ja mun käsitykset musiikillisesti ja visuaalisesti vastaa toisiaan. Mulle tuli sellainen intuitio, että näiden kanssa mun täytyy tehdä duunia.” Ronyan kappaleet syntyvät yhteistyössä tuottajan kanssa joko täysin tyhjästä tai Ronyan kotona työstämien raakaversioiden pohjalta. Aikaisemmin Ronya rakensi kappaleitaan pianon tai kitaran avulla. Miten siirtymä elektronisempaan soundiin tapahtui? ”Se tuntui luonnolliselta. Mun musiikkimaku on ehtinyt muuttua paljon ensimmäisen levyn jälkeen, ja se heijastuu myös mun omaan musiikkiin. Tämän siirtymän myötä aloin leikkiä synasoundien kanssa. Ensimmäisen levyn aikaan seurasin tuottajien selkien takana, kun ne käsitteli mun musiikkia erilaisilla ohjelmilla. Nykyisin käytän itse noita samoja ohjelmia. Ohjelmien avulla voi helposti rakentaa jotain tosi yksinkertaista, mutta toimivaa.” Cocoalla ei tarvitse huolehtia siitä, myykö musiikki vai ei. Levy-yhtiö pyrkii tekemään yksinkertaisesti hyvää musiikkia. Jos se sattuu olemaan sillä hetkellä kaupallista, ei se toki ole ongelma. ”Yritän miettiä kaupallisuuden sijasta sitä, mitä mä haluaisin kuunnella. Ehkä on muita, jotka haluaisi kuunnella samaa. Tosin silloin, kun kirjoitan muille artisteille, voin jou-

tua miettimään, että millainen olisi mahdollisimman toimiva sinkkubiisi.”

AINA EI KANNATA KUUNNELLA MUITA Musiikin teosta haaveilevia Ronya kehottaa kärsivällisyyteen ja rehellisyyteen. Toisia artisteja imitoimalla saa aikaan vain musiikkia, joka ei puhuttele ketään. Oman soundin löytäminen vie aikaa. Ronya kertoo olleensa aikaisemmin todella tarkka musiikkinsa suhteen. Hän ei ole koskaan käynyt laulutunneilla, koska ei halunnut tehdä musiikkia kenenkään muun kanssa. ”Mulla oli aikaisemmin sellainen pelko, etten halunnut jakaa kenenkään kanssa mun musiikkia, ennen kuin se oli mun mielestä täysin valmista. Olin tosi hysteerinen sen suhteen.” Nyt artistin neuvo kuuluu: musiikkia ei kannata ottaa liian vakavasti. Nykyisin Ronya kokee mielekkäänä työskentelyn tuottajan kanssa, jota pitää eräänlaisena mentorina.

”Neljä vuotta koulussa, koska sun mutsi tykkää siitä tai vaan koska sun kaverit on siellä, voi olla aika surkeeta.” ”Hyvän työparin löytäminen auttaa paljon. Mulla tuottajan kanssa työskentely on hyvä tapa saada ideoita ja brainstormata. Tuottajalta saa toisen mielipiteen siihen, mikä toimii ja mikä ei.” Aina toisten mielipiteitä ei kannata kuunnella. ”En mennyt peruskoulun jälkeen musalinjalle, koska mua ärsytti, että kaikki odotti mun menevän sinne. Muiden ihmisten kuuntelu tässä asiassa on typerää. Kolme tai neljä vuotta koulussa tekemässä jotain, koska sun mutsi tykkää siitä tai vaan koska sun kaverit on siellä, voi olla aika surkeeta.” Myöhemmin kouluvalinta on kaduttanut. Jos päätös toiseen asteen koulutuksesta tulisi tehdä nyt, valitsisi Ronya minkä tahansa musiikkilinjan, oli se sitten amiksessa tai lukiossa. Ensimmäisen levyn jälkeen Ronya päätti olla lukematta nettikommentteja itsestään. Nykyisin hän käy välillä kurkkimassa kommentteja, sillä palaute uudella levyllä havaittavasta tyylinmuutoksesta kiinnostaa.

”Kaikki tietää, että ihmiset kirjottaa ikäviä kommentteja netissä. Se on kuitenkin ihan eri asia, kun lukee ne kommentit omien videoidensa alla. Silloin ymmärtää sen fiiliksen.”

”Keskisormet pystyyn tyypeille, jotka esittää negatiivisia kommentteja.” Ronya kehottaa nostamaan keskisormet pystyyn tyypeille, jotka esittävät negatiivisia kommentteja. Tärkeintä on, että itse on tyytyväinen siihen, mitä tekee.

ANTAA TULEVAISUUDEN PELOTTAA Musiikkikuvioistaan blogia kirjoittanut Ronya kokee, että sosiaalinen media on osa hänen sukupolveaan ja nykykulttuuria yleensä. Artistina hän kertoo kuitenkin olevansa hieman hukassa sen suhteen. ”Pikkusisko käski hommaan instagram-tilin. En oo ehkä niin hyvä siinä somehommassa.” Pelottelut musiikkiuran turvattomasta toimeentulosta kannattaa jättää omaan arvoonsa. Kun on päättänyt tehdä musiikkia jo 11-vuotiaana, epävarma toimeentulo ei haittaa. ”Sen jälkeen oon aina tehnyt musiikkia niin, että voin järkevästi elää sillä. On se kieltämättä muusikoille vaikeeta taloudellisesti. Mut kuuluu nykyään vähän joka duuniin, sellanen pieni pelko. Mua se pelko puskee eteenpäin, tekemään mun omaa juttua.” Nuorempana teatteria ja näyttelemistä harrastanut Ronya ei sulje pois muiden taiteenlajien kokeilua. Mielenkiintoa poikkitaiteelliseen työskentelyyn eri artistien ja taiteilijoiden kanssa löytyy ”ehdottomasti”. Viime aikoina artisti on kuunnellut paljon MØ:ta kestosuosikki James Blaken lisäksi. On hauskaa kuulla, että MØ on Ronyan mielestä kova mimmi, josta saa paljon inspiraatiota. Mieleen tulee toinen nuori naisartisti, joka täyttää saman kuvauksen. Ronyan uusin kappale ”Flame” videoineen on katsottavissa youtubesta. Ronyan toinen albumi julkaistaan syksyllä. Keikalla Ronyaa voi nähdä Helsingin mbarissa syyskuussa. Tutustu Ronyan facebooksivuun: www.facebook. com/ronyaofficial

T EKSTI AN TTI SE ITAMA A | KU VAT V I TALI GU SATI NSKY

JÄR KI JA TUN TE E T

Amikset Oopperassa Savonlinnan Oopperajuhlat eivät pyörisi ilman paikallisia amiksia. Ubik otti selvää oopperan historiasta ja siitä, mitä amikset pitävät työstään oopperassa. MIKSI OOPPERA jakaa ihmisiä niin voimakkaasti kahtia, että jotkut liikuttuvat kyyneliin asti samalla kun toiset haukottelevat ja malttavat tuskin odottaa väliaikaa ja lisää konjakkia? Monen mielestä keskiverto oopperakävijä on yli-ikäinen, yli-varakas ja ylimielinen. Onko asian laita todella näin? Tämän reportaasin kannalta vielä keskeisempi kysymys on, miksi minä menen vapaaehtoisesti Olavinlinnan aukion peittävän massiivisen kumikankaan alle tukahduttavaan lämpöön kolmeksi tunniksi katsomaan, kun keskivartalolihava mies huutaa yleisölle ranskan kielellä. Kuka sellaisesta voisi muka nauttia?

AMMATTILAISET KULISSIEN TAKANA

on osa maskeeraustiimiä, eli hänen on pidettävä huoli siitä, että kymmenille sivunäyttelijöille laitetaan oikeat meikit ja kampaukset ennen lavalle astumista. Nonna arvelee, että monella amiksella on väärä kuva oopperasta. ”Mä uskon, että se ei-reaktio tulee väärinkäsityksestä, että ooppera on jotain, mistä ei saa selvää, kiljuntaa.” Aiemmin Nonna suhtautui kielteisesti ajatukseen oopperaan menosta, mutta nykyisin hän haluaa levittää oopperan mahtipontista ilosanomaa eteenpäin. ”Kannattaa hakea uusia kokemuksia. Ei siinä mitään menetä, jos ei diggaa, mutta se fiilis jos diggaakin, on niin mahtava.” Jenni Kasonen, 20, opiskelee Savonlinnan ammatti– ja aikuisopisto Samiedu:ssa teatteritekniikkaa ja tekee kesätöitä ooppeNonna Karhu on ensimmäistä kertaa töissä oopperassa.

Oopperan taide-elämys vaatii paljon yleisölle näkymätöntä työtä. Kaksi tuntia ennen näytöksen alkua näyttämön takana tuntuu olevan jo pikkuisen kiire. Joka puolella porukkaa puikkelehtii toistensa lomitse ja ilmassa on määrätietoinen, työhön tarttuva asenne. Nonna Karhu, 32, on ensimmäistä kertaa töissä oopperassa. Hän on matkustanut kotiseudultaan Vantaalta Savonlinnaan kausityöntekijäksi kuusi viikkoa kestävään pestiin. Nonnalla on teatterialan ammattitutkinto maskeeraajana Stadin ammattiopistosta. Hän opiskellut yksityisessä kauneudenhoito-opistossa, jonka kautta sai myös työtarjouksen Savonlinnan Oopperajuhliin. Nonna

ran tarpeistossa. Tarpeiston tehtävä on tuottaa esineitä ja lavasteita eri oopperoihin.

”Kannattaa hakea uusia kokemuksia. Ei siinä mitään menetä, jos ei diggaa, mutta se fiilis jos diggaakin, on niin mahtava.” Jennin työ on vaihtelevaa ja siinä täytyy yhdistellä monenlaisia käsityötaitoja ompelusta puutöihin. Suuri osa Oopperajuhlissa käytetystä tarpeistosta ja lavasteista tuotetaan ja huolletaan paikallisessa ammattioppilaitoksessa opiskelijatyönä. Ooppera

UBIK

Savonlinnan Oopperajuhlat järjestetään Kyrönsalmessa sijaitsevassa Olavinlinnanssa.

i pyörisikään ilman paikallisten amisten e asiantuntijuutta ja osaamista. On ironista, että vaikka juuri amisten koetaan suhtautuvan skeptisesti oopperaan, amikset todellisuudessa muodostavat Oopperajuhlien selkärangan. Lauri Myllylahti, 20, tekee kolmivuorotyötä Oopperajuhlilla vaihtomiehenä. Hän opiskelee Jennin kanssa teatteritekniikkaa Samiedussa. Vaihtomiehet purkavat lavasteita illan näytöksen jälkeen hirveällä kiireellä ja pystyttävät uudet lavasteet seuraavan päivän näytöstä varten. Työ on fyysisesti rankkaa ja jatkuu aamuyöhön asti. Olavinlinnan keskiaukion peittävä kumikangas kerää lämpöä, jonka takia lavalla on usein 30– 40 astetta lämmintä. ”Siellä on tuplasti isompi koneisto takana, kun mikä näkyy lavalla. Jos ei ole tekemi-

sissä teatterin tai oopperan kanssa, niin eihän ihmisillä ole siitä tietoa”, Lauri toteaa.

”Ehkä se koetaan jotenkin vanhanaikaisena ja vieraampana, ammattiin opiskelevat kun ovat sitä nuorempaa väkeä.” ”Ooppera on hyvä risteymä erilaisia taiteenaloja. Siinä on musiikkia, näyttelijöitä, valaistukset ja lavastukset ja kaikki mahdolliset .” Toisaalta Lauri ei ole vielä tänä vuonna ehtinyt kokemaan oopperaa yleisön puolelta.

Jenni Kasonen tekee kesätöitä oopperan tarpeistossa.

Lauri Myllylahti purkaa ja rakentaa lavasteita oopperanäytösten välissä.

Suhtautuvatko ammattiin opiskelevat varovaisesti oopperaan? ”Ehkä se koetaan jotenkin vanhanaikaisena ja vieraampana, ammattiin opiskelevat kun ovat sitä nuorempaa väkeä.” Nonnan, Jennin ja Laurin mukaan Oopperajuhlilla työskentelemisen paras puoli on työyhteisö ja hyvä yhteishenki. Kaikki muutkin työntekijät ja taustavaikuttajat, joiden kanssa juttelin Oopperajuhlilla, kehuivat ilmapiiriä ja yhdessä tekemisen meininkiä. Juhlilla selkeästi nautitaan työstä sen ajoittaisesta hektisyydestä huolimatta. On ilmiselvää, että pitkät työvuorot ja yhdessä puurtaminen tuottavat työntekijöille valtavan ylpeyden tunteen. Yleisölle työhön panostus näkyy spektaakkelina, jonka seurauksena taputetaan villisti, ja nenäliina jos toinenkin pyyhkii kyyneleitä silmistä.

JÄR KI JA TUN TE E T

KULTTUURIELITISMIN LEIMA Oopperaa Suomessa voidaan perustellusti pitää elitistisenä kulttuurimuotona. Liput ovat opiskelijabudjetilla elävälle usein kalliita, eikä oopperasta aina voi nauttia pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Elitistiseen kulttuuriin osallistumisen voi kuitenkin nähdä myös osana kokemusta ja siitä voi oppia nauttimaan. En ollut laittanut pukua päälle, kun menin katsomaan Carmen-oopperaa. Koin oloni hieman alipukeutuneeksi verrattuna muihin oopperajuhlien vieraisiin. Sätin mielessäni itseäni ja päätin laittaa seuraavana päivänä ykköset päälle. Formuloitakaan ole ole paikan päällä katsomassa juuri ketään muita kuin nuorempia versioita niistä kauniista ja rikkaista, jotka vanhemmalla iällä täyttävät oopperatalojen salit Bossin bleiserit päällään. Silti formuloita pidetään helposti lähestyttävänä koko kansan huvina. Syntysijoillaan Italiassa ooppera kuuluu kaikille, eikä sitä mielletä yläluokan jutuksi kuten pohjoisemmilla leveyspiireillä. Ooppera jakaa mielipiteitä, ja on täysin hyväksyttävää olla pitämättä siitä. Moni kuitenkin omaksuu negatiivisen käsityksen ilman, että olisi itse ikinä käynyt oopperassa.

