ProTeesi 3/2015 by ProTeesi

KUHA TEKI KANNEN

Sisällys 3. 4. 5. 7. 8. 10. 11. 12. 14. 15. 16. 20. 22. 25.

Päätoimittajalta Puheenjohtajalta Fuksipäälliköiltä Orientaatioviikko Vuorimieskillan esittely Hallituskummin terveiset Korkeakoulusitsit Haastattelussa: Sanelma Hassutpallot Miten jaetaan yrityssuhteet? SSAB-fuksiexcu Suvi pelasti kesäni Litkuja Puuhatehtäviä Kissoja? Kissoja!

ProTeesi 3/2015

Julkaisija:

Toimitus:

Prosessiteekkarit ry

Ville Larimo Jenina Noki Saija Pajari Ella Potka Mikko Wuokko

Päätoimittaja: Riina Aromaa

Kiitokset: HeiJay Jasmin Hertzberg Piia Iivonen Leila Kettunen Matias Lehtinen Tuulia Telin

Päätoimittajalta Moikkelispoikkelis ja hupsistakeikkaa vaan kaikille! Vuoden eka tenttiviikko alkaa olla ohi, tentit ja välikokeet on jo tehty ja nyt vain odottelen viikonlopun rientoja ja remuamisia. Kauhean nopeasti on kyllä vuoden alku taas rientänyt ohitse ja kumman paljon siihenkin silmänräpäykseen on ehtinyt mahtua. Oli fukseja ja orientaatioviikko, skumppaa ja Lämmönsiirto, sitsejä ja CanCania, niin vanhaa kuin uuttakin. On ollut niin kiire pitää hauskaa, että hädin tuskin olen ehtinyt käymään porukoilla kissaa silittelemässä ja opiskelukin saattoi hieman unohtua (terveisin KeRen tentistä pisteitä noin neljä). Paljon on tullut käytyä samoissa tapahtumissa kuin vuosi sitten fuksina ja on ollut hauska katsoa niitä nyt näin tupsun ja ISOn näkökulmasta. Kaikennäköistä uuttakin on kuitenkin tullut tässä syksyllä kokeiltua ja hyvä niin, koska kivaa on ollut. Ainakin ISOillessa on ollut hauskaa pyöriä fuksien kanssa ja Polyteekkarimuseolla oli siistiä kuulla uusia juttuja teekkarihistoriasta. Yleensä kun päädyn kokeilemaan uusia asioita, se tapahtuu vähintäänkin puolivahingossa eikä tämä päätoimittajan nakki tainnut ollut kovin poikkeus. Niin että onnea vaan teille, jotka tämän laatujournalismin taivaan kirkkaimman tähden olette kännykän/tabletin/tietokoneen näytölle saaneet. Toivottavasti comic sansin puuttuminen ei ketään ihan hirveästi haittaa, mutta jos haittaa niin mua on turha syyttää. Takaan kuitenkin, että tästäkin lehdestä löytyy monta laadukasta ja muutaman laaduton juttu. Syksyisin terveisin <3:llä

Riina

Puheenjohtajalta Huh, nyt otan taukoa enkun assignmentin kirjoittaimisesta ja puhisen vähän. On se nyt ihmeellistä, että koko peruskoulu ja lukio on opeteltu englannin kieltä ja vielä kerran pitää kerrata… “Imma let you pass but...” no ei siitä sen enempää, meillä kaikilla on kielten kurrsit käytävänä tässäkin opinahjossa. Syksy lähestyy taas tänäkin vuonna kuin tavarajuna itsemurhaa hautovaa junan alle hyppääjää. On rästitenttejä ja pitäisi havahtua kandin tekemiseen. Sää on kurja ja elämäniloa: ei ole. Vaikka suurin osa Suomesta kuoleekin taas, syksy on kuitenkin myös uuden alun aikaa. Taas on aika alkaa miettiä, mitä ensi vuonna tekisikään. Mistä saisi töitä ja miten suunnittelee lukujärjestyksensä. Kuinka monta tenttiä haalii joulukuun tenttiviikolle ja jättääkö risteilyn välistä labrojen takia (ei kannata jättää välistä). Vaikka muut suunnitelmat kusisivatkin, tänä vuonna suosittelen jokaista suorittamaan opiskelijan velvollisuutensa vähintään äänestämään AYY:n edustajiston vaaleissa ja keksimään itselleen kivan nakin ensi vuodeksi. Nyt en puhu A-luokan Popseista vaan luksusluokan toimihenkilöhommista. Itse ajattelin aina sellaisten hommien olevan nössöille tai partiolaisille. En kovana jätkänä edusta kumpaakaan ryhmää, mutta kuinkas vaan kävikään. Aloitin fuksina ja nyt ei enää pysty olemaan puuhailematta. Jokaiselle löytyy jotain varmasti, itse olen harrastanut mm. valokuvausta, lehden toimittamista ja rahaston hoitamista sekä ollut mukana milloin missäkin toimikunnassa. Kaikkien ei tarvitse kiinnostua kaikesta eikä tarvitse olla mikään järjestöjyrä, kunhan itse löytää oman juttunsa. Pääasia on hyvä meininki ja mahtavat ihmiset. Tulevaisuutta varten on tärkeää opiskella, mutta myös luoda verkostoja. Motivaatioteksti päättyy tähän. Loppu on kiinni teistä jokaisesta itsestänne :)

Kia 4

Fuksipäälliköiltä Heimoooi! Syyskuu meni ihan hujauksessa ohi. Oli niin paljon tekemistä ihanien fuksien kanssa, että kuun vaihtumista lokakuuhun ei huomannutkaan! Jo keväällä alkaneet valmistelut fuksien tuloon huipentuivat fuksien saapumiseen elo-syyskuun vaihteessa. On ollut hienoa nähdä miten suunnitelmat ja järjestelyt ovat muuttuneet toteutukseksi ja miten innokkaasti ja hyvällä PT-hengellä fuksit ovat lähteneet mukaan! Mahtavaa seurata miten PT on nyt jo uuden vuosikurssin myötä kasvanut ja rikastuttanut jo ennestään vahvaa PT-yhteishenkeä. :) Syyskuu sujuikin toiminnantäyteisen orientaatioviikon, lukuisten tapahtumien ja eeppisen hienon Lämmönsiirto III mukana. Kouluhommiakin on tullut jonkin verran tehtyä(vilkaistua :D), vaikka suurin osa ajasta onkin mennyt fuksitoiminnan järjestelyissä ja fukseihin tutustumisessa. Tuntuu oudolta, että vuosi 2015, ja samalla hallitusvuosi, alkaa lähestyä loppua. Meillä vasta hommat alko! (alko hehheh) Kun muut hallituslaiset (PTH15 <3<3) ovat tehneet omia tehtäviään läpi vuoden ja nyt puhuvat vikoista hommistaan, niin meillähän vasta hommat kunnolla alkoivat, kun saimme omat fuksimme! Vaikka hallituskausi loppuukin on meillä vielä paljon mahtavia juttuja tiedossa, sillä fuksipäälliköiden hommahan jatkuu aina mahdolliseen Wappuun asti. Ja mahtavia hommiahan tässä vielä riittää ihan tällekin vuodelle! Enää reilun kuukauden päässä siintää fuksien haalarigaala (pikkusten omat haalarit (potkupuvut^^) iiii :3) ja 4kiltaristeily. Sitä ennen järkättävänä on vielä ainakin mm. fuksien museopisteitä ja pälewartteja. Teekkariperinneviikkokin on ihan kohta. Paljon menoa ja meininkiä on siis jo takana ja paljon siintää edessä! Onneksi apuna kiireissä on ollut auttamassa ISOja ja ihana ISOvastaava Jakeboy. Kohti loppuvuotta innokkain fiiliksin -> Syksyisin terveisin :D

HeiJay FuksiPäälliköT 2015

TTER.AYY.FI

FACEBOOK.COM/TTERAHASTO Käytsekkaamassalisätietoja meistäsivuillammesekä tykkäämässäfacebookissa!

