Virheitä matrixissa - tosielämän tilanteita

Kerroimme numerossa 1/2021 Matrix-teoriasta: jotkut ihmiset uskovat, että koko ympärillämme oleva maailma on vain ohjelmoitu tietokonesimulaatio. Simulaation kehittäjät muokkaavat välillä maailmaa, korjailevat ohjelmistovirheitä, tai palauttavat aikaisemman varmuuskopion jos asiat menevät vaikeaksi. Joidenkin simulaatiossa elävien tekoälyjen (eli meidän) muisti ei kuitenkaan tyhjene kokonaan, vaan jäljelle jää epämääräisiä muistoja simulaation edellisestä versiosta... Seuraavat tosielämän tarinat on kerätty netin keskustelupalstoilta.

"Meillä on mieheni kanssa tapana vitsailla matriksin virheistä jos esim. autolla ajaessa vastaan tulee yhtäkkiä useampi samanlainen auto peräkanaa, tai pysäkillä seisoo kolme lähes identtisesti pukeutunutta ja muutenkin samannäköistä ihmistä. Näitä tulee vastaan yllättävän usein. Mistä lie johtuu, että välillä universumien välillä on glitchejä ja saatat nähdä saman tilanteen kahteen kertaan ymmärtämättä, että toinen oli väläys toisesta univerumista. Sama selittää "kuolleiden" näkemiset ja haamut. Luulit nähneesi kuolleen Anna-tädin keittiössäsi, mutta oikeasti näit elävän version toisesta universumista. "

"Kävimme veljeni kanssa vaateostoksilla. Näimme kauppaan sisään astuessamme vihaisen, vihreään takkiin pukeutuneen punahiuksisen naisen, joka huusi myyjälle ja vaati hyvitystä jostain ostamastaan tuotteesta. Menimme toiselle puolelle kauppaa ja hetken päästä näimme naisen rynnistävän ulos kaupasta tuohtuneena. Häneltä putosi lattialle nenäliina, kuitti tai vastaava. Naurahtelimme vähän naisen huonolle käytökselle. Valitsimme veljeni kanssa vaatteet, menimme sovituskoppiin ja päädyin ostamaan yhden paidan. Menimme kassalle. Sydän hyppäsi kurkkuun, sillä kassalla oli käynnissä täysin sama tilanne kuin kauppaan tullessamme. Siinä oli tismalleen sama nainen huutamassa tismalleen samat sanat myyjän vastatessa tismalleen samalla tavalla kuin hetkeä aiemmin. Sitten nainen rynnisti ulos tavalla, jonka olimme jo kerran nähneet. Nenäliina/ kuitti putosi jälleen naiselta lattialle. Jokainen yksityiskohta oli identtinen. Veljeni ja minä hätkähdimme tilannetta niin paljon, että puhumme siitä vielä vuosien jälkeenkin."

"6-v. poikani ja minä istuimme keittiössä, söimme välipalaa ja katselimme ikkunasta ulos. Poika sitten äkkiä katsoi minua huolestuneena ja kysyi: 'Äiti, sattuiko sitä tyttöä joka kaatui pyörällä tuossa postilaatikon edessä?' Ihmettelin, että mahtaa taas höpöttää, ikkunan edessä olevalla tiellä ei ollut kulkenut ihmisiä koko välipalahetken aikana. Sitten katsoin ikkunasta ulos: näin, kun mutkasta kaartoi ala-asteikäinen tyttö pyörällä, menetti pyörän hallinnan ja kaatui suoraan postilaatikkomme eteen. Olin niin ällikällä lyöty, etten ehtinyt tytön avuksi ennen kuin hän jo nousi ylös ja jatkoi matkaansa."

"Olin muuttanut uudelle paikkakunnalle töiden perässä. Päivää ennen kuin aloitin uudessa työpaikassa näin kaupassa miehen, joka tuntui kummallisen tutulta ja tuli olo, että minun pitäisi tervehtiä häntä. En kuitenkaan mitenkään keksinyt mistä voisin hänet tuntea, eikä hän vaikuttanut tuntevan minua. Seuraavana päivänä näin hänet työpaikallani (jossa en ollut käynyt aiemmin) ja hän oli henkilö joka perehdytti minut työhöni. "

"Tulin bussilla töistä ja vieressäni istui pappa ja kaksi pikkuista poikaa. Nousin bussista pois ensimmäisenä ja kävelin kovalla vauhdilla sata metriä vaihtobussin pysäkille. Kun nousin uuteen bussiin, niin sama pappa ja pikkupojat istuivat samoilla paikoilla siellä. Silloin huimasi."

"Olin junassa ja edessäni riiteli pariskunta, nuori nainen huopahatussa ja pitkähiuksinen kundi joka söi irtokarkkeja. Kun poistuin pariskunta jäi sinne, näin heidät vielä ikkunan läpi. Juoksin toiseen junaan ja sama pari istui siellä käyden samaa riitaa läpi, kundin suu täynnä irtiksiä."

"Olen töissä tavaratalossa ja usein, aivan liian usein viedessäni jotain tavaraa hyllyyn, juuri siinä kohtaa johon olen jotain viemässä on asiakas katsomassa tuotteita. Tätä tapahtuu joka päivä, myös hiljaisina hetkinä. Toinen asia, jota olen ihmetellyt, on se miten ihmiset kulkevat ikäänkuin parvina. Yhtenä hetkenä on hiljaista, sitten ovesta tulee joukoittain asiakkaita. Ikään kuin tietokonepeleissä. Tämäkin on jatkuva päivittäinen ilmiö."

"Vein kukkia hautausmaalle ja portilla vastaan tuli käsikynkkää kaksi mummelia joista toinen sanoi 'Ehtoota!' Kun kävelin peremmälle vastaan tulivat samat mummot ja toinen sanoi taas 'Ehtoota!' Hautausmailla kävelee paljon vanhuksia, mutta ne olivat 100 % varmuudella samat mummot."

"Tönäisin kahvikupin nurin ja ajattelin huudahtaa 'Oho' mutta en huudahtanutkaan sitä ääneen vaan jupisin mielessäni. Kun nousin hakemaan rättiä, kuului takaani vaimea kaatuvan kupin kolahdus ja naisen kimeä huudahdus 'Oho!'