KYLLIKKI JA ERKKI NIKKANEN OVAT KÄYNEET SAVONLINNAN OOPPERAJUHLISSA YLI 30 KERTAA

Hienostunut etiketti ja fiini pukeutuminen eivät automaattisesti tee siitä tekotaiteellista sikariportaan keikarointia. Savonlinnan Oopperajuhlissa yli 30 kertaa käyneiden Kyllikki ja Erkki Nikkasen sanoin: "Ilman oopperaa elämä ei ole elämisen makuista! Oopperassa on aina sanomaa, ajatuksia, ihmissielua kiehtovia käänteitä ja tapahtumia. Libreton* kautta pääsee hyvin kiinni juoneen, ja voit tarttua hetkeen. Carpe diem!”

*Libretto on kirjanen, josta voi lukea oopperan lauluosuuksien sanat.

UBIK

Mistä oopperassa on kyse? Ooppera juontaa juurensa 1500-luvun loppupuolen Italiaan, jossa ylhäisillä oli tapana kerääntyä katsomaan vanhoja roomalaisia ja kreikkalaisia näytelmiä. Draama- ja komediaesitysten väliajoilla ohjelmana oli usein musiikkia ja tanssinumeroja, jotka tarjosivat yleisölle kevyempää hupia. Uusi kulttuurimuoto levisi Italiasta ympäri Eurooppaa. Sitä muokattiin ja vietiin yhä pidemmälle. Ooppera rantautui Suomeen 1800-luvun puolivälissä, ja se on monien tapahtumarikkaiden vaiheiden kautta saavuttanut nykyisen tärkeän paikkansa suomalaisessa kulttuurissa. Oopperaa on esitetty Savonlinnassa 1900-luvun alusta lähtien, mutta nykyisessä muodossa Savonlinnan Oopperajuhlia alettiin järjestää vuonna 1967. Suomessa oopperamusiikille on löytynyt suojelijoita ja suojatteja, ja siihen on panostettu paljon rahaa. Tämän takia Suomi on pienestä väkiluvustaan huolimatta päässyt nauttimaan laadukkaasta oopperatoiminnasta pitkään.

RAP – NYKYPÄIVÄN OOPPERA Korkeakulttuurina pidetyn oopperan juonikuvioihin liittyy usein vehkeilyä ja brutaalia väkivaltaa. Kun teksasilaiselle Geto Boys -räppiryhmälle yritettiin 1990-luvun alussa saada sensuurituomio lyriikoistaan, MC Bushwick Bill kommentoi oopperamusiikin käsittelevän tismalleen samoja asioita kuin heidän horrorcore- ja gansta-räppinsä. Vanhat, keskiluokkaiset republikaanipuolueen konservatiivit olivat räppärin mukaan tekopyhiä kritisoidessaan rap-musiikkia väkivaltaa ja seksiä käsittelevien sanoitusten johdosta. Billin puolustus pätee edelleen siinä, että rap on nykypäivän oopperamusiikkia kovista oloista tuleville ihmisille. Heittäytymällä rap-musiikissa tai oopperassa kerrotun tarinan vietäväksi kuulija voi parhaimmillaan kokea jotain, mikä on saavuttamattomissa tavallisessa elämässä. Sävelet ja lausunta saavat aikaan taianomaisia tunteita. Satiirisen kerronnan, orkesterimusiikin ja näyttelijöiden laulun yhteispelin avulla oopperamusiikki käsittelee säveltäjänsä aikakaudelle ominaisia vaikeita sosiaalisia ongelmia sekä tietysti ikuisuuskysymyksiä. “Mistä tiedän rakastaako hän minua todella? Miksi teen väärin, vaikka tiedän, mikä on oikein?” Samalla tavalla rap-musiikissa voidaan nivoa yhteen henkeäsalpaavia kuvauksia koko elämän kirjosta: onnistumisia ja epäoikeudenmukaisuutta, rakkautta ja raivoa. Genrejen vastakkainasettelussa on helppo jähmettyä omiin poteroihin, mutta joskus kannattaa käyttää viitseliäisyyttään: populaari- ja korkeakulttuurin väliltä voi löytää yllättäviäkin yhtymäkohtia.

T E KSTI JA KUV ITUS OLI V I A MAU RY

JÄR KI JA TUN TE E T

Feminismi ennen ja nyt FEMINISMI

LIBERAALIFEMINISMI

RADIKAALIFEMINISMI

FEMINISMI KOOSTUU eri liikkeistä ja ideologioista. Sen tavoitteena on luoda tasa-arvoisia poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia naisten ja miesten välille. Feminismejä on monta ja yksiselitteistä feminismin määritelmää ei ole olemassa. Lähtökohtana kaikille feminismeille voi pitää ajatusta, että sukupuolten välillä vallitsee epätasa-arvo. Miehillä on eniten valtaa yhteiskunnallisessa sukupuolijärjestelmässä, jossa naisia alistetaan ryhmänä. Feminismi on kamppailua sellaisen yhteiskunnan puolesta, jossa naisia ei sorreta ja miehiä suosita rakenteellisesti. Feministinen keskustelu ulottuu myös naisten ja miesten välistä epätasa-arvoa laajemmalle. Kysymystä siitä, mitä sukupuoli ylipäänsä on, on puitu paljon. Onko jako naisiin ja miehiin luonnollinen tai ainoa mahdollinen? Usein painotetaan, että sukupuoli on kasvatuksen ja kulttuurin muovaamaa. ”Naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan”, kirjoitti ranskalainen feministi Simone de Beauvoir jo vuonna 1949. Feminismin sisällä mielipiteitä näistä kysymyksistä on monenlaisia, j a feminism in m äärit el m ä o n j at ko s s aki n n ähtävä avoim ena ja m uu t t u van a. Historia ei koostu yksiselitteisistä faktoista, ja tämä on huomioitava myös feminismin historiaa kerrottaessa. Tutkimuksissa sivuutetaan aina valtaosa menneisyyden tapahtumista ja sisällytetään ainoastaan tietystä näkökulmasta tärkeimmät tapahtumat. Tämä näkökulma on usein ollut valkoisten, keski- ja yläluokkaisten miesten. Vain tietyillä naisilla on ollut pääsy historian suuriin kertomuksiin. Sama koskee feminismin historiaa: se on paljon monitasoisempi kuin useimmat historiankirjat antavat ymmär tää. On ole massa myös toisenlaisia feminismejä kuin mitä tähän ar tikkeliin mahtuu. Otetaan kuitenkin lyhyt johdanto joihinkin feministisiin näkökulmiin.

Liberaalifeministinen liike syntyi 1800-luvulla. Liberaalifeministien mukaan syy naisten alistukseen yhteiskunnassa oli, että naisilla ei ollut pääsyä julkiseen ja poliittiseen keskusteluun. Mary Wollstonecraftin sanotaan usein olevan ensimmäinen liberaalifeministi. Hänen julistuksensa naisten oikeuksista julkaistiin vuonna 1792. Suomessa ensimmäinen naisasiajärjestö, Suomen Naisasiayhdistys, perustettiin 1884. Kesti kauan ennen kuin kamppailu naisten oikeuksista alkoi saada vastakaikua yhteiskunnassa. 1900-luvun alussa suffragetit ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja osoittivat mieltä äänioikeuden puolesta. Suomi oli ensimmäinen Eurooppalainen maa, jossa naiset saavuttivat äänioikeuden vuonna 1907. Asialistalla olivat myös tasavertainen pääsy koulutukseen ja terveydenhuoltoon sekä työhön, omaan palkkaan ja omaisuuteen. Suffragetit ja muut 1900-luvun alun naisasianaiset olivat suurilta osin valkoisia keski- ja yläluokkaisia naisia, jotka vaativat oikeuksia nimenomaan naimisissa oleville naisille. Yksineläjät, mutta myös ei-valkoiset naiset ja miehet jätettiin ensimmäisen feministisen aallon ulkopuolelle. Suomessa sana ”nainen” alkoi vasta 1800-luvun loppupuolella viitata muuhunkin kuin ”vaimoon”, minkä jälkeen oikeuksia alettiin vaatia myös naimattomille naisille. Liberaalifeministit näkevät edelleen, että tasa-arvo on saavutettavissa olemassa olevia lakeja ja yhteiskuntaa uudistamalla. Kunhan samat oikeudet ja mahdollisuudet taataan, on tasa-arvo saavutettu.

Radikaalien liikkeiden 1960-luvulla syntyi myös radikaalifeminismi. Toisin kuin liberaalifeministit, radikaalifeministit alkoivat etsiä positiivista arvoa naiseudesta itsestään. He alleviivasivat sisaruutta: ajatusta siitä, että kaikilla naisilla riippumatta etnisyydestä, luokasta, kansallisuudesta ja iästä on enemmän yhteistä keskenään kuin miesten kanssa. Radikaalifeministit kiinnittivät huomion naisten alistamiseen naisina eivätkä varsinaisesti pohtineet sosiaalisia luokkia tai eroja naisten välillä. Sukupuolittunut alistus nähtiin vanhimpana ja perustavanlaatuisimpana epätasa-arvoisuutena. Muidenkin valtasuhteiden nähtiin johtuvan patriarkaatista eli miesten ylivallasta.

MARXILAINEN/ SOSIALISTINEN FEMINISMI Marxilaisessa feminismissä kapitalismin hierarkkinen luokkajako nähdään vallan ja sorron perustana. Myös sukupuolittunut alistus liittyy marxilaisten feministien mukaan luokkasuhteisiin. Talous toimii yhteiskunnan perustana ja muokkaa siten myös sosiaalisia suhteita: luokkasorto siis edeltää sukupuolijärjestystä. Luokkayhteiskunta syntyy marxilaisten feministien mukaan yksityisomistuksen myötä. Historiallisesti omistava luokka on koostunut miehistä, ja miehillä on tällöin ollut ylivoima ja mahdollisuus kohdella myös naisiaan omaisuutena. Kotityö on ollut marxilaisille feministeille tärkeä aihe. He vaativat siivoamisen ja ruuanlaiton tunnustamista ”oikeaksi” työksi ja talouden osaksi, sillä ilman niitä muukaan talous ei toimisi.

UBIK

EKOFEMINISMI Ekofeminismi, joka syntyi 1970-luvulla, pyrkii yhdistämään ympäristötietoisuuden ja feminismin. Ekofeministien mielestä kaikki alistussuhteet ovat kytköksissä toisiinsa, myös naisten alistus ja luonnon tuhoaminen. Maailma on nähtävä kokonaisuutena, jonka eri osaset ovat riippuvaisia toisistaan. Tämä tarkoittaa sitä, että rasismin, seksismin, luokkariiston ja ekologisen hävityksen taustalla on keskenään samankaltaisia mekanismeja.

QUEERFEMINISMI Queerfeministit kyseenalaistavat heteronormatiivisuuden: sen, että yhteiskunta rakentuu sen oletuksen varaan, että ihmiset ovat heteroseksuaaleja. Sana ”queer” on homoista käytetty haukkumasana, jonka queerfeministit ovat kääntäneet päälaelleen. Queerfeministit ovat kyseenalaistaneet myös sen, että olisi olemassa vain kaksi muuttumatonta sukupuolta. Yhteiskunnasta voi tulla tasa-arvoinen ainoastaan, jos kaikilla on oikeus itsensä määräämiseen ja määrittelemiseen huolimatta stereotyyppisistä kuvitelmista sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Kenenkään identiteetti ei ole valmiiksi määritelty eikä muuttumaton.

ANTIRASISTINEN JA POSTKOLONIAALINEN FEMINISMI Antirasistinen ja postkoloniaalinen feminismi eivät muodosta yhtenäisiä liikkeitä. Ne toimivat monin eri tavoin rasismia sekä kolonialismin historiasta johtuvaa maailmanlaajuista epätasa-arvoa vastaan. Eri haaroja yhdistää kritiikki ryhmittymiä kohtaan, jotka keskittyvät ainoastaan valkoisiin, länsimaalaisiin, keskiluokkaisiin naisiin. Yhtä lailla antirasistisen toiminnan pitäisi ottaa huomioon sukupuoli valtarakennelmana. Kaikilla naisilla ei antirasististen feministien mukaan automaattisesti ole samoja poliittisia intressejä. Heitä erottavat toisistaan muun muassa luokka, etnisyys, kansalaisuus ja toimintakyky. Erot huomioiva feminismi alkoi muodostua jo 1970-luvun Yhdysvalloissa mustan feminismin myötä. Afroamerikkalaiset naiset pyrkivät tuomaan esille rasistista sortoa, jota he kokivat suhteessa valkoisiin naisiin. Postkoloniaalinen ja antirasistinen kritiikki on usein kohdistunut nimenomaan valkoisiin, länsimaalaisiin feministeihin, jotka toistavat ajatusta kolmansien maiden naisista sivistymättöminä ja epämoderneina, uhreina pikemminkin kuin toimijoina. Tästä syystä antirasistinen feminismi korostaa eri ryhmiin ja kategorioihin kuulumisen vaikutusta ihmisten elämässä. Naiseuteen yhdistyy aina muitakin ominaisuuksia ja kokemuksia, ja tästä syystä myös alistuksen ja syrjäyttämisen kokemukset ovat erilaisia. Tämä näkökulma tunnetaan myös nimellä intersektionaalisuus. Se on muokannut monien feministien ajattelutapaa vuosituhannen vaihteesta lähtien.

ANARKOFEMINISMI Anarkofeministit eivät halua jakaa valtaa uudelleen naiset mukaan ottaen, vaan pyrkivät valtasuhteiden ja hierarkioiden poistamiseen kokonaan. Näin ihmisestä tulee autonominen eli itse itseään määräävä, eikä valtiolla ole siinä osuutta. Valtio näyttäytyy enemmänkin syynä kuin ratkaisuna ongelmiin. Anarkofeministien mielestä tasa-arvoa luodaan yksilöiden välisen vapaaehtoisuuden pohjalta, eikä ylhäältä tulevilla käskyillä.