JATKUVAHAKU onaukilukukausienaikana jaseontarkoitettu2000€:nsuuruisille jasitäpienemmille avustuksille.

TEEKKARITOIMINNAN EDISTÄMISRAHASTO TTER:ltavoihakea avustustahuikeiden juttujentoteuttamiseenkahdella tavalla:

HAKUKIERROKSILTAvoihakea myössuurempiasummia isompiinprojekteihin. SeuraavienkierrostenDL:t: -IIIhakukierroske30.9.2015 -Ihakukierros su 24.1.2016 -IIhakukierros su20.3.2016

Riina Aromaa

Orientaatioviikko

Syksy tuli ja toi tullessaan mukanaan myös tuitui fukseja, jotka otettiin innolla vastaan orientaatioviikon huikein menoin. Ainakin ISOilla oli kivaa ja fuksien mielipiteitä voinee tulkita Kaukkarietkoilla saaduista kommenteista: Alkoholintäyteinen Otasuunnistus oli huippu Ei ehtinyt nukkumaan Hyvin ohjelmantäyteinen Luentosalin penkit oli mukavat Akateemisen ajattelun markkinointi onnistui täydellisesti Kiitos ja anteeks Waraslähdöstä Yksi sana: puupenis Ihan loistavaa Myös HeiJay:tä häirittiin ja pyydettiin kertomaan kuluneen viikon fiiliksiä: Heidi: Ihan huikeeta. Hirveen nopeesti mennyt. Väsyttää. Viikonloppuna kun pysähtyy niin ehkä tajuukin. JJ: Ihan vitun ebin, mutta rankka. Tästä se vuosi lähtee.

Matias Lehtinen

Vuorimieskillan esittely Vuorimieskilta toimii tällä hetkellä Materiaalitekniikan tutkinto-ohjelman opiskelijoiden yhdistyksenä osana Kemiantekniikan korkeakoulua. Kilta on perustettu vuonna 1947, jolloin se toimi vuoriteollisuutta ja metallurgiaa opiskelevien ainejärjestönä. Tästä nimikin on saanut alkunsa. Vuonna 2005 kallio- ja kaivostekniikka kuitenkin siirtyi osaksi rakennustekniikan osastoa ja materiaalitekniikan opintosuunta syventyi metallurgiaan ja materiaalitieteisiin. Poranterää kuvaava logo, vanha nimi ja perinteet kuitenkin säilyivät, kuin myös hyvät suhteet kaivos- ja metallialan yliopistoihin ympäri Eurooppaa. Killalla ja materiaalitekniikan laitoksella on aina ollut hyvät suhteet toisiinsa. Esimerkiksi Materiaalitekniikan laitoksen ruokala Kasper on nimetty Vuorimieskillan suojelupyhimyksen mukaan ja oppimistila Kerppu nimetty vuorimiesten luoman kuvitteellisen tohtorin Teemu Kerpun mukaan, jonka tutkinnot ovat virallisesti hyväkstty. Monet professorit ovat paljon tekemisissä opiskelijoiden kanssa myös opiskelun ulkopuolella. Pieni koko tekee killasta muutenkin hyvin henkilökohtaisen ja miltei kaikki aktiiviset jäsenet tuntevat toisensa.

Killan perinteisiin tapahtumiin kuuluvat mm. Syksyllä järjestettävät rapujuhlat, melkein viikon kestävä kotimaanpitkä ekskursio, opiskelijapiireissä ympäri Suomea tunnettu kaljaviesti Wappuaaton aamuna sekä kevätretki Suomenlinnaan. Vuosijuhlia vietetään aina marraskuun viimeisenä perjantaina. Vuorimiehille kuitenkin tärkeimpänä tapahtumana voidaan pitää Vappulounasta, jonne vanhimmatkin Vuorimehet kokoontuvat juhlimaan. Yleisestikin Vuorimieskillassa on vahva sitsi- ja laulukulttuuri. Perinteisesti kiltaa onkin pidetty yhtenä Otaniemen kovaäänisimmistä, pienestä koostaan huolimatta. Yksi Vuorimiehille tärkeä perinne on laulaa Hyvät Ystävät –laulun toinen säkeistö vasta kun on valmistunut. Itse Hyvät ystävät –laulua on alkujaan ollut sanoittamassa Vuorimies. Nykyinen kiltahuoneemme sijaitsee materiaalitekniikan laitoksella, oppimistilojen päädyn yläpuolella. Kyseinen tila on avattu vuonna 2000 ja sitä on remontoitu useaan otteeseen. Kiltahuoneelle on ajan saatossa kertynyt erinäisiä reliikkejä killan historiasta, kuten eri ISW:iltä tuotuja kylttejä tai vuosijuhlilta saatuja lahjoja. Vuorimieskillan oma kiltalehti Wuorikautiset julkaistaan perinteen mukaan ”joka kerta”. Lehden aihepiiri on epämääräinen ja sisältää sekä opiskeluun ja opiskelemattomuuteen liittyviä juttuja. Eri vuosien julkaisuja löytyy kiltahuoneelta, jonne kaikki ovat niitä tervetulleita lukemaan, tai muuten vaan hengailemaan.

Hallituskummin terveiset Moikkamoi rakkaat Prosessiteekkarit! Terveisiä AYY:ltä! Toivottavasti syksy ja opiskelut ovat lähteneet hyvin käyntiin. Mulla on ainakin ollut jo tähän mennessä vauhdikas lukukausi, johon on kuulunut mm. kuumottavia edustajiston kokouksia, hilpeitä fuksisitsejä, joilla hävettää nousta ylös Ken ompi-laulussa oman opintojen aloitusvuoden kohdalla, Suomen tasavallan presidentin tapaamista, kylterikandien muutto Otaniemeen, hienoja uusia tapahtumia kuten Amazing race-fuksiseikkailu sekä kaikkien teidän etujen valvomista monessa muodossa mm. koulutuspolitiikan ja sosiaalipolitiikan sektoreilla. Niin ja siirsin kanssanne myös lämpöä syys kuun lopulla, oli oikein rennot vujut, ei todellakaan mitään pönötysmeininkiä!

