PK-Kiertopalkinnot 2020

Vuoden PK-rottweiler: Musanterin Qummitus Kausi 2020 oli meille kaikkineen Jackpot.

Kaiken kaikkiaan starttasimme 10 pk-kokeessa kauden aikana. Kauden ehdottomat huiput olivat, kun kilpailimme Kellokisoissa ensimmäistä kertaa metsäjäljellä voittajaluokassa voittaen rotumestaruuden. Ja kun saavutimme kauden päätteeksi käyttövalion arvon erikoisjäljeltä.

Kokeneen koiran kanssa oli aina ilo lähteä niin treeniin kuin kokeeseen, myös uudessa lajissa. Koiran, joka todella osasi ja joka teki sen joka kerta isolla sydämellä. Kausi tarjosi näin ollen myös upeita hetkiä monessakin kohdassa, mutta eritoten kun sain nauttien seurata superhienon jälkikoiran työskentelyä, niin pellolla kuin metsässä. On siis huikeaa saada tästä kaudesta vielä tällainen muisto.

Iso kiitos kaikille tässä matkassa avustaneille.

Kiitos Golden Eagle, Päijät-Hämeen Eläinlääkäriasema ja D&C Dogsport.

Riikka Railo ja Musanterin Qummitus

Mervi ja Koda, kuva Tuija Hurmekoski.

Epsilon kiertopalkinto ja Turun Lautanen: Rebel Riot’s Anarchist Rebel Riot’s Anarchist, eli tutuille Toivo, on koira, jollainen pitäisi olla jokaisella ainakin kerran elämässään. Koira, joka on täynnä tarmoa ja voimaa, silti viilipytty tarvittaessa ja erittäin määrätietoinen kaveri. Toivon kanssa hurahdettiin kunnolla erikoisjäljelle jo pari vuotta sitten. Useamman koiran omistajana systemaattinen treenailu oli kuitenkin vähän niin ja näin, kun oli nuorempaa polvea jo odottelemassa pääsyä treenikentille, emme vielä silloin päässeet uraa lajissa kunnolla aloittamaan.

Toivon tyttären jäädessä kesäkuussa 2020 äitiyslomalle, totesin että nyt on vihdoin Toivon aika loistaa. Nenänkäyttö Toivolla on aina ollut erinomaista ja sen kanssa on ollut melkoisia kommelluksiakin matkassa, koska Toivolle työmoottoria suotu melkoinen setti. Liekö verenperintönä isältään saanut lahjan, sillä kädet rakoilla painettiin pitkin jälkimetsiä jo Toivon isän kanssa aikanaan. Heinäkuussa Toivon kanssa tuli tarvottua monenlaisilla alustoilla erilaisilla pelloilla, milloin oli reiteen asti apilaniittyä, toisinaan jäljestettiin vanhalla

hernemaalla. Treenatessa piti muistaa, että nälkäisen koiran kanssa oli ihan turha ajatellakaan jäljelle lähtöä, sillä Toivoa kun on suotu valtavalla ruokahalulla, menee se suoraan jalkoihin, jos on liikaa ylimääräistä tilaa vatsansopukoissa. Kun treenejä oli jonkin verran taakse kertynyt ja koira alkoi osoittaa sellaisia merkkejä, että nyt alkaa homma olemaan balanssissa, oli aika katsoa kokeita.

SRY Satakunta järjesti Kokemäellä erikoisjälkikokeen 9.8.2020. Tuona päivänä oli valtava helle, sillä kesän ensimmäinen hellejakso oli juuri samalla viikolla alkanut. Helleolosuhteita ei voinut etukäteen harjoitella mitenkään, mutta eihän siinä auttanut kuin toivoa parasta. Ja parasta Toivo itsestään antoikin! Koko jälki meni aivan täydellisesti, voimakas maavainuinen työskentely, nopeat välittömät ilmaisut, virheettömät kulmat. Ei siis ihme, että kokeessa Toivo jäljesti täydet 100 pistettä!

Koska Toivo osoitti nopeasti omaksuvansa vanhan hyvän moodin, vaikka treenitaukoa olikin parisen vuotta lajissa ehtinyt kertyä, alkoi ajatus vielä kakkosluokkaan osallistumisesta houkutella. Ajattelin, että vielä ennen tyttärensä Kiiwin tulevaa pentuetta, ehdittäisiin Toivon kanssa viettää hyvin aikaa pellolla. Lisäksi treenikaveritkin alkoivat jutella, että entäpä jos osallistuttaisiin vielä rotumestiksiin...

