Elämä kivun kanssa

KOLOTUSTA IPUA YYNELEITÄ

Pitkäaikainen kipu voi vaikeuttaa normaalia elämää yllättävänkin paljon. Vaivojen keskellä myös mielenterveys, opiskelumotivaatio ja toivo unelmien toteutumisesta ovat koetuksella.

Teksti & Kuvat Roosa Laiho Piirrokset Martta Savander

Kun Pilvi Mäkeläinen, 18, aloitti opiskelun Mikkelin lukiossa vuoden 2017 elokuussa, tulevaisuus näytti lupaavalta. Ristiinassa asuva nuori pääsi vihdoin isompaan kouluun, sai uusia ystäviä ja haaveili tanssijan urasta. Muutaman kuukauden kuluttua Mäkeläisen elämä muuttui kuitenkin täysin, kun hän alkoi kärsiä oudoista vatsakivuista. “Kipu ei mennyt pois, vaan se jatkui monta päivää. Jo siinä vaiheessa tiesin jostain syystä, että tämä ei tule loppumaan”, Mäkeläinen kertoo. Hän oli oikeassa. Kipu jatkui, ja pian Mäkeläinen tajusi, että se säteilee vatsaan selän puolelta. Hän haki apua kouluterveydenhoitajalta ja fysioterapiasta, mutta mitään syytä kipuun ei löytynyt. Edes neljän kuukauden tauko tanssista ja muusta liikunnasta ei auttanut. Nyt, lähes kaksi vuotta myöhemmin, Mäkeläinen kärsii kivuista edelleen. Samankaltaisia kokemuksia on myös Juuso Tarvaisella, 21. Hänen polviongelmansa alkoivat vuonna 2015 jalkapallopelissä, kun vasen polvi vääntyi ja kierukka repesi. Vuoden päästä Tarvaisella meni puolestaan oikean polven kierukka. Molemmilla kerroilla vamma hoidettiin leikkauksella, mutta toipuminen oli kuitenkin nopeaa, ja Tarvainen pääsi takaisin pelikentille vain parin kuukauden tauon jälkeen. Nuoren jalkapalloilijan huono tuuri kuitenkin jatkui, kun vuonna 2016 oikean polven eturistiside katkesi. Edessä oli jälleen uusi leikkaus ja vuoden tauko urheilusta. “Sen jälkeen polvi on ollut koko ajan enemmän tai vähemmän kipeä, ja se saattaa esimerkiksi turvota pelaamisen jälkeen”, kertoo viime kaudesta lähtien Mikkelin Palloilijoita edustanut pieksämäkeläinen. Tarvaisen vaivat ovat vaikeuttaneet erityisesti tietä ammattijalkapalloilijaksi. Loukkaantumiset ovat aiheuttaneet taukoja urheilusta, eikä polvi ole edelleenkään täysin kunnossa. “Tänä vuonnakin olen käynyt kaksi kertaa magneettikuvauksissa. Ensimmäisellä kerralla polvessa oli luumustelma, jolle ei pystytty tekemään mitään. Toisella kerralla sinne oli puolestaan kertynyt niin paljon nestettä, että se temppuili”, hän kertoo. Myös Tarvaisen pelityyli on muuttunut loukkaantumisten myötä varovaisemmaksi. “Varon alitajuisesti ahtaimpia välejä sekä liukumista”, hän sanoo. Mäkeläiselläkin kipu on estänyt urheilemista. Neljän kuukauden tauko liikunnasta oli iso kolaus tanssijaksi haluavalle nuorelle. Kipu on aina takaraivossa Juuso Tarvaisen tie kohti ammattijalkapalloilijan uraa on ollut kivinen. Pilvi Mäkeläinen ei ole menettänyt iloista elämänasennettaan kivuistaan huolimatta.

“Kipu on vaikuttanut käytännössä kaikkeen.”

“Ajattelin, että en voi enää ikinä tanssia”, hän huokaa. Mäkeläisellä kipu on näkynyt vahvasti myös arkielämässä. Pahimpina aikoina oikeastaan kaikki sattui, jopa käveleminen tai istuminen. Myös lukion alussa korkealla ollut opiskelumotivaatio romahti nopeasti, eikä Mäkeläisellä ole sitä abivuoden puolivälissä enää juuri ollenkaan.

“Kipu on vaikuttanut käytännössä kaikkeen”, hän tiivistää. Myös Tarvaisella kipu näkyy arjessa, tosin se ei ole estänyt häntä elämästä normaalia elämää.