Matkalla Naantalin Kultarantaan Salea tapaamaan, laitoin nätin (ja kalliin!) mekon mut lähinnä first ladyn takii kun Jenni on sellanen tyyli-ikoni :P

Toivottavasti etenkin fukseilla on opinnot ja opiskelijaelämä lähteneet hyvin käyntiin. Olin orientaatioviikolla kertomassa ylioppilaskunnastamme CHEMin orientaatiossa ja fuksisitseilläkin juttelin teidän kanssa, oli ihana nähdä miten ennakkoluulottomia ja innokkaita olette (ja ainiin hihii, sitseillä mua luultiin fuksiksi kun eihän mulla kylterinä ollut teekkarilakkia päässä, näin 6. vuoden opiskelijana olin tästä erittäin imarreltu!). Toivon, että lähdette mukaan opiskelijatoimintaan jo alusta alkaen, siten opiskeluajasta saa paljon enemmän irti. PT:llä ja AYY:llä sekä lukuisissa yhdistyksissä tehdään huikeita juttuja!

Lopuksi parit promot: Muistakaa äänestää edarivaaleissa http://ayy.fi/vaalit/ AYY:n vapaaehtoishaku on nyt auki http://ayy.fi/stop/ Countdown: AYY:n toimistolla laskettiin päiviä Lämpöä syksyyn, LämmÅnsiirtoon :D Hallituskumminne Tuulia <3

Saija Pajari

Korkeakoulusitsit Vuoden 2015 korkeakoulusitsejä juhlittiin Smökissä Pokémon-teemalla. Ainakin allekirjoittaneen mielestä hieman haastavasta teemasta huolimatta sitsaajat olivat onnistuneet luomaan hyviä asuja. Smökissä vilisi niin Pikachuja, Mistejä kuin Professor Oakejakin. Myös joillekin hieman tuntemattomampia hahmoja, kuten Serena ja Pancham, pystyi tunnistamaan sitsaajien joukosta. Aikaisempien vuosien tapaan teema näkyi myös Smökin koristelussa: katossa roikkui pokémon-palloja ja ruuat sekä juomat oli valmistettu teemaa silmällä pitäen. PT:n, KK:n, VK:n ja PJK:n välisessä kilpailussa täytyi muumioida killan edustaja paperin peittoon ja juottaa tälle taikajuomaa. Perinteisesti sitsien lopuksi esiintyi tietenkin uusi Cancan!

Korkeakoulusitsit ovat luultavasti suurin vuosittain järjestettävä koko CHEM:n yhteinen tapahtuma. Voitaisiinko perinnettä laajentaa myös muihin tapahtumiin? Ainakin itselleni toissavuotiset Hawaji-teeman mukaiset sitsit olivat yhdet fuksivuoden parhaimmista. Myös vuosi sitten järjestetyt Tylypahka-sitsit Harry Pottereineen olivat mieleenpainuvat. Korkeakoulusitsien perusteella CHEM:n yhteiset tapahtumat houkuttelevat paikalle vanhempiakin opiskelijoita ja tekevät näkyväksi myös vanhoja kiltoja

Ella Potka

Haastattelussa: Sanelma Hassutpallot Kuka on Sanelma Hassutpallot? Sanelma Hassutpallot on Kaakkois-Espoon kuuluisin opiskelija- drag queen ja Otaniemen kruunaamaton kuningatar. Tunnetaan yleisemmin Otaniemi GayDayn pitkäaikaisena bingoemäntänä. Mitä on drag bingo? Bingo, jossa pallolinkoa pyörittelee ja yleisöä solvaa mies naisen vaatteissa ja kevyessä päivämeikissä. Sama kuolettavan tylsä pelihän se siis on, mut kai siitä tulee joidenkin mielestä vähän hauskempaa kun joku elähtänyt transu vittuilee ihmisille siellä edessä. Enemmän siinä mun mielestä on kyse siitä yleisön ja emännän suhteesta, mutta toisaalta mä en koskaan ookaan tykänny bingosta. Esiintyykö Sanelma muuten kuin bingojuontajana? Toisinaan kyllä! Sanelma ei ole turhan tarkka siitä, mihin työtarjouksiin tarttuu. Suuri pettymys mademoiselle Hassutpallot’lle oli, kun Aalto-yliopistoon ei perustettukaan Aalto DRAG -korkeakoulua, jonka dekaaninkäädyt kimmelsivät jo bingokaunottaremme silmissä. Sanelma on myös vetänyt suosittuja Drag-bodypumptunteja, toiminut huutokaupoissa meklarina ja tehnyt vapaaehtoistöitä lukemalla eroottista kirjallisuutta sokeille. Mitä drag esitykseen yleensä kuuluu? Riippuu esityksestä, mutta yleensä drag queen tuo lavalle joko oman hahmonsa stand-upin keinoin, tai kavalkadin julkisuuden hahmoja. Riippuu drag -taiteilijasta, onko tyyli kunnioittava ja tarkkaan jäljittelevä (realness), vai enemmän pilkkaava ja hassutteleva (camp). Usein show’hun kuuluu huulisynkkausta, mutta jotkut drag queenit laulavat myös omalla äänellään. Tämän lisäksi esitykseen kuuluu tietysti kimalletta ja shokeeraamista, eleganza extravaganza! Milloin Sanelman voi nähdä seuraavan kerran? Teekkariperinneviikolla päästään nauttimaan harvinaisesta herkusta, kun perinteisen klubi-illan yhteydessä järjestetään GAYYn ensimmäinen GayNight, jonka idea on tuoda GayDayn hauskuudet niidenkin saavutettaviin, jotka eivät kesällä vietä aikaansa Otaniemessä. Luvassa on tuttuun Sanelma-tapaan räävitöntä hassuttelua ja kiusallista epäsovinnaisuutta.

Mikä GAYY? - LGBT-henkisten opiskelijoiden yhdistys. - Järjestää tapahtumia, mm. Otaniemi GayDayn. - Gayy:n kerhotila tunnetaan nimelläKaappi. - Seuraava tapahtuma: GayNight

