Kulttuurinurkka: Franz Kafka – Oikeusjuttu

Kirjoittanut: Oikeustieteen ylioppilas Aku Haikala

Kulttuurinurkassa käsittelen erilaisia taiteellisia teoksia ja jaan samalla suosituksia vaikkapa oikkarin lukulistalle. Tällä kertaa aiheeksi valikoitui Franz Kafkan klassikkoteos Oikeusjuttu.

Teos on ollut lukulistallani jo pitkään, sillä erään kaverini kanssa puheen kääntyessä kirjallisuuteen, mikä ei tosin ole usein, muistaa hän muistuttaa lukeneensa kyseisen teoksen ja minä en. Se onkin sitten varmaankin ainoa kirja, jonka osalta tilanne on näin. Niinpä kirjastossa vieraillessani katseeni kyseiseen kirjaan osuessa tarttui se mukaan.Samalla tietysti Oikeusjuttu toimii hyvin myös tämän tekstin aiheena. Näin ensimmäisen kulttuurinurkkani kunniaksi on ehkä ihan hyvä nostaa esiin oikeustieteisiin edes etäisesti liittyvä teos, onhan kyseessä kuitenkin pääosin meidän alamme opiskelijoiden luettavaksi tuleva lehti. Teoksesta voikin saada tietynlaista perspektiiviä oikeustieteen opintoihin, sillä se kertoo päähenkilö Josef K:n kamppailusta tuomioistuinta vastaan.

Oikeusjuttu ei ole varsinaisesti Kafkan pääteos, mutta se kuuluu kuitenkin hänen tunnetuimpiin teoksiinsa. Ennakkoon minulla ei ollut Kafkasta kovinkaan paljon tietoa, ja Oikeusjuttu olikin ensimmäinen hänen teoksensa, jonka olen lukenut. Kirja on koottu Kafkan kuoleman jälkeen häneltä jääneistä muistiinpanoista. Se onkin paikoin havaittavissa ja välillä tuleekin vaikutelma keskeneräisyydestä. Esimerkiksi kappale voi loppua kesken, ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, että sen loppu on vain jäänyt Kafkalta kirjoittamatta.

Teos ei varsinaisesti ole kovinkaan helppoa luettavaa. Proosa on paikoin vaikeaselkoista ja vaatii keskittymistä pysyä tapahtumista kärryillä. Eräs vaikeaselkoisuutta lisäävä tekijä on esimerkiksi se, kuinka päähenkilöstä käytetään vain nimeä K ja tämän etunimikin selviää dialogin myötä vasta kirjan puolivälin tuntumassa. Tapahtumat vaikuttavat myös välillä tulevan eteen täysin yllättäen ja juoni onkin varsin poukkoileva. Henkilöhahmot eivät varsinaisesti herätä suurta sympatiaa, ja erityisesti päähenkilö Josef K vaikuttaa todella itsekeskeiseltä ja rasittavalta henkilöltä.

Tämä kaikki onkin Kafkalle ominaista ja osa sitä tyyliä, joka erottaa hänet valtavirrasta. Kafkaa onkin kuvailtu esimerkiksi unenomaiseksi ja esimerkiksi synkkyyttä ja ahdistusta on pidetty tämän teosten tunnusomaisina piirteinä. Oikeusjutun perusteella tätä kuvailua voikin pitää osuvana, sillä nämä piirteet ovat vahvasti teoksessa läsnä. Kafkan vahvuutena pidänkin itse Oikeusjutun perusteella kykyä luoda arkisessakin tilanteessa todella painostava ja jännittynyt tunnelma. Teoksessa ei oikeastaan selviä mihin kaikki tapahtumat ja tuomioistuimen toiminta edes perustuvat. Keskeinen piirre teoksessa onkin kuvaus ihmisestä, joka joutuu valtakoneiston käsiteltäväksi ilman vaikutusmahdollisuuksiaan kohtaloonsa.

Teoksessa synkkyys ja ahdistus tulevat esiin kamppailussa oikeuslaitoksen kanssa. Oikkarinkin on hyvä muistaa, että oikeuslaitos voi vaikuttaa tavan kansalaiselle ylivoimaiselta ja sen toiminnan ymmärtäminen hankalalta. Tämä näkökulma teoksessa tuleekin vahvasti esiin, kun Josef K. kamppailee oikeusjuttunsa parissa. Jo heti alkuun K pidätetään, jonka yhteydessä tulee esiin, kuinka tuomioistuimen virkailijat eivät tiedä mitään oikeusjutusta, eivätkä osaa kertoa oikeastaan mitään siitä K:lle. Kafkan kuvaus oikeuslaitoksesta onkin kyyninen. Lahjonta ja suhmurointi kukoistavat ja syytetylle ei anneta mitään tietoja käsittelystä ja tämä joutuu melkoisen pomputtelun kohteeksi. Onneksi totuus nykypäivän tuomioistuimista ei ole ihan näin karu.

Yhtäläisyyksiäkin nykypäivän tuomioistuimeen löytyy. Pitkät käsittelyajat ovat ongelmana meillä Suomessakin, kuten myös Kafkan tuomioistuimessa. Kafkan tuomioistuimen resurssipulaa voi myös verrata nykypäivän kotimaiseen oikeuslaitokseen. Onhan esimerkiksi tuomarien työkuorma noussut uutisissa esiin. Sentään meillä Suo- messa ei virkamiesten tarvitse työskennellä tunkkaisissa ullakkohuoneistoissa, joissa vieraillessa tottumaton voi menettää tajuntansa, kuten Oikeusjutussa tapahtuu. Teoksessa tuomioistuimesta saatavat vähäiset tiedot perustuvat lähinnä huhuihin ja nekin ovat epämääräisiä, joten sitä vastaan kamppailu vaikuttaakin mahdottomalta. Oikeusjutun tavoin taisto valtakoneistoa vastaan voi tuntua epätoivoiselta nykypäivänäkin oikeuskäytäntöä tuntemattomalle.

Kokonaisuudessaan teos on vaikuttava kokemus. Vain harva kirjailija kykenee luomaan vastaavanlaista epätoivon ja tietämättömyyden tunnelmaa kuin Kafka. Kirjan lukemista voikin vahvasti suositella, vaikka onkin otettava huomioon sen erikoisuudet. Ihan jokaiselle Oikeusjuttu ei varmaankaan toimi, mutta jos keskeneräisyys ja osin siitä johtuva vaikeaselkoisuus eivät haittaa, antaa kirja paljon. Toisaalta ne sopivat myös kirjan tyyliin, sillä yllätyksellisyys ja arvoituksellisuus ovat kirjan vahvimpia ominaispiirteitä.