Joitakin tällä hetkellä Suomessa toimivat feministisiä verkostoja ja järjestöjä: Antirasismi X Feministinen aloite Naisasialiitto Unioni Femf – Feministinen Foorumi Seta

T EKSTI JASMIN K AILIO | KU VAT M I NNA K ALLI NE N

JÄR KI JA TUN TE E T

Koulu hitsasi kiinni Kun ammatillisen koulutuksen taso on heikko, koulutuksen järjestäjät vaikenevat. Tabu turhauttaa monia opiskelijoita. TULET KAHDEKSAKSI kouluun lukujärjestyksessä ilmoitetulle tunnille. Vartin odottelun jälkeen kaikki myöhästyneetkin ovat jo paikalla. Tunnin päästä osa lähtee kahville. Puhelinsoittoja, lisää odottelua, hermostumista. Lukujärjestykseen merkittyä opettajaa ei kukaan saa kiinni. Puoliltapäivin vielä odottavat opiskelijat lähtevät lounaalle. Yhden jälkeen opettaja viimein saapuu pahoitellen. Hänelle ei ollut ilmoitettu opiskelijoiden lukujärjestykseen merkitystä tunnista mitään. Yhteyttä ei saatu, sillä opettaja piti toista tuntia eri puolella kaupunkia. Entä jos jokainen koulupäiväsi noudattaisi tätä kaavaa? Hanna Pohjalainen aloitti opintonsa Stadin ammattiopistossa syksyllä 2013 tavoitteenaan erikoistua levyseppähitsaajaksi. Vaikka lopettamisesta on kulunut jo reilu puoli vuotta, Pohjalainen on edelleen silminnähden stressaantunut muistellessaan opintojaan. Röökiä palaa ketjussa. “Yleensä päivä alkoi opettajan etsimisellä. Välillä etsittiin turvavarusteita. Joskus oli unohtunut tilata oikea määrä suojavarusteita, ja osa teki ilman”, Pohjalainen kertoo. “Jäin usein koulun jälkeen hitsaamaan, jos löysin jonkun, joka osasi neuvoa.” Kouluvuoden alkaessa Pohjalaisen odotukset olivat korkealla ja innostus suuri – ala

ei ollut hänen ykkösvaihtoehtonsa, mutta käytännön työ ja käsillä tekeminen kiinnostivat. Hannan ryhmässä oli sekä opintonsa toisella asteella alusta aloittavia nuoria että aikuisia opiskelijoita, jotka joko jatkoivat lukiopohjalta tai olivat vaihtamassa alaa. Pohjalainen järjesti elämänsä uudelleen, Herttoniemessä sijaitsevan koulun kannalta toimivaksi. Hän hankki asunnon koulun läheltä ja alkoi sopia työpaikallaan etukäteen, kuinka työt voisi järjestää lukujärjestykseen sopivaksi. Opintojen edetessä Pohjalainen innostui hitsaamisesta niin, että kun ykkösvaihtoehdosta puusepän opinnoista avautui peruutuspaikka, hän halusikin jäädä metallitöihin.

”Ihmettelin usein, kenellä on vastuu tuntien valvonnasta, jos jään yksin näyttämään 16-vuotiaille, miten joku homma tehdään.” Opetuksen puutteellinen organisointi johti moniin vaikeuksiin. Joinakin viikkoina samaa asiaa opetti moni eri opettaja, kaikki vähän eri tavalla ja osittain päällekkäin. Lukujärjestys saattoi vaihtua kesken viikon ja jopa useita kertoja saman jakson aikana. Tämä tuotti vaikeuksia erityisesti työssäkäyville opiskelijoille, jotka joutuivat valitsemaan, ilmoittaako töihin äkillinen perusteeton poissaolo vai jättääkö uuteen lukujärjestykseen merkitty opetus väliin.

OLEMATON OPETUS

KOMMUNIKAATIOKATKOKSIA JA PUUTTUVIA TYÖTILOJA

Pian opetuksessa alkoi ilmetä käytännön ongelmia. Opetuksen taso oli joskus puutteellinen jopa opettajien itsensä mielestä. Tuntia johtava opettaja saattoi hämmästellä, kuinka opetettavaksi oli annettu asia, jonka opettamiseen hänellä ei ollut riittävää tietoa tai pätevyyttä. Vaikka suurin osa opettajista oli päteviä ja taitavia työssään, saattoi olla, että lukujärjestykseen merkityn tunnin alkaessa opettajaa ei ilmaantunutkaan paikalle. Oppilaat hengailivat työtilan lähettyvillä ja yrittivät keksiä, kenellä olisi aikaa näyttää, miten homma tehdään. Toisinaan opettaja saattoi tulla paikalle aloittamaan tunnin ja laskettuaan läsnäolijat poistua paikalta. Asian jo osaava oppilas sai opettajalta tehtävän näyttää homma muillekin.

Toinen ongelma-alue olivat opetustilat. Eräs opettaja ei voinut tehdä työtään, koska sai hitsaamossa vakavia hengitysvaikeuksia. Tilat suljettiin myöhemmin heikon ilmanlaadun takia. Kun tila vielä oli auki, oli tavallista, että töitä siellä ei tehty suunnitellusti ja ohjatusti. Joskus useampi alaikäinen opiskelija opetti toinen toistaan vailla asianmukaisia suojavarusteita ja kunnon suunnitelmaa. Kun hitsaamo lopulta suljettiin, ei siitä tullut virallista tiedotetta oppilaille. Hitsaamon käyttöönoton aikataulusta remontin jälkeen ei myöskään tiedotettu. Koulun tiloissa hitsaaminen muuttui mahdottomaksi, eikä tilalle tarjottu korvaavaa mahdollisuutta oppia taitoja.

UBIK

Samalla opiskelijoiden oli tarkoitus pysyä mukana aikataulussa, jonka mukaan yo-pohjaisten opiskelijoiden ensimmäinen työharjoittelu alkaisi jo kevätlukukaudella. Ainoa ele, jolla puuttuvaa käytännön opetusta yritettiin korvata, oli muutama teoriatunti hitsaamisesta. Näitä tunteja opettivat pääsääntöisesti opettajat, joilla ei omien sanojensa mukaan ollut pätevyyttä hitsata. Pohjalainen kertoo ensimmäisten kuukausien aikana yrittäneensä järjestellä tilannetta. Hän koitti toistuvasti tavoittaa opintojen suunnittelusta vastaavia henkilöitä – enimmäkseen tuloksetta. Osa saman linjan opiskelijoista lopetti hiljakseen opintonsa. Jotkut eivät enää jaksaneet ilmestyä paikan päälle aamulla odottamaan, sattuisiko opettaja saapumaan tuntisuunnitelman kanssa. Koulu tarjosi väliaikaisratkaisuna tuntien korvaamiseksi mahdollisuutta osallistua kuunteluoppilaana muiden tunneille. Mitään opintosuorituksia ei tällaisesta kuitenkaan luvattu. ”Oli ihan tavallista, ettei kukaan meidän luokalta tiennyt, kenen olisi pitänyt opettaa meitä, ja mitä olisi pitänyt oppia. Kaikki tieto olisi pitänyt kaivaa jostakin, emmekä tienneet mistä.”

hen mukaan opetukselle haasteita. Rautamies myös kokee nuorten haluavan helppoa rahaa ja karttavan työntekoa. Ahjon jutussa pohditaan ideaa metallialaa kuvaavasta tv-sarjasta alan imagon parantamiseksi. Rautamies korostaa, että työpaikan saavat kyllä kaikki, jotka käyvät koulunsa loppuun ja hankkivat ammatin. Samaan aikaan Pohjalaisen kanssa aloittaneesta 21 opiskelijan ryhmästä koululle ilmaantui edelleen noin kourallinen. Osa oli vaihtanut koulua, osa lopettanut kokonaan. Joulukuussa 2013 Pohjalainen jäi pois tunneilta ja lähetti opintovastaaville kirjeen kokemuksistaan. Hän toivoi selitystä ja olojen parantamista. Koulun puolesta tilanteeseen vastattiin kokouskutsulla ja lupauksella selvittää tilannetta. Pohjalainen päätti lopulta lopettaa opintonsa linjalla. Vielä eropaperia täyttäessä opinto -ohjaaja lupasi, että jos Pohjalainen vain jää kouluun, hänet kyllä ”saataisiin ulos” kahdessa vuodessa papereiden kanssa. Vuosi vaihtui ja opintosuoritusotteessa

komeili puolikas opintoviikko. Se oli tienattu valinnaisella ensiapukurssilla. Pohjalainen etsi työpaikkaa ja suunnitteli Kelan kanssa, kuinka maksaa takaisin opintotukia, kun suorituksia ei tullut. Koko syksyn ahkerasta työskentelystä huolimatta suorituksia ei ollut saatavissa, sillä kolmen kuukauden aikana mitään ei ollut saatu valmiiksi opetussuunnitelman mukaan. Kokous johtoryhmän kanssa oli pettymys. ”Siellä haluttiin nimiä pöytään. Kuka opettajista oli lähtenyt kesken kahville, kuka ei osannut opettaa.” Opetuksen ja tilojen laajempaan organisointiin ei otettu kantaa. Kevään kuluessa Pohjalainen sai kerran seurantameiliä entisen opintolinjansa tilanteesta, jossa kerrottiin lyhyesti, että opetustiloja on remontoitu sisäilmaongelmien korjaamiseksi. Pohjalainen suunnittelee jatkavansa opiskelua vielä joskus, mutta viihtyy nykyisessä työpaikassaan ja aikoo tehdä duunia pari vuotta. ”Opinnoista jäi käteen lannistunut asennevamma, ja menee varmaan monta vuotta, ennen kuin aloitan uudelleen.”

ONGELMIA JO ENNESTÄÄN Marraskuussa 2013 Stadin ammattiopiston kone- ja metallialan koulutuspäällikkö Juha Rautamies kommentoi Ahjo-lehdessä (14/2013) metallialan matalaa suosiota. Helsingissä ajallaan valmistui hänen mukaansa enintään 25 prosenttia aloittaneista opiskelijoista. Myöhemmin opintonsa päätökseen saattaneet nostivat valmistuneiden kokonaismäärän noin kolmannekseen. Ammatillisen koulutuksen keskäyttämisprosentti on yleisesti ottaen korkea: noin joka kymmenes opiskelija keskeyttää opinnot. Metallialan keskeyttämisluvut lilluvat kuitenkin aivan omassa sarjassaaan. Rautamiehen pohdinnan mukaan oppilasaines tuo omat haasteensa. Harva valitsee metallialaa ykkösvaihtoehtonaan. Oppilaat tulevat eri kulttuureista, joka luo RautamiePohjalaisen vanha toimipiste sijaisee Herttoniemen teollisuusalueella

Järkevät tunteet TUNNE JA JÄRKI erotetaan usein toisistaan ja niiden ajatellaan olevan vastakkaisia voimia. Tunteita pidetään harhaanjohtavina ja järkeä – no, järkevänä. Päätöksenteossa arvostetaan enemmän järjen kuin tunteiden käyttöä. Jako järjen ja tunteen välillä on kuitenkin keinotekoinen. Neurotieteilijä Antonio Damasio kirjoitti jo vuonna 1994 kirjassaan Descartesin virhe potilaista, joilla oli vaurio aivojen etuosassa. Vaurio sijoittui alueelle, jolla tyypillisesti käsitellään päätöksentekotilanteeseen liittyviä tunneseuraamuksia. Alue auttaa siis

yhdistämään eri teoista seuraavat tunteet: esimerkiksi kaverilta varastamisen siitä seuraavaan syyllisyyden tunteeseen. Tai lupauksen pettämisen siitä aiheutuvaan pettymykseen. Henkilöt, joilla oli vaurio tällä alueella, tekivät järjettömiä päätöksiä. Perheen talon myyminen vaikutti hyvältä idealta, kun perheelle aiheutuva mielipaha ei tullut päätöstä tehdessä mieleen. Ongelmallista on siis pikemminkin se, jos päätöksenteossa tai ihmisten toiminnassa ylipäätään ei käytetä tunteita. Ilman tunteita ei oikeastaan edes ole järkeä.

TEKSTI NIIA V IRTA NE N

JÄRJ ETTÖMYYS V S. TUN T E E T TO MU U S

JÄR KI JA TUN TE E T

UBIK

T EKSTI J UKK A V UORIO | KU V I T U S SAMU LI SA ARI NE N

JÄR KI JA TUN TE E T

Jalkapallon MM-kisojen DO’S and DON’TS DO’S

Kesällä käydyt jalkapallon maailmanmestaruuskisat Brasiliassa tarjosivat urheiluviihdettä, jota monet kuvailivat kaikkien aikojen kisoiksi. Brasilia floppasi, Argentiina loisti ja Saksa oli Saksa.

Muista coolit muuvssit. Niin kuin Neymar ja Messi, todellinen pelaaja ei pelkästään scoraa, vaan liikkuu pelikentällä äärimmäisen smuutisti ja näyttävästi. Kaiken kruunaa leveä virnistys tai kivikasvoinen peukku. Auta kaveria. Kukaan ei pärjää yksin. Paraskin on neuvoton, kun vastassa on iso joukko tai joukkue. Syötä kaverille kun paikka tulee, ja hän syöttää vastavuoroisesti sinulle. Pelaa palloa, älä pelaajaa. Kun väittely alkaa, keskity asiaan. Älä harhaudu asiattomuuksiin. Vain sillä on väliä, saako vastustaja pallon maaliin. Kiitä tukijoitasi. Ilman läheisiäsi, opettajia, kavereita ja ehkä Kelaa et olisi päässyt sinne, missä nyt olet. Pieni kiitos silloin tällöin varmistaa tuen jatkossakin. Nouse ylös ja jatka. Kentällä kieriskely ei auta ketään. Epäonnistumisia ja kaikenlaisia kolhuja tulee pitkin peliä ja elämää, mutta maaliinsa pääsevät vain ne, jotka jaksavat aina nousta ylös.

PELKKÄ PALLON pelaaminen ei toki riittänyt. Välillä kuului uutisia siitä, että Brasilian kansa protestoi kaduilla. Kisojen myöntäminen maalle ei todellakaan ollut köyhän kansanosan mieleen. Mutta tulitteko miettineeksi, mitä voimme jalkapallomaailmalta oppia? Ehkä pelaamisen kulmakivet soveltuvat todelliseen elämään ensivaikutelmaa paremmin. Elämänohjeita, niin kuin jalkapallon MM-kisat ne meille opettivat.