Ville Larimo

Miten jaetaan yrityssuhteet? Kemian tekniikan korkeakoulusta valmistuneilla on hyvät työllisyysnäkymät ja killoilla on tärkeä rooli opiskelijoiden ja yritysmaailman välisten kontaktien luomisessa jo opiskeluaikana. Mutta kuinka vasta 3-vuotias Prosessiteekkarit sopii joukkoon 124-vuotiaan Kemistikillan, 70-vuotiaan Puunjalostajakillan ja 68-vuotiaan Vuorimieskillan kanssa? Tunteeko yrityksissä kukaan PT:tä vai onko PT:llä edes tarkoitus olla omaa yrityssuhdetoimintaa? Näitä kysymyksiä on varmasti moni pohtinut, joten Proteesi päätti ottaa selvää. ”PT on vielä nuori yhdistys, eikä kaikille yrityksille ole vielä aivan selvää, mikä kuvio korkeakoulussamme on meneillään”, kertoo PT:n hallituksen yrityssuhdevastaava Janne Stubb. ”Tällä hetkellä promovaihe on vielä menossa ja ainakin jo isoimmat yritykset alkavat tuntea myös PT:n”. Toistaiseksi Prosessiteekkarien toiminta pyörii paljolti alkuvaiheen opiskelijoiden ympärillä, mikä on luonnollista ottaen huomioon, että ensimmäiset PT:n ”omat” fuksit aloittivat vasta 2013. Tällä hetkellä yhdistyksen yrityssuhdetoimintaan kuuluu mm. sponsorien hankkiminen, yritysillat sekä excut. Alkuvuodesta järjestettiin Kemistikillan kanssa yhteinen urailta ja yritysiltaa on yhden firman suunnalta kyselty myös ensi tammikuulle. Fuksiexcu puolestaan oli juuri vähän aikaa sitten syyskuussa ja suuntautui SSAB:n terästehtaalle. ”SSAB:lla oli jo odotettu, että meiltä tulee porukkaa käymään. Jatkossakin olisi kiltojen ohella tarkoitus järjestää 1-2 fuksiexcua vuosittain. Toisaalta fuksiexcut ovat myös vanhoille killoille hyvä tapa tehdä toimintaansa tutuksi uusille fukseille”, Stubb kertoo. Vanhojen kiltojen yhteistoiminta yritysten kanssa on jo hyvin vakiintunutta ja monissa tärkeimmissä alamme työnantajissa on paljon KK:n, PJK: ja VK:n alumneja töissä. Oppilaitosyhteistyötä hoidetaan yleensä yritysten henkilöstöosastoilla ja Stubbin mukaan Kemian tekniikan korkeakoulun nykyisiä opintolinjoja täytyy aina jonkin verran selventää: ”Varsinkin alkuun oli hiukan ihmettelyä kemian-, biotuote- ja materiaalitekniikan linjojen yhdistämisestä.” PT:n ja kiltojen yrityssuhdevastaavat pyrkivät koordinoimaan keskenään, etteivät järjestöt astuisi toistensa varpaille. Yhteistyötä tehdään hyvässä hengessä sekä pyritään välttämään kiltojen ja PT:n välistä mustasukkaisuutta esim. excujen järjestämisestä. Yhteistyöllä järjestöt pyrkivät myös estämään, ettei esim. yritysilloissa olisi aina pelkästään samojen yritysten edustajat puhumassa. Kaikkien yhteinen päämäärä on, että korkeakoulustamme valmistuneet työllistyisivät mahdollisimman hyvin ja löytäisivät oman alansa töitä jo opiskeluaikana. PT:n ja kiltojen yrityssuhdetoiminta palvelee kuitenkin hieman erilaista tarkoitusta. ”Alkuvaiheen opiskelijoille yritykset haluavat antaa hyvää työnantajakuvaa PT:n kautta sekä mahdollisesti tarjota tietoa kesätyöpaikoista. Killat tarjoavat sen sijaan parempaa näkyvyyttä maisteriopiskelijoiden keskuudessa”, Stubb selventää. Monilla muilla yhdistyksillä on yritysten kanssa vuosisopimuksia, joihin on lyöty lukkoon sponsorinäkyvyyttä ja tietyt tapahtumat tulevan vuoden ajalle. Vastaavanlaista on suunnitteilla myös PT:lle. Täysin kiltojen jalanjäljissä PT ei kuitenkaan yrityssuhteissa kulje: ”PT:lle ei ole ainakaan toistaiseksi suunnitteilla omaa kotimaan pitkää - kiltojen kp:t ovat kuitenkin avoimia myös PT:läisille ja mielestäni oma kp menisi jo ylitarjonnan puolelle.”, kertoo Stubb.

Fuksiekskursio SSAB Hämeenlinna Jasmin Hertzberg & Leila Kettunen 13.10.2015 Lähdimme puolenpäivän aikoihin bussilla kohti Hämeenlinnaa. Bussi matka sujui rattoisasti Niin minä neitonen sinulle laulan -kappaletta harjoitellessa. Kun saavuimme perille, saimme tehdasalueelle sopivat suojavarusteet, kypärän ja takin. Tutustuminen alkoi kahvilla ja Powerpoint-esityksellä SSAB:n Hämeenlinnan tehtaasta. SSAB on pohjoismainen maailmanlaajuisesti toimiva teräsyhtiö, joka syntyi Rautaruukin ja SSAB:n fuusiossa vuonna 2014. Esityksen jälkeen jakaannuimme kolmeen ryhmään ja lähdimme tehdaskierrokselle. Tehdaskierroksella opas aktiivisesti selitti tehtaan toiminnasta ja kertoi nippelitietoa teräksen valmistuksesta. Tehdas koostui useasta rakennuksesta, ja vierailimme mm. Teräskelahallissa ja valssaamossa. Näimme lisäksi Kellouuneja, joissa teräsnauha hehkutetaan ja kuumasinkitystä sinkityslinjassa. Fuksipäällikkömme J-J esitti paljon kysymyksiä, joten oppaamme joutui kovalle koetukselle. Hyvä J-J! Tehdaskierroksen jälkeen kokoonnuimme lähtöpaikalle ruokailemaan. Ruokailun aikana meille esiteltiin SSAB:n konsernia. Paikalle oli saapunut myös SSAB:n työntekijöitä, jotka kertoivat meille urakehityksestään ja opinnoistaan. Lopuksi lauloimme isännille ja emännille kiitokseksi tapahtuman järjestämisestä. Lähtiessä saimme SSAB:ltä pienet lahjakassit, jotka sisälsivät mm. mielenkiintoisen Teräskirjan. Kirjan avulla voimme syventää tietouttamme SSAB:stä ja kerrata kuulemaamme. Loppumatkasta innostuimme laulamaan bussikuskille, ja pian olimmekin takaisin Niemessä iloisina mielenkiintoisesta päivästä. Mitä odotit ekskursiolta ja täyttikö se odotuksesi? Minna: Odotin mielenkiintoisia uratarinoita ja näkemään pintaa syvemmälle miltä se materiaalitekniikka ”oikeasti” näyttää. Ekskursio täytti odotukseni ja aion lähteä ehdottomasti uudelleenkin heti kun taas mahdollisuus koittaa. :) Tin: Halusin pakollisen fuksipisteen. Halusin tietää millaiset materiaalitekniikan työmahdollisuudet voivat olla. J-J: PT:n historian ensimmäiseltä ekskulta odotin paljon. Odotukset täyttyivät erittäin hyvin!:D Tästä on hyvä jatkaa ja kehittää PT:n omaa ekskukulttuuria. Kierros meni hyvin, oli mielenkiintoisia tarinoita ja ymmärsin jotain prosessista. Ruoka oli kans ihan jeba. Mikä oli parasta? Minna: Kaikki, erityisesti quorn ja perunasalaatti. PT/5! Tin: En olisi uskonut, että teräksen tuotantoprosessi on oikeesti mielenkiintoista ja sain hyvän kuvan millaista työ teollisuudessa oikeasti on. J-J: Koko eksku.