Saatiin sopivasti kakkosluokan koe syksyn ensimmäisen syysmyrskyn kunniaksi samalle päivälle 17.9. Aila-myrsky oli riepotellut koko Satakuntaa melkoisen huolella, ja vielä kokeen alkamisaikaan oli tuuli aivan hirvittävä. Taas kohtasimme koepäivänä sellaiset olosuhteet, millaisia ei oltu voitu aiemmin harjoitella mitenkään näin pienen ajan sisällä. Kaksi ensimmäistä suoraa olivat todella vaikeita. Heinä oli pitkää ja tuulen voimasta täysin laonnut. Paalulta ei voinut mitenkään erottaa missä jälki meni, pitkä heinä vain hulmusi kun tuuli vaakatasossa. Jollain kumman ilmeellä selvittiin niistä suorista, ja loppuosa sen jälkeen meni kuin vettä. Oli mahtava tunne kulkea koiran perässä, kun tunsin liinaa vasten että se tietää missä jälki menee. Kaikki esineet löytyi ja ykköstulos tuli. Olipahan kokemus!

Saatiin vielä koottua meidän Satakunnan alaosastosta hieno joukkue osallistumaan erikoisjäljen rotumestaruuskisoihin Kauhajoelle 3.10. Saatiin arvonnassa jälki numero 7. Alkupäivä meni seuratessa muiden hienoja suorituksia. Satakunnan porukasta Paula ja Terhi olivat heti alkupäässä suoritusvuorossa ja molemmat heistä tekivät hienosti tuloksen. Kun vihdoin oli meidän vuoro ilmoittautua Toivon kanssa tuomarille, alkoi vatsassa vääntää. Kun saavuttiin paalulle, annoin käskyn ”Jälki” ja siitä lähdettiin matkaan. Yhdet riistan jäljet Toivo työsti kevyesti tarkistaen heti ensimmäisen piikin jälkeen. Koko jäljen se ajoi itsevarmasti ja voimakkaasti. Yksi esine jäi kuitenkin peltoon. Toivo reagoi siihen, mutta jäljen imu vei siinä kohtaa mukanaan. Unohdin jännityksenkin sinne pellolle, kun sain vain nauttia liinan päässä koiran työskentelystä. Vauhdin hurmasta lähti hieman pisteitä ja siitä peltoon jääneestä esineestä. Saatiin kuitenkin 90 pistettä eli ykköstulos ja vielä mestaruushopeaa!

Enpä olisi uskonut, kun kesäkuun lopussa Toivon kanssa ensimmäisen kerran tein peltojäljen, että reilussa kolmessa kuukaudessa oltaisiin tehty kaikki nämä tulokset ja hienoilla pisteillä. Erityisen hienoa asiasta tekee, että Toivo on ensimmäinen oma kasvattini ja tarinamme on alkanut siitä päivästä kun poika tähän maailmaan saapui. Kiitos

IFH2 JK3 IP1 BH FI EST LV LT BALT MVA Rebel Riot’s Anarchist. Kuva Kirsi Petäjämäki.

maailman paras Toivo, sinä olet minun kultakimpaleeni.

Kiitos treenikavereilleni jälkien polkemisesta ja erityisesti rakkaalle ystävälleni Minna Visurille, jonka kanssa on ”asuttu pellolla”! On hienoa omistaa luottoystävä, joka tuntee myös kaverin koirat kuin omat taskunsa. Kiitokset myös SRY Satakunnan huippuporukalle kokeiden mahdollistamisesta.

Kiitos Suomen Rottweileryhdistykselle näistä muistamisista. Epsilon kiertopalkinto ja Turun Lautanen -palkinto, otamme kiitollisina nämä vastaan!

Toivottavasti tuleva kausi saadaan aloittaa yhtä lupaavasti, sillä KVA-kellon kilkatus on alkanut kilkattaa kovasti korvissa. Toivon, että Toivo pysyy terveenä ja saamme sen kanssa vielä jatkaa tätä harrastusta pitkään, ikää mittarissa on nyt 8 vuotta!

Terveisin, Kirsi ja Toivo

Mervi ja Koda, kuva Rami Salonen.