DON’TS Älä tappele. Ei saa lyödä eikä purra ketään. Siitä tulee pelikieltoa ja joutuu jäähylle. Muut nauravat kuumakallelle, joka menettää hermonsa ja coolinsa. Menestys on parempi kosto kuin mikään muu. Jos on kuitenkin ihan pakko vähän tönäistä, älä ainakaan tee sitä rankkarialueella. Älä tee omaa maalia. Älä mokaa muiden tekemää työtä, vaikka joku asia kuinka ottaisi päähän. Vahinkoja kuitenkin sattuu kaikille ja se on ihan all right. Älä riitele tuomarin kanssa. Tuomarin tai poliisin päätöksiä ja lappuja voi kyllä protestoida, mutta oikeasti hei, onko se koskaan auttanut ketään? Siitähän joutuu vain entistä syvemmälle vaikeuksiin. Älä pelaa rahasta. Tee sitä, mitä rakastat ja rakasta sitä, mitä teet. Raha ei kannusta kauaa. Toisin kuin rakkaus. Lahjusten ottaminenkin on ihan ihme touhua! Älä tuhlaa silloin, kun siihen ei ole varaa. Brasilia käytti kisoihin ainakin 400 miljoonaa euroa. Se on käsittämätön määrä rahaa urheiluviihteeseen etenkin maassa, jossa perustavanlaatuisista palveluista kuten tervey denhuollosta on vakava pula. Seurauksena nähtiin intensiivisiä ja surullisia mielenosoituksia pitkin maata.

TEKSTI E DUNVA LVO NTA-ASI ANT U NTI JAT LAU RA K Y N TÖ L Ä JA A N TTI S EI TA M A A | KU VA H EN R I S A LON EN

Edunvalvontakulma Ammatillinen koulutus muutoksen pyörteissä

EDUNVALVONTAKULMA kertoo viimeisimmät kuulumiset ammattiin opiskelevia koskevan koulutuspolitiikan tapahtumista. Ammatillinen koulutus on joutunut kovaan pyöritykseen viimeisen vuoden aikana. Jotta opiskelijat pysyisivät mukana suurissa rakenteellisissa muutoksissa, olemme edunvalvontatiimin kesken koonneet yhteenvedon käynnissä olevista mullistuksista kaikille Ubikin lukijoille.

1. Suurimpana huolenamme on koulutuksen järjestäjäverkoon kaavaillut suuret leikkaukset, jotka pahimmassa tapauksessa voivat koskea jopa 20 000 ammatillista opiskelijaa. Tämän hetkisten suunnitelmien mukaan päättäjät ovat karsimassa jopa yli sataa koulutuksen järjestäjää koulutuskentältä. Tämä tarkoittaa, että lukuisia oppilaitoksia yhdistetään ja suljetaan. Toteutuessaan uudistus tulee merkitsemään pidempiä koulumatkoja ja itsenäistä asumista yhä useammalle opiskelijalle. Oppilaitosverkoston karsimisen myötä SAKKI:n edunvalvonnan näkökulmasta työtä tulevatkin jatkossa teettämään yhä enemmän kysymykset opiskelijoiden toimeentuloon ja asumiseen liittyen.

vuodeksi ja lisävuodet jäävät oppilaitosten maksettaviksi. Tämä tulee luomaan paineita saattaa opiskelijat valmistumaan tavoiteajassa, oli heillä tarvittava ammattitaito saavutettuna tai ei.

JOTAIN POSITIIVISTA Vaikka uudistukset ensikuulemalta vaikuttavatkin rajuilta, on muutoksissa myös hyvää. Uudistukset modernisoivat ammatillista koulutusta ja tarjoavat amiksille aiempaa enemmän mahdollisuuksia myös jatko-opintojen suunnitteluun. Lisäksi koska järjestäjäverkon karsiminen luo suurempia yksiköitä, on oppilaitoksilla myös enemmän mahdollisuuksia esimerkiksi valinnaisten kurssien tarjonnan

2. Ammatillisen koulutuksen tutkintorakennetta on uudistettu reippaalla otteella ja tutkinnon perusteita on päivitetty vastaamaan modernin työelämän tarpeita. Erityisesti kaikille yhtenäisten tutkinnon osien määrää on lisätty ja niiden sisällöt ovat kokeneet päivityksen 2010-luvulle. Kysymysmerkeiksi uudistuksessa jäivät kuitenkin tulevien luokkien ryhmäkoot sekä lähiopetuksen minimimäärä. Eduskuntavaalitavoitteissaan SAKKI lähteekin ajamaan luokkakokojen rajaamista, jotta luokista ei kasvateta liian suuria sekä opetuksen taattuja tuntimääriä kaikkiin oppilaitoksiin.

3. Rahoituksellisista muutoksista opiskelijoihin vaikuttaa eniten koulutuksen valtionosuuden rajaaminen kolmeen vuoteen. Opiskelijoilla tulee jatkossakin olemaan oikeus neljän vuoden opintoihin tarvittaessa, mutta oppilaitokset saavat valtiolta rahoitusta vain kolmeksi Amisten edunvalvojat

kasvattamiseen. Toiveissa myös olisi, että lähiopetuksen määrä oppilaitoksissa kasvaisi uudistusten myötä. Suurten muutosten lopullisia vaikutuksia on vielä mahdotonta tietää varmasti ja ne asettavat enemmän paineita myös SAKKIn edunvalvonnalle. Myös opiskelijoiden tulee tietää omat oikeutensa ja olla valmiina ajamaan niitä. Yksi tapa päästä mukaan ajamaan amisten oikeuksia on liittyä SAKKIn edunvalvontajaostoon, jonka pyörittämisestä vastaavat hallituksenjäsenet Teemu Kokkonen ja Sasu Jokelainen. Lisäksi on hyvä muistaa, että SAKKIn edunvalvontatiimiin voi olla yhteydessä aina apua tarvittaessa. Lisätietoa: www.sakkinet.fi

UBIK

T EKSTI HE N RI SALON E N | KU V I T U S U LLA D O NNE R

JÄR KI JA TUN TE E T

UBIK

Uutta Suomea rakentamassa Lupaus lopettaa nuorten syrjäytyminen muuttaa käsitystämme siitä, mitä on olla yhteiskunnan jäsen. NUORISOTAKUUN L UPAUS o n häv i t t ää nuorisotyöt t ömy ys pi t k äl l ä ai kaväl i l l ä. V i i m e keväänä t uli ku l u n eeks i vu o s i u u s i m m as t a, Jyr ki Ka taise n ( ko k) ( ny ky i s i n Alexan de r S tubbin) h al l i t u ks e n al o i t t am as t a Nu o risot akuu-hankke es t a, j o k a l u pas i j o k ai s e l l e alle 2 5-vuot iaal l e n u o re l l e j a al l e 29-vu o t iaalle vast aval m i s t u n e el l e n u o rel l e työ -, koulut us-, harj o i t t e l u - t ai ku nt ou t u s p ai kan viim eist ään ko l m e n ku u kau d en työ t t ö my yd en jälkeen. Työskennellessäni opiskelijajärjestössä olen ollut seuraamassa nuorisotakuuta koskevaa keskustelua läheltä. Nuorisotakuussa on kyse valtavasta ja moniulotteisesta hankkeesta, jolla yritetään puuttua nuorten syrjäytymiseen. Ainakin nuorisoalalla työskentelevät voivat olla mielissään siitä, että nuorten kohtaamat ongelmat on otettu tosissaan päättäjätasolla. Vuosi nuorisotakuun voimaan tulemisen jälkeen saattaa olla vielä liian aikaista arvioida koko ohjelman onnistumista, mutta on kuitenkin tarpeellista arvioida ohjelman valuvikoja ja epäonnistumisia, jotta niitä voitaisiin myös korjata. Aiheesta on ehditty jo julkaista painava yhteiskunnallinen puheenvuoro: Anu Gretschelin, Kari Paakkunaisen, Anne-Mari Soutun ja Leena Suurpään toimittama Nuorisotakuun arki ja politiikka –pamfletti, josta löytyvät tässä tekstissä viitatut tutkimukset.

VAIN TÄYSAKTIIVISUUS KELPAA Tänä päivänä syrjäytynyt tarkoittaa lähinnä henkilöä vailla opiskelu- tai koulutus-, työ tai kuntoutuspaikkaa. Syrjäytymisestä puhutaan yksinomaan työmarkkinoilta syrjäytymisenä. Syrjäytymisen käsitettä ei ole keksitty lähivuosina, vaan jo 1980-luvulla osattiin puhua syrjäytymisilmiöstä. Aikaisemmin syr-

jäytymisellä tarkoitettiin lähinnä köyhyyttä, yksin jäämistä sekä sosiaalisten verkostojen puuttumista ja osallistumattomuutta aktiivisena toimijana yhteiskuntaan. Näin selitettynä syrjäytyminen tulee varsin vaikeasti mitattavaksi ilmiöksi. Nykyinen Nuorisotakuu-ohjelma yrittää osallistaa nuoret yhteiskuntaan ensisijaisesti työn kautta. Ministeriöiden nuorisotakuuta koskevan yhteistiedotteen mukaan ”nuorisotakuu varmistaa, että nuoret löytävät polun koulutukseen ja työhön ja pääsevät siten osalliseksi yhteiskuntaan.” Timo Harrikari kirjoittaa, että ensimmäistä kertaa historian aikana nuorisomassoja kyetään tarkkailemaan ja analysoimaan laajasti ja tarkasti tilastotieteen avulla. Nuorisosta on tullut "kilpailuvaltiollisen ja työyhteiskunnan odotuksellisia riskiarvoja". Ollakseen ”ei-syrjäytynyt ” henkilö ja täysvaltainen kansalainen täytyy nuoren olla tekemässä yhteiskunnan mielestä jotain järkevää. Tänä päivänä työ- tai opiskelupaikka takaa yhteiskunnan täysjäsenyyden ja nuoren kansalaisuuden.

Syrjäytymisen käsitettä ei ole keksitty lähivuosina, vaan jo 1980-luvulla osattiin puhua syrjäytymisilmiöstä. Harrikari jatkaa vielä kysymällä ”mitä kaikkea nykyisiltä nuor ten ikäpolvilta voidaan kieltää vetoamalla tulevaisuudessa häämöttävään yhteiseen hyvään?” Onko se mahdollisuus opiskella kaksi korkeakoulututkintoa maksuttomasti, välivuoden pitäminen opiskelusta ja työnteosta tai mahdollisuus ostaa laillisesti tupakkaa? Kaikki nämä kysymykset ovat jo tapetilla.

Nuorisotakuulla on oma itsekäs tavoitteensa, nimittäin vallitsevan järjestelmän ja työelämän ylläpitäminen nykyisenlaisena sekä nuorison kontrollointi. Kenenkään ei anneta olla valitsematta jotain hyödylliseksi miellettyä tekemistä. Tavoitteena on nuorison täystyöllisyys tai ehkä modernimmin sanottuna täysaktiivisuus, jossa jokainen on löytänyt oman paikkansa vallitsevan järjestelmän tarjoamien vaihtoehtojen sisältä. Täysaktiivisuutta tavoitellessa on hyvä kuitenkin muistaa mitä tämä tavoite todellisuudessa tarkoittaa.

TYÖTTÖMIEN TUET YRITYKSILLE Eläketurvakeskuksen mukaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevia työhaluisia ja työkykyisiä on arvioitu olevan noin 30 000 ja työttöminä työnhakijoina olevia osatyökykyisiä on noin 40 000 henkilöä (HS Työelämä, 3.8.2014). Viime vuonna voimaan tullut lakimuutos mahdollistaa myös työkyvyttömyyseläkkeellä olevien vammaisten ilmoittautumisen työttömiksi työnhakijoiksi. Jokainen kehitysvammainen ja mielenterveyskuntoutuja pitäisi pyrkiä osallistamaan työmarkkinoille, tietenkin kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan. Nuorisotakuu on myös näitä nuoria varten. Kun tällä hetkellä jopa koulutusta hankkineiden, täysissä ruumiin ja sielun voimissaan olevien henkilöiden on vaikeaa työllistyä, voi jokainen varmasti ymmärtää, millaista työkulttuurin sekä työmarkkinoiden muutosta täystyöllisyyteen pääseminen tulisi vaatimaan. Yksityinen sektori tuskin tulee suuressa mittakaavassa oma-aloitteisesti työllistämään vaikeammin työllistettäviä henkilöitä. Täys t yö l l i sy yd e n ( p o i s l u k i e n va p a ae ht o i n e n t yö t t ö my ys ) s a avu t t a m i s e k s i va l t i o l t a va ad i t t a i s i i n m e r k i t t äv i ä p a n o s t u k s i a l u o d a t yö m a h d o l l i s u u k s i a k a i k i l l e h a l u kk a i l l e. S i k s i o n k i n ou t o a , e t t ä n u o r i s o t a ku u ke s k i t t y y l ä h i n n ä t yö e l ä m ä ä n h a keu t u m i s t a h e l p o t t av i i n u u d i s t u k s i i n j a t yö h ö n o h j au kseen.

JÄR KI JA TUN TE E T

Voima-lehden artikkeli Työkkäri & Palvelut katoavat (Voima 6/2014) kertoo, että Uudenmaan TE-toimiston johtaja Jarmo Ukkonen täytti kaikki 18 uutta lisäpalkkausta työnvälitys- ja yrityspalveluihin. Yhtäkään uutta virkaa ei täytetty esimerkiksi ammatinvalintaan tai uraohjaukseen erikoistuneilla psykologeilla. ”Me, tai meikäläinenhän sen linjauksen tekee, pantiin kaikki 18 lisäpalkkausta työnvälitys- ja yrityspalveluihin. Me haluamme vahvistaa yrityspuolta”, Ukkonen kuvailee päätöstään. ”Yritysten haaste on siinä, miten 300–400 henkilön hakijamassasta löydetään yrityksille ne parhaat.” TE-toimistojen työnvälityspalvelut ovat piilotettua yritystukea, sillä ne poistavat yrityksiltä itseltään uuden henkilöstön rekrytoinnista aiheutuvat kustannukset ja vaivan. Yritystuet ovat tärkeitä kansataloudelle siinä missä sosiaalituetkin, mutta jos TE-toimistojen lisäbudjetti käytetään vain yritystukeen, herää kysymys, miten tämä auttaa yhtään vaikeasti työllistyvää työllistymään. Eikö näillä resursseilla kannattaisi mieluummin luoda työpaikkoja työttömille tai vaihtoehtoisesti palveluita, jotka tukisivat paremman työllistymiskyvyn saavuttamista, esimerkiksi terapia- ja kuntoutuspalveluita?