Suvi pelasti kesäni Tämä novellintapainen oli tarkoitus julkaista viime kesän ProTeesissa, mutta ei (kirjoittajan auttamattoman laiskuuden johdosta) siihen ehtinyt. Kirjoitus on fiktiivinen kuvaus kesäduunarin arjesta ja on omistettu kaikille kesätöitä tekeville prosessiteekkareille. Toivottavasti tekin löydätte toivon pilkahduksen arjen raskaan aherruksen keskeltä. Kesä kuiskaa hiljaisuutta. Askeleitani ympäröivät aamukasteen peittämät ruohonkorret. Aurinko on tähän aikaan aamusta vielä liian matalalla saavuttaakseen säteillään vihreyden, mutta tiedän jo kuinka siniseltä taivas tuleekaan näyttämään, kun valo pääsee leikkimään luonnon vehreydellä. Kello ei tosiaan ole viittäkään, eikä koko Otaniemessä tunnu olevan sieluakaan. Omakin sieluni tuntuu vähintään osittain irtautuneen ruumiistani ja tarkastelevan kulkuani yläilmoista. Koen itseni raskaan arjen puurtajaksi, kun tallustelen Alvarin aukiolla kohti bussipysäkkiä. Töitä on tehtävä, ajattelen. Saavutettava on, tuumin. Pystyttävä on, mietin. Huokaan syvään ja jatkan matkaani. Hanhien jättämien yllätysvoittojen uhallakin on poikettava vähän nurmikon poikki, jotta tuntisi edes välillä jalkojensa alla jotain muutakin kuin asfalttia. Punainen tiili ja harmaa tie ikään kuin ilkkuvat: kohta taas johdatamme sinut sisätiloihin, kun voisit viihtyä kesän kupeessa. Vilkaisen vielä viimeisen kerran alvarin apiloita, ennen kuin on kiiruhdettava linjuriin. Voi kunpa näkisin hänet tänään, edes hetken verran. Kaipuuni ehtii unohtua, on riennettävä. Arjen aherrus alkaa. Asiat liikkuvat, pyörät pyörivät, ihmiset hyörivät ja kahvihuone tuoksuu tupakalta. Liike tuntuu loputtomalta, mutta kaikkea tuntuu seuraavan sivusta. Aivan kuin kävelisi tavallisia rappusia pitkien liukuportaiden vieressä. Ainoa asia, joka tunkkaisen sisäilman lisäksi tuntuu pysyvän paikallaan, on oma ajatuksenjuoksuni. Pysähtyneitä kuvia pääni sisällä, lasittunut katseeni on nauliutunut pöydällä pölyyntyvään työehtosopimukseen. Kuulemma yli viisikymppiset saavat pyöreitä täyttäessään palkallisen vapaapäivän juhliensa viettoon. Työkaverini jauhaa innoissaan, kuinka aikanaan sai McDonald’sin lattian kiiltämään, piti vain käyttää tarpeeksi vahvoja aineita. Vahvoja aineita kaipailisin itsekin. Tästä pitäisi vielä joku perkeleen oppimispäiväkirja kirjoittaa. Mutta sitten, kahvihuoneen ovensuuhun ilmestyy jotakin, josta olisi aihetta maailman jokaisen päiväkirjan sivujen täytteeksi. Se on hän. Tätä olen odottanut jokaisen hereillä olleeni hetken toissapäivästä asti, jolloin näin hänet edellisen kerran. Olen taas pudonnut todellisuuden rattailta ja pysähtynyt mieleni lähtee laukkaamaan kuin mitä parahin villiratsu.

Saapuja on Suvi, tyttö, joka sulattaa sydämeni joka kerta. Tiedän jo, että silmäni ovat suuret kuin lautaset ja suuni on valahtanut hieman raolleen ihmetyksestä, tähän näkyyn ei voi ikinä valmistautua. Tytön viljanväriset hiukset heilahtavat huolettomasti olkapäille ja hänen hymynsä saa minut unohtamaan kaiken. Vihreät silmät kimaltavat kuin koivun lehdet sateen jälkeen kirkkaassa auringossa. Päässäni pyörii tuhat ja yksi kesähittiä , jotka voisin tästä ilmestyksestä kirjoittaa. Pisamat muuten vaalean ihon hieman punertavilla poskipäillä ovat ehkä kauneinta, mitä minun koskaan tarvitseekaan nähdä. Pirteän väriseksi maalattujen huulten välistä helähtää pieni naurahdus ja Suvi astuu sisään. ”Täälläkö sä Tarja taas kerrot sun Mäkkäriajoista, me on toi lattianhinkkaamisjuttukin kuultu jo tuhat kertaa,” hän heittää kokeneemmalle työtoverille ja kääntää kasvonsa virneeseen. ”Sä olit niin kekseliäs kun tilasit niitä vahvempia aineita siivousfirman tavarantoimittajalta ja sait sen kaamean lattian kiiltämään, sitten sun pomot kiittelivät siitä ja antoivat bonuksen,” Suvi jatkoi ja Tarja näyttää närkästyneeltä kun ei päässyt kertomaan tarinaansa loppuun, tämähän oli vasta kahdeksas toisinto jutusta viikon sisään. Suvi osaa sanoa vanhemmille työkavereilleen terävästi, mutta sävy ei ole kuitenkaan ilkeä, eikä kukaan pystykään olemaan hänelle vihainen, sen verran aurinkoisesti hän hymyilee ja osoittaa aina olevansa hyväntahtoinen. Voisin sulaa tuolillani tästä säteilystä, mutta yritän pitää olomuotoni vielä kiinteänä ja ryhtini kohenee huomaamatta, kasvoneleeni kertovat kuitenkin vielä väkisinkin epämuodostuneesta konformaatiosta, jota todistamani ilmestys saa aikaan. Koitan pitää itseni ”coolina”, toisin sanoen peittää typertymiseni, joka kasvoiltani loistaa kuin kirkasvalolamppu kaamosaamuna. On kovin kummallista, minkälaisen reaktion jotkut ihmiset voivat saada aikaan. Suvikin oli vain ihminen, luulisin. Toisaalta en olisi kovinkaan ihmeissäni, jos hän olisikin kotoisin vieraalta planeetalta, jossa kaikki lapset imisivät tuota sanoinkuvaamatonta säteilyä jo äidinmaidossa. Ei kukaan muu kyennyt saamaan minua näin tolaltani, ihmisiähän tuli elämän saatossa vastaan lukemattomia, mutta suurin osa heistä oli täysin vetovoimattomia, kahvipöydän toisella puolen istuva Tarja loistoesimerkkinä tästä. Hetki tuntuu samaan aikaan kestävän ikuisuuksia, mutta toisaalta kiitävän ohi sellaista vauhtia, että yritän vain keskittyä muistamaan jokaisen sekunnin murto-osan, jonka aikana silmäni kohtaavat tämän uskomattoman näyn. Aivotoimintani tuntuu olevan aivan liian kiireinen huolehtiakseen sellaisista jonninjoutavuuksista kuin hengittäminen puhumattakaan puhumisesta. Yritän kuitenkin keskittää kaiken ajattelukykyni muodostamaan jonkin lauseentapaisen, joka saisi Suvin huomion kohdistumaan edes ohimennen minuun. ”Öhmkhöm Suvi, mitenkäs vuoro on mennyt?” saan kakistettua sanaisen arkkuni pölyiseltä pohjalta, äänensävyni ilmaisten kaikkea mahdollista muuta kuin mitä voisi kuvitella kätkeytyvän adjektiivin smooth taakse. Tiedän että ikkunani on kapea, sillä vuoro on loppumaisillaan ja mahdollisuuteni puhua Suvin kanssa on enää hyvin lyhyt ennen huomista.

