Rajalla työturvallisuus on kaikkien yhteinen asia

Viime aikoina työturvallisuutta ovat nakertaneet kiinteistöjen sisäilmaongelmat.

Rajavartiolaitoksen valtakunnallinen työsuojeluvaltuutettu, yliluutnantti Sanna Silvander tietää omakohtaisesti, mitä epäterve työympäristö voi pahimmillaan aiheuttaa työntekijälle.

– Sairastuin itse työpaikan sisäilman takia työperäiseen astmaan vuonna 2017, mutta onneksi työnantaja suhtautui asiaan vakavasti. Olin aluksi etätöissä kotona ja myöhemmin sain uuden työpisteen. Tällä hetkellä olen taas terve.

– Ennen Raja- merivartiokoululle siirtymistäni olin työskennellyt kymmenen vuotta sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa, jo puretussa Pelkolan rajavartioston johtopaikassa. Näiden vuosien aikana minulla ei ollut mitään terveysongelmia.

– Vasta siirryttyäni Raja- ja merivartiokoululle Imatran Immolaan aloin saada fyysisiä oireita. Työpäivien aikana alkoi kova päänsärky, ääni lähti oppitunteja pitäessäni, olin äärimmäisen väsynyt, sormien nivelet jäykistyivät ja nielu turposi. Oireet helpottivat kotona ja viikonloppuisin. Lopulta hakeuduin työterveyslääkärin vastaanotolle ja tutkimusten jälkeen sain työperäisen astmadiagnoosin.

– Käytännössä diagnoosi tarkoitti sitä, että työpaikan sisäilmassa oli sellaisia hengitettäviä epäpuhtauksia, joiden seurauksena sairastuin astmaan.

– Kokeilin koululla muutamia eri tiloja, mutta oireet eivät helpottaneet. Pääsin lopulta työskentelemään Immolan esikunnan väistötilaan eli uuteen konttirakennukseen. Puolen vuoden jälkeen sain työterveyshuollon kontrollissa tuloksen, että astmani oli parantunut eikä minulle jäänyt pysyvää sairautta.

– Työskennellessäni uusissa, turvallisissa ja puhtaissa tiloissa minulla ei ole ollut mitään oireita eikä sairauslomapäiviä, joita oli lähemmäs 80 silloin kun tein töitä Raja- ja merivartiokoulun tiloissa.

SISÄILMAONGELMIEN VARALTA TARVITAAN VALTAKUNNALLINEN OHJE.

Ohjeistusta tarvitaan

Rajavartiolaitoksen useissa toimipisteissä on sisäilmaongelmia ja henkilöstöllä on todettu niihin liittyviä sairauksia, kuten astmaa.

Kiinteistöt eivät ole Rajavartiolaitoksen omia, vaan niiden omistaja on valtioomisteinen Senaatti-kiinteistöt, joka myös vastaa kiinteistöjen ylläpidosta.

Sanna Silander korostaa, että rakennusten huonon sisäilman aiheuttamiin ongelmiin tarvitaan valtakunnallinen ohje, miten näitä asioita pitää hoitaa, mihin havainnoista pitää ilmoittaa, miten niitä pitää selvittää ja korjata ja miten seurata tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksia.

– Ohje olisi tuki esimiehille, mutta myös selkeä viesti työntekijöille, että Rajalla ongelmat selvitetään, ratkaistaan ja laitetaan asiat kuntoon. Kun henkilöstö saa työpaikan sisäilmasta johtuvia terveydellisiä oireita, yleensä taustalla on pitkittynyt ja epäonnistunut kiinteistön kunnossapito, Sanna Silvander sanoo.

Silminä ja korvina kentällä

Sanna Silvander aloitti nelivuotiskautensa Rajavartiolaitoksen valtakunnallisena työsuojeluvaltuutettuna vuoden 2018 lopulla. Kuluneen runsaan vuoden aikana hän on hahmottanut omaa rooliaan työsuojelun laajassa kentässä.