TUKEA TUETUILLE Yhtenä epäsuorana yritystukena toimivat myös Sanssi- ja Duuniin-kortit, joista ensimmäinen on tarkoitettu alle 29-vuotiaiden palkkatueksi ja jälkimmäinen siitä vanhemmille. Sanssi-kortti tarkoittaa 700 euron kuukausittaista palkkatukea nuoren työllistävälle taholle. Kuulostaa aika merkittävältä summalta, ja luulisi rahan olevan kilpailuetu nuorille tulla palkatuksi.

Aika ajoin nostetaan esille, että paras ratkaisu nuorisotyöttömyyteen olisi nuorten palkka-ale, joka mahdollistaisi nuorille työntekijöille yleistä työehtosopimusta alemman palkan maksamisen. Nuor ten palkka-alen toivottaisiin kannustavan ottamaan töihin kokemattomia nuoria, koska näiden palkkakulut olisivat myös pienemmät. Tätä aivan samaa periaatetta ovat kuitenkin toteuttaneet Sanssi- ja Duuniin-kor t it jo hyvän tovin.

Yritystuet ovat tärkeitä kansataloudelle siinä missä sosiaalituetkin Pyörätuoleja ja muita apuvälineitä maahantuova yritys Handico Finland palkkasi alaa opiskelleen CP-vammaisen nuoren palvelukseensa onnistuneen työharjoittelun jälkeen. Handico Finlandin toimitusjohtaja Sami Martin kuvailee Helsingin Sanomissa kyseessä olleen, "normaali työllistyminen, jossa opiskelija omalla työllään ja asenteellaan ansaitsee paikkansa" (HS 3.8.2014). Vaikka yritys saa hieman korotettua työllistämistukea työntekijän CP-vamman takia sanoo Martin haastattelussa, ettei kyseessä ole sellainen raha, jonka takia rekrytointi tapahtuisi. "Hakijan tulee olla tehtävään paras, jotta hän tulee valituksi.” Martinin kommentti tukee näkemystä siitä, että Sanssi-kortin kaltaiset apuvivut tukevat ennen kaikkea niiden työllistymistä, jotka todennäköisesti saisivat töitä ilmankin. Juuri tämä tuntuu olevan ongelma nuorisotakuun

kokonaisuuden kanssa – sen rakenteet avittavat niitä, joilla on asiat jo mallillaan. Kaikista heikoimmassa asemassa oleville nuorille se tarjoaa hyvin vähän tai ei mitään. Os a l l a n u o r ista me n e e koko a ja n p are m m i n j a o s a l l a ja tkuva st i e nt istä h uo n o m m i n . J o k a vuosi 1 0 0 0 nu or ta jä ä työ ky vy t t ö my ys e l ä k ke e lle, su uri osa h e istä m i e l e nt e r veys o n g e lmia ta kia . Tu lisiko me idä n p i ke m m i n k i n pu h u a syrjäytymise n syve n e m i s e s t ä , j o k a ei vä lttä mä ttä koske ta koko s u ku p o l ve a ?

ME OLLAAN NUORISO, ME OLLAAN NYT! Lupaus taata kaikille nuorille jokin paikka kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen perustuu tutkimuksiin, joissa kolmen kuukauden jälkeen työttömyys muuttuu niin sanotusti vaikeaksi. Yksilön on hankalampaa enää päästä työelämään mukaan. Opetusministerin valtiosihteerin Pilvi Torstin (sd) pamflettikirjoituksen mukaan jo sattunutta vahinkoa on vaikeaa korjata. Nuorisotakuun toimet keskittyvätkin koskemaan lähinnä niitä nuorten ikäpolvia, jotka nyt ovat päättämässä peruskoulun tai toisen asteen koulutuksen. Nähtävästi tässä poliittisessa tahtotilassa kaikkia ei voidakaan auttaa – ainakaan samaan aikaan. Nuorisotakuun ratkaisu nuorisotyöttö myyden korjaamiseksi on ollut puuttua työ voimareserviin, siis ihmisiin. Nuorisotakuun piiriin kuuluville nuorille tarjotaan lähinnä tuki-, kuntoutus- ja neuvontapalveluita, joiden tarkoituksena on ylläpitää työttömiä vielä joskus työhön kykenevänä reservinä. Täyspäiväisiä töitä ei tällä hetkellä kaikille riitä, vaikka kuinka pätevän CV:n osaisi kir-

UBIK

joittaa. Toinen vaihtoehto olisi muuttaa itse työmarkkinoita, jotka eivät pysty tällä hetkellä kaikkia työllistämään.

NUORISOTAKUUSEEN PANOSTETAAN SAMALLA KUN KOULUTUKSESTA JA PALVELUISTA LEIKATAAN Toisen asteen koulutuksen suorittaminen mielletään nykyisin minimiedellytykseksi työllistyä yhä laajempia taitoja vaativaan työelämään. Siksi nykyisen hallituksen tavoitteet leikata toisen asteen koulutuksen toimipisteiden määrää sekä kaventaa korkeakouluopiskelijoiden opintotukea ovat ristiriidassa nuorisotakuun tavoitteiden kanssa. Vailla toisen asteen koulutusta olevia nuoria on Suomessa 110 000. Pelkän peruskoulun varassa olevien määrä on tosiasiallisesti vielä paljon suurempi, jos myös vanhemmat ikäpolvet lasketaan mukaan. Luku tuntuu hämmästyttävän suurelta verrattuna mielikuviin Suomesta koulutuksen mallimaana. Tämän lisäksi marginaalin marginaalissa ovat nuoret, joilta puuttuu peruskoulun päättötodistus. Nuorisotakuun yhtenä tärkeimpänä tavoitteena on varmistaa, että jokainen peruskoulun päättävä jatkaisi toisen asteen koulutukseen ja hankkisi siten ammattipätevyyden tai jatkaisi lukiosta korkeakouluun. Budjettileikkausten arvioitu sulkevan yli sata lukioita ja ammatillisia oppilaitoksia ympäri maata. Vaikka toimipisteiden sulkeminen ei vähentäisi itse opiskelupaikkojen määrää, on toimipisteiden vähentämisellä varmasti opiskelun aloittamista hankaloittavia vaikutuksia niille syrjäseutujen nuorille, jotka joutuvat opiskelemisen aloittaakseen muuttamaan jo 16-vuotiaana omilleen uudelle opiskelupaikkakunnalle.

OMA JUTTU VAI PAKKOMUUTTO? Työja elinkeinoministeriön Nuorisotakuu-kampanja tuotti lukuisia kampanjavideoita, joista yhdessä pop-laulaja Jannica B kertoo Youtube-videolla, miten jokainen voi tavoitella unelmiaan ja miten tärkeää on vain löytää se oma juttu. Monien nuorten todellisuus opiskeluun hakeutumisesta on melko kaukana unelmien tavoittelusta ja lähempänä omien rahkeiden riittävyyden punnitsemista tarjolla oleviin harvenneisiin vaihtoehtoihin peilaten. Päivi Harisen tekemien peruskoulun päättäneiden pohjoiskarjalaisten nuorten haastatteluissa valottuu nuorten hyvin itsetietoinen kuva omista mahdollisuuksista ja resursseista.

On ehkä liikaa odottaa, että jokaiselta 15–16-vuotiaalta löytyy riittävä kypsyys ja taloudellista tukea yksin asumiseen Päivi: Miten sie, miten sie luulet et, että miten iloisesti siut laskettaan sinne maailmalle asumaan? Haastateltava: Nooh tietysti ne on iloisia et nyt löytynyt tommonen halvempi vaih toehto että ku ei se oikein onnistu täältä käsin. Päivä: Joo, nii siinä ei oo tavallaan vaihtoehtoja..

Haastateltava: Eei… No ois se että äiti järkkäis vuorot sillä tavalla et se päässee kuskaamaan minnuu joka päivä linkalle (bussille) ja hakemmaan miut, mutta en mie halluis koska se ois sitten sitte se ois miulla ja äidille ja kaikille rankkaa ja… Opiskelija-asuntoo en saanu kun oon näin nuori. Periaatteessa sinne otettaan kyllä näinkii nuoria, mut sitte oon liian nuori, niin ne sano. Oma yksiö ois kiva mut kun mie vielä saan lapslissää niin en saa niitä muita tukia. Rationaalisilla valinnoilla ja oikein toimimalla pääsee vain tiettyyn pisteeseen asti. On ehkä liikaa odottaa, että jokaiselta 15–16-vuotiaalta löytyy riittävä kypsyys ja taloudellista tukea yksin asumiseen, etenkin tilanteessa, jossa vanhempien tulot edelleen vaikuttavat siihen, saako nuori opintotukea tai asumislisää. Tulevana syksynä eduskunnan on tarkoitus säätää laki oppivelvollisuuden pidentämisestä toisen asteen ensimmäiselle luokalle. Tämä voi pahimmillaan tarkoittaa sitä, että sakon uhalla nuoret pakotetaan muuttamaan vieraalle paikkakunnalle koulutuksen perässä.

MASSIT ON LOPPU Paineet leikata koulutuksesta ovat osittain peräisin valtion alijäämästä ja velkaantumisen nopeasta kasvamisesta, osittain taas ideologisista valinnoista. Nykyisen heikon taloustilanteen Suomelle on aiheuttanut ennen kaikkea Euroopan-laajuinen talouskriisi, jossa Suomen vientiteollisuus ei saa tuotteitaan myydyksi. Säästötarve yrityksissä pakottaa vähentämään henkilöstöä ja uusia ei palkata – nimenomaan niitä vastavalmistuneita nuoria.

JÄR KI JA TUN TE E T

Paperilla asiat eivät kuitenkaan näytä aivan näin synkältä. Kun Maailman talousfoorumi valitsi Suomen Euroopan kilpailukykyisimmäksi maaksi viime kesäkuussa, olivat perusteet valintaan erityisesti hyvä koulutusjärjestelmä, innovatiivisuus, tasa-arvoinen kasvu, toimivat työmarkkinat ja sosiaalinen tasa-arvo. Tiivistettynä: hyvinvointivaltion instituutiot. Koulutus nähdään yhtenä parhaista lääkkeistä syrjäytymisen ehkäisemiseen. Miksi poliitikot sitten ovat leikkaamassa juuri siitä? Suomalainen koulutuspolitiikka on ollut verraten edistyksellistä. 1960-luvulta lähtien valtion tavoitteena on ollut turvata kaikille halukkaille riittävä koulutus, joka mahdollistaa työmarkkinoille pääsyn ja aktiivisen toimimisen yhteiskunnassa. Ammatillisen koulutuksen kehittämiseen alettiin satsata vasta viime vuosikymmeninä. Tulokset ovat olleet hyviä ja ammatillisen koulutuksen suosio on noussut jo siinä määrin, että amikseen hakeutuu yli puolet ikäluokasta. Hyvä kehitys uhkaa kuitenkin katketa, jos koulutuksen järjestäjien budjettia aletaan entisestään kiristää. Ammatillisen koulutuksen murheen kryyninä on edelleen korkea keskeyttäneiden määrä. Vaikka keskeyttäjien määrä ei ole juurikaan laskenut mittavista panostuksista ammatillisen opetuksen kehittämisestä huolimatta, voisi olla tarve etsiä syitä keskeyttämiseen myös muualta kuin koulutuksen laadusta tai saatavuudesta.

KOULUTUKSEN NORMIT NURIN Laki määrittelee varsin selväsanaisesti eriävät tavoitteet ammatillisen koulutuksen ja lukion välillä. Siinä missä lukiokoulutuksen tehtävä on kouluttaa opiskelijoista yhteiskunnallisesti aktiivisia, kriittisiä kansalaisia, on ammatillisen koulutuksen ensisijaisena tavoitteena kouluttaa opiskelijoista työvoimaa työmarkkinoiden tarpeisiin. Ammatilliselle koulutukselle on leimallista työelämälähtöisyyden korostuminen koulutuksessa. Kasvatukselliset tavoitteet ovat toissijaisia. Koska nuoria koetetaan koulia suoraan työelämään, voi riskinä olla, että opettajat näkevät nuoret jo koulutuksessa työntekijöinä, joilta odotetaan myös aikuisen palkkatyöläisen kypsyyttä. Tämä on omiaan vahingoittamaan rakentavaa dialogia opettajien ja opiskelijoiden välillä. Huolestuttavaksi työelämälähtöisyyden tekee se, että raja kasvavien nuorten ja vain koulutettavan työvoiman välillä hämärtyy. Nuorten ongelmia tai heidän kokemaansa pahoinvointia ei ehkä pystytä kohtaamaan. Vaikka pitkien harjoittelujaksojen kautta muodostetaan saumattomat työelämäkontaktit, voi liiallinen työelämäkykyisyyden vaatiminen olla osalle nuorista liikaa. Etenkin niille heikoimmassa asemassa

oleville, joilla on heikko itsetunto, taustaa kiusatuksi tulemisesta ja heikot tukiverkot. SAKKI ja muut toisen asteen opiskelijajärjestöt sekä Seta ry ovat yrittäneet vastata ongelmaan yhteisellä Normit nurin! -hankkeella. Normikriittisyyttä julistava hanke näyttää, miten opiskeluympäristöt ja oppimateriaalit antavat tietyn mallin esimerkiksi toimintakyvystä, seksuaalisuudesta ja sosioekonomisesta asemasta. Tavoitteena on muokata ympäristöjä avoimemmiksi kaikille, ei vain normeihin sopeutuville. Ajattelutapa, jossa ympäröivää todellisuutta muutetaan vastaamaan paremmin ihmisten tarpeita, voisi olla myös nuorisotakuun tavoite. Helsingin yliopistossa sosiaalitieteiden laitoksella työskentelevän Lotta Haikkolan mukaan erilaisuuden ymmärtäminen voisi olla osa kouluja, nuorisotyötä ja työelämäpalveluita.