”Hyvin, ei noi koneet ole taaskaan toimineet kunnolla, mutta mitä voikaan odottaa kun hankkii automatiikan laitteiston ajalta ennen ensimmäistä nuijasotaa, noista rakkineista puuttuu vaan kääntökammet kyljestä.” Käänsin kasvoilleni aivojeni tietokoneen koodaaman ohjelman, joka oli lähimpänä hymyntapaista, jonka tässä tilanteessa kykenin kasvoilleni loihtimaan näyttämättä täysin siltä kaverilta, joka on niin tyhmä, että unohti kasvonilmeensäkin kotiin kun lähti kiireessä aamulla. Tämä olikin viimeinen asia, jonka Suvilta ehdin kuulla, ennen kuin kellon viisari väännähti naksahtaen osoittamaan sitä aikaa, että jokainen sekunti sen jälkeen oli hukkaan heitettyä elämää, jos ei halunnut viettää sitä turhaan työpaikallaan norkoillen. Suvi ketteränä sännähtikin ensimmäisenä kellolaitteelle ja leimasi itsensä ulos huudahtaen oven jo heilahtaessa perässään ”Hyvät viikonloput, nähdään maanantaina!” Aiemmin aikaansaamani hymy valahti, koska tajusin päivän olevan perjantai. En siis päässytkään näkemään tuota vaaleaverikköä huomenna, vaan vasta kahden päivän jälkeen. Kurjuuksien viikonloppu, ajattelin. En tulisi kumminkaan viettämään sitä jännittävästi, kuten varmaankin Suvi aikoi. Huokasin syvään ja keräsin pettymykseni merkitessä itseni työpaikan tietojärjestelmään sille merkityksettömäksi organismiksi, koska en tuottanut sille enää vähään aikaan rahallista arvoa. Keräsin luuni pukuhuoneeseen ja vaatteiden vaihdon jälkeen sain itseni väännettyä ulos firman tehdashallista lämpimään, suorastaan kuumaan perjantai-iltapäivään. Lähdin tallustelemaan keltaisten viivojen viitoittamana tehdasalueen poikki kohti porttia, jonka toisella puolella odotti vapaus, tai minun tapauksessani vankila, joka eristi minut niistä hetkistä, jolloin koin olevani jotakin. Portin toisella puolella oli bussipysäkki, jolle laahustaessani vilkaisin oikealle, jossa näin kaukana horisontissa, pitkän tien päässä bussin lähestyvän. Saman tien kuulin kaukaa takaani oven voimakkaan pamauksen sen heilahtaessa kiinni ja vaalean pallosalaman kiitävän ovelta kohti porttia ja pysäkkiä. Mustien converse-kenkien tiivis ravi kuljetti omistajansa pyöröportille, josta tämä kääntäytyi yhdessä yht’äkkisessä läpi ja tien toiselle puolelle katoksen alle juuri kun bussi saavutti olemuksellaan samaisen pysäkin. Tulija oli tietenkin Suvi. Odotin elämäänsä kyllästyneiden työntekijöiden keskellä jonossa vuoroani päästä bussiin ja viimein astahdin linjurin kitaan ja istahdin paikalleni. Suvikin pääsi lopulta bussiin ja näkyi etsivän katseellaan jotakin auton etuosasta käsin. Kaikeksi ällistyneisyydekseni huomasin hetkisen kuluttua Suvin istuvan viereeni ja parahtaen ”Huh, ehdinpäs!” ja huoahtaen syvään sykkeen ollessa selkeästi vielä koholla äskeisen pyörremyrskyn aiheuttaneena. Sain järkytyksestäni huolimatta lausuttua jonkinlaisen tervehdyksen tapaisen, vain jatkaakseni sitä vaivaantuneella hiljaisuudella. Mainittakoon, että tässä vaiheessa muistini teki minulle tepposet ja päätti unohtaa, että sen pitäisi toimia elämieni hetkien tallentajana, jotta voisin palata niiden pariin myöhemmin elämässä. Sumuntapaisen verhon läpi kykenin erottamaan sellaisia pysähdyskuvia kuin Suvin aurinkoinen hymy loistaen kirkkaammin kuin ulkona taivaalla oleva karkea jäljitelmä ja voisin vaikka vannoa, että itsekin muodostin jopa jonkinlaisia sanoja, jotka vuorostaan rakensi-

vat enemmän tai vähemmän ymmärrettäviä lausekokonaisuuksia, joihin Suvi vastasi omilla kokonaisuuksillaan. Vartin bussimatka kaikessa usvaisuudessaan tuli lopulta päätökseen, kun nousimme ulos kohdattuamme pysäkin, jolla onnikkaa oli vaihdettava, jos halusi päästä sinne, minne olimme määränpäisesti matkalla. Sattuikin niin, että minä olin, oikeastaan kohtalaisen määränpäättömästi, suuntaamassa toiseen suuntaan kuin Suvi, joten jälleen kerran erkanemisemme oli edessä ja mieleni sopukka parahti jo etukäteen tätä eroa. Katsahdin tuota sieluni täydentäjän ilmestystä vielä kerran ja käännähdin sitä ilmansuuntaa kohti, joka minut veisi sinne, minne ikinä olinkaan ajatellut olevani menossa. Tunsin kuitenkin kevyen vedon vastakkaiseen suuntaan olkapäälläni, kun kevyt kosketus hentoisen käden muodossa puristi minua ja ohjasi minut pysähtymään ja kääntymään. Tapahtui jotakin odottamattoman eriskummallista, sillä kesäni pelastaja ojensi minulle pienen, taitetun lapun, jonka kohdatessa käteni hän jätti sen minulle kämmeneeni suljettavaksi ja sanoi ”tässä mun numero, soita mulle” ja niin tuo näky kääntyi ja viiletti taas kohti vastakkaisuutta. Tällä kertaa en kuitenkaan kääntänyt kasvojeni ilmettä alaspäin, vaan jälleen kohti hymyä, jota en ollut ilmiönä ymmärtänyt aikaisemmin yhtä seikkaperäisesti kuin juuri tällä hetkellä. Aivojeni ohjelmoimat tunteet unohtuivat ja tunsin siinä hetkessä täydellisenä juuri sen ilmiön, minkä vuoksi kannatti kahlata läpi hanhenpaskaisen kentän jokaisen aamun synkeässä loisteessa, tuon kesän aamujen kirkastuessa sillä sekunnilla sellaisiksi, että en osannut sellaista aiemmin edes kuvitella. Kesä kuiskasi onnellisuutta. ProTeesille kirjoittanut, Albert Anemone

