Letkeetä lätinää

Alkuvuosi on lähtenyt oikein kepein askelin liikkeelle ja tätä kirjoittaessa onkin jo alle kuukausi aikaa vuosijuhliin, huh! On ollut ilo nähdä uusien (ja vanhojen) toimijoiden ideoiden ja ajatusten lentoa tätä vuotta karttailessa. Noh, hyvän päällehän on aina helppo rakentaa ja sen takia haluaisin vielä kerran kiittää vuoden 2022 Judican hallitusta nöyrästä, mutta uskomattomasta työstä!

Tuntuu oudolta, että meillä on mahdollisesti käsissämme ensimmäinen vuosi, vuoden 2019 jälkeen, jolloin järjestötoimintaa ei rastita minkäänlaiset siteet (kopkop). Vuoden alussa olemme kuitenkin joutuneet pohtimaan, miten saisimme järjestötoiminnan näyttämään taas yhtä houkuttavalta kuin aiemmin. Uusien opiskelijoiden osallistumisprosentti on hyvin alhainen, Judican toimintaan haki ennätyksellisen vähän ihmisiä ja tapahtumat, jotka möivät loppuun ennen sekunneissa, jäävät vajaatäytteisiksi. Emme kuitenkaan ole ainoita, jotka ovat joutuneet painimaan tämän ongelman kanssa, vaan osallistumisvaje on näyttäytynyt ympäri Suomea järjestössä kuin järjestössä.

Kaikki rakastaa metaforista asettelua, joten tässäpä teille sellainen: Kuvitellaan, että opiskeluaika on ruokailulinjasto. Tarjottimelle jokainen opiskelija kerää opintoaikana opitut taidot ja koetut muistot. Ruokaa ottaessa pitäisi osata päättää, mitä kaikkea sen kanssa ottaa lisukkeena? Lähteäkö mukaan järjestötoimintaan, pitäisikö hakea tutoriksi tai ehkä hallitukseen, pitäisikö osallistua johonkin oikeustapauskilpailuun, käydä työharjoittelussa tai pitäisikö ottaa vähän jälkiruokaa ja lähteä vaihtoon. Jokaisen opiskelijan tarjotin on linjaston päädyssä erilainen. Jotkut opiskelijat ovat ottaneet jokaista ruokaa ja päätyvät linjaston päätyyn tarjottimen kanssa, joka on kukkuroillaan kokemuksia, muistoja ja uniikkeja taitoja. Jotkut taas päättävät ottaa tarjottimen ja juosta linjaston päätyyn pelkkien pottujen kanssa. Mitään vikaahan ei siinäkään ole, joskus vain mietityttää iskeekö heillä taakse katsoessa annoskateus?

”Jotkut opiskelijat ovat ottaneet jokaista ruokaa ja päätyvät linjaston päätyyn tarjottimen kanssa, joka on kukkuroillaan kokemuksia, muistoja ja uniikkeja taitoja. Jotkut taas päättävät ottaa tarjottimen ja juosta linjaston päätyyn pelkkien pottujen kanssa.”

Tiedän, että opintojen alussa mahdollisuuksien määrä saattaa pelottaa ja parastahan olisi, jos jokaisesta lisukkeesta voisi ottaa pienen maistiaisen ennen, kun tekee päätöksen, onko siihen panostaminen itselle tärkeää. Onneksi monet sivuaktiviteetit opiskelun ohella tarjoavat vähemmän aikaa vieviä muotoja. Judican toimintaan voi lähteä pienellä panoksella mukaan, esimerkiksi toimikuntien kautta tai osallistumalla monipuolisesti tapahtumiin. Toivotaan siis, että kaikkien tarjotin täyttyy vuoden aikana ainakin vähän!

Perinteen mukaan viittaan, kuinka aikaisemmatkin puheenjohtajat (Jarkko, Roosa, Saara, Jussi ja Jesse) ovat kaikki tässä samaisessa tekstissä todenneet Judican nuoruuden sen kovimmaksi valtiksi. Judicassa jokaisella jäsenellä on totisesti mahdollisuus vaikuttaa toimintaamme. Jokainen tapahtuma ja tämänhetkinen perinne on syntynyt yksittäisten Judistien ajatuksista ja teoista!

Hallituksena emme ole vielä valinneet teemaa tälle vuodelle, mutta keskusteluista ja päätöksistä kumpuaa halu kokeilla ja luoda uutta! Vuoden aikana tullaan siis luultavammin näkemään kaikenlaista uutta ja jännää. Jääkiekkovalmentajani joskus totesi minulle, että ”Lauri, paras tulos tulloo kun homma on letkeetä lätinää!”, vieläkään en tiedä mitä hän tällä tarkalleen tarkoitti, mutta päätin että tänä vuonna tullaan Judicassa näkemään letkeetä lätinää.