– Koen vahvasti, että olen työnantajan silmät ja korvat kentällä. Meillä on todella ammattitaitoista ja aktiivista henkilöstöä, alansa parhaita. Heidän kuuntelemisensa on ehdottomasti työnantajan voimavara.

– Minun tehtäväni on tuoda työnantajan tietoon toisaalta epäkohtia ja toisaalta hyviä käytänteitä. Palkitsevimpia tilanteita ovat ehdottomasti ne, kun pystyn auttamaan paikallista työsuojeluvaltuutettua ja saamme yhdessä kehitettyä työturvallisuutta käytännössä. Työturvallisuus on aina työnantajan vastuulla, mutta me työsuojeluvaltuutetut olemme mukana tiimissä.

– Henkilökohtaisesti yksi tärkeimmistä kohtaamisista on ollut henkilöstöosaston osastopäällikkö Matti Sarasmaan kanssa. Hän vakuutti, että minulla on työnantajan täysi tuki olla innokas ja aktiivinen oman tieni kulkija ja tehdä työtäni suurella sydämellä, Sanna Silvander kertoo.

Avoimuutta ja rehellisyyttä

Valtakunnallisena työsuojeluvaltuutettuna Sanna Silvander on kiertänyt Rajavartiolaitoksen hallintoyksiköissä tutustumassa paikallisiin olosuhteisiin. Reilun 20 vuoden palvelusuran jälkeenkin hän yllättyi laitoksen monipuolisuudesta kansallisena turvallisuusviranomaisena. Ulkovartiolaiva Tursaalla vieraillessaan hän sai meripelastusharjoituksessa toimia maalihenkilönä, jonka pintapelastaja vinssasi merestä kopterin kyytiin.

– Se oli huikean hieno kokemus siitä, mitä työturvallisuus on käytännössä: Henkilöstö on koulutettua, tilanteita harjoitellaan säännöllisesti ja varusteet sekä kalusto ovat tehtävien työturvallisen suorittamisen kannalta kunnossa.

Toisenlaisiakin kohtaamisia on tullut vastaan. Sanna Silvanderin mukaan kaikissa työpisteissä ei vieläkään tiedetä tai ymmärretä, mikä on työnantajan vastuu työturvallisuudessa ja mikä on työsuojeluvaltuutetun rooli ja tehtävä. Joskus työsuojeluvaltuutetun esiin nostamat epäkohdat koetaan hyökkäyksenä työnantajaa kohtaan ja niihin vastataan henkilökohtaisella loukkaamisella.

– Meidän työsuojeluvaltuutettujen päämääränä on tehdä Rajavartiolaitoksesta meille kaikille entistäkin turvallisempi työpaikka. Yksi tärkeimmistä työkaluista on se, että asioista voidaan ja uskalletaan puhua avoimesti ja rehellisesti. Pyrin jatkuvasti kehittämään itseäni rakentavana viestijänä, mutta ongelmista vaikeneminen ei kuulu tapaani toimia, Silvander rajaa.

Valtakunnallinen työsuojeluvaltuutettu ei ole paikallisten työsuojeluvaltuutettujen esimies, mutta hänen tehtävänään on heidän toimintansa aktivoiminen, ohjaaminen ja yhdenmukaistaminen. Sanna Silvander on luonut tiedonvälittämisen tueksi ja parhaiden käytänteiden jakamiseksi oman projektikansion, joka on kaikkien työsuojeluvaltuutettujen käytössä.

Yliluutnantti Sanna Silvander • Rajavartiolaitoksen valtakunnallinen työsuojeluvaltuutettu 1.12.2018 alkaen. • Työpiste Imatralla Immolassa. • Työskennellyt aiemmin mm. rajavartijana Lapin rajavartiostossa, Rajavartiolaitoksen yhdyshenkilönä Keskusrikospoliisissa sekä rikostorjunnan opettajana Raja- ja merivartiokoulussa. • Motto: Asioista pitää pystyä puhumaan.