Riina Aromaa

Litkuja

Myös tämän tekstin oli tarkoitus tulla viime kesän ProTeesiin, mutta kun ei vaan jaksanut ja kuvatkin unohtu... Tässä tämäkin nyt kuitenkin on vihdoin ja viimein. Jos tässä jutussa joskus joku idea oli, se hukkui kyllä jo suunnitelman alkumetreillä ja homma päätyi lopulta kuuden pahaa aavistamattomien aavistavien PTläisten juottamiseen prosessihuoneella. Lukekaa siis ja nauttikaa hyvistä juomista ja paremmista kommenteista! + Hauska peli: Arvaatko mitkä sanat kuuluvat kysymysmerkkien tilalle? Koska toimittaja ei ainakaan saanut muistiinpanoistaan selvää... Vanilja: Vaniljajäätelö Kola Koskenkorva Päästä noin neljännes litran vaniljajäätelöpaketista vahingossa sulamaan. Lisää kolaa kunnes väri muistuttaa ???. Lorauta sekaan Koskenkorvaa sopivasti oman maun mukaan. Kommentit: - viinaisa haju, paljon jalkoja, oispa viiniä, viskositeetti on pienempi kuin baileysin, hiukan etova ajatus koska tota joo juuh, täs on kolaa. kin, ei se nyt paha oo, se on sellasta ????? - näyttää aika ällöltä, ja tää kuppi on syöpänen, tää maistuu vähän vaniljavanukkaalta, okei nyt se ei maistu yhtään vaniljavanukkaalt, hiilihappoja?!, itseasiassa ihan hyvää - tätä juodessani mieleni teki olla hyttynen, täs on jotain feikkikokist, hiilihapot on varastettu, taustalta maistaa kolanmaku, ?????, huonompi kuin sitikola, parani juomisen myötä - en kommentoi - näyttää maitokahvilta, tuoksuu kokikselle, sinänsä pehmee ja makee, mieto maku, kokis maistuu eniten - ei haise miltään, aika jännä, eka tuli sulatettu mehujää mieleen, ei maistu alkoholille Muumilimppari: Vadelmahillo Disco Shot Sour Blueberry & Pomegranate Sprite

Lisää desiin vadelmahilloa kaksi desiä mustikkamyrkkyä ja laimenna Spritella, kunnes koostumus on tarpeeksi juokseva ja sekoitus on niin makeaa, että hampaita särkee. Kommentit: - näyttää möhmöiseltä mehukatilta, esanssinen haju, onks täs vadelmaa, maistuu mehutiivisteeltä, en kommentoi, horoskooppi!, parempaa kun sitä ottaa enemmän kerralla, ei se ollukaan niin pahaa kuin aluksi - nää on vähän outoja nää hippuset täällä, tää haisee pikkusen myrkyltä, ihan vähän vaan, voi juoda, tässäkin on hiilihappoja hyi!, tulee hyvin vahvana vetää turpaan makee ällö kuvotus - tää on punanen, mulla kyl tuli erilaiset siemenet mieleen tosta valkosesta, tuttu tuoksu ihan kun ois muumilimsaa - miksi pinnassa näkyy riekaleita, tää maistuu hyvin tutulle jostakin, ei se nyt hirveen pahaakaan ollut, mehutiivistemehu jossa liikaa mehua liian vähän vettä, fruktoosi vois siirtyä muualle - täs on jotain hilloo pohjalla, jotain likööriä täs on, aika makee, hyvin vähän hiilihappoa, tosi makea, ensimmäinen huikka oli hyvä sen jälkeen menee vain äklömmäksi, siemenet tuo hyvää tekstuuria - haisee mehulta, tää tulee olee makeeta, joo, pelkkää sokeria Päärynä: Sourz Mango Raparperimehu Päärynäpiltti Hyvin reilut kaksi viikkoa vanha päärynä Murskaa puolikas päärynä ja sekoita mukaan purkillinen päärynäpilttiä. Lisää kolme desiä raparperimehua ja desi sourz mangoa. Kommentit: - täs on joku mangomainen haju, koostumus on kovin kellertävä, homogeeninen liuos toisin kuin edelliset, jännä sivuhaju, maistuu superhypermultihedelmämehulta, semisti allergisoiva, tää on jotenkin jauhonen - tää tuoksuu hyvältä, ananakselta, ei tää kyl tuoksu ananakselta, ehkä persikalta, välihuomautus pHuoneen kahvista: pahaa, tää oli kyl näist paras - oisko persikkaa, aika samee, sanoisin: vanhan miehen virtsa, täs on kyl joku ananas, tää ei oo liian makee - tää tuoksuu hyvin oudolta, jokseenkin hedelmäinen mut jotenkin outo -maitomainen samee ei ole kirkas, melkein näyttää liuotetulta ???? puskuriliuoksessa, täs on persikkainen haju, tasane maku, ei ole liian makea - tuttu haju, jääteetä eikö? ei, tää on kyl positiivinen yllätys, kirpee, kirpeetä mehua

Piia Iivonen

PUUHANURKKA Mikä ei kuulu joukkoon? Tunnista jokaisesta ryhmästä yksi asia, joka ei kuulu joukkoon.

Labyrintti. Auta janoista Morsoa löytämään kahvikuppi pHuoneen sokkeloista.

Sanasokkelo. Etsi PT:seen liittyvi채 sanoja.

Sanaristikon sanat (18): - CanCan - jesari - Aalto - sp채m - perse - tissit - vire - PT - teekkari - HeiJay - kyl채 - ISO - fuksi - lakki - haalarit - p채le - maksimit - phuone

Puuhatehtävien ratkaisuja Mikä ei kuulu joukkoon? i) Möfö ei kuulu joukkoon, koska se ei kuvasta mitään kurssia. Vire –juoma -> Virtaukset ja reaktorit, Termosmuki -> Termodynamiikka, Tuma-> Tulevaisuuden Materiaalit ii) Karhu ei kuulu joukkoon, koska se on ainoa eläin, jota ei löydy phuoneelta. iii) Lehmä ei kuulu joukkoon, koska se kuvastaa Inkubiota, joka ei kuulu CHEMin kiltoihin/yhdistyksiin. iv) Alko ei kuulu joukkoon, koska se on ryhmän ainoa, jota ei löydy Otaniemestä. Tässä pitäisi olla sanaristikon ratkaisu, mutta nyt siinä onkin kissa.

Ja hanhi.

Kissoja? Kissoja! Kissavideoiden katselun pitäisi kuulemma piristää ja muutenkin vaikuttaa positiivisesti mielialaan. Ainakin silleen joskus Telegramissa #PT:ssä huudeltiin, mutta kaipa joku sitä joskus oikeesti on tutkinutkin. Ainakin Iltalehden mukaan. Pitäisiköhän paikkansa? Meitä vitutti ja kokeiltiin. Katsottiin kolme satunnaisesti valittua kissavideota Youtubesta ja kommentoitiin. 1. Video 2. Video 3. Video Henkilö X: Vituttaako? No ehkä vähäsen, koska nälkä ja väsy. https://www.youtube.com/watch?v=Ai4WnwhtWKQ 1. Joku äsyttävä mies selittää jtn. Nää on jossain ihme järjestyksessä. Aww kissahierontaa :3 se hyppäs tyhjän päälle xD Liikaa tota vitun selostusta, lissää kissoja. Peili on pelottava kissojenki mielestä XP numero ykkönen vähän pettymys vaikka olikin kissanpentu, mut olis voinu olla söpömpikin. Älä yritä noin paljon dude, säälittävää. henkilön x hauvavauvoja huuto piristi enemmän kuin itse video xDD 2. ärsyttävä animaatioteksti, kissat ei osaa käydä vessassa ja ne vaan sotkee kaikki lehdet ja nyt vallataan perinteisesti tietsikan näppis. vähän tylsän tuntunen video ja huono taustamusiikki, ei jatkoon. on nähty parempiakin. ja taas rikotaan paikkoja, joulukuuset ja lamput kaatuu. äää tähän tylsistyy ku toi musiikki on niin huono ja tää on niin hidastempoinen video. missä on ylisöpöt ja tyhmät kissat? Kissojen pusutkaan ei paranna enää tän videon sisältöä ja laatua. Nyt se hiton musiikki pois!! Tää on niin surkee kissavideo :-----( kauan tää vielä oikein kestää? Vihdoinki se loppu, tää oli ihan kauheeta piinaa. 3. Jeee, vaihteeks vähän lyhyempi video! Hiton kissanruoka mainos heti alkuun XD öö mitä täs tapahtuu, täs on kunnon meemitekstit mut ei paranna oikein videota. Tässäkin on vähän tylsä musiikki. Ei tä oo ees hauska, eiks kissavideoiden pitäis olla hauskoja? Ja taas mainontaa, tää on joku sponsoroitu video XDDDD no ilmankos olikin aika huono ja tylsä. ei muuta sanottavaa. Kissavideot eivät piristäneet oloa toisin kuin olisin odottanut. Vitutuksen määrä melkein nousi koska videoiden laatu oli hyvin surkea ja musiikit olivat todella ärsyttäviä. Onneksi kuitenkin kirjoittaminen vei suurimman osan huomiosta joten loppujen lopuksi jäljelle jäi vain tyhjä olo, jota kissat eivät täyttäneet tällä kertaa.

