Ääretön • SYYSkuu 2015
Tero Säilä Pertun luona
Kesän vihreys, aurinko ja Perttu Häkkinen: ”Ryhdyin toimittajaksi, jotta voin tavata mielenkiintoisia ihmisiä.” Haastattelu ja kuvat: Tero Säilä
”Meillä on hieno suomenkielinen sana paskanjauhaminen. Välillä voidaan vain jauhaa paskaa ja katsoa, mihin se vie. Vapaata assosiaatiota. Elämässä ei mielestäni ole kyse tietokilpailusta.” Perttu oli jo lapsena kiinnostunut esoteerisista asioista ja äiti tilasi Ultraa. Perttu alkoi lukea filosofiaa ja tutustui saksalaiseen idealismiin, jossa käsiteltiin paljon immanentin ja transsendentin, subjektin ja objektin välittymistä. ”Minua kiinnosti myös itämaiset uskonnot ja transsendenttiin sulautuminen. Oman subjektin ylittäminen on ollut johtolankani.” Noin 25-vuotiaana hän alkoi pohtia, edustaako omaksuttu maailmankuva todella sitä, mitä voi itse arvostaa, haluanko heiluttaa minkään ideologian lippua. Perttu to-
16
teaa, että Suomessa suhtaudutaan takin kääntämiseen negatiivisesti. Hänen mielestään takin kääntäminen, jos mikä, on siviilirohkeutta. ”Ei sitä tarvitse myöntää muille, mutta että myönnät itsellesi.” ”Olen opettanut uskontoa, filosofiaa ja elämänkatsomustietoa. Olen vähän kuin Aku Ankka. Aloin eräänä päivänä laskea ammattejani ja kyllä niitä parikymmentä on.”
Perttu on opiskellut yliopistossa yleistä teologiaa ja teoreettista filosofiaa. Hän toteaa, että rajatiedolla, salatieteellä ja esoterialla, mitä nimityksiä sitten käytetäänkään, on tullut 70-luvun jälkeen todella huono maine. Suomalaisessa yhteiskunnassa pyritään ylläpitämään rationaalista suhtautumistapaa. Olemme insinöörikansaa, luotamme tieteeseen.