Katsomuskasvatus ja katsomusdialogi Nykyisissä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2018) korostetaan selkeästi aiempaa enemmän esimerkiksi sosiaalisten vuorovaikutustaitojen sekä kulttuurisen osaamisen merkitystä ja opettamista lapsille. Toimiva vuorovaikutus erilaisista kulttuureista tulevien ja erilaisten katsomuksellisten taustojen omaavien ihmisten kanssa edellyttää sekä oman että muiden kulttuurien ja katsomusten ymmärtämistä sekä kunnioittamista. Tärkeänä varhaiskasvatuksen tavoitteena onkin lasten kulttuurisen osaamisen edistäminen ja tukeminen; lapsia tulee rohkaista tutustumaan toisiin ihmisiin, kieliin ja kulttuureihin. Varhaiskasvatuksen työntekijöiden odotetaan myös toimivan mallina lapsille katsomuksellisen moninaisuuden myönteisessä kohtaamisessa; varhaiskasvatuksen työntekijöiltä odotetaan ammatillista ja kunnioittavaa suhtautumista monimuotoisia perheitä kohtaan. Avointa suhtautumista perheiden erilaisiin kieliin, kulttuureihin, uskontoihin ja katsomuksiin pidetään edellytyksenä toimivalle kasvatusyhteistyölle. Erilaisten uskontojen ja katsomusten rinnalla lasten kanssa käsitellään myös uskonnottomuutta. Varhaiskasvatuksessa kaiken toiminnan tulee olla uskonnollisesti, katsomuksellisesti sekä poliittisesti sitouttamatonta, ja kaikkia katsomuksia tarkastellaan keskenään tasavertaisina. Katsomuskasvatusta on osa yleissivistävää varhaiskasvatusta, ja sitä toteutetaan kuin mitä tahansa muutakin pedagogista toimintaa. Katsomuskasvatuksen yhtenä tavoitteena on edistää keskinäistä kunnioitusta sekä lisätä ymmärrystä erilaisia uskontoja ja katsomuksia kohtaan. Katsomuskasvatuksen nähdään lisäksi edistävän lasten kulttuuristen ja katsomuksellisten identiteettien kehittymistä. Lasten kanssa tutustutaan erilaisiin uskontoihin ja katsomuksiin sekä niiden perinteisiin ja tapoihin. Lasten kanssa myös pohditaan heitä mietityttäviä elämänkysymyksiä, ja lasten kysymyksille ja ihmettelylle on ylipäätään annettava tilaa. Katsomuskasvatukseen kannattaa osallistaa myös lasten huoltajia.
3