Henkilö Y: Vituttaako?: No ehkä vähän 1. Mikä vittu tää jäbä oikein on, saatana. Aaaaaaw, kissa <3, ei tuu hyvä mieli, ku kissoi pelotellaan :( kissahierontaa aws, ei kissa putos nyyh mut oikeesti mitä vittuu tää jäbä tekee tääl, kissapentui aaaaaewww, liian lyhyi videoit, lopppuu liian nopee, aws peili hämmentää, eih tää on vaan väärin vitun banaani, eka video oli ihan huono, juontajajäbä ihan perseest, 2/5 ei tullu hyvä mieli 2. vitun animaatiot nyt kissat ärsyttää omistajia, söpöö, ne sotkee kaikki paikat, mäki tein tota taaperona, vetelin papereita, aaawws, kissoja <3, nyt lentää tavarat, eih! ei vettä, tulipalovaara, oi voi, tavrat lentää vaan, ja nyt lähti ruoka, tulee parempi mieli ku muille käy huonosti :), söpppänöi kissoi, kissa kävi uimas, oi voi nyt sil on paha mieli, mulki tuli paha mieli :(, toi kissa näyttää känniseltä kun se nuolee, tää on vähän outoo, en tykkää enää täst, tätä vaa jatkuu ja jatkuu, okei nyt se loppu, nyt on taas söpöi, ja teekkarihymni vituttaa, ei voi keskittyy kissavideoihin, nyt lähtee kissasyöpöttelyt, loppu, jes 0/5, ei voi suositella 3. Viiminen video, tää on lyhyt, vaan kaks minaa, kissa on pahvilaatikos, kissoil outo logiikka, iha tylsää, vitun taustamusiikki, kissa raapii, ei tykänny, kissat nukkuu oudois paikois, mitä välii, ne on silti söpöi, mitäs ostatte niit saatanan sänkyi niille, kun ne kuitenkin nukkuu laatikos, saatana, kissat on sellasii, oppikkaa ny jo, ei ne tarvii mitään, ne on söpöi ja nukkuu vaik naamalla jos niikseen haluuvat, nyt saatana vittu helvetti, ai se loppu, mikä saatanan maksettu mainos, ai täst ois toinenki osa, ei vitus katota, en tykänny, ei tullu hyvä mieli Henkilö Z: Vituttaa. Onneksi oli vujulahjaa jäljellä. Kohta ei ehkä enää vituta. Kissat eivät kiinnosta. Kissat ovat ärsyttäviä. Koirat <3 Mitä ei yhdistyksen lehden eteen tekisi. Maanantai ei ehkä allekirjoittaneelle ole paras pävä kissavideoiden katsomiseen. Maanantait ovat noin keskimäärinkin jo erittäin perseestä. Vain kissavideot voivat huonontaa maanantaita entisestään. Ensimmäisessä videossa näimme top10-kissavideota. Onneksi ainakin yhdessä pätkässä oli söpö hauvavauva. Ehkä tätä kestääkin. Kissa yritti hypätä toiselle parvekkeelle ja toivoin koko ajan, että kissa kuolisi. Vitun yhdeksän elämää. Yksi oli pörröinen ja melkein söpö. Muut kissat olivat rumia. Edes kissanpennut eivät ole söpöjä.Onneksi sentään selostajamies oli lähes pantava. Ainakin kännissä. Siis niin, että olisi itse kännissä. Youtube ehdottaa ensimmäisen videon jälkeen hauvavauvavideota, mutta muut eivät halua katsoa sitä. Vittu. Kenen idea oli katsoa VAIN niitä vitun kissavideoita. Ei KETÄÄN kiinnosta.

Nyt video, jossa kissat ärsyttävät omistajiaan. Kissat ovat vituttavia mulkkuja. Idiootteja suorastaan. Eihän ne tee mitään muuta kuin ärsyttää omistajiaan. Näiden videoiden katsominen vahvistaa vain kissavihaani. Ne vain kaatavat kaiken ja syövät ruuan pöydältä ja hyppivät päälle, kun yrität lukea kirjaa. Okei joo, koiratkin tekevät samaa, mutta ne ovat sentään söpöjä ja ymmärtävät lähteä, jos sydän antaa myöten häätää ne pois. Minun kotiini ei kissaa tule hallitsijaksi koskaan. Jo sen takia, että kuolen allergiaan. Kuolisin varmaan jo ilman allergiaani niiden vittumaisuuteen. Rumia otuksia tässäkin videossa. AH, jumalan kiitos se loppui. Nyt youtube ehdottaa minipossuvideoita, ja ne sentään ovat söpöjä. Kolmas video alkaa. Tämän videon jälkeen on pakko nähdä viinan tislaus-videoita, jotta verenpaineeni ja mieleni palaa normaalille tasolle. Kissojen lelutkin ovat rumia. En ymmärrä miksi. Eikö rumille otuksille voisi tehdä edes söpöjä leluja, joita katsoa jos sattuu erehtymään kissan kanssa samaan tilaan. Miksi kissavideoiden taustalla on aina ärsyttäviä biisejä, jotka vain lisäävät vitutusta entisestään? En ymmärrä. Kissanruokafirma sponsoroi. En ymmärrä, että miksi. Eikö näitä ole muutenkin jo tarpeeksi, ettei tarvitse sponsoroida tekjöitä tekemään vielä lisää tätä paskaa. Voidaanko jo katsoa hauvavauvavideoita? <3_<3 Onneksi keskityin lähinnä tähän kissa-avautumiseen enkä katsonut videoita juurikaan, joten vitutus ei noussut kauheasti videoita katsoessa. Tai sitten alkoholi nousee vähitellen päähän. Videoiden jälkeen pistetään soimaan jotain GoT-musiikkia, josta en myöskään pidä. Elämä on paskaa. Ystävällisin terveisin maanantaivihaaja. Ja vielä yhteenvetona: Kissavideot masentaa, kattokaa mieluummin vaikka TÄTÄ

KUHA TEKI TAKAKANNEN