“Kun nousen istumasta, polvi saattaa vihlaista. Arkieläminen onnistuu silti hyvin, vaikka tiedostankin koko ajan, että polvi ei ole ihan kunnossa”, hän sanoo

Psyykkinen hyvinvointi koetuksella

Fyysinen kipu voi olla rankkaa myös psyykkisesti, etenkin jos siihen ei löydy syytä. Mäkeläinen allekirjoittaa tämän täysin. Vaikka hän kuvailee olevansa positiivinen, välillä kipujen keskellä on vaikea nähdä hyviä asioita. Esimerkiksi edeltävä syksy on ollut Mäkeläiselle rankka, ja tällä

hetkellä hän kärsiikin burnoutista. “Toki siihen ovat vaikuttaneet muutkin tekijät, kuten koulu, mutta kyllä kipuni ovat varmasti osasyy”, Mäkeläinen pohtii.

Pahimmillaan hän on pelännyt jopa kuolemaa. “Kun kivut alkoivat, luulin kuolevani. Pelko kesti monta kuukautta, eikä se kadonnut, vaikka sain kuulla, ettei kipu ole mitään vakavaa”, Mäkeläinen kertoo.

Myös Tarvaisen loukkaantumiset ovat ottaneet koville. Erityisesti vuoden tauko urheilusta oli koko elämänsä aktiivisesti liikkuneelle jalkapalloilijalle raskasta. “Se oli aika rankkaa ja tylsää, kun olisi tehnyt mieli pelata, mennä ja tehdä”, hän sanoo.

Vaikka Tarvaisen polte päästä huipulle on kova, motivaatio jalkapalloon on saanut loukkaantumisista kolauksia. Lääkärin diagnoosi, että polvi täytyy leikata, ei luonnollisesti ole hyvä uutinen. “Silloin tulee taas takapakkia,

kun kuntoutuminen vie aikansa ja sen eteen pitää tehdä aika lailla hommia. Mutta ainakin vielä motivaatio on aina riittänyt palata kentälle”, Tarvainen hymyilee. Mäkeläinen on puolestaan joutunut kohtaamaan terveydenhuollon ammattilaisia, jotka eivät ole ottaneet häntä tosissaan.

“Sain kuulla samalta henkilöltä toistuvasti, että kuvittelen kaiken. Hän jopa uskoi, että olen perinyt tämän piirteen vanhemmiltani”, Mäkeläinen kertoo. Onneksi läheiset osasivat olla silloin läsnä. Heidän tukensa on ollut iso voimavara sekä Mäkeläiselle että Tarvaiselle.

“Perhe ja ystävät ovat olleet todella hyvänä tukena, eivätkä he ole yhtään vähätelleet kipujani”, Mäkeläinen kiittelee. “Urheilijat tietävät, ettei loukkaantuminen ole kivaa. Joukkuekaverini ovat aina olleet ymmärtäväisiä”, Tarvainen myötäilee.

Kaikista eniten hänen mieleensä on painunut pieksämäkeläisen Savon Pallon fysioterapeutti, joka vietti ruokataukonsakin kuntosalilla. “Hän teki päivät töitä, söi ruokatunnilla viidessä minuutissa nopean annoksen ja tuli kanssani kuntouttamaan polveani. Hän auttoi kyllä tosi paljon.”

Tunnelin päässä näkyy valoa

Vaikka Tarvaisen polvi kipuilee edelleen, tulevaisuus näyttää valoisalta. Loukkaantumisista huolimatta takana on ensimmäinen kausi, jolloin hän on pelannut jalkapalloa työkseen, ja ensi kaudella hän saa kokemusta Ykkösestä, Suomen toiseksi korkeimmasta sarjatasosta.

Mäkeläinen on puolestaan löytänyt avun oikeasta hengitystavasta. “Nyt ei todellakaan satu koko ajan ja pystyn myös tanssimaan. Esimerkiksi kävellessä joudun kuitenkin keskittymään hengittämiseen”, hän kertoo.

Vaikka kokemukset ovat olleet rankkoja, ne ovat myös kasvattaneet molempia. Tarvainen kertoo, että on oppinut lihaskunnon ja -huollon merkityksen. Mäkeläinen toteaa puolestaan löytäneensä aivan uuden puolen itsestään.

“Tiedostan koko ajan, että polvi ei ole ihan kunnossa.”

“Kun en pystynyt tanssimaan, turvauduin musiikkiin muilla tavoin. Sitä kautta aloin kirjoittamaan biisejä”, hän kertoo. Mäkeläinen kokee kivun kasvattaneen häntä myös ihmisenä. Hän kertoo olevansa nykyisin kärsivällisempi ja osaavansa pysähtyä lepäämään, kun tarve vaatii. Positiivista elämänasennettaan hän ei ole kuitenkaan menettänyt, vaan vaikeat kokemukset ovat jopa vahvistaneet sitä.

“En ole enää toivoton vaan tiedän, että selviän tästä”, hän sanoo hymyillen.