Viitasen kiertopalkinto: Kovan Onnen Tuplaturbo C.I.B. FI MVA FI KVA-PKJ EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA EE JMVA EEJV-17 Kovan Onnen Tuplaturbo Odotukseni olivat korkealla koekauteen lähdettäessä, sillä tiesin 4-vuotiaan Kodan olevan elämänsä kunnossa. Meidän onneksemme saimme tällä kaudella yllättävän hyvin koepaikkoja poikkeusoloista huolimatta.

Avasimme koekauden heinäkuussa Haminassa, johon lähdimme metsästämään ykkösluokan tulosta. Emme ihan yltäneet tavoitteeseemme, vaan jäimme siellä kahden pisteen päähän ykköstuloksesta. Jälki ei kulkenut ihan toivotulla tavalla ja tottiksessa emme saaneet puuttuvia pisteitä kasaan. Tämähän myös tarkoitti sitä, että paljon oli vielä tehtävää ennen Kellokisoja.

Kellokisat olivat meidän yksi päätavoitteistamme ja valmistelut sujuivat aikataulussa. Odotukset olivat korkealla. Monesti saamme kokea koiraurheilussa, että asiat eivät mene niin kuin olet ajatellut. Niin kävi meille jälleen kerran. Kisat alkoivat äärettömän hienosti tottiksella. Koira näytti juuri sitä osaamista, jota voin siltä odottaakin. Olin äärettömän tyytyväinen 89 pisteeseen rodun mestaruuskisoissa. Samana päivänä ilo kääntyi kuitenkin pettymykseksi esineruudussa. Yhteistyömme ei pelannut siellä ollenkaan ja jäimme ruudussa ilman pisteitä. Vaikeinta oli koota itsensä seuraavaan päivään, vaikka kaikkea ei vielä ollut menetetty. Enemmänkin ruudussa epäonnistuminen oli isku omalle egolle. Onneksi Koda on aina valmis työntekoon kanssani, joten seuraavana päivänä saatoimme aloittaa suorituksen taas puhtaalta pöydältä. Yleensä niin varma jäljestäjä Koda jätti kuitenkin yhden kepin metsään, joten harmiksemme jäimme loppujen lopuksi ilman tulosta. Pettymyksen lomassa aloin jo miettimään, mitä opin näistä karkeloista ja mitä minun pitää jatkossa tehdä toisin. Ei auttanut muuta kuin panostaa nyt esineruututreeneihin, sillä seuraava koe oli jo viikon päästä. Halusin näyttää mihin meistä koirakkona todellisuudessa on, kun kaikki natsaa.

Säkylään lähdettiin tekemään sitä mitä osaamme parhaiten koirakkona eli Koda hoitaa jäljen tuttuun itsevarmaan tyyliinsä ja tottikseen lähdettiin pitämään hauskaa yhdessä. Esineruutuun olimme viikolla yrittäneet löytää taas sitä iloa, sillä koira kyllä osaa kunhan mielentila on oikea. Jälkiosuus sujui erinomaisesti ja esineissä saimme sentään tällä kertaa kaksi esinettä nostettua, joten pisteitä saimme metsästä kasaan 185. Kaiken järjen mukaan meillä oli nyt erinomaiset mahdollisuudet saada kokeesta ykkösluokan tulos. Koda ei pettänyt, vaan teki elämänsä tottiksen saaden 96p ja näin ollen meidän toinen ykköstulos varmistui. Siitä oli hyvä lähteä ansaitulle mökkilomalle perheen kanssa huilimaan ja tekemään kaikkea muuta kuin koirahommia.

Toisin kuitenkin kävi, sillä sain jo uuden paikan kokeeseen seuraavaksi viikonlopuksi. Näin ollen meille aukesi mahdollisuus lähteä metsästämään viimeistä ykköstulosta. Koska Koda oli niin varma tottiksessa ja jäljellä, päätin treenata joka päivä vähän esineruutua mökkilomalla. Tämä tuotti haluamani tuloksen ja Raision kokeessa Koda nosti kaikki esineet. Jälki ja tottis kulkivat sielläkin omalla tasolla, joten tottiksen jälkeen pisteitä oli kasassa 283. Näin ollen tämä koe sinetöi kautemme ja Koda sai lisätä tittelirivistöön käyttövalion arvon.

Koda on koira, jonka kanssa yhteistyö sujuu kuin ajatus. Sen kanssa on helppo treenata ja pitää hauskaa. Toivottavasti tulevatkin vuodet tuovat monta ilon hetkeä yhdessä niin kotona kuin treeneissäkin. Tavoitteita meillä on jatkossakin ja matka niitä kohden jatkuu edelleen.