Äär e t ön І kesäkuu 2020
Haluaisin kertoa teille nyt, että kun tämä tilanne on ohi ja kaikki alkaa tulla takaisin, se tulee eri tavalla. Sanokaa hyvästi "normaalille". Se tulee takaisin raikkaampana. Se tulee takaisin järjestelmien kera, jotka korjaavat itsensä, koska ne aloittavat alusta. Uusia ideoita on runsaasti. Teollisuudenaloja voi hävitä – ei viruksen vuoksi, vaan pysähdyksen. Niitä ei pidetä enää tarpeellisina. Uusia teollisuudenaloja ja uusia keksintöjä putkahtelee esiin tämän vuoksi. Kun kritisoijat kaikkialla sanovat: "No, toipumista ei voi tapahtua sillä taloudella, joka meillä on", he ovat oikeassa! Ei voi! Sitä ei yksinkertaisesti voi tapahtua osakemarkkinoilla
sellaisina, kuin ne ovat. Nimittäin mikään ei ole niin, "kuin teillä tällä hetkellä on", kun ne palaavat. Olette nollassa tällä hetkellä, ja toivutte eri tavalla. Tällä planeetalla on hyvin paljon toivoa tämän vuoksi. Kerron teille nämä asiat rakkaudella ja myötätunnolla, koska näette ajan kuluessa, että se on totta. Teillä saattaa olla vaikeuksia ymmärtää, miksi tämän täytyi tapahtua tai miksi tuon täytyi tapahtua. Se on ihmiskunnan pelastus. Se on ihmiskunnan korkeamman tietoisuuden, ymmärryksen ja yhteenkuuluvuuden alku. Annan teille nämä asiat rakkaudella kertoakseni, ettei ole ainoastaan toivoa tulevaisuudesta, vaan
on toivoa erilaisesta tulevaisuudesta. Ette palaa samaan vanhaan, ja se pätee politiikkaan, ja se pätee uutislähetyksiin, ja se pätee siihen, minkä saatte selville myöhemmin: mitä oikeasti tapahtui sen "puhkeamisessa", mitä kutsutte COVID-19:ksi. Tästä tulee paljon parempi planeetta elää, uskokaa minua. Ette palaa enää koskaan vanhaan maailmaan. Olen Kryon, joka on rakastunut ihmiskuntaan, ja tulen taas takaisin. Ja niin se on. Kryon 14.4.2020 Kryonia kanavoinut Lee Carroll (www.kryon.com). Tässä on esitetty otteita kanavointitekstistä.
Minä-persoonamme verhojemme takaa elämämme todelliseksi ohjaajaksi teksti ja kuva jeremy qvick
O
nko ihmisellä olemassa ydinminää, sellaista olemusta, joka olisi jotain pysyvää hänen persoonallisuutensa mitä moninaisimpien verhojen taustalla? Useat saattavat reagoida tähän kysymykseen pitäen sen kysyjää jokseenkin vähä-älyisenä riippumatta siitä ovatko he sitä mieltä, että aivan ilmeistä on tuollaisen yksilöllisyyden olemassaolo, tai ettei tietenkään ihmisellä ole sellaista. Vaikka tämä kysymys onkin erittäin herkullinen, en aio minän olemassaoloa todistaa tässä artikkelissa. Jokainen voi sen omalla työllään oivaltaa, mikäli tahtoo. Sen sijaan lähtekäämme tutkimaan yhdessä kysymystä siitä, millainen on ydinolemuksemme ja miksi sen realisoiminen arkisessa elämässä on usein niin haastavaa. Tämän kysymyksen pohtiminen voi saattaa meidät positiiviseen roh-
16
keuden tilaan ja antaa konkreettista voimaa taistellessamme tiellä kohti elämää, jossa koemme todella olevamme itsemme – joka hetki.
Missä se minä oikein luuraa? Löydätkö koskaan itsesi iltaisin nukkumaan mennessäsi ihmettelemästä sitä, kuka tänään on ajattelut, puhunut ja toiminut puolestasi? Uskon, että jokainen, joka on hiukan syventynyt oman olemassaolonsa mysteeriin, on kokenut jotain vastaavaa. Kuinka usein löydämmekään itsemme puhumasta jotain, mitä emme oikeastaan tarkoita tai ajattelemasta tavoilla, joista tiedämme, etteivät ne vie mihinkään hyvään päämäärään. Suurin osa ajattelu- ja toimintatavoistamme on automaattisia malleja, jotka pyörivät toistaen van-
haa jo nähtyä rataansa. Osalle meistä, tämä on oma olemuksemme. Toisille on taas selvää, että nämä elämän leikin rattaat toimivat korkeamman ykseyden ohjaksissa. Kummallekin heistä on selvää, että työ automaatioista vapautumiseen ja oman tahtonsa realisoimiseksi on harhaista ajanhukkaa. Antaa rattaiden pyöriä ja nautitaan tästä joko luonnon mekaniikan tai jumalallisen leikin liikkeestä. On tietysti heitä, jotka yrittävät muuntaa automaattisia malleja toisiksi niin, että heistä tulisi tehokkaampia tai parempia ihmisiä. He tahtovat suggestoida itsensä positiivisiksi ja tehokkaiksi tai parantua haava- ja traumapohjaisista malleista tullakseen hyviksi tai edes onnellisiksi ihmisiksi. Kun edellisille automaatioiden taustalla ei ole mitään pysyvää ydinminää, jälkimmäiset arvelevat yksinker-