TAVOITELLAAN PAREMPAA Kansalaisten hyvinvointia tavoitellessa ei olisi huono idea sisällyttää muitakin oleellisia sosiaalisia tavoitteita osaksi nuorisotakuuta. Yksi tavoite voisi olla asuntotakuu, jolla jokaiselle asunnottomaksi jääneelle taataan turvallinen ja pysyvä koti. Oman asunnon voi katsoa olevan varsin keskeinen tekijä siinä, pystyykö nuori esimerkiksi saavuttamaan elämänrytmin, joka mahdollistaa koulutukseen osallistumisen tai töissä käymisen.

1960-luvulta lähtien valtion tavoitteena on ollut turvata kaikille halukkaille riittävä koulutus, joka mahdollistaa työmarkkinoille pääsyn ja aktiivisen toimimisen yhteiskunnassa. Myös perustulo, joka takaisi jokaiselle vaivattoman ja elämiseen riittävän toimeen tulon, voisi olla yksi lisäavain nuorisotakuun toteuttamiseen. Karenssit, pakkohaut opiskeluun sekä tukiloukut, jotka eivät tee kannattavaksi vastaanottaa lyhytaikaisia töitä, tulisi poistaa. Vapautta ja oma-aloitteisuutta vahingoittavat rakenteet pitää voida järjestää uusiksi. Nuorisotakuun isoin kompastuskivi on, ettei se auta niitä syrjäytettyjä nuoria, jotka tarvitsisivat apua kaikista eniten. Osa nuorista tarvitsee ensisijaisesti kuntoutuksellisia sekä

elämänhallintaa vahvistavia palveluita ja pitkäjänteistä mukana kulkemista. Nykyisellään takuu palvelee parhaiten sellaisia nuoria, jotka omatoimisesti tai kevyen ohjauksen turvin kykenevät liikkumaan palvelujärjestelmässä ja hyödyntämään sen tarjoamia mahdollisuuksia. Suomen taloudelliset vaikeudet eurokriisistä huoltovajeeseen luovat yhteiskuntaan pelon ilmapiiriä, jossa poliittiset toimet keskittyvät riskien minimoimiseen ja selviytymiseen – eivät paremman tulevaisuuden rakentamiseen. Vanhemmat sukupolvet haluavat nuorten lopettavan ”oleilun” ja julkisia kustannuksia aiheuttavan sekoilun. Nyt täytyy olla tehokas ja tuottava! Jos pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ennen kerskuivat kehittyville maille sekä Neuvostoliitolle laajoilla yksilön oikeuksilla, niin nyt painopiste on pikemminkin siirtynyt velvoitteiden ja yksilöllisen vastuunkannon korostamiseen. Joskus työpaikka irtoaa ilman tutkintoa tai vaikka toisen alan tutkinnolla, välillä eivät useallakaan. Virallisesti syrjäytynyt nuori voi yhtä hyvin olla seuraavassa kuussa työmarkkinoilla menestyvä osaaja virallisten kanavien ulkopuolelta hankittujen taitojen tai kykyjen ansiosta. Järjestelmä, joka pyrkii väkisin löytämään jokaiselle paikan etukäteen anne tuista vaihtoehdoista, ei välttämättä ole oikea ratkaisu. En usko, että kaikki työ on hyvästä. Kuten Juha Hirvonen tekstissään Nuorisotakuu – takuu yhteiskuntaosallisuudesta kysyy: ”Olisiko perusoikeus yhteisön täysjäsenyyteen sittenkin parempi lähtökohta nuorten yhteiskunnallisen vastuunkannon kasvattamisessa? Sosiaalisissa perusoikeuksissa on kyse myös vastuullisuudesta yhteisön hyvinvointia kohtaan.” Onko tavoitteena kaikille arvokas ja kunnioittavaa elämä vai tilastojen miellyttäminen?

UBIK

TEKSTI KE RTTU MATI NPU RO

Paperinpyöritystä ja uskaliaisuutta Venäjälle opiskelemaan lähteneet suomalaiset joutuivat yliopistossa kielikylpyyn. He kannustavat ottamaan itänaapurista rohkeasti selvää itse. VENÄJÄ ON tämän vuoden ajan ollut esillä Ukrainan surullisten tapahtumien yhteydessä. Maata on vaikea ymmärtää, kuten viimeaikaiset pohdinnat mediassa osoittavat. Itänaapurimme on kuitenkin myös muuta kuin kriisiuutisten aihe, erityisesti, kun maajättiä katselee opiskelijan silmin. Suomalaisia on opiskellut Venäjällä ja Neuvostoliitossa kautta aikojen, eikä liikkeelle näy loppua. Viime vuosina tutkintoa on lähdetty opiskelemaan venäläisiin yliopistoihin laajasti teknisistä aloista taiteeseen. Muun muassa teatterikoulut ovat venäjällä olleet suomalaisten suosiossa. Juuri Pietarin valtiollisesta teatteriakatemiasta valmistui aikoinaan yksi venäjällä tunnetuimmista suomalaisista, näyttelijätähti Ville Haapasalo.

HELPOSTI SISÄÄN, HELPOSTI ULOS Anne Martiskainen lähti muutama vuosi sitten Pietarin valtiolliseen yliopistoon lukemaan arkkitehtuuria. Martiskainen kehuu venäläistä arkkitehtuurikoulutusta monipuolisemmaksi kuin Suomessa. "Venäjällä ajatellaan, että mitä laajemmin me osataan meidän ala, sen parempi. Siksi opetuksen paino on piirtämisen lisäksi myös matematiikassa ja fysiikassa." Laaja-alaisuus toistuu kaikilla aloilla venäläisissä yliopistoissa. Martiskainen pitää tärkeänä myös venäjän kielen taitoa. Venäjä on Suomen työmarkkinoilla kovassa huudossa, ja mikä sen parempi tapa oppia kieltä kuin sen keskellä eläminen. Samassa yliopistossa oikeustieteiden laitoksella opiskeleva Maria Riivari kertoo Venäjällä opiskelemisen olevan valttikortti. "Kysyin kerran eräältä juristilta, tunnetaanko Suomessa venäläistä juridiikkaa. Hän vastasi: ’Kyllä, meitä on viisi.’" Suomalaisten yleisin yhteinen syy opiskella Venäjällä näyttää tänä päivänä olevan se, että suomalaisiin yliopistoihin on kovan kilpailun vuoksi vaikea päästä sisään. Venäjällä on tässä toisenlainen järjestys, varsinkin ulkomaalaisille opiskelijoille: sisään kouluun on suhteessa helpompi päästä, mutta koulussa pysyminen on vaikeaa. Laiskoja oppilaita ei yliopistoissa säälitä ja koulusta voi helposti lentää ulos, jos kursseja ei suorita ajallaan. Suomalaiset hakeutuvat Venäjällä juuri sellaisille tunnetusti hankalapääsyisille aloille, joiden tiedekunnat ovat Venäjälläkin arvossaan.

VENÄJÄLLÄ PÄRJÄÄ VENÄJÄLLÄ Ennen opiskelujen alkamista ulkomaalaisten yliopisto-opiskelijoiden on suoritettava Ve-

näjällä vuoden mittainen valmentava kurssi valmistavassa tiedekunnassa. Valtion apurahapaikan saaneille tämäkin vuosi kuuluu apurahan piiriin. Valmentavan vuoden aikana opiskellaan pääasiassa venäjän kieltä ja joitakin oman alan opintojen perusteita. Käytännössä vuosi muiden ulkomaalaisten kanssa on yliopistojärjestelmän tunnustelua ja pehmeä lasku maassa opiskeluun. Opinnot Venäjällä käydään lähes poikkeuksetta venäjäksi, joten kielitaito on ehdoton. Monet valmistavaan tiedekuntaan tulevat suomalaiset eivät tullessaan vielä osaa kieltä, vaan aloittavat sen opinnot vasta paikan päällä. Tänä vuonna valmistavan vuoden Pietarissa päättänyt Emilia Kovanen vahvistaa väitteen: "Tulin ensimmäistä ker taa elämässäni Venäjälle vuosi sitten. Osasin ehkä kolme sanaa venäjää!" "Englanninkielisiä linjoja on olemassa muutama, mutta huomattavan vähän. Niiden määrää on kuitenkin aikomus tulevaisuudessa toivottavasti kasvattaa, niitä usein täältä Suomesta kysellään", kertoo CIMOn Venäjän-asiantuntija Asta Hämäläinen. ”Venäjällä tarvitsee joka tapauksessa kielitaitoa, ilman sitä on hyvin hankala pärjätä", jatkaa Hämäläinen kokemuksen syvällä rintaäänellä. Ulkomailla opiskelu ei tietenkään ole aina helppoa. Varsinkin opiskelun alussa uuden maan tapojen ja koulukäytäntöjen sisäis-

tämiseen menee aikaa. Opiskelijan arki venäläisessä yliopistossa eroaa monella tapaa suomalaisesta: konkreettisimmat esimerkit ovat valinnaisuuden uupuminen ja sen tuoma yliopiston koulumaisuus sekä suulliset tentit. Lukukauden alussa käteen lykätään lukujärjestys, jota noudatetaan orjallisesti, usein jopa maanantaista lauantaihin. Lukukauden loppukokeessa vastataan suullisesti opettajan kysymyksiin. Jos Venäjällä aikoo elää, on totuttava myös paperien pyörityksiin ja leimojen keräilyyn. Byrokratiasta ei Venäjällä, saati venäläisessä yliopistomaailmassa, pääse mihinkään. Moni väittää Venäjälle lähtemisen vaativan uskaliaisuutta. Ennen kaikkea se vaatii seikkailunhalua ja uteliaisuutta. Haastatellut suomalaiset opiskelijat vaikuttivat kaikki olevan tyytyväisiä opiskelupaikan valintaan. Kirjoittaja asuu Moskovassa ja opiskelee siellä journalismia Moskovan valtiollisessa pedagogisessa yliopistossa. Valmentavan tiedekunnan hän suoritti Pietarissa.

Vaihtoon eri asteilta Yksi tie Venäjälle opiskelemaan on Kansainvälisen liikku-

CIMOn mukaan aktiivisimmin ammatilliselta toiselta

vuuden ja yhteistyön keskus CIMOn kautta. Keskuksen

asteelta lähdetään vaihtoon tai harjoitteluun Pohjanmaal-

tehtävä on edistää suomalaisen yhteiskunnan ja erityises-

ta. Suhteutettuna opiskelijamääriin sieltä lähtee opiskele-

ti nuorison kansainvälistymistä koulutuksen, työelämän

maan useampi kuin joka kymmenes opiskelija. Todennä-

ja kulttuurin alueilla. CIMOn avulla on helppo hakea opis-

köisesti ruotsin kielen vahvalta alueelta lähdetään vaihtoon

kelemaan koko tutkintoa venäläisiin yliopistoihin ja pääs-

juuri Ruotsiin.

tä käsiksi suomalaisille opiskelijoille suunnattuihin Venäjän

Venäjä ei päässyt edes kymmenen suosituimman koh-

valtion apurahoihin. Käytännössä apuraha tarkoittaa mak-

demaan ryhmään CIMOn vuoden 2013 tilastoissa ammat-

sutonta opiskelua venäläisessä yliopistossa ja majoitusta

tiin opiskelevien pitkäaikaista ulkomaanjaksoista. Kolme

yliopiston asuntolassa.

suosituinta kohdemaata olivat Espanja, Saksa ja Iso-Bri-

Ammatilliselta toiselta asteelta Venäjälle vaihtoon voi lähteä Suomessa toimivien

tannia, joista Espanjaan lähti 640 opiskelijaa. Todennäköi-

ammattioppilaitosten Venä-

sesti Suomesta löytyy enemmän Espanjassa käyneitä ja

jä-verkoston kautta. Verkosto toimii OPH:n osarahoituksel-

espanjaa puhuvia suomalaisopiskelijoita kuin naapurimaa

la ja oppilaitosten omarahoituksella. Myös CIMO:n myöntä-

Venäjällä vierailleita. Lyhyt- ja pitkäaikaiset ulkomaanjak-

mää Leonardo da Vinci -ohjelman rahoitusta voitiin hakea

sot yhteensä laskettuina suosituin kohdemaa oli kuiten-

Venäjä-yhteistyöhön ensimmäistä kertaa tänä keväänä uu-

kin Ruotsi.

den ohjelmakauden alkaessa, mutta rahoituksen saamiseksi hakemuksen tuli olla hyvin perusteltu.

Ammatillisen koulutuksen opiskelijavaihdot ovat olleet kasvamaan päin viimeiset kymmenen vuotta. Kaikkikaan

Venäjä-verkoston tavoitteena on kouluttaa opiskelijoita

vuonna 2013 yli 6300 amista lähti vaihtoon. Valitettavasti

hallitsemaan Venäjää toimintaympäristönä sekä kouluttaa

Suomi ei näyttäydy kovin houkuttelevana opiskelijavaihto-

venäjän kieltä ja kulttuuria tuntevia eri alojen ammattilaisia.

maana: tänne oli samana vuonna saapunut vain 2517 am-

Tällä hetkellä verkostoon kuuluu 12 oppilaitosta. Esimerkik-

matillisen puolen vaihtaria.

si työssäoppiminen Venäjällä voi kestää neljästä viikosta

Venäjä-verkostoon voi tutustua osoitteesta:

jopa moneen kuukauteen.

www.venajaverkosto.fi

JÄR KI JA TUN TE E T

T E KSTI H IL LA KURKI | KU V I T U S V E E RA ALA-VÄHÄLÄ

Pyhä pilleri Masennuslääkkeitä syö jo lähes puoli miljoonaa suomalaista. Jos kysyy miksi, saattaa saada potkut . JOKAISEN HUULILTA pääsee joskus lipsahtamaan “mua masentaa”. Yhä useamman kohdalla se ei tarkoita vain huonoa päivää: jo joka kuudes suomalainen on masentunut. Heistä lähes puolet syö masennuslääkkeitä ja määrä kasvaa jatkuvasti. Tutkimustulokset kuitenkin osoittavat, että vain yksi viidestä tai yksi seitsemästä saa masennuslääkityksestä apua. En osaa eritellä, milloin itse masennuin. Olin jo pitkään tiennyt, ettei kaikki ollut hyvin. Ensimmäinen vuosi yliopistossa ei ollut vastannut odotuksiani ja syytin itseäni siitä, etten kyennyt arvostamaan mahdollisuutta opiskella unelma-alaani. Monina aamuina sain itseni lähtövalmiiksi, mutta en löytänyt syytä lähteä liikkeelle. Lopulta palasin takaisin sänkyyn. Hammasta purren olin kuitenkin kyennyt käymään töissä ja suorittamaan kursseja. Välillä linnoittauduin kotiin. Keväällä 2012 vaivoin kasassa pysynyt maailmani luhistui täysin, kun sain tiedon siskoni äkillisestä menehtymisestä. Silloin pelkkä teeveden keittäminen alkoi tuntua ylivoimaiselta ja keskelle olohuonetta kaatunut pyykkiteline jäi nostamatta päiväkausiksi. Ymmärsin, että tarvitsen apua.

TERAPIAA KIITOS Jo ensimmäisellä akuuttilääkärin tapaamiskerralla sain käteeni masennuslääkereseptin. Häkellyin, sillä naiivisti olin ajatellut tulevani vain juttelemaan. En ole erityisen lääkevastainen ihminen, mutta minulla oli epäilykseni. Monella ystävälläni on kokemuksia masennuslääkkeistä. Osa kokee saaneensa apua, toiset taas kertoivat tunteiden katoamisesta. Joillain lääkitys on vain ylläpitänyt toimintakykyä tilanteen varsinaisesti parantumatta. Toistuvat yritykset lopettaa lääkitys vuosien käytön jälkeen ovat saaneet entiset oireet palaamaan. Minulle määrätyn lääkkeen sivuvaikutusten lista oli vaikuttava: oli lähes yhtä todennäköistä menettää täysin seksuaaliset halunsa kuin saada apua masennukseen. Päätin, etten aloita kuuria, jonka tehosta tai kestosta edes lääkärillä ei ollut varmuutta. Kuluvan vuoden keväällä Ylen MOT-ohjelmassa esiteltiin tutkimustuloksia, jotka yhdistivät masennuslääkkkeet muun muassa masennuksen kroonistumiseen ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön laukeamiseen. Masennuslääkkeitä kuvattiin riskeihinsä nähden suhteellisen tehottomaksi hoitomuodoksi. Ohjelmassa tuotiin esille myös lääkeyhtiöiden ja lääkärien välisiä korruptioepäilyjä. Isoimpana huolena kuitenkin nähtiin, ettei masennuslääkkeiden yli puoli vuot-

ta kestäneen käytön vaikutuksia ole tutkittu juuri lainkaan. Ohjelmassa haastateltiin lääkäriyhtiö Mehiläisen kuntoutusjohtajaa Aku Kopakkalaa, joka ilmaisi huolensa siitä, että pitkäaikasessa käytössä masennuslääkkeet saattavat aiheuttaa jopa pysyviä ei-toivottuja muutoksia aivoissa. Ohjelman esityksen jälkeen Kopakkala sai potkut.

Suomessa masennuslääkitys ei ole yksi hoitomuoto muiden joukossa, vaan usein ehto muille hoitomuodoille, kuten terapiaan pääsylle. On helppo unohtaa, että lääkefirmojen ensisijainen tehtävä on tuottaa voittoa. Äärettömällä määrällä konsultteja, palkattuja asiantuntijoita ja lobbausta pyritään varmistamaan, että lääkärit tosiaan määräävät lääkkeitä ja potilaat syövät niitä. Kopakkalan potkujen syyksi kerrottiin, että hän oli kritisoinut voimassa olevaa hoitosuositusta. Hoitosuositusten kuitenkin tulisi muuttua uusien tutkimustulosten mukaan. Julkisen keskustelun kieltäminen ja tutkimustuloksista vaikeneminen tuntuu vain yhdeltä keinolta saada masennuslääkkeiden erityisasema jatkumaan. Suomessa masennuslääkitys ei ole yksi hoitomuoto muiden joukossa, vaan usein ehto muille hoitomuodoille, kuten terapiaan pääsylle. Sain huomata, että lääkehoidosta kieltäytyminen ei ole helppoa. Kantaani kysyttiin jokaisella tapaamiskerralla ensimmäisten kolmen kuukauden ajan, ensin lääkärin ja myöhemmin psykiatrin toimesta. Avuttomana aloin jo itse pohtia, olenko sittenkin aivan väärässä.

ITSELLEEN SOPIVA ELÄMÄ Masennuslääkitys ei tietenkään ole aina huono asia. Joillekin se toimii ihanteellisesti. On tavallaan vapauttavaa ajatella masennusta kansantautina, joka voisi iskeä ihan keneen tahansa ja jonka pääasiallinen syy on aivokemioiden epätasapaino. On kuitenkin petollista irrottaa masennuksen syyt pelkäksi biologiseksi muuttujaksi. Kun keskittyy vain poistamaan pahaa oloa, saattaa jättää huomiotta sen syntyyn vaikuttaneet olosuhteet. Lääkitys ei poista väärää opiskeluvalintaa, vaikeita perhesuhteita tai epäterveellisiä elintapoja. Mitä vaihtoehtoja lääkitykselle sitten on? Heinäkuussa Helsingin Sanomat kirjoitti jutussa Näin ehkäiset suvussasi kulkevia sai-

rauksia (HS 17.7.2014), että masennusta ehkäistäkseen ihmisen tulisi tehdä itselleen mieluisia asioita ja ratkaisuja sekä välttää stressiä. Artikkelissa kehotettiin elämään itselleen sopivaa elämää. Vaikka neuvot kuulostavat yksinkertaisilta, ei stressitön elämä tai omien toiveiden kuuntelu ole helppoa. Työ- ja opiskelupaineet vain kasvavat, tulevaisuus tuntuu uutisten mukaan aina synkältä. Mitä vaihtoehtoja on itsensä kuunteluun, jos elämässä muutenkaan ei tunnu olevan vaihtoehtoja? Raskas työ tai köyhyys helposti lisäävät näköalattomuutta. Ei välttämättä ole varaa hidastaa tahtia tai hakeutua sopivaan hoitoon. Opintojen ohella töissä olisi joka tapauksessa pakko käydä, kun pelkällä opintotuella ei maksa edes vuokraa. Varallisuus ei kuitenkaan ole ainoa paranemista edistävä tekijä, vaan lisäksi vaaditaan itseluottamusta ja aloitekykyä. Jos pelkkä sängystä nouseminen on vaikeaa, voi tuntua ylivoimaiselta ottaa selvää viimeisimmistä tutkimustuloksista tai väittää vastaan erikoislääkärille itselleen huonosti sopivasta hoitomuodosta. Kyseenalaistaminen kuitenkin kannattaa. Kiinnostus omaa vointia kohtaan voi olla voimakkaasti yhteydessä parantumiseen. Tutkittaessa selkäkivuista toipumista, on huomattu, että korkeamman koulutustaustan omaavat selviävät yleensä paremmin kuin vähemmän koulutetut (HS 15.6.2014). He eivät tunne olevansa avuttomia sairautensa kanssa, vaan pystyvät suhtautumaan kriittisesti asiantuntijoiden neuvoihin ja ovat itse aktiivisia toimivan avun löytämisessä. Selittämättömät selkäkivut eivät välttämättä ole niin kaukana masennuksesta kuin voisi luulla: kumpaankaan ei ole olemassa yksiselitteistä parannuskeinoa. Oikea hoito pitää löytää tapauskohtaisesti ristiriitaisten neuvojen viidakosta ja sen etsimisen tulisi olla yhteistyötä, jossa sekä hoitoa tarjoavan että hoidettavan asiantuntemusta ja perusteluita kuunnellaan. Omasta masennusdiagnoosistani on pian kaksi vuotta. En koskaan aloittanut masennuslääkitystä. Käyn koulun ohella terapiassa ja opettelen uhmaamaan yhteiskunnan vaatimuksia etenemällä omaan tahtiini. Koitan myös opetella sietämään negatiivisia tunteitani ja olemaan lannistumatta, vaikka välillä toivottomuus palaa. Välillä on ihan hyvä viettää kolme päivää sängyssä. Masennuksen syyt ja oireet vaihtelevat. Yksi asia on silti masentuneille yhteistä: kärsimys. Siksi tulee tarttua siihen keinoon, josta kokee saavansa apua. Kaikista tärkeintä on aloittaa itselleen sopivan elämän eläminen. Sen voi aloittaa pohtimalla, mahtuvatko siihen masennuslääkkeet. Artikkelissa mainittu MOT: Masentavat lääkkeet-ohjelman tekstiversio löytyy yhä Ylen sivuilta yle.fi.

AR VO STE LUT

Elokuvat

Kirjat

Mieto musikaali

Simone de Beauvoirin suojatti

Me ei olla numeroita

Oi maamme Somalia ja Somalimaa

Hilla Kurki

Niia Virtanen

Henri Salonen

Lauri Linna

Elokuva Uusia alkuja kertoo tuttua tarinaa

Aikanaan Violette Leducin suora tapa

Maarit Korhonen on opettaja sekä pam-

Somalia ja Somalimaa avaa tiiviissä

oman äänen löytämisestä ja uusien yritys-

kuvata naisten kokemuksia, kuten aborttia

fletti kirjailija, joka jatkaa koulumaailman

paketissa Somalian alueen vaiheita. Se on

ten kautta onnistumisesta.

tai naisten välisiä suhteita, johti hänen

ruotimista uusimmalla teoksellaan Herää,

opettavainen kuvaus maasta, joka usein

kirjojensa sensurointiin. Violette nostaa

koulu! Kirja keskittyy kyseenalaistamaan

näyttäytyy uutisissa hyvin yksipuolisessa

sä New Yorkiin ajautunut epäonninen lau-

kirjailijan paikalle, joka hänelle olisi jo

aikansa eläneitä opetusmetodeja. Monille

valossa. Somalian historia ei ole vain

laja-lauluntekija Gretta sekä alkoholisoitu-

omana elinaikanaan kuulunut.

peruskoululaisille päällimmäinen koulusta

nälänhätää ja kurjuutta, vaan alue nähnyt

jäävä tunne on paha olo.

myös parempia hetkiä. Pyrkimys demokra-

Päähenkilöt ovat rakkauden peräs-

nut musiikkituottaja Dan. Grettan petollista

Pariisin älykköpiireihin sijoittuva Vi-

poikaystävää näyttelee Maroon 5-yhtyeen

olette on ikään kuin päähenkilönsä tera-

falsettiin yltävä keulakuva Adam Levine.

piaistunnon elokuvaversio. Violetten elä-

jakeleva järjestelmä ei tunnista kuin

ympäristössä ollut vahva. Tämä näkyy

Uusia alkuja ennalta-arvattava ja väl-

mänkaaren avainkokemukset ilmenevät

akateemisesti lahjakkaita opiskelijoita. Jos

edelleen alueen pohjoisessa osassa, So-

jähtynyt. Elokuvan musiikki on varsin har-

hänen aikuisessa minässään: ajoittain rai-

kerta toisensa jälkeen saa matikasta kuto-

malimaassa, joka onkin eteläistä Somaliaa

mitonta, eivätkä tähtinäyttelijät saa suo-

vostuttavaa käyttäytymistä katsoo armolli-

sen, niin kyllähän sitä kokee ensisijaisesti

huomattavasti vakaampi yhteiskunta.

rituksiinsa kylliksi rosoa autenttisuuden

sin silmin, kun siihen osaa yhdistää taus-

olevansa vain huono matikassa. Voisiko

illuusion luomiseksi. Jopa tapahtumapaik-

talla olevat kipeät kokemukset.

koulun tarkoitus olla ennemmin kannustaa

mista haitoista. Maan huonosti tunnetut

kana oleva New York on saatu näyttämään pelkältä hengettömältä kulissilta.

Nykyinen arvosanoja liukuhihnalta

tiaan on paikoin hyvinkin vihamielisessä

Tiiviydessä on yksi teoksen suurim-

ja innostaa opiskelemaan, kuin oppilaiden

vaiheet kaipaisivat usein enemmän

Violette

määrittely arvosanoilla hyviksi tai huonoik-

avaamista kuin mihin kirja yltää. Hyvän

Ohjaus: Martin Provost

si? Korhosen mielestä voisi.

yleiskuvan alueesta tällä kuitenkin saa.

Uusia alkuja

Cinema Mondo, 2013

Ohjaus: John Carney

★★★★✩

Herää, koulu!

Somalia ja Somalimaa

SF Film Finland Oy 2014

Maarit Korhonen

Ioan M. Lewis

★★✩✩✩

Into, 2014

Gaudeamus Oy, 2014

110 s.

152 s.

★★★★✩

Molièrea fiilistelemässä

Kädelliset kohtaavat

Virkkaamisen uudet tuulet

Vastenmielisen vastakohta

Niia Virtanen

Sara Siponmaa

Hilla Kurki

Elokuva kertoo kahden ystävän tapaami-

Apinoiden Planeetan Vallankumous on

Käsityöbloggaaja Virpi Marjaana Siiran

Hyvän kirjan ja todella hyvän kirjan välillä

sesta usean vuoden hiljaiselon jälkeen.

kesällä ensi-iltansa saanut Matt Reevesin

Oma Koppa -opus on WSOY:n julkaisema

on tietty ero: hyvän kirjan lukee yhdeltä

Gauthier saapuu ranskalaiseen lomaky-

ohjaama tieteiselokuva ja jatko-osa

teos virkkauksesta kiinnostuneille. Kirjan

istumalta, mutta todella hyvä kirja pakottaa

lään houkuttelemaan entistä kollegaansa

Apinoiden Planeetan Synty -filmille.

tarkoitus on inspiroida ja ravistella vanhoja

pitämään taukoja, pohtimaan lukemaansa.

takaisin lavalle.

Elokuvassa kerrotaan Caesar-simpanssin

virkkausperinteitä. Kirjassa esitellään mitä

David Foster Wallacen Vastenmielisten

(Andy Serkis) johtaman huippuälykkään

kaikkea voi syntyä vaikkapa ketjusilmu-

tyyppien lyhyitä hastatteluja onnistuu ole-

elokuvan keskiössä. Keski-ikää ylittämäs-

apinayhteisön ja tappavasta virusepi-

koista ja tölkinvetimistä.

maan Todella Hyvä, olematta kuitenkaan

sä olevat Serge ja Gauthier käsittelevät

demiasta selvinneen ihmispopulaation

suhteensa ja omiin elämäntilanteisiinsa

kohtaamisesta.

Ystävysten näytelmäharjoitukset ovat

Vaikka kirjan "virkkausreseptit" vaikut-

vaikea tai kuivakan filosofinen. Päinvastoin,

tavat selkeiltä, aloittelijalla voi silti mennä

tekstin vahvuus on juuri sen aitoudessa ja

helposti sormi suuhun. Teokseen on hyvä

samaistuttavuudessa.

liittyviä vihan ja katkeruuden tunteita,

Sen lisäksi, että elokuva on visuaa-

tuomalla ne esiin näyttelijäntyössään.

lisesti hyvin vaikuttava, sen hahmot ovat

perehtyä ajan kera ja opetella huolella

Miesten ylidramaattisuus saattaa heidät

moniulotteisia ja juoni älykäs. Elokuva an-

virkkauksen perusasiat ennen kuin ryhtyy

koelmassa on 21 kirjoitusta, joista lyhyin

kiusaannuttaviin, mutta katsojaa nauratta-

taa paljon ajateltavaa ja pitää otteessaan

virkkausanarkistiksi.

on vain sivun mittainen. Wallace kuvaa

viin tilanteisiin.

vielä monta päivää.

Postuumisti julkaistussa novelliko-

ihmismieltä niin kyynisesti, tarkasti ja Oma koppa

rehellisesti, etten tiedä itkeäkö vai nauraa.

Pyöräretkellä Molièren kanssa

Dawn of the Planet of the Apes

Virpi Marjaana Siira

Ohjaus: Philippe Le Guay

Ohjaus: Matt Reeves

WSOY, 2014

Vastenmielisten tyyppien lyhyitä

Cinema Mondo, 2013

USA 2014

157 s.

haastatteluja

★★✩✩✩

★★★★★

★★★✩✩

David Foster Wallace Siltala, 2014 314 s.

★★★★★

UBIK

Kulutusyhteiskunnan transsi

Ei vihaa

Antirasistista naisvoimaa

Utuista tunnelmointia

Olivia Maury

Niia Virtanen

Olivia Maury

Henri Pienimaa

Elektroninen instrumentaalimusiikki

Jimi Tenorin ja Nicole Willisin muodosta-

Silvana Imam on yksi Ruotsin kovimmista

Kanadalainen Mac DeMarco tarjoilee toi-

alkaa hiljaa, toistaen nuotteja, odottaen.

man Cola & Jimmun uusin levy on nimensä

naisräppäreistä. Neljän kappaleen levy on

sella kokopitkällä albumillaan Salad Days

Vähitellen tempoa lisätään ja hitaasti ke-

mukaisesti 40 minuutin rakkaudentunnus-

täynnä feministisiä ja antirasistisia kannan-

tarttuvaa glam vaikutteista kitarapoppia

hittyvät toistot viivyttävät räjähdystä. Mutta

tus. Ajoittain kuuma sellainen.

ottoja. Tukholmassa kasvaneella artistilla

omaleimaisella outoudella. Levy kuulostaa

on juuret Syyriassa ja Liettuassa.

utuiselta. Siltä kuin sen kappaleet olisi

räjähdystä ei tule, sillä tämä on shoppailun

Tyylikkään levyn raidat vaihtelevat sielukkaan viettelevistä vilpittömästi maa-

Imam runoilee Simone de Beau-

Itse asiassa levy Supermarket on

ilmaa syleileviin. Kokonaisuudessaan levy

voir-sotilaista, Pussy Riotista, kovista nai-

jonkun kellarissa. Sisällöltään Salad Days

matka hyödyke- ja tavaramaailman halki,

on erittäin tanssittavaa housue orgaanisin

sista ja vallankumouksesta. Kappaleessa I

on tarinoita yksinäisyydestä ja rakkaudesta

jossa käydään läpi muun muassa kaup-

maustein.

min zon hän kehottaa miettimään ahtaiden

kieli enemmän tai vähemmän poskella.

transsitila.

paan sisääntuloa, 11 minuuttia jonotusta,

Erityishuomiona täytyy mainita No

hetken verran kassavirkailijan hymyilyä, ja

More Wars -kappaleen huikea musavideo,

synny siniseksi tai vaaleanpunaiseksi. Tätä

nonin iänikuisiin teemoihin, kuten myös le-

sitten uloskäyntiä.

joka on katsottavissa youtubesta. Kap-

suorempaa ja kantaa ottavampaa musiik-

vyn Steely Dan -kitaroihin, on samaan ai-

paletta kuunnellessa omat kädet alkavat

kia on harvinaista löytää, ja lisää tarvitaan!

kaan häpeilemättömän nostalginen, että

Musiikki on hidastempoista ja kaunis-

sukupuoliroolien ulkopuolelta: kukaan ei

kerätty kasaan analogisella nauhurilla

ta. Samalla transsihenkinen tunnelma tuo

huitoa samaa kyytiä kuin videon waacking

mieleen kulutusyhteiskunnan huumaavan

-tassijoilla.

Silvana Imam – När du ser mig. Se Dig.

sittenkin pyrkimys pois tavaroiden maail-

Cola & Jimmu – I Give To You My Love And

★★★★★

masta?

Devotion

ja jumittavan vaikutuksen. Vai onko levy

DeMarcon suhtautuminen pop-kaa-

ironinen. Yhdistelmä toimii oudon hyvin. RMH/PLAYGROUND

Mac DeMarco – Salad Days Captured Tracks, 2014

★★★★✩

Herakles Records, 2014 SIINAI – Supermarket

★★★★★

Splendour, 2014

★★★★✩

Suomen Kalifornia

Toimiva pari

Ilkka Hautala

Aliina Alatalo

Tamperelainen 6mäki tekee leveää ja

Kun yhdistetään soolourilla menestyneet

rentoa west coast räppiä jota kehtaa kuun-

räppärit The Gambit ja SMC Lähiörotista

nella vaikka autolla ajaessa. Musiikillisilta

tuttu Juno, niin tuloksena on monipuolinen

tyylikeinoiltaan Elinkautisfunky -albumilla

kattaus menevää räppiä ja napakoita

käydään ajoittain kliseisen puolella, mutta

biittejä. Trapetsitaiteiluu levyllä on alusta

ei anneta sen haitata. Meininki on tästä

asti hyvä flow ja plussaa tuo muutama

huolimatta smoothia.

funkahtava raita.

6mäki on taitava puhelaulaja. Flow on

Kappaleet

koostuvat

menneiden

tyylipuhdasta ja biisit sisällöltään samais-

muisteluista ja tästä hetkestä räpäämises-

tuttavia. Vaikka ison rapakon takainen

tä. Kesäinen Diggaan biisi ja mukaan tem-

saundi ei aina ”tee järkeä” on Elinkautis-

paava Taskuis Reikiä nousevat tämän le-

funky mukavan rento tulokas suomalai-

vyn helmiksi tarttuvien kertosäkeiden ja

seen hiphop skeneen.

taustojen ansiosta. Kaksikko vuorottelee laineja sujuvasti omilla tyyleillä ja heidän

6mäki – Elinkautisfunky

poikkeavat saundit tekevät levyn kuunte-

3rd rail music, 2014

lusta mieluisan kokemuksen.

★★★✩✩ Juno & The Gambit – Trapetsitaiteiluu QGL / GBR, 2014

★★★★✩

T EKSTI M ARIA N A BDULK ARI M

JÄR KI JA TUN TE E T

They schools PERUSKOULUSSA aamunavauksen suoritti yleensä perjantaisin seurakunnan pappi. Aamunavaus oli hengellinen ja tästä syystä minua pyydettiin poistumaan luokasta. En kuulunut kirkkoon enkä siksi saanut kuunnella hengellistä aamunavausta. Koulun aikuisia ei tuntunut huolettavan se, että samainen aamunavaus kuului käytävälläkin. Olen vasta aikuisiällä tajunnut miten näennäistä uskonnon ja omatunnon vapaus peruskoulussa on. Uskontotunneilla tai kirkossa ei tarvitse käydä, mutta siihen se kuitenkin jää. Kristityt opettajat saavat julistaa uskoaan samoin kuin uskonnottomat. Vaikka en kuulunut kirkkoon, olin uskonnollisesta perheestä. Tämä johti usein tilanteisiin missä minun oletettiin tietävän uskonnostani kaiken. Sain selittää milloin opettajalle ja milloin koulukaverille miksi muslimit tekevät sitä ja miksi tätä. Nuorempana en osannut pukea sanoiksi sitä, miksi tuo tuntui väärältä. Miksi koin että minun oli pakko edustaa uskontoani ja selittää muille uskonnollisten sääntöjen perusteita, vaikka en niitä itse tiennyt. Luin enemmän omasta uskonnostani ja kristinuskosta vain, jotta osaisin kertoa mitkä seikat erottavat kahta uskontoa toisistaan. Se että kristittynä kasvatettu keskustelukumppanini ei tiennyt omasta uskonnostaan harvoin yllätti. Olin kasvatettu uskomaan sen olevan normaalia, kun taas minun pitäisi tietää omasta uskostani, koska minun uskontoni oli täällä niin outo ja poikkeava. Koulussa muistan esitelmieni usein liittyneen kulttuuritaustaani tai uskontooni. Minun

oletettiin tietävän niistä. Kerran vastasin etten tiedä, kun minulta kysyttiin, millainen ilma kotimaassani on sillä hetkellä. Opettajan reaktio varmisti sen, etten toista kertaa vedonnut tietämättömyyteen.

sia, jotka eivät niihin istu hyvin. Ne rajoittavat myös kaikkia lapsia, joiden oletetaan sopeutuvan kulttuurin ja uskontoon liittyviin normeihin.

Miksi koin että minun oli pakko edustaa uskontoani ja selittää muille uskonnollisten sääntöjen perusteita, vaikka en niitä itse tiennyt. Jos olisin silloin osannut pukea sanoiksi koulun aikuisille miltä se tuntui, uskon että he olisivat ymmärtäneet. Koulumaailma rakentuu kulttuurille joka on vieras monelle maahanmuuttajalle, mutta myös niille kantaväestöön kuuluvalle lapselle ja nuorelle, joiden kotona kristittyä kulttuuria ei harjoiteta. Itselleni kokemukseni koulumaailmassa johtivat siihen, että tutustuin omaan kulttuuriini ja valtakulttuuriin paremmin, jotta osaisin selittää, miksi olen erilainen. Nyttemin siitä on tullut minulle työ. Koen että saan olla mukana kehittämässä koulumaailmaa, jossa lapset saavat olla omat itsensä, vapaina oletuksista kulttuurin tai uskonnon tuottamista lisämääritteistä. Normit eivät rajoita ainoastaan niitä lap-

Marian Abdulkarim on muslimifeministi Kirjoitus on alunperin julkaistu Suvaitsevaisuudesta yhdenvertaisuuteen – Normit nurin -hankkeen verkkosivuilla. Katso lisätietoa: www.normit.fi www.normer.fi

Loputon jossittelu Aina ei ole tärkeää tehdä hyviä ratkaisuja, kunhan tekee nopeita ratkaisuja. JÄRKI JA TUNNE. Kumpaa pitäisi kuunnella? Kummalle antaa valta tärkeitä päätöksiä tehdessä? Pari vuotta sitten jouduin kamppailemaan koulutusvalinnoissa. Tunsin media-alan olevan oma juttuni. Järki kuitenkin varoitteli huonosta työtilanteesta ja kovasta kilpailuista. Päädyin mutkien kautta opiskelemaan liiketaloutta. Järki siis voitti. Debittejä ja kredittejä pyöritellessä mielessä pyörii monesti ajatus: ”Mitä jos tälläkin hetkellä valokuvaisin mediakoulun studiossa?” Tällaisille ajatuksille ei kuitenkaan kannata antaa valtaa. Tiedän, että jos olisin valinnut kuviot toisin, olisi järki kuiskaillut minulle täsmälleen samalla tavalla. Järkiratkaisujen jälkeen jossitellaan. Sama asia pätee myös tunteissa. Joskus itse

jossittelu osoittautuu syypääksi ongelmia etsiessä. Niin tai näin, aina väärin päin. Järki ja tunne kuljettavat myös työelämässä. Keikkatyötä tekevä opiskelija on monesti sokea työmarkkinoilla. Isompaa kesätyötä sopiessani sain eteeni tarjouksen, jota voisi verrata orjatyöhön. Silti olin päättänyt, että työn otan vastaan. Järki kuitenkin johdatti neuvottelemaan ja hieman vielä vääntämään sopimusta minun kannaltani paremmaksi. Se kannatti. Muutaman euron tuntipalkka nousi kelpo lukemiin. Itse koitan nykyään välttää jossittelua. Minulla se aiheuttaa vain itsesääliä, itkupotkuraivareita sekä stressiä. Hetkessä pitää elää. Kuunnella sydäntä, äitiä ja naapurissa asuvaa veteraania. Ainoa asia, jonka suhteen hyväksyn jossittelun, on jääkiekko. Pohdinkin monesti: ”Mitä olisin tehnyt, jos Palola olisi ratkaissut mestaruusottelun Tapparalle?”

T EKSTI K ALL E KV IC K

Kalle Kvick opiskelee Oulun seudun ammattiopistossa viimeistä vuotta merkonomiksi. Kvick on tutor-oppilas, fanaattinen Oulun Kärppien kannattaja sekä vapaa toimittajana.

PASI K ÄR KK ÄIN E N

MIKKO H YR KK ÄN EN

K ATJA RO N K AN E N

SARJAKUVAT UBIK