L
yhyet sisäilman kosteuden vuorokausivaihtelut aiheutuvat huoneen käytöstä aiheutuvasta kosteudesta. Pidempiaikaisia vaikutuksia sisäilman kosteuteen on vuodenajoilla ja sadejaksoilla. Kosteuden sitoutuminen puupohjaisiin sisäverhousmateriaaleihin alentaa sisäilman kosteuden vuorokausivaihtelun huippuarvoja ja parantaa koetun sisäilman laatua. Tällöin koneellisen ilmanvaihdon tarve vähenee ja energiaa säästyy verrattaessa tilanteeseen, jossa huoneen pinnat on verhoiltu materiaalilla, joka on vesihöyryä läpäisemätön.
Hygroskooppiset materiaalit ja kosteuspuskurointi Hygroskooppiset materiaalit sitovat kosteutta itseensä ja luovuttavat sitä pyrkien tasapainokosteuteen ympäristön kanssa. Puu on hygroskooppinen materiaali. Se reagoi kosteuden muutoksiin ja toistuviin kosteuskuormituksiin käyttökohteessa niin sisä- kuin ulkotiloissakin. Tämä johtaa joko kosteuden lisääntymiseen tai vähentymiseen puumateriaalissa, mikä tasaa ilman kosteuden vaihteluita. Hygroskooppiset materiaalit vaimentavat sisäilman suhteellisen kosteuden huipun heilahteluja kosteuspuskuroinnin avulla. Tämä vaikuttaa koettuun sisäilman laatuun ja lämpömukavuuteen suotuisasti. Kosteuspuskurointiominaisuutensa ansiosta puu voi toimia osana tehokasta sisäilman kosteuden tasausta. Puuta ei vielä hyödynnetä laajassa mittakaavassa tähän käyttötarkoitukseen.
on massiivipuulla verhoillussa talossa alhaisin ja tasaisin sisäilman suhteellinen kosteus verrattuna muihin vaihtoehtoihin. Kipsilevyllä verhoillussa talossa sisäilman suhteellinen kosteus on korkein näistä vaihtoehdoista. Vanerilla verhoillussa talossa sisäilman suhteellinen kosteus oli alhaisempi kuin kipsilevyllä verhoillussa, mutta lämpötilan vaihtelut olivat korkeimmat kaikista vaihtoehdoista. Tutkimuksen mukaan sisäverhousmateriaalit kuusipaneeli ja mäntyhirsi alentavat sisäilman suhteellista kosteutta jopa 50 prosenttia verrattuna maalattuun kipsilaastiseinään. Myös rei’itetty akustiikkaelementti, joka on pintakäsiteltyä vaneria, alentaa kosteuden vaihtelua 30 prosentilla. [1] Toisessa tutkimuksessa selvitettiin huokoisen puukuitulevyn vaikutusta. Se alensi kosteuspiikkejä jopa 75-80 prosentilla. Puukuitulevyn korkeasta kosteuden puskurointikyvystä johtuen sisäilman optimaalinen kosteus säilyi myös pidemmän aikaa. Huokoista puukuitulevyä ei kuitenkaan usein käytetä sellaisenaan sisäverhousmateriaalina vaan se pinnoitetaan jollakin tavalla. [2]
KOSTEUSPUSKUROINTI tarkoittaa materiaalin kykyä vaimentaa sisäilman suhteellisen kosteuden vaihteluita, jotka voivat olla kausiluontoisia tai päivittäisiä. Tämä tapahtuu kosteuden sitomisen ja luovuttamisen kautta. Kosteuden puskuroinnilla on merkittävä rooli ymmärrettäessä biologisen kasvun aiheuttamia riskejä kuten homeen muodostumista ja sisäilman vaikutusta asukkaiden terveyteen. Terveysnäkökulman lisäksi kosteuden puskurointikyky on tärkeää ottaa huomioon hygrotermisissä laskelmissa ja suunniteltaessa sisäilmajärjestelmiä.
Tutkimusten mukaan käsittelemättömät puuverhoilutuotteet voivat alentaa sisäilman kosteuden vaihtelusta aiheutuvia ääriarvoja jopa 63 prosenttia, kun niitä verrataan huoneeseen, jonka seinät ovat maalattua kipsilaastia. Lisäksi sisäilman kosteus pysyy pidemmän aikaa optimaalisella tasolla. [1]
Puun mahdollisuudet tasata kosteutta Puun kosteuden puskurointitehokkuuteen vaikuttavat puulaji, puupinnan syysuunta ja pintakäsittely. Puun kosteuden puskurointikyky on paras, kun puun pinta on käsittelemätön. Tutkimusten mukaan puu on parempi kosteuden tasaaja kuin kipsilevy. Se alentaa kosteusvaihtelusta aiheutuvia piikkejä ja pitää optimaalisen kosteuden tason pidemmän aikaa yllä. [2] Hyödyntämällä puuta sisäilman kosteuden vaihtelujen tasaajana koneellisen ilmanvaihdon tarve pienenee, mikä säästää energiaa. Verrattaessa samanlaisia taloja, joista yhden sisätila on verhoiltu massiivipuulla, toisen kipsilevyllä ja kolmannen vanerilla,
Puulaji, syysuunta ja pintakäsittely Puulajien kosteuden puskurointikyvyissä on eroja. Myös puulajin sisällä voi olla yhtä paljon vaihtelua kuin puulajien välillä. Tämä johtuu kevät- ja kesäpuun eri määristä puussa, uuteaineista, kasvunopeudesta ja huokoskoosta. Nämä kaikki tekijät vaikuttavat siihen, miten kosteus sitoutuu ja vapautuu puusta. [3] Rakennusmateriaaleille on kehitetty luokitus niiden käytännön kosteuden puskurointikyvyn (The practical Moisture Buffer Value, MBVpractical) mukaan (NORDTEST method). Luokitus perustuu arvoihin, jotka määritetään 8 ja 16 tunnin kosteussykleissä. MBVpractical yksikkö on kg/(m2·% RH). Materiaalit jaetaan MBVpractical arvon mukaan viiteen eri luokkaan (Erinomainen yli 2, Hyvä 1-2, Kohtuullinen 0,5-1, Välttävä 0,2-0,5 ja Heikko 0-0,2). Esimerkiksi betonin arvo on hieman alle 0,4, kipsin noin 0,6 ja tiilen noin 0,4. Käsittelemättömän kuusen X arvo on noin 1,0 ja koivun noin 0,8. [4]
PUU 2/17
109015_.indd 35
35
30.5.2017